Mulla on tapana liottaa ja pestä käsin valkopyykistä ensin kaikki tahrat vahvemmalla tahranpoistoaineella, sitten heitän ne hyvin huuhdeltuina koneeseen muiden pyykkien sekaan ja pesen hellävaraisella pesuaineella. Näin vaatteista tulee puhtaita, mutta vahva tahranpoistoaine ei jää kutittamaan Tuhinan herkkää ihoa.
Mulla oli ämpäri täynnä tulikuumaa vettä ja tahranpoistajalla käsiteltyjä yöpukuja. Tuhina tuli viereeni ja halusi upottaa kätensä ämpäriin. Kielsin häntä toistuvasti. Nostin hänet kauemmas toistuvasti. Lopulta menetin hermoni ja kiukkua kihisten kielsin ja nostin toistuvasti, ääni nousten ja lopulta Tuhina jäi itkemään vessan oven eteen.
Keittiön ylemmät kaapit eivät ole enää turvassa, koska Tuhina on keksinyt miten laatikoita pitkin voi kiivetä tasolle seisomaan ja ihmettelemään mikroa, astiakaappia ja syömään leipäpusseja ja hedelmiä - myös kaikkea sellaista jolle hän on allerginen. Hella, tiskikone ja veitsilaatikko eivät nekään ole säästyneet Tuhinan kosketukselta.
Keittiön ylemmät kaapit eivät ole enää turvassa, koska Tuhina on keksinyt miten laatikoita pitkin voi kiivetä tasolle seisomaan ja ihmettelemään mikroa, astiakaappia ja syömään leipäpusseja ja hedelmiä - myös kaikkea sellaista jolle hän on allerginen. Hella, tiskikone ja veitsilaatikko eivät nekään ole säästyneet Tuhinan kosketukselta.
Molemmat esimerkkitilanteet ovat myös vaarallisia. Ämpäripyykki on tulikuumaa - se polttaa, eikä tahrapoistaja varmasti tee hyvää Tuhinan iholle. Keittiössä vaaratilanteita on useampia: Tuhina saattaa pudota, tai saada allergisen reaktion, tai rikkoa astioita tai tiskikoneen kannen, tai sytyttää tulipalon jos huomaamattamme vääntelee hellan nuppeja, ja se veitsilaatikko.
Tiedän että tehtäväni äitinä on ohjata, suojella ja opettaa - kasvattaa lastani ja sen todellakin teen. Mutta en osannut varautua siihen millaista on turhautua omaan lapseen, miltä tuntuu kun menettäisin hermoni, huutaisin ja saisin lapseni itkemään. Välillä itken, etten halua olla sellainen äiti joka olen. Noita hetkiä ei onneksi ole joka päivä, ei edes joka viikko, mutta silloin kun niitä tulee, äiti menee rikki.
Äitiin sattuu ja äitiä itkettää, koska en halua olla huutava äiti.
En halua olla "Älä. Ei saa." -äiti.
En halua olla pelottava äiti.
En halua olla itseään pelkäävä äiti.
Tänään puoliskoni teki meille ruokaa, laittoi lautaset valmiiksi molemmille. Tuhina kiinnostui isin lautasesta ja toistuvasti ja jämäkästi kielsin häntä koskemasta isin ruokaan. Tuhina poistui keittiöön ja hetken päästä menin hakemaan omaa lautastani. Löysin Tuhinan kyykistyneenä tyhjä lautanen edessään ja ruoat levällään lattialla.
Puoliskoni auttoi siivoamisessa. Ruoan jälkeen vein Tuhinan pesulle ja sänkyyn. Itkuinen tyttö rauhoittui rasvaukseen ja ennen nukahtamista kerroin, ettei hänellä ole mitään hätää ja että äiti ja isi rakastavat häntä. Kerroin kuinka meillä kaikilla on nyt pahamieli.
Kerroin, että isillä ja äidillä on pahamieli, koska isi teki hyvää ruokaa ja nyt se piti heittää pois. Kerroin, että isillä ja äidillä on paha mieli, koska olemme kieltäneet keittiössä kiipeilemisen. Kerroin, että äidillä on pahamieli, koska Tuhina ei totellut äitiä.
Muistutin, että äiti ja isi tottelee Tuhinaa - jos Tuhina pyytää vettä äiti tai isi antaa vettä. Pyysin häntä tottelemaan äitiä kun seuraavan kerran äiti pyytää Tuhinaa tulemaan alas pöydältä. Selitin, että äiti on kieltänyt kiipeilemästä keittiössä, koska Tuhina voi pudota ja tulee pipi. Tai syödä jotain jolle on allerginen ja sitten kutittaa. Tai jos hän tiputtaa astiat ne menee rikki ja taas tulee sotku ja voi tulla pipi.
Haluan olla äiti jota totellaan ilman huutamista.
Haluan että lapseni tietävät miksi heitä kielletään.
Haluan olla lempeä äiti.
Haluan olla turvallinen äiti.
Haluan olla luotettava äiti.
Haluan olla rakastava äiti.
Haluan olla hyvä äiti.
Tänään onnistuin.
Kuulostat ihan äidiltä :) uskon, ettei ole olemassakaan aina myönteistä, kaiken rauhallisesti hoitavaa äitiä. Kaikilla menee hermot ja mielestäni saa mennäkin, kunhan se ei ole joka päiväistä huutamista :)
VastaaPoistaKiitos tästä! :) taidat olla oikeassa!
PoistaOlet juuri niin hyvä äiti kuin voi olla. Normaali ja hyvä<3
VastaaPoistaVarmasti jokaisella tulee huonoja hetkiä, uupuneena ainakin ja silloin saattaa huutaa sen kummempia ajattelematta. Ei ne lapset siitä onneksi rikki mene. Eriasia jos lapselle huutaisi alvariinsa ja turhasta.
Kiitos <3 tuo on kyllä totta väsyneenä ja nälkäsenä kaikki on aina huonommin ja pienetkin jutut ärsyttää nopeasti eikä se kyllä ikää katso, ainakaan meidän perheessä..
PoistaKaikki äidit joskus menettävät hermonsa, eipä meidän äiti-ihmisten hermot loputtomia kestä. Niin kuin Tiia tuossa kirjoitti että kunhan se ei ole jokapäiväistä :)
VastaaPoistano niin, ei ne hermot kyllä kaikkea kestäneet ennen äitiyttäkään.. mutta jotenkin on ihan eriasia tapella miehen tai siskojen kanssa kuin tuon pienen taaperon :( onneksi hyviä päiviä on enemmän :)
PoistaSamoja mietteitä täällä aika useinkin <3
VastaaPoista<3
PoistaTuttua tuttua...Kaikista pahinta noiden tilanteiden jälkeen on se itseinho ja lapsen pahamieli..Kukaan äiti noilta tuskin säästyy ja jos säästyy taitaa lapset kasvaa kuin pellossa. Itse pidän kynsin ja hampain kiinni kasvatuksesta ja siitä että lapsestani kasvaa hyväkäytöksinen ja itseään sekä muita kunnioittava ihminen, ja jos siihen sisältyy näitä inhottavia takkuja joskus niin pakko kestää ne. Jälkeenpäin kyllä aina sovitaan ja selitellään asiat, sekä halitaan ja pussataan. Tätä se äitiys on!
VastaaPoistaJep itekin panostan tähän jälkipuintiin että neitikin tietää miksi äiti suuttui. Siitäkin huolimatta että välillä tuntuu aika turhalta ensin huutaa sitten selittää ja kohta käydä sama taistelu samasta asiasta... kärsivällisyys on hyve, ja sitä äitiys kyllä koettelee :)
PoistaIso sydän. Ja kiitos postauksestasi.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVaikka oma lapseni on vasta 10 kk, voin samaistua tekstiisi täysin! Omaan lapseen turhautuminen ja siitä seuraava huono omatunto on tuttua meilläkin.. Silloin yritän muistaa, ettei lapsi pidä minua huonona äitinä, vaikka välillä suuttuisin. Hänelle olen kuitenkin se ainut ja oikea, maailman paras äiti! :)
VastaaPoistaIhan totta, tuon kun aina muistaisi! :)
PoistaMinäkin tunnen olevani kamala äiti. Samasta syystä. Valitettavasti mieheni hermot palavat vielä herkemmin... Joskus sitä vain kaipaisi toista tukemaan. Kun itse ei jaksa skarpata, niin toinen ottaisi tilanteen haltuun. Huutamatta.
VastaaPoistaJoo mun tekis mieli välillä torua miestä, miten se nyt tolleen suuttuu! Mutta sitte suutun taas itekin välillä liian herkästi.. hyviä äitejä silti ollaan :)
Poista