Viikko ilman puhelinta

Toukokuun kalenterista näkee, että mun puhelimesta halkesi näyttö. Lähetettiin se korjaukseen viime viikon maanantaina ja tiedossa oli muutama päivä ilman puhelinta. Puhelin ei kuitenkaan tullut takaisin luvatussa 72 tunnissa vaan olin viikon ilman puhelinta.

En tiedä onko se kovin tervettä, että oikeasti vähän jännitti miten sitä tulee pärjäämään ilman puhelinta. Onhan se nyt ihan eri asia jännittää vaikkapa tapaturman sattuessa miten pärjää viikon käsi paketissa, tai miten sitä pärjää itsekseen puolison työmatkan tai muun vastaavan ajan. Mutta että ihan oikeasti jännitin miten pärjään ilman puhelinta.

Tavallaan pärjäsin hyvin. Tarpeen vaatiessa olisin voinut soittaa äidille puoliskoni puhelimesta. Muutamat WhatsApp viestit laitoin perheen ryhmään - tosin luulen ettei kukaan  tajunnut, että se olin minä eikä puoliskoni. Mitään akuuttia soittotarvetta ei kuitenkaan tullut. Toisaalta taas pärjäsin huonosti ilman puhelinta, sillä somet ja sähköpostin tarkistin useamman kerran päivässä puoliskoni puhelimella.

Puoliskolleni viikko oli varmasti pidempi aika kuin minulle ja hänen olisi kuulema pitänyt arvata, että Petra ilman puhelinta tarkoittaa häntä ilman puhelinta. Tänään huomasin hänen nettiselaimensa välilehdissä ainakin 10 minun avaamaani eri blogia. Muistan kyllä avanneeni ne eräs ilta, mutta olen tainnut nukahtaa kesken lukemisen....


 WhatsAppia en osannut harmitella, ennen kuin huomasin WhatsApp Webin heittäneen minut pihalle. En edes kertonut kellekään mun puhelimen menneen huoltoon, kun kuvittelin voivani olla edelleen yhteyksissä. Eilen mua odottikin sitten 9 keskustelua ja yli 1600 viestiä (joista 1600 yhdessä nimeltämainitsemattomassa ryhmässä).

Puhelittoman viikon jälkeen latasin nyt Facebook Messengerin. Olen yrittänyt olla lataamatta sitä eikä mulla ole myöskään Facebookin mobiilisovellusta vaan käytän sitä ainoastaan selaimella. Nyt se messenger kuitenkin herjasi kokoajan ja puoliskoni puhelimella käytin sitä, joten nyt mullakin on se.

Suurin ongelma tässä puhelittomuudessa oli pakettien vastaanotto. Puoliskoni oli tilannut Tuhinalle yllätykseksi sähkömopon ja laittanut minun tiedot vastaanottajaksi. Siinäpä sitten soittelin matkahuollon pakettipalveluun, ja selvittelin paketin sijaintia. Hankalaksi teki myös sähköposti jossa oli kolme koodia joista mikään ei täsmännyt matkahuoltoon.

Laitoin siis sim-kortin matkaan puhelimen mukana, eihän mulla ole varapuhelinta johon olisin simin laittanut huollon ajaksi. Sama ongelma oli myös puhelimen takaisin saannissa, kun se "saa tulla noutamaan" viesti oli siellä paketissa jota mentiin noutamaan. Onneksi saatiin sekä mopo että puhelin ihan vaan henkkareita näyttämällä.


Toinen harmitus oli tietysti blogihiljaisuus. Mun puhelin on yhtä kuin mun kamera. Siirsin kyllä kaikki kuvat pilvipalveluun talteen, mutta kun olen tottunut muokkaamaan kuvat puhelimen sovelluksella niin yks kaks perus Picasan muokkausvaihtoehdot yhdistettynä mun mini läppärin - miten sen sanoisi kauniisti - ongelmiin, tekivät koko touhusta aivan liian työlästä.

Positiivista on, että nyt mulla on vino pino luonnoksia ja postausideoita, joita saan tässä kuussa julkaista. Ja kuvien muokkaaminen onnistuu taas muuallakin kuin kotona - tämä on todella tärkeätä, kun vietetään aika paljon aikaa muualla. Ajankäytön kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, että sillä puhelimella tulee oikeasti tehtyä näitä oikeita asioita pelkän somessa haahuilun sijaan.

Joskus haaveilen heittäväni puhelimelle hyvästit ja hankkivani meidän perheelle oikean lankapuhelimen, mutta pakko se on todeta että kännyköissä on paljon hyvääkin. - Ainakin silloin kun se ihminen jota yrittää tavoittaa myös vastaa siihen puhelimeen eikä pidä sitä äänettömällä 24/7 ja silloin kun puhelimesta hyödyntää näitä muita ominaisuuksia kuten kameraa.

Ps. Viimeisen kuvan puhelin on äitini ja kuva liittyy yhteen luonnokseen.


Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !