Ei enempää koruja

Kirjoitin tammikuussa miten me juhlistettiin meidän Paperihäitä (2v hääpäivä) ja postaus loppuu näihin sanoihin: "tästä saattaisi muuten saada kokonaisen postauksen: miksi en saa enää lahjaksi koruja." Ja näin ollen tässäpä se siis on, oma postaus koruilleni.

Ensimmäinen lahja tai muisto jonka olen puoliskoltani saanut on tyhjä hajuvesi pullo. Hän käytti sen loppuun ensimmäisellä käynnillään meillä Jyväskylässä ja antoi minulle muistoksi. Ja uskokaa pois se on edelleen tallessa, vaatekaapissani, koska mulla ei ole yöpöytää.

Ensimmäisenä syntymäpäivänä joka yhdessä vietettiin vuonna 2012, sain lahjaksi kaulakorun. Hopeisen sydämen jossa oli paljon pieniä kimaltavia kiviä. Koru oli kaunis ja sille tuli heti valtavasti tunne arvoa. En muista kertaakaan kun olisin sen riisunut.

Kesällä 2013 käytiin iltauinnilla rannalla jossa oli pieni laituri. Kiipesin laiturille käyttämättä tikkaita. En muista miksi roikuin laiturin reunalla, mutta se koitui tuon sydämen kohtaloksi. Kaulakoru jäi huomaamattani lautojen väliin ja kun tempaisin itseni laiturille ohut ketju katkesi ja koru putosi veteen. Periaatteessa sen olisi voinut löytää, laiturin alla oli vain kaulaani asti vettä. Mutta pieni virtaus ja illan pimeys eivät auttaneet puoliskoni etsintää, ei myöskään taskulampun tai vedenpitävän kameran ledivalo.


Ensimmäinen kaulakoru oli minulla alle vuoden.

Tuo laatta on ollut puoliskoni kaulassa melkein kolme vuotta. Nyt keväällä tulisi se kolme, mutta koru hajosi syksyllä sählyssä, ketju kyllä on puoliskoni kaulassa ja laattakin tallessa. Teetin sen muuten vain keväällä 2013, koska halusin hänelläkin olevan jonkin kaulakorun.

Jonkin aikaa olin ilman korua, ennen kuin -kuva paljasti että jo elokuussa - puoliskoni yllätti minut uudella kaulakorulla ja korvakoruilla! Hopeiset sydämen muotoiset, joissa oli koristeena pieniä kimaltavia kiviä. Käytin niitä siitä lähtien koko ajan, myös vihkiäisissämme. Kunnes keväällä 2014 kävi huonosti. Olin lähdössä töihin ja toinen korvakoru irtosi kun vedin hupparin pään yli. Ei mitään käsitystä mitä sille tapahtui ja mihin se siitä eteisestä olisi voinut kadota. Siitä saakka olen ollut ilman korvakoruja.

Onneksi mulle jäi vielä kaulakoru, siis siihen saakka että viime juhannuksena otin sen mökillä pois, en muista miksi, ja meinasin unohtaa sen mummoni lipastolle. Äiti sekä puoliskoni muistuttivat mua siitä ja laitoin sen lähtötohinoissa hupparini taskuun, varmaan talteen että voin laittaa sen autossa kaulaan. Unohdin. Sen koommin en ole sitäkään nähnyt.


Ehdin käyttää korvakoruja ehkä reilun puolivuotta. Kaulakoru oli mulla lähes kaksi vuotta! Elokuusta 2013 Kesäkuuhun 2015

Ja onhan mulla myös kihlasormus. Puoliskoni kosi 5.6.2013. Sormuksen sain siitä noin viikon päästä, tilattiin pienempi koko. Ihme ja kumma sormus on pysynyt suurimmaksi osaksi ehjänä - yksi timantti katosi 6.12.2014 :( - ja suurimmaksi osaksi tallessa. Olen riisunut sen vähintään kerran lähes joka päivä siitä saakka kun Tuhinaa alettiin rasvamaan. 

Toki sormuskin on kadonnut kerran, viime keväänä ja sekin oli hukassa useamman kuukauden, mutta hieman onnekkaammalla lopputuloksella kuin kaulakorut ja korvis.

Sormus on ollut minulla pian kolme vuotta!

Nyt olin ollut ilman kaulakorua siis viime juhannuksesta ja ilman korvakoruja suunnilleen kaksivuotta. Pari kertaa yritin käyttää HenkkaMaukan korvakoruja, mutta mun toinen korva aina tulehtui niistä, olin sitten mieluummin ilman. Mutta tästä tai näistä syistä johtuen puoliskoni on pitkään tyrmännyt kaikki haaveeni uudesta kaulakorusta ja korvakoruista. 

Kunnes! Puoliskoni sanoi Ouluun lähtiessään että on laskenut budjettiin tuliaisen minulle! Ensin hän sanoi jo päättäneensä sen, mutta kun juteltiin puhelimessa hän kysyi mitä tahtoisin ja keskustelua jatkettiin whatsappissa vielä jonkun aikaa. Luulin että hän olisi ostanut langattoman hiiren ja näppäimistön, kun Tuhina on repinyt puolet mun läppärin kirjaimista. 

Itse ehdotin korvakoruja, kerroin niiden olevan romanttsempi vaihtoehto. Kerroin senkin, että ihan tavallisia pieniä hopea nappeja ostin aikoinaan 5-10 eurolla sokokselta. Pohdin myös vähän aikaa että ihan oikeastiko tarvitsisin näppäimistön. Tämä kuitenkin toimii moitteettomasti, jos vain muistan näppäimet oikein. Totesin että en tarvitse näppäimiä.

Ja no tuliaiset on tässä!


Tietenkin toivoin uutta kaulakorua siitä juhannuksesta saakka kun edellisen hukkasin. Aina puoliskoni on kieltäytynyt enkä ole voinut väittää vastan, hukassa ovat. Nyt ehdotin vain hopeisia korvanappeja enkä tosiaan osannut odottaa kaulakorua! Ja korvakoruja!

Sokeriksi pohjalle puoliskoni oli vielä etsinyt mulle luonnollisen ripsarin - edellinen ripsarini oli ehkä 5vuotta vanha, vähintään kolme ja heitin sen pois loppu kesästä - kolmas tuliainen oli Benecosin ripsari. 

2 kommenttia

  1. Mä olen kans aika karmee korujen hukkaaja! Onneksi kihla- ja vihkisormukset ovat aina löytyneet :-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D nehän ne tärkeimmät kai onkin :D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !