Heräsin perjantaina Tuhinan ähinöihin varttia yli yhdeksän. Neiti söi vaihdettiin vaippa ja pestiin simmut. Hetkisen neiti viihtyi sitterissä niin että sain itselleni kaakaon ja aamupalaleivät tehtyä ja sitten jatkettiin imettäen ja samalla itse syöden. Kun neiti nukahti laskin hänet suoraan vaunuihin jatkamaan unia. Operaatio aamupäiväkävely ja pyykkäys alkakoon.
Me asutaan hissittömässä talossa kakkos kerroksessa. Eli ensin vauvan koppa lattialle ja vaunujen kanto alaovelle. Sitten vauva ja pyykkikoppa. Kiersin ulkokautta kellarin ovelle, koin sen helpommaksi kuin ahtaasta aulasta lukitun oven ja vielä yksien rappusien kautta pimeän ja ahtaan käytävän läpi kulkemisen.
Ensimmäisen koneellisen pyöriessä kävelin 20min lenkin ja mietin miten kannattaisi hoitaa seuraava vaihto. Päätin jättää vaunut kellarin aulaan, nappasin Tuhinan vaunukopassaan ja sisäkautta kellarin läpi hain seuraavan likapyykin ja samaa reittiä takaisin. Puhtaiden pyykkien kanssa mentiin taas ulkokautta. Jätin vaunut alaovelle ja pelkkä koppa kantoon.
Tuhina heräsi kun ripustin vaatteet kuivumaan, sittempä me yllätys yllätys syötiin. Neidin nukahdettua kannoin jätesäkillisen roskia vaunuihin ja nappasin seuraavan koneellisen ja Tuhinan. Tällä kertaa vaunuissa kulki roskat ja pyykit ja nukkuva neiti käsivarrella kulkevassa kopassa. Harmi etten älynnyt ottaa tästä vaunujen väärinkäytöstä kuvaa. :D
Jätin puhtaat pyykit koriin ja vein roskat pois. Ja kerkesinpäs laittaa vaunuihin sadesuojan juuri ennen sateen alkua. Tämä korilinen sisälsi suurimmaksi osaksi harsoja ja korista kun kulkee ilma läpi niin annoin niiden huoletta seistä hetkisen pyykkituvassa ja istahdin pihakeinuun kuuntelemaan sateen ropinaa. Tästäkään en saanut kuvaa paitsi erittäin lähikuvan edessäni olevista vaunuista :D
Puoliskoni tuli koulusta niinpä yhteis voimin kannettiin vaunut ylös. Puoliskoni kärräsi Tuhinan jatkamaan uniaan parvekkeelle, minä hain pyykit. Ehdinpäs ripustaa kaikki pyykit ja puhaltaa ilmapalloja ristiäisiin ennen kuin Tuhina taas heräsi.
Hieman yksityiskohtaisesti yksi pyykkipäivä, mutta rintatulehduksen jälkeen kotoa mihinkään liikkuneena olin jo todennut ettei se onnistu jos puoliskoni ei ole kotona, että vauvan kantelu ja pyykkikopat olisi mahdoton yhtälö, mutta niin se vain hyvin onnistui vaikka tulihan siinä pientä ees taas kantelua, mutta mikäs siinä, hyvää käsitreeniä ja Tuhina nukkui tyytyväisesti ja tämä äitikin sai tuulettaa päätään raikkaassa syysilmassa. Eli ei mitään hätää sen kantorepun/liinan hankinnassa vaikka sellainen ehdottomasti helpottaisi tätä pyykki ruljanssia.
Minä vs pyykkipelko 1-0. Ei ihan huono saavutus vaikka itse sanonkin!
Mainio perjantai, lauantaina onnistuneet ristiäiset (joista lisää kunhan saan kuvat), ja sunnuntaina pitkästä aikaa kirkkoon, loppuviikon perusteella tähän arkeen näyttäis alkaneen löytyä jonkun moista rytmiä, pikkuhiljaa!
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !