Kirkkovaatteet

Must have ostokset tai siis kaikki ostokset name it:n pop up storesta oli valkoinen dinosaurusbody, ainut poikamaisempi vaate jonka puoliskoni kelpuutti, oli se vaan niiiiin söpö! Vastapainoksi minttupastellin väriset siistit housut, vaaleanpunavioletti kuvioinen apinabody ja raidallinen hippimekko. Ja tuohon mekkoon, myyjän bongaama, niin nätisti sopiva neulepusero, kaikki kokoa 56cm. Nyt 4vk neuvolassa Tuhinalla oli mittaa jo 55cm ja tämä äiti alkaa miettiä jääkö vaatteet käyttämättä.... Sitäpaitsi johan tässä alkaa ikävä olla sitä rutiinia joka pitää kiinni viikonpäivissä, kuin niitä ihmisiä ja ihan myös kokouksiakin.


Mutta milloin neidin kanssa uskallan lähteä kirkkoon? Tarkoitus oli mennä viime sunnuntaina, mutta korkean kuumeen takia en edes itse voinut mennä. Ja eilen illalla keräsin vaatteet hoitopöydälle valmiiksi, jospa huomenna. Vaan aamu seitsemän ruokailu venyi ja venyi välillä seurusreltiin ja sitten taas syötiin... Kun kello läheni yhdeksää ainoa toivo oli että jospa neiti nukahtaisi autoon ja nukkuisi sitten koko 2tuntiset kokoukset tai edes sakramenttikokouksen, yksikin tunti riittäisi mulle näin aloitukseksi. Lopulta huomasin kellon olevan 10 vaille 10 kun neiti vielä popsi unen rajamailla. Vaari tai minun isi, kummalla tittelillä nykyään kutsutaankaan, kyllä lohdutti ettei sinne mikään kiire ole.

Mitä ihmettä minä pelkään? Vaipan vaihtamista ilman kunnon alustaa, keittiön pöytä tuntuu tällä hetkellä helpoimmalta ja tilavimmalta paikalta. Toinen on tuo imetys. Nimittäin neidistähän muuten ääntä lähtee jos nälkä yltyy liikaa ja on myös aika äänekästä koko touhu ja nuo syönnin loppuun tulevat ähinät ja parkaisut kun yritetään vielä pistää nukkumatille vastaan. Ja imetys paikaksikin luonnollisesti valikoituisi se keittiö jossa pahimmassa tapauksessa kaikki pääsevät pällistelemään peiton alla ruokailevaa pientä. Toivon tietysti ihmisten varsinkin kirkossa olevan tuota kärjistettyä mielikuvaa hienovaraisempia, mutta entä jos se on juurikin noin? Puoliskoni on saanut minutkin pelkäämään että kaikki ihmiset on kohta nähneet mun rinnat. En halua olla mikään nähtävyys vauvaa syöttäessäni.

Tietysti nyt tähän syömiseen on onneksi ratkaisu PULLO! Mutta täksi sunnuntaiksi ei ollut mahdollista kerätä tarpeeksi pumpattua ja maidonkerääjän saalistamaa maitoa. HOX! Viikonloppu ilman korvikkeita, maitotehdaskin on siis palautunut. Tuhina tulee kyllä saamaan ruokaansa myös pullosta, isi saa jatkossakin syöttää :) mutta nyt tästä eteenpäin vain sitä omaa äidinmaitoa.

Onko muuten siellä mun lukioissa äitejä tai muita joilla kokemuksia tuosta Philps Avent natural pumpusta tai pikemminkin tuosta aventin pullon tutista? 


Nimittäin sen kun pitäisi olla helppo siirtymä rinnasta pulloon, mutta meidän neidillä menee vain hermot mokoman kanssa. Normaalista pullosta kyllä onnistuu. Vai liittyykö tää jotenkin tohon rintakumiin että siksi Tuhina ei osaa tuosta supertutista juoda, se kun jäljittelee rintaa ja tuo tavanomainen ei sitten yhtään... Meillä on nyt 5 pulloa joista 3 on noita Ainun perinteisiä, mistä onneksi osataan syödä.

Mutta takaisin tähän sunnuntai-ongelmaan..... johan tässä ehtii tulla rimakauhua ja ramppikuumetta kun edellisen kerran olin kirkossa vielä valtavan vatsani kanssa... Ehkäpä odotan vielä, kun tämän syksyn aikana seurakuntamme siirtyy uuteen tilavampaan rakennukseen, jospa sieltä löytyisi paremmin piilopaikkoja ruokailuun ja vessasta myös hoitotaso. Ja ehkä siihen mennessä mulla on hallussa jonkun näkönen vauvarytmi, tämä kun on edelleen opettelua vaikka perusasiat alkaa olla hallussa. Toivoa voi :) Vaikka tästä siirtymä aikataulusta mulla ei ole mitään tietoa jotta voisi taktikoida.. :D

Ps. Jos joku löytää täältä kirjoitusvirheen niin kertokoon, koska mien enää löydä sitä.... :D

2 kommenttia

  1. Vannoin aikoinaan erään kirkkokaaos-päivän jälkeen etten palaa kirkkoon lapsen kanssa, ennen kuin hän on vähintään 5v.. no palasin vähän aiemmin, heti seuraavana sunnuntaina ja aina siitä eteenpäin. Meidän vauva oli kanssa sellaista kovaa huutavaa sorttia, eikä ahtaista kirkkotiloista tahtonut löytyä sopukkaa, mistä huuto ei olisi kuulunut kaikkialle. Mutta arvaa mitä, se helpottaa kyllä! Ja pahimpina hetkinä menin ulos sen huutavan vauvan kanssa, näin kesällä kannattaa hyödyntää sitä mahdollisuutta ;) ja sit just kotiin vaan hengittämään jos tuntuu ettei siinä ole mitään järkeä, tärkeintä on kuitenkin että sinä jaksat ja vauvalla on hyvä olla. Sinne ehtii kyllä mennä taas myöhemminkin. (Vaikka mekko on kyllä ylisöpö ja harmi jos jää käyttämättä! :D)

    Toi "kaikki näkee sun rinnat" tuntuu olevan isien ongelma! Tai ainakin oma mieheni välillä ihan neuroottisesti pelkäsi että vilautan, aina kun imetin jossain julkisesti. Ei sieltä juuri mitään näy jos vähän osaa peittää, ja vaikka vähän vahingossa vilahtaisi, mitä sitten. Ei kai kukaan tuijota ja odota niin intensiivisesti sitä vilautusta, tai ei ainakaan pitäisi.. kun siihen julki-imetykseen vaan tottuu niin ei se itsestäkään tunnu enää niin pahalta. Ja yleensä ympärillä olevatkin antaa aika kivasti rauhan tai tajuaa olla tulematta liian lähelle, jos niitä häiritsee sun imetys. Mut kivahan se olis et löytyisi joku rauhallinen nurkka sitä varten. Mä olen autossakin joskus käynyt imettämässä kun oon ollut sellaisessa ympäristössä, missä imetys on tuntunut epämukavalta..

    Sä olet aivan mahtava uusi äiti, ihana lukea kuinka ihanasti kirjoitat äitiydestä ja lapsestasi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos rohkaisevasta kommentista ! :) ihanaa kun jaoit omia kokemuksia ja kiva kun olet viihtynyt blogissa. :) Otetaan taas uus yritys ens sunnuntaina :)

    VastaaPoista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !