Autoilun ihmelapset

Luonnospinosta löytyi lisää aarteita, joskin ei ihan niin suurella tunteella varusteltuja kuin tuo edellinen, tämä on tammikuulta. Tarkka päiväys tekstille oli 8.1.2016. En ole edes aivan varma miksi tämä oli keskeneräisenä tuonne unohtunut, mutta nyt se on tässä julkaisukelpoisena. Otsikko saattaa hämätä, mutta tämä koskee nyt auton tekniikkaa tai siis sitä mitä löytyy konepellin alta. Liikennekäyttäytymisestä ja ajotaidoista ei tarvitse huolestua. :)

"Me ollaan puoliskoni kanssa aika sankareita. On asioita jotka osataan hyvin. On asioita jotka voitaisi osata paremminkin, mutta ollaan keskenämme onnistuttu vähintäänkin kohtalaisen hyvin. On asioita jotka tekisin itse jos osaisin, mutta kun en osaa annan puoliskoni yrittää. Ja on asioita joissa toivoisin että voitaisiin soittaa apua heti ja jättää kokonaan kokeilematta itse. 

Ihan rehellisesti mua joskus pelottaa kun puoliskoni poraa seiniin reikiä hyllyille. Jos tukipalkit tai muut huomioon otettavat asiat onkin hoidossa, niin sitten pelottaa että se hylly on ihan vinossa tai tipahtaa kuitenkin, on väärät ruuvit ja niin edelleen.Koskaan meiltä ei ole vielä lamput tai hyllyt pudonneet, - sulakkeetkin on poltettu vain yhdestä asunnosta - eli hyvin osataan, vaikka mulla onkin tekemistä luottamuksen kanssa näissä asioissa. 

Mutta auto. Se on sellainen laitos josta ollaan molemmat enemmän tai vähemmän pihalla. Minä ehkä enemmän ja puoliskoni vähemmän, mutta rehellisyyden nimissä pihalla ollaan. Varsinkin nyt kun automme ei ole kahteen päivään käynnistynyt.


Meidän ensimmäinen auto oli vuoden 1995 bmw 316, kolmiovinen. Ostettiin se puoli extemporee ja ensimmäisen talven se toimi hyvin. Keväällä se ei mennyt katsastuksesta läpi joten uusittiin siihen sitten etuiskarit ja muita kuluvia osia. Auto toimi kunnes jäätiin tienpäälle vuosi sitten joulureissulla. Tuosta autosta nyt ei sen kummempia kommervenkkejä ole kerrottavana. 

Siellä se on edelleen, pajalla keskellä ei mitään, kun ei olla sitä saatu myytyä tai siis edes laitettua myyntiin, pitäisi hakea siitä talvirenkaat pois alta ja sitten antaa korjaajan viedä se romuttamolle. Kesärenkaat siitä myytiin syksyllä.


Nykyään meillä on ihan oikea perheauto. Mutta nyt ollaan senkin kanssa onnistuttu sähläämään. Mitään niin vakavaa siinä ei sentään ole kuin tuossa meidän pikkuromussa oli, vähän surkeita sattumuksia vain.

Eräskin lauantai ilta, viime vuoden puolella, päätettiin lähteä ruokakauppaan puoli kuudelta. Hyvin piti olla aikaa vaan kun auto ei käynnistynyt. Ei sitten millään! Ajateltiin että ehkä akku on loppu ja koska asutaan mäen päällä, niin ei muuta kuin minä rattiin ja puoliskoni työntää vauhtia - ei mitään. Soitettiin puoliskoni pikkuveli hätiin ja taas yritettiin työntää monta monta kertaa - ei mitään. Käynnistys apukaapeileden kanssa - ei edes päästy yrittämään kun kaapelit oli liian lyhyet.


Lopulta pojat sitoivat autot peräkoukuista yhteen ja hinasivat ylös ja työnsivät alas ja uudestaan ja uudestaan vaan ei lähde auto käyntiin niin millään. Eipä siinä ruokakauppaan enää tarvinnut lähteä. Ja sunnuntaina sitten puoliskoni pikkuveli haki meille omat apukäynnistyskaapelit ja kokeiltiin taas kaapeleilla. Ja kun ei auto vieläkään lähtenyt käyntiin niin kokeiltiin toista avainta. WRUM. Avaimesta oli kiinni koko show. Ja tuolloin mullakin oli vielä aina avaimet mukana, että kun olisi aiemin tajuttu...

Niin että tiedoksenne, että nykyään noissa avaimissa saattaa olla sellainen käynnistyssiru. Ja kun vaihdatte pattereita kaukosäädinavaimeen, niin kannattaa olla tarkkana että se siru pysyy siellä avaimessa tai ainakin tallessa. Meidän toinen siru löytyi onneksi sohvan alta! Sattumoisin juuri tuolla pattereidenvaihto viikolla olin imuroinut keittiön ja olohuoneen melkein joka päivä ja vaihtanut sen imurin pussinkin. Joten onneksi se vielä löytyi!"

Kuten sanoin, teksti oli jäänyt kesken joten antakaas kun jatkan hieman.

"Mutta auto. Se on sellainen laitos josta ollaan molemmat enemmän tai vähemmän pihalla. Minä ehkä enemmän ja puoliskoni vähemmän, mutta rehellisyyden nimissä pihalla ollaan. Varsinkin nyt kun automme ei ole kahteen päivään käynnistynyt."

Arvatkaapa miksi auto ei ollut kahteen päivään käynnistynyt... 8.1.2016 - koska pakkanen. Ei vaan oltu saatu aikaiseksi hommata omaa parkkipaikkaa ja vuoden vaihteen tuomat pakkaset pääsi todellakin yllättämään eikä meidän autoparka tykännyt niistä. Reippaana poikana miehenä, puoliskoni hommasi meille tolpallisen autopaikan kahden autottoman päivän jälkeen.


Jälleen kerran saatiin apua puoliskoni veljeltä. Tällä kertaa heidän piti työntää auto pois hiekkaparkilta pienen alamäen kautta ylämäkeen ja talon takana sijaitsevalle tolppapaikalle, useampi sata metriä - harmi kun en voinut auttaa. Lisäksi autoon piti hankkia uusi akku ja kyllä nyt taas toimii ja on lämminkin!

Tai siis toimisi paremminkin jos joku pikkurouva ei olisi pakittanut pois ruudusta lämmityspiuhan kanssa... Onneksi puoliskoni sai isänsä kanssa korjattua sen minkä minä vahingossa hajotin.

Niin ja mitä siihen pajan pihalla seisoneeseen bemarin romuun tulee, niin hiihtolomalla sain yllättävän puhelun Svealta. Täti puhelimen päässä kertoi, että heille oli soittanu henkilö joka haluaa ostaa sen! Jostain syystä pajan omistajakaan ei ollut saanut meihin yhteyttä puoleen vuoteen ja auton luovutuskin oli jäänyt tekemättä silloin reilu vuosi sitten kun me viimeinen erä siitä maksettiin. Joten ostaja oli soittanut sitten trafin ilmoittamalle omistajalle Svealle.

Ja kaksi päivää myöhemmin kirjauduin Trafin järjestelmään jossa oli iloinen ilmoitus: omistuksessasi ei ole ajoneuvoja! Aina alkoi vaan ahdistamaan, tuskan hiki nousemaan kun puoliskoni kanssa muistettiin että tuolle autolle pitäisi jotakin tehdä. Joten voitte kuvitella mikä taakka tipahti hartioilta kun ostaja vain ilmestyi!

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !