Monetko vaunut on tarpeeksi? - Osa 1

Mie en koskaan ole ajatellut olevani  lastenvaunuhullu tai mitenkään muutenkaan hifistelijä näissä lastentarvikkeissa, mutta kun tällähetkellä olemassa on kolmet menopelit ja haaveilen neljänsistä, niin täytyy kai myöntää, että taitaa minussakin olla vaunuhullun vikaa.

Meillähän oli vielä viime talvella käytössä Ässän kanssa Emmaljunga Scooterit. Puoliskoni osti ne minulle yllätyksenä viisi vuotta sitten (KLIK). Ne seisoivat kevään rappusissa, renkaiden pumppausta vailla käyttövalmiina. Viimeiset päiväkotikävelyt rattaiden kanssa menikin Ässän juostessa rattaita työntäen, eikä hänen istuessa kyydissä. 

Sitten tietenkin meillä on Chipolino Etro-rattaat, jotka olivat minun unelma rattaat jo 6vuotta sitten ja jotka sain ilokseni yhteistyönä Ässän synnyttyä. Etroihin on turvakaulo ja adapterit, joten olisi tosi näppärää kuljettaa runkoa kauppareissuilla mukana.

Aloin raskausaikana jo miettiä, että ei taida tämä vauva nukkua parvekepäikkäreitä, kun en minä jaksa montaa kertaa joka päivä kantaa vaunuja kolmanteen kerrokseen. Ensinnäkin jaksaminen loppuu nopeasti epäergonomisen kantoasennon ja lastin kasvamisen ansiosta ja kyllä minä olen myös sen verran laiska, ihan rehellisesti. Jos ei ole pakko kantaa koko ajan edes takas, niin mieluummin sitten vaunut pysyvät alhaalla ja päiväunia nukutaan jossain muualla kuin parvekkeella. Tätä keskustelua kävin puoliskoni siskon kanssa ja kappas vaan, hänellä oli meille parvekevaunut!Simme perheessä heille kiertäneet Tutek Turrain yhdistelmä vaunut.

No Turrainissa on suuret ilmatäytteiset renkaat ja Etroissa nuo kennorenkaat. Joten arvatkaapas vain kummat meillä on nyt sitten parvekevaunuina ja kumpien kanssa minä käppäilen ulkona pidempiäkin matkoja. Niinpä niin. Ja koska Etrot ovat nyt täällä ylhäällä, niin arvatkaa montako kertaa olen miettinyt kaupassa, että olisipa vaan pitänyt jaksaa ottaa se runko ja adapterit mukaan, niin ei tarvitsisi kannella turvakaukaloa..... 

Joten olen tässä nyt sitten alkanut haaveilla Babyzen Yoyo:sta. Tottakai sen vauvakopan kanssa! Se on niin söpö ja kätevä kun menevät niin pieneen tilaan! Niiden kanssa ei ikinä tarvitsisi miettiä onko rattaat matkassa vai ei, kun ne voisivat olla sellaiset vaunut jotka pysyy autossa. Niitä käytettäisiin sitten kaupassa tai reissussa, mutta kotona ne pysyvät autossa.

Jostain syystä puoliskoni ei nyt jakanut tätä samaa ajatusta niiden tarpeellisuudesta. Ja joo, olis kiva, mutta ei nyt sentään. Mutta haluaisin silti! Juuri nyt tuli mieleeni, että jos nyt oikeasti haluaisin ne Yoyot, niin ehkä näistä joistakin voisi luopua, yhdet rattaat kun toistaiseksi vain seisovat tuolla alhaalla....

Scooterit ovat siis tällä hetkellä ainoat joilla ei ole käyttöä. En tiedä millainen reissu pitäisi keksiä, että Ässää tarvitisi nyt yks kaks sittenkin rattaissa kuljettaa. Paitsi toki jos mentäisiin koko perhe bussilla jonnekin, mutta aika epätodennäköistä - dieselin hinnasta huolimatta. Mutta niille tulee varmasti käyttöä viimeistään vuoden päästä rullaluistelu- ja pyöräily kautta aloitellessa. Joten ei, en minä ala myymään mitään meidän menopelejä.

Mutta sen minä kyllä totean, että on ihanaa kun on parveke vaunut erikseen! Nyt kun Etrot ovat vain parvekekäytössä ja meillä on parvekkeella matto, voidaan surutta vaunutella myös sisällä. Ja no tunnustan, vauva nukkuu kyllä vaunupäikkäreitä etroissa, mutta oikeasti parvekkeelle asti olen raaskinut lykätä hänet ehkä kaksi kertaa... 

Millaisiin tarpeisiin teillä on ollut menopelit vauvavuonna?

Kirjoitettu 23.7.2022

Vauvan neljäs kuukausi

Nyt kun vihdoin pysähdyn muistelemaan meidän nelikuista vauvaamme, täytyy ihan muistuttaa itseäkin, että vauvan neljäs kuukausi oli 12.6.-12.7. Ja puolivuotisneuvola häämöttää jo ihan nurkan takana.


Vauva täytti neljäkuukautta mummun ja vaarin luona Jyväskylässä. Se olikin samalla hänen ensimmäinen reissunsa sinne. Kuten Nuppua lukuunottamatta koko muukin matkaseurueemme, myös vauva sairasti koronan tuolla reissulla. Tosin ilman koronaa, en tiedä olisiko Jyväksylä mahtunut meidän kesälomaamme ollenkaan.

Enkä toki tehnhyt vauvalle koronatestiä, mutta itse sairastin tällä kertaa kuumettoman koronan, kun taas vauvalla oli muutama päivän positiivisen kotitestini jälkeen 38.3 astetta kuumetta ja hän oli kovin nukkuvainen seuraavat pari päivää, ei liene epäselvää mistä tuo kuume johtui. Ja ne muut seurueestamme, joilla ei vielä ollut jo sairastettua koronaa, sairastivat sen kyllä kuumeen kanssa. 


Kolmekuisen neuvola ja rokotteet saatiin sitten 10päivää myöhässä. Minua hieman ahdisti antaa vauvalle rokotuksia heti viikko koronan jälkeen. Vaikka toki vauvalla ei ollut kuumetta kuin sen yhden yön. Kerroin mietteistäni hoitajalle, mutten suoraan kysynyt tai pyytänyt uusien rokotteiden viivästyttämistä. Ja illalla kadutti. Vauva parka oli niin itkuinen, eikä viihtynyt oikein missään koko loppupäivänä.

Harmittelin asiaa myös meidän vauvaryhmässä ja kavereiden kysyessä auttoiko särkylääke tajusin, että sitäkin pitää tosiaan käydä ostamassa. Ollaan siirrytty isompien lasten kanssa imeskeltäviin särkylääkkeisiin. Seuraavana päivänä käytiin apteekissa vauvan päiväunien aikaan, mutta sittenpäs meillä olikin aivan onnellinen vauva, joten se särkylääke on nyt edelleen avaamattomana odottamassa seuraavia rokotuksia. 


3kk neuvolassa mitattiin pituutta 60,5cm, pipomitta 42cm. Painoakin oli kertynyt täysimetyksellä hienosti ja päästiin yli 6kg. 

Olen saanut muutaman videonpätkän, joissa vauva heilahtaa vatsaltaan takaisin selälleen, mutta varsinaisesti vauva ei kyllä vielä käänny itse. Lattialla kuitenkin viihtyy sekä vatsallaan, että selällään, kumminpäin nyt satutaan hänet peitolle laskemaan. 

Vauva vietti ensimmäisen juhannuksen mummin ja papsun luona, tämä on jo perinteeksi muodustunut ja oltiin siellä myös yökylässä. Juhannukseen mahtui myös ensimmäiset hyttysenpistot / mäkäräisen puremat, vaikka suojeluyrityksistä meitä ei voi moittia. Viriteltiin hyttyssuojaa sitterinkin päälle, kunnes muistin että mummilassahan on ihan vaunutkin näitä pieniä varten. Ja noilla helteillä ne mummilavaunut osoittautuivatkin tosi käteviksi, niistä kun sai kuomusta koko takaosan auki.
 

Juhannukseen mahtui myös ensimmäiset lämmittelyt mummin ja papsun saunan lattiantasossa ja tietenkin myös uima-allasta testattiin. Haaveilen nyt entistä enemmän mukaan taittuvasta kylpyammeesta - kotiin sekä reissuun mukaan lähteväksi. Ja ensimmäiset ääneen nauramiset kuultiin isin pomputellessa! Joskin nauruja en ole uudelleen saanut kiinni. Myös ristiäiset juhlittiin mummin ja papsun luona, ja vaippaa vaihtaessa vielä pappiakin odotellessa vauva löysi varpaansa ensimmäistä kertaa.

4kk neuvolalääkärissä ei huolen häivää, vaikka 2-3kk välissä kasvua olikin tullut aika reippaasti ja nyt 3kk ja 4kk välillä painoa oli parisataa grammaa lisää ja pituutta 8mm. Toki olihan nyt mittausvälikin tavallista kuukautta lyhyempi. Ja siksi 5kk neuvolan varasin erikseen, tarkalleen  5kk päiväksi ja 5kk rokotukset annetaan sitten Jekun 6v neuvolan yhteydessä, tasan 2kk aikaisemmista rokotuksista, niin kuin ohjelmassa on. 


Nuppu, Jekku ja Ässä ovat saaneet seurakseen aivan mahtavan ilmeikkään ja tyytyväisen ja aivan liian suloisen Kirpun!

Silmälaseista sivuraiteille

Heinäkuun Pölläviikot alkaa huomenna ja mun pitäisi olla tuolla pykkäämässä, jotta on mitä pakata. Toisaalta "mun pitäisi", eli haluaisin, myös katsella vauvan 4kk kuvia ja kesäkuun kuvia tulevia postauksia varten. Mutta sen sijaan päätin pitää tänään vielä palautumispäivän ja käpertyä sohvan nurkkaan lasten ja nenäliinojen kanssa ja kertoa, että mulla on uudet silmälasit! Nuppu lupasi ottaa myös minusta muutaman kuvan lasieni kanssa. 

Toivoin silmälaseja äitienpäivälahjaksi, mutta ei ikinä ehditty optikolle asti. Käytiin keväällä kyllä monesti lounastreffeillä kauppakeskuksessa puoliskoni arkivapaina, kun pojat oli hoidossa ja Nuppu koulussa. Ja pari kertaa otettiin Nuppu mukaan suoraan koulusta. Mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi käydä siellä optikolla.

Lapset oli puoliskoni kanssa ja vauva oli mun mukana, joten optikko totesi, "sie imetät, sun näkö muuttuu." Mie kuitenkin imetän vielä vähintään vuoden, joten lasit on ihan fiksu hankinta. Mun edelliset lasit hankin myös imetysaikana helmikuussa 2020, ne tosin maksoivat vain 19€, nykyään halvimmat lasit on kympin kalliimpia, enkä tällä kertaa löytänyt niistä mieluisia. Kun kivat kehykset löysin, otin samaan kehykseen myös aurinkolasit. Autoillessa on ollut ikävä!

Keksin myös haluta uuden kameran. Tuntuu, että kuvien laatu on huonontunut kamalasti. Mutta ennen kuin ostan suinpäin uuden rungon, mun pitäisi ehkä käydä jossain kameraliikkeessä huollattamassa runko ja myös mun objektiivit. Tosin nyt äkkiseltään saattaa toki olla, että silmälasitkin auttoivat ongelmaan vähäsen. Ennen optikolla käyntiä kerkesin kuitenkin jo napata kevyen kamerakuumeen...... 

En  ole vielä kameraa ostamassa... Olisin voinut ostaa, mutta haluan hetkisen vielä verrata ja sitten nappaan sen jostain sopivasta alesta. Ihan yhtä nopeasti kuin tuon robotti-imurin mitä etsin ja vertailin sellaisen puolivuotta, ellen koko raskausaikaa. :D 

Kameran sijaan ostinkin sitten kolme paria rullaluistimia. Ostettiin Nupulle synttärilahjaksi ensimmäiset rullaluistimet ja suojat ostettiin erikaupasta. Luistimet tulivat jo parissa päivässä ja olivat viikon etuajassa. Suojat tulevat alkuviikosta, sopivasti ennen kuin lähdetään Pöllään ja sieltä suojien matkassa tulee myös minulle ja puoliskolleni rullaluistimet.

Mun vanhat luistimet on ostettu joskus yläasteella ja viimekesänä tajusin, että nehän on kokoa 39! Hyvin niillä on jo monen monta vuotta luisteltu, mutta uusia luistimia kaivatessa halusin myös oikeamman kokoiset luistimet. Kokeilin äidiltäni yhtiä luistimia kokoa 35, ne olivat liian pienet. Katsotaan nyt sitten onko 36,5 vai 37 minulle parempi koko. Puoliskoni on myös joskus sanonut haluavansa luistella, mutten ole aivan varma onko hänellä koskaan ollut omia luistimia. Nyt on. Toivottavasti ainakin. Valitsin nekin sokkona, kun mulla tää nettishoppailu sujuu. :D 

Nuppu haluaa ottaa rullaluistimet mukaan Pöllään. Lupasin, että otetaan, jos hän lupaa, että niitä käytetään ainakin kerran. Pöllä on hiekkatien päässä ja asfalttitielle pitää kävellä aika pitkä matka. Mummu ainakin, ehkä myös vaari, ottaa omat luistimensa mukaan niin pääsevät tai päästään yhdessä lenkille. Jos autoon mahtuu, ja meidän luistimet myös on hyvät, niin eiköhän me nekin oteta mukaan. Jos vielä keksittäisiin pyöräteline jostain, voitaisiin ottaa pojille fillaritkin matkaan. Okei tämä menee jo ehkä yli, koska ei ehditä olla sitä täyttä kahta viikkoa. :D

Mukaan lähtisi vaunutkin. Kesäkuussa Jyväskylästä kotiin tullessamme meillä oli autossa meidän Emmaljungan rattaat ja Tutekin vaunut. Kyllähän ne sinne mahtui, mutta auto oli täynnä. Ollaan myös tehty muutama junamatka Tutekien kanssa ja alan kaivata joitain vähän pienempiä matkarattaita. Chipolinot on matkarattaat nimeltään, ketterät ja kivat, mutta ei sieltä pienimmästä päästä, kun haaveilen sellaisista lentokoneen matkatavaratilaan menevistä.

Auton pakkaamisen ja junasta poistumisen kannalta pienemmät rattaat olisi aika kivat. Tulipahan nimittäin koettua sekin, kun lähijunassa ei ehditty omalla seisakkeella ulos junasta, kun jumitin koko oven vaunujen kanssa. Silti tällä hetkellä ostoslistalla on mieluummin kamera kuin rattaat. 

Nyt on ehkä päästy silmälaseista jo niin pahasti sivuraiteille, että olisi aika palata siihen alkuperäiseen hommaan. Muutama jakso LadyBugia lasten kanssa, iltatoimet ja nukkumaan, jotta huomenna alkaa pyykkiralli pyöriä. On sitten puhtaana kaikki vaatteet, joista valita mitä pakataan. 

Paikoillanne, valmiina TIIKERIT lätäkköön!

 *Kaupallinen yhteistyö Jesper JUNIORin kanssa

Tapani mukaan, olin keväällä hieman hidas välikauden alkaessa ja päiväkodin pihan lumikasojen sulaessa katselin Ässän ryhmän eteisessä roikkuvia sadevaatteita miettien, että vuorilliset sadehaalarit ovat vaan parhaita vaatteita ikinä. Ja silti meidän lapsilla oli pikkuisen puutteita kurakamppeissa... Toisella vain sadetakki ja päiväkodin lainahousut ja toisella läpireikä lahkeessa.

Meillä on ollut aikaisemmin kaksi Jonathanin fleecevuorillista sadehaalaria, molemmat olivat kirppislöytöjä Nupulle. Nyt ei osuttu kirppareille oikeaan aikaan, eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut omassa kaupungissa Jesper Juniorin  myymälää, joten päätin olla tosi rohkea ja tilata pojille puvut nettikaupasta, olivat silloin alessakin. Ja ovat muuten tälläkin hetkellä!

Jesper JUNIORin verkkokaupassa on Kesäale ja kaikki Jonathanin sadevaatteet, kumisaappaista haalareihin ovat nyt -50% alessa (KLIK) 

Siinäpä se syy onkin, miksi meidän lapsilla ei hetkeen ole ollut sadehaalareita - en ole uskaltanut tilata netistä, ja myymälää ei ole ollut lähellä. En muista tilanneeni koskaan aiemmin lapsille netistä vaatteita ja pikkuisen arpomiseksi meni nytkin kokojen suhteen. Ensimmäisenä valitsin ominaisuudet, jotka haluan haalariin. Silloin oli vielä lunta, joten vuorilliset ihan ehdottomasti. Halusin kuitenkin välttää fleeceä ja tuo tiikerihaalari tikkivuorilla oli niin söpö, että valitsin sen oitis Ässälle.

Jekulta taas kysyin haluaisiko hän pilkullisen vai raidallisen haalarin. Niistä raidallisessa olisi ollut trikoovuori (KLIK) ja pilkullisessa fleecevuori (KLIK). Yllätyin kun hän sanoi haluavansa Ässän kanssa samanlaisen Tiikerihaalarin. 

Ässän haalarin koko oli helppo, hänelle valitsin haalarin kokoa 92cm ja se on juuri passeli pienellä kasvuvaralla, että menee vielä syksyn. Ehkä jopa ensikeväänkin, ainakin siihen asti, että tajuan taas välikauden alkaneen. Jekun vaatekaapissa on vaatteita kolmea eri kokoa. Siivosin sieltä juuri keväällä kaikki 104cm pois, mutta sitten siellä on näitä yhdistelmä kokoja 110/116 ja niiden kaverina muutamia 120. Ja haalareiden koot kulkivat järjestyksessä 110, 116, 122, joten otinpa sitten tuon 122 kokoisen, ihan varmuuden vuoksi.

Naputtelin tilauksen valmiiksi illalla ja jäin odottamaan kotiinkuljetusta. Seuraavana päivänä käytiin vielä erikseen ostamassa Nupulle koululaisen ulkoilutakki ja -housut, molemmat kokoa 122. Aloin vähän miettimään, että minkähän kokoisen haalarin oikein Jekulle ostin. 

Arvatkaa vaan menikö nappiin mun ensimmäinen nettishoppailu!

Katsoin jo pakkausta avatessani, että Ässän haalari näytti täydellisen kokoiselta, mutta se Jekun haalari oli viikattunakin aivan valtavan näköinen. Ja ihmekös tuo, otin Jekun toppahaalarin naulakosta tiikerin viereen ja kurkkasin kokolappua: 104. Noooh, ei se mitään. Jekku sovitti haalaria, tykästyi siihen kyllä, mutta olihan se nyt niin reilu, ettei sitä kannattaisi käyttöön ottaa. Tai ehkä, silmät kiinni ja paksupohjaiset kumpparit, niin ei huomattaisi miten hän talloisi lahkeet rikki.

Nuppukin sovitti haalaria, ja hänelle se taas oli aivan passeli. Niinpä sitten hetki pohdittiin palautetaanko haalari vai tuleeko se käyttöön nyt vai odotetaanko, että se on sopiva myöhemmin. Kun se nyt kuitenkin oli Nupulle sopiva, rohkenin lähestyä Jesperin asiakaspalvelua ja saatiin Jekulle sovitukseen sekä 110 että 116 haalarit, joista sovituksen jälkeen hän valitsi 116 koon paremman tuntuiseksi. Sovitus hetkellä 110 oli juuri sopivan kokoinen, eli siinä ei olisi ollut miltei lainkaan kasvuvaraa syksyn välikautta ajatellen ja hihojen pituuksissa ei lainkaan kasvuvaraa.

Eikä se palautuskaan nyt sitten loppupeleissä ollut mitenkään hankalaa. Palautuslomakkeeseen omat tiedot, tilausnumero ja palautuksen syy. Tilausnumero oli ensin hukassa, mutta numero löytyi helposti heti, kun muistin haalareista tulleen sähköpostivahvistuksen. Palautuksen selitykset löytyy myös kätevästi tilauslomakkeesta, sekä palautusnumerot, jotka kerrotaan postin tai matkahuollon asiakaspalvelijalle ja näin kätevästi onnistui 110 haalarin palautus. Hinta- & tuotelaput toki pitää olla kiinni tuotetta palauttaessa.

Sateen jälkeen auringossa haalarit päällä istuskellessa, joku ehkä saattoi "haukkua" omaa haalariaan talvihaalariksi. Näin kesällä tikkivuorillisen haalarin alle riittääkin shortsit ja t-paita. Lapset kävivät heittämässä talviturkit tuomiojärveen sadepäivän iltana ja myös "talvihaalarin" omistaja oli varsin onnellinen,  kun sai uinnin jälkeen lämpimän haalarin.

Jos nyt joku miinus pitää haalareista keksiä, niin tiedän joillain valmistajilla olevan vyötäröllä säädettävä kuminauhakiristys, sellaisen avulla olisi saatu jopa tuo 122 haalari istumaan  Jekun päälle. Muutoin haalareissa on juuri kaikki toiminnot, jotka mielestäni lasten sadevaatteissa täytyykin olla. 

    + lipallinen huppu

    + isot heijastimet lahkeissa takana

    + heijastin tuulilistassa edessä 

    + lahkeissa kenkälenksut

    + kiristykset hihan- ja lahkeensuissa 

Lahkeensuiden kiristyksen tärkeyden opin ollessani työssäoppimassa Skotlannissa ulkoilun parissa. Kun lahje on tiivisti saappaan ympärillä voi kahlata sukat kuivina syvemmällekin kuin saappaan varren korkeus. Lahkeet todettiin toimivaksi, kun Ässä käveli uinnin jälkeen haalari päällään polviamyöten järveen. Harmi vain, etten ehtinyt saada siitä kuvaa. Samaten kiristys ranteessa on tärkeä, niin sormet pysyvät kuivana, kurarukkasten kanssa. 

Vaikka alunperin ajattelin, että vain pojat samistelevat Tiikereissään, niin on aika hauskaa miten Nuppukin koululaisena innostui sadehaalarista ja pyysi voisiko se liian isohaalari olla hänen. Nyt samistelevat kolmistaan. Nämä onkin ensimmäiset minun ostamat samisteluasut meidän lapsille.

Nautitaan näistä helteistä ja ollaan valmiina kesäisen ukkosen ja sateiden jälkeisiin seikkailuihin!

Jesper Junior Kesäalessa Jonathan sadevaatteet -50% alessa. Kurkista myös muut valikoiman tuotteet ja tarjoukset Jesper JUNIORin verkkokaupasta (KLIK).

Paketteja, paketteja

Me olin heti kesäkuun alkuun kaksi viikkoa reissussa lasten kanssa ja sillä aikaa mulle oli tullut 4 pakettia! Kaksi oli kotiinkuljetuksina, kolmas postiin ja neljäs odotti kirjakaupassa. Kävin kuitenkin hakemassa kaksi pakettia postista, kun toinen kotiinkuljetuksista oli missannut kotona olleen puoliskoni. 


Ensimmäisenä kotiin tuli Mary Kay paketti ja tätä odotin eniten. Olen tehnyt edellisen tukkutilauksen tammikuussa ja kevään aikana tuli käytettyä loppuun useampikin tuote. Oon aina tykännyt kosmetiikkabloggaajien "kuukauden loppuun käytetyt" postauksista, mutta en oo ihan varma sopisivatko ne mun blogiin vai ei. Ehkä jos aloitan nyt näistä mitä tuli ja katsotaan innostunko myös kirjoittamaan loppuneista.

Mutta tosiaan palataan tammikuuhun, kun kevät talven Limited Edition uutuuksina tuli Masking minis setti, jossa on kaksi suosittua ja myös mun lemppareihin kuuluvaa naamiota mini kokoisina. Tilasin näitä 3 ja vasta maksun yhteydessä tajusin, että ne tuli prevoucherina, eli ennakkotilauksina. Kun tuotteet oli tukussa, mulla oli siis ostoskorissa valmiiksi nämä tuotteet kuponkeina lunastettaviksi, mutta vauvakuplassa ei tullut kauheasti ihonhoitokonsultin töitä tehtyä ja unohdin koko kupongit.


Nyt kesäkuussa, kun tein tilausta huomasin, ettei masking minejä ollut enää tukusta tilattavissa (loppu) ja unohdin mainita tilauksessa ne kupongit. Lähetin sitten chattiin viestin, että "moi tein nyt mun tukkutilauksen, mutta unohdin ne kupongit ja se tuotekin on jo loppu"... Mutta niin vaan sain vastauksen, että setit lisätään mun tilaukseen ja puoliskoni avasi paketin videopuhelu välityksellä, koska halusin olla varma että tosiaan siellä ne oli! 

Mary Kayn lisäksi tilasin nyt YoungLivingiltä pitkästä aikaa. Siellä oli helposti settinä mun lemppariöljyt:
  • Laventeli, vihaan tuoksua, mutta se toimii rauhoittamaan iltoja!
  • Piparminttua voisin lisätä kaikkeen, mutta nyt imetysaikana parempi vain tuoksutella korkista.
  • Thieves, sitäkin käytän sekä difuuserissa että jalkapohjiin iltaisin ja maustamaan myös kaakaota.


Öljyjen lisäksi ostin Thieves hammastahnaa, jota kokeilin raskausaikana, kun oksensin aina hampaita pestessäni. Olen vältellyt hammaslääkäriä liian pitkään, puhelu sinne on kyllä nyt to do listalla, mutta ehkä tämä on hyvää ensiapua. Lisäksi tilasin sieltä nyt ensimmäistä kertaa aurinkovoiteen ja aftersun sprayn.

Mary Kay ei tuonut tänä keväänä pohjoismaihin lainkaan aurinkosuojavoiteita, joten oli itsestään selvää tilata sellainen YL:ltä. Ostin jo marketista yhden aurinkopuikon ajattellen sen olevan hyvä ja toimiva, mutta vasta ostopäätöksen jälkeen tarkistin, että jaa siinä onkin kemiallinen suoja, joten olen onnellinen, että se on aika pieni puikko ja otin niitä sittenkin vain yhden.


Kolmas paketti on Buzzadorin kautta testiin tuleet hiustenhoitotuotteet.

Ja se neljäs joko odotti kirjakaupassa on Maria Kangaskortetin Unitalon tarinoita -kirja. Tätäkin odotin itseasiassa aika paljon! Maria jakoi ig stooreissa saamiaan palautteita ja päätin sitten niitä lukiessani ostaa kirjan samantien. Koska minulla on vain kaksi kättä, niin en ole vielä päässyt testaamaan satujen hierontaohjeita kunnolla lasten kanssa, mutta kaikki (3v ja pian 6- ja 8vuotiaat) ovat halunneet kuunnella näitä satuja ne pari kertaa, kun olen niitä lukenut.

Vauvan kolmas kuukausi

Vauva täytti viimesunnuntainan kolme kuukautta, ja vaikka toukokuussa oltiinkin pari viikkoa ihan vaan kotona, on vauvan kolmanteen kuukauteen mahtunut aika paljon uusia asioita. Mitä arkeen tulee, niin vauva on edelleen aivan yhtä tyytyväinen ja hyvin nukkuva, mitä on ollut alusta asti.

Nyt huomaa, että vauvan kuulo on tainnut kehittyä, koska nykyään vauva saattaa säikähtää yhtäkkisiä kovempia ääniä, kuten jonkin kovan lelun tippumisääntä. Päivää ennen kuin vauva täytti 9viikkoa, hän otti ja heilahti vatsaltaan selälleen! Ja näitä kääntymisharjoituksia on jatkettu hyvin satunnaisesti. Kaksikuinen ei ihan vielä taida olla varma miten homma hoituu, mutta katsotaan, oppiiko kolmikuinen jo kääntymään ihan tietoisesti.

Tietoisesti vauva osaa ainakin sukeltaa suihkussa. Kun laskee yksi-kaksi-kolme-sukellus - näkee miten vauva oikein puristaa silmät ja suun kiinni sukelluksen ajaksi.

Vauva myös unohti miten tuttia syödään! Hän on löytänyt nyrkkinsä ja eriyisesti etusormet. Ja kun suussa on melkein koko ajan sormi, ei sinne oikein tuttia saa sopimaan tai sille sitten vaan yökkäillään. Onneksi kuitenkin kriittisissä tilanteissa, kuten kassajonossa ja automatkoilla, tutti on vielä sittenkin sopinut suuhun ja jopa auttanut unen saamisessa. 

Sen lisäksi, että kädet alkaa olla suussa, alkaa myös käsissä olla juttuja joita viedä suuhun. Puklurätti on usein sellainen, mutta hyvin näytti kelpaavan myös vaunujen hyttysverkko ja vauvan oma yöpuku. Olen yrittänyt tarjota silikonituttinauhaa ja tuttia käteen, jos ne kelpaisivat välillä sormien sijaan. Parikin kertaa neiti on saanut jopa tutin suuhun, mutta enemmänkin mutusteltavaksi kuin imettäväksi.

Myös jalkapohjat ovat osuneet lattiaan selällään polvet koukussa pötkötellessä, mistä heti tuli ajatus, että "oletpas jo iso neiti". En tiedä onko se oikeasti mikään juttu, mitä neuvolassakaan kyseltäisiin. Ja vauvan ääntelyyn on tullut erilaisia kurnutuksia ja itkujakin olen alkanut jo tunnistaa. On hysteerinen itku, kun palvelu oli liian hidasta ja neiti joutui olemaan liian kauan yksinäisyydessä tai tissibaari oli liian hidas. Mutta aikaisen väsymysnyyhkytyksen ja aikaisen nälän ja uni-itkun olen nyt oppinut jollain tapaa tunnistamaan.

Ja tottakai seurallinen vauva vastaa iloisella hymyllä niin peilikuvalleen kuin meidän muiden lörpötyksille. Jos Nupulta kysytään mikä on pikkusiskosta paras juttu, Nuppu vastaa peiliin katsomisen. Ja se on kyllä varmasti totta. Toiseksi parhaaksi voisin veikata syömisen.

Touko-kesäkuun vaihteessa oli muutama kesäinen päivä ja on tuntunut ihan hassulta ulkoilla ilman maakupussia sekä haalaria vaunuissa. Pukeutumisen keveneminen ei tokikaan haittaa, koska se säästää aikaa myös hurjasti. 50cm koon vaatteet olen mielestäni jo poistanut vaatekaapista ja muutamia pieneksi käyneitä 56cm vaatteita olen yrittänyt pyykkikoppaan heittäessä painaa mieleeni.

Vauva ei myöskään nuku enää suoriltaan vaunuihin laittaessa. Nyt en muista, milloin se tapahtui, mutta muistan kun totesin eräs kerta poikia hakiessani, että kappas neitihän jaksoi olla hereillä koko matkan kotoa päiväkodille ja nukahti vasta kotiinpäin lähdettäessä. Ja kun näin vaunussa ollaan nykyään myös hereillä, niin olen pari kertaa kokeillut vaunukopan selkänojaa, mutta sen matalinkin kaltevuus tuntuu vähän turhan jyrkältä vielä pikkuneidille. Tai sitten vaunu kopassa on vain sen verran paljon sivuttain tilaa ilman makuupussia, että vauva on sen takia siellä mukkelismakkelis. 

Juuri ennen vauvan 3kk ikää tehtiin ensimmäinen pidempi automatka Ässän kummitädin ylioppilasjuhliin. Siellä siis tottakai useampi ensikohtaaminen sukulaisten kanssa. Samaten tehtiin myös vauvan ensimmäinen junamatka ja siis ensimmäinen junamatka neljän lapsen kanssa ja ensimmäinen junamatka sitten korona-ajan alettua. Minua vähän hirvittää mitä meidän vaunut tekivät alakerrassa, kun niissä ei aivan jarrupelitä, niin kuin minun mielestäni pitäisi pelittää....

Junaan mennessä meidän junan vaunun pyörätuoli/vaunualue oli ihan täynnä ja konduktööri ohjasi minut jättämään vaunut oven eteen. Sidoin ne siihen kaiteeseen kiinni talutusrepun narulla, mutta heti seuraavassa kaupungissa tultiin tietenkin juuri sen puolen laiturille, niin että lasta vessaan viedessä huomasin konnarin seisovan ulkona meidän vaunujen kanssa. Ja omalla pysäkillämme vaunut olivat sitten siellä minne ne oikeasti kuuluisikin jättää ja toivon vaan ettei ne ole rymisseet kenenkään naamaan. Meillähän oli tietenkin paikat yläkerrassa leikkivaunussa.

Junaseikkailun lisäksi oli myös seikkailu Sellossa ja Sellon Prismassa ensimmäistä kertaa, ensimmäinen yö asuntolassa, ensimmäinen kerta korkeasaaressa, ensimmäinen automatka Jyväskylään ja ensimmäinen hotellissa yöpyminen ja ensimmäinen kylpylä ja uintireissu ja vauvan kolmenkuukauden syntymäpäivää vietettiinkin mummun ja vaarin luona ja tajusin, että tosiaan tämähän on nyt vauvan ensimmäinen kerta täälläkin!

Ja koska me, minä ja lapset, ollaan nyt edelleen täällä mummun ja vaarin luona, niin en voinut toteuttaa täyden kuukauden pupukuvauksia! Pupua sai siis sijaistaa mummun yksisarvinen, tosin se on oikeasti iso. Vauva ei ole kutistunut. Pitänee siis ehkä ottaa 3v kuva sitten myös yksisarvisen kanssa, niin on 3kk ja 3v saman kaverin kanssa. :D Samasta syystä meillä jää myös tänään 3kk neuvola välistä. Meidänhän piti palata kotiin perjantaina, mutta reissussa sairastamisen takia kotiutuminen nyt viivästyy määrittelemättömällä ajalla.

Ja niin, koska vauva oli hienosti ohittanut vauvauintipainon jo kaksikuisena, niin rohkenin ottaa parin päivän varaslähdöt uinnin kanssa, kun me nyt oltiin putkiremppaa paossa kaksi yötä Scandic Laajavuoren kylpylähotellissa. Vauva jaksoi hienosti sen puolisen tuntia altaassa, minkä jälkeen kävin suihkun puolella syöttämässä, vaihdoin uikkarit vaippaan ja käärin vauvan pyyhkeeseen ja kannoin turvakaukalossa nukkumaan allasosaston sivustalle.

Kävin hotelliaamiaisen jälkeen pikaisesti Prismassa etsimässä uikkaria. Vähän yllätyin, että pienin koko oli 62/68 ja siellä oli vain yhtä uikkaria kahdessa eri värissä. Vähän hirvitti uikkarin hinta, mutta toisaalta eiköhän se nyt ole käytössä kuitenkin koko vuoden, ennen kuin jää pieneksi.

Innolla siis odotamme lämpimiä kahluuallas kelejä!

Kuukauden Top 3 5/2022

Musta tuntuu, ettei toukokuusta ole oikein mitään sanottavaa. Johtunee siitä, että pojat olivat jälleen kaksi viikkoa kotona enemmän ja vähemmän kipeinä ja samoin Nuppu joutui olemaan toiseksi viimeisen kouluviikon kokonaan kotona. Kameran rullastakaan ei meinaa nyt olla apua. Mutta olihan toukokuussa kuitenkin vappu ja äitienpäivä.

ÄITIENPÄIVÄ

Tänä vuonna juhlittiin äitienpäivää jo lauantaina mummin ja papsun luona ja sunnuntaina kotona. Oikeastaan aivan sama mistä syystä ollaan mummin ja papsun luona, ne päivät ovat aina kuukauden kohokohtia. Vietiin mummille lahjaksi marjapensaan taimia ja itselleni toivoin silmälaseja. Optikolla  ei olla vieläkään päästy käymään, mutta sain elämäni ensimmäisen äitienpäiväkimpun ja 10 litraa etikkaa! 

Kimppu oli kaunis ja ostin erikseen maljakonkin sitä varten. Olen vain aivan onneton kukkien kanssa. Kimpussa oli kaksi Pionin nuppua (oletan, että ne olivat pioneja) ja nyt maljakossani on kaksi kuivatettua eli rehellisesti sanottuna kuivunutta, nuppua. Samaten kimpussa oli vaalean punaisia kukkia, joita tekisi mieli sanoa Neilikoiksi ja niitä oli myös useampi nuppu, jotka heitin mädäntyneiden varsien kanssa roskiin. Vaikka vaihdoin vettä ja leikkasin uutta imupintaa ja yritin kyllä hoivata kimppua, jotta nuput aukeaisivat. Kimppu oli kaunis ja siitä oli iloa, mutta kyllä se 2020 äitienpäivän tomaattiamppeli oli aivan yhtä hyvä, sen sain pidettyä hengissä kuitenkin toukokuusta kesäkuulle. 

Nuppu oli nikkaroinut koulussa äitienpäiväksi taulun. Jekulta sain siniseksi maalatun paperimassa Pikatchun jossa oli siemeniä. Hautasin pikatchun kukkaruukkuun ja kyllä sieltä vaan alkoi jotakin kasvaa! Ässältä sain söpön jalanpohjaperhosen.

Meillähän oli porukka flunssassa sitten äitienpäivänä, joten ei päästy lasten kanssa kirkkoon ja peruttiin kaikki ulkoilusuunnitelmat ja puoliskoni kokkasi sitten äitienpäiväaterian. Kauppaan lähtiessään hän kysyi tarvitaanko tai halutaanko jotain, niin näytin hänelle 3litran etikka tonkkaa, että tämmöisen jos tuot ja vitsailin, että ostaisi siihen sellaisen valmiin lahjaruusukkeen niin olisin aivan onnellinen. Noh, hän kantoi kotiin 10litran kanisterin etikkaa ja uuden pyykinkuivaustelineen. Meidän vanha oli sellainen teipilla ja nippusiteillä kasassa pysyvä versio. :D

Ja kun nyt mainitsin, että syystä tai syyttä anoppilassa käyminen on aina kuukauden kohokohta, niin äitienpäivästä selvittyämme mentiin tietenkin heti seuraavalla viikolla uudestaan mummin ja papsun luo. 

"ROAD TRIP" APPIVANHEMPIEN KANSSA

Tämä taitaa olla minun toukokuun Top 1 kohokohta, tuli nimittäin tosiaankin tarpeeseen. Hieman arvelutti haluanko olla erossa vauvasta vai en, mutta pieni iltapäivä-iltareissu teki kyllä todella hyvää omalle jaksamiselle. Puoliskoni siskolla oli syntymäpäivä ja sitten minä ja puoliskoni siskot matkattiin mummin ja papsun kanssa juhlimaan. Rakensin pikkulegotallia prinsessoille kummityttöni kanssa ja ihastelin viherkasveja.

SISUSTUSJUTTUJA

Sain yhteistyötarjouksen Syntymäjulisteista, niiden Unboxing videot löytyy instagramin kohokohdista (niistä tulee lisää juttua blogiin kunhan saadaan ne ripustettua vielä uudestaa). Ja kun nyt piti ostaa julisteille kehykset, tuli samalla ostettua sitten myös pari kasvia ja sitten pitikin ostaa pari ruukkua ja popparinsiemeniä.... Ja istuttelinkin sitten myös pari avokadon siementä, jospa lähtisivät kasvamaan.

BALETTIKOULUN KEVÄTNÄYTÖS

Oho nyt tästä tulikin jo Top 4, mutta ehkä tuo sisustus juttuja oli vähän extra. Nupulla oli toukokuun viimeisenä perjantaina ja lauantaina balettikoulun kevätnäytös, ja niin vaan neiti siirtyy syksyllä Pikkuballerinoista Balettikouluun! Tajusin vasta lauantain esityksen jälkeen, että tosissaan kesän jälkeen syksyllä onkin jo toinen opettaja sitten vastassa. Esityksetkin oli ihania ja tuli sielläkin tirautettua muutama kyynel.

Ai joo, sitten se yksi ihan superjuttu! Kadotin vauvan repun - jep. En tiedä miten se oli mahdollista, mutta hukassa se oli useamman päivän. Onneksi balettiopettaja tiesi minne sen olin jättänyt ja mistä sen pääsen hakemaan! 

Mikä oli  sun toukokuun top 3? :)

Mitä tapahtuu 3v neuvolassa?


Tiedättehän sen, kun lapsen kasvaessa neuvolassakin tulee se hetki, kun huoltaja odottaa käytävän puolella ja terveydenhoitaja tekee jotakin ikätasoisia tehtäviä lapsen kanssa. Yleensä näistä tehtävistä vaan mainitaan, että ne joko onnistui tai ei ja sitten vanhemmalle näytetään osasiko lapsi piirtää viivan tai x:n.

Minä pääsin nyt ensimmäistä kertaa Ässän 3v neuvolassa "kärpäseksi kattoon" seuraamaan mitä ne tehtävät olivat! Ässä siis istui terkkarin kanssa pöydän ääressä ja minä olin vauvan kanssa hoitonurkassa, paikalla mutta "piilossa".


3v neuvolan tehtävät ovat:
  • Palikka tornin rakentaminen ja purkaminen
  • Kierrekorkin avaaminen ja sulkeminen
  • Pallon heitto ja kiinni otto
  • Osoittaa kuvasta ruumiinosat kuten silmät, korvat, hiukset, kädet, jalat, nenä
  • Piirtää viiva pystyyn ja vaakaan 
  • Piirtää oma kuva
  • Osoittaa oma napa
  • Kävellä varpasillaan
  • Tunnistaa kuvista kumpi on iso ja kumpi pieni
  • Osoittaa kuvasta kuulemansa sana 
    • Tämä oli mun mielestä se kaikista yllättävin ja mielenkiintoisin. Näitä kuvasivuja oli useampia, mieleen jäi pari. Sivulla oli kolme kuvaa: pallo, pelle, pullo tai sukka, tukka, kukka, terkkari kävi ensin kuvat läpi ja sitten sanoi niistä yhden: "näytä kuvasta tukka" ja lapsi osoittaa sitä.

  • Näiden lisäksi näön tsekkaus ja perus neuvola-asiat mm. pituus & paino. 


Tällä kertaa (eli 11.5.22) meillä oli tuplaneuvola, kun 3vuotiaan perään katsottiin vauvan 2kk mitat ja muut. Mentiin jälleen bussilla, mutta toisin kuin vauvan 1kk neuvolapäivänä, tällä kertaa ei päästy nauttimaan auringon lämmöstä bussipysäkillä hegaillessa. Sen sijaan vaihdettiin takista haalariin ja lätäköissä kastelluista lenkkareista kuiviin sukkiin ja kumppareihin. Onneksi nyt kuitenkin otin Ässälle vaihtovaatteet, vaikka mietin miksi ihmeessä en laittanut itsekin kumppareita jalkaan. Ässälle itselleen neuvolapäivän kohokohtia olivat varmaan bussimatkat sinne ja takaisin - ja tietenkin eväät. :D 

Vauvan toinen kuukausi

Vauvan toisen kuukauden aikana pikkuinen alkoi viihtyä himpun verran pidempiä aikoja hereillä ihmetellen. Samoin vauva alkoi viihtyä saunassa. Ensimmäinen kerta saunassa ei nimittäin ollut kovin suuri menestys. Vauva olisi selvästi mieluummin nukkunut, kuin kylpenyt ammeessaan saunan lattialla. No kyllä se syönnin jälkeen silloinkin iloksi muuttui.


Vedestä vauva on kuitenkin tykännyt koko ajan. Aloitin sukellusharjoitukset myös heti ensimmäisen kerran vauvan kanssa suihkussa peseytyessä. Käytiin aikoinaan Nupun kanssa vauvauinnissa ja niillä ohjeilla ollaan suihkun lopuksi aina sukellutettu vauva kerran. Ja nyt kun ikää on kaksi kuukautta, ollaan sukellettu suihkun alta kaksi kertaa. Vauva ei ole sukelluksesta moksiskaan ja olen jo alkanut haaveilla koko perheen uimahalliretkestä! 

Meidän saunareissut vauvan kanssa ovat imetystä saunajakkaralla ja siitä vauva pääsee polskuttamaan vettä lattialla olevaan ammeseen, saunan ovi on auki pesuhuoneeseen ja isommat lapset sitten heittävät löylyä, jos jaksavat. Eihän se minun löylynälkääni paljoa vaikuta, mutta näin uskallan saunoa vauvan kanssa, vaikka suositusten mukaan lapsen saa viedä saunaan vasta yksi vuotiaana.


Vauvan ollessa viiden viikon ikäinen, eli pari päivää 1kk neuvolan jälkeen, päätin aloittaa maidottoman imetysdietin, josta saatiin toivottu reaktio hyvin nopeasti vauvan iholle. Kiinnitin siis huomiota vauvan poskien ihoon. Allergiaepäilystä ehdinkin jo kirjoittaa ja kun tuon edellisen postauksen kuvia vertaa tämän postauksen kuviin huomaa eron.

Ollaan jo päätetty vauvan juhlapäivä heinäkuulle, nimi ilmoitetettiin maistraattiin jo aikaa sitten, mutta vielä 2kk neuvolassa nimeä ei näkynyt järjestelmässä. 3kk neuvolassa sitten näkyy, kun Kelakortti ehti myös kotiutua viikko sitten.


Uusina tuttavuuksina vauva sai nähdä minun mummon ja papan Ässän syntymäpäiväjuhlissa. Vauva oli juhlissa tarkalleen 7viikkoinen. Samaisissa juhlissa huomasin jonkun paljastaneen vauvan nimen mummolle. Noh "syyllinen" selvisi seuraavana päivänä ja sain selville mummon reaktion nimeen, mikä oli se mitä eniten halusinkin tietää. Nyt onkin sitten iso mietintä millainen bloginimi vauvalle tulee Nupun, Jekun ja Ässän kaveriksi.

Toisen kuukauden aikana ehdittiin löytää myös jo vähän päivärytmiä. En edelleenkään tiedä kuinka paljon ja usein vauva nukkuu. Ässän vauva-aikaan kokeilin jopa sovellusta, johon merkkasin aina kummalta puolelta vauva on syönyt, kuinka kauan söi, milloin heräsi tai nukahti ja vaihdoinko pissa- vai kakkavaipan jne. Sovelluksen piirtämät diagrammit oli hienoja, mutta sen täyttäminen oli hirveän stressaavaa.


Nyt meidän arkeamme rytmittää poikien päiväkoti ja päivärytmi on oikeastaan helpompi sanoittaa minun tekemisteni mukaan, kuin sen mitä vauva tekee milloin ja missäkin. Vauva on sujahtanut täydellisesti osaksi meidän perhettä ja arkea.  

Minulla soi herätyskello seitsemältä, puen itseni ja herätän pojat, lähdetään päiväkodille n.7.45 ja vauva nukkuu vaunuissa mennen tullen ja jatkaa kotona unia vaunuissa tai keinussa. Jossain vaiheessa vauva syö ja nukkuu ehkä pienen pätkän. Yhdentoista aikaan on minun ruoka-aika ja sen jälkeen on taas unien aika, sellaisten joiden aikana minäkin saatan nukkua. Pisimmän hereilläolopätkän vauva valvoo kotona sopivasti nukahtaakseen vaunuihin, kun lähdetään hakemaan poikia päiväkodista ja jälleen jatkaakseen unia vielä kotiin tullessamme.


Ennen 2kk neuvolaa ehti olla myös vauvan ensimmäinen vappu, tottakai hän sai oman pallon, ja ensimmäinen äitienpäivä neljän lapsen äitinä. Ja huomasin vauvan nojaavaan käsiinsä vatsallaan ollessaan! Noin muutoin kaksikuinen on aivan yhtä tyytyväinen kuin yksikuinenkin oli, eikä rotarokotteestakaan onneksi tullut huomattavia oireita. 2kk neuvolassa oli vuorostaan tullut suhteessa enemmän painoa kuin pituutta ja huomasin iloisesti, että vauvauintipaino on saavutettu. Nyt vielä kun odotellaan siihen 3kk ikään, saadaan tosissaan alkaa miettiä sitä uimassa käyntiä!

Allergiaepäilyjä ja imetysdietti

Valikoidessani vauvan ensimmäisen ja vauvan toisen kuukauden postauksiin kuvia huomasin tosi hyvin miten vauvan poskien iho on taas reagoinut näiden ensimmäisten kuukausien aikana. Tässä nyt on kuvissa se pahin vaihe mikä kameraan tallentui. Kuten otsikkokin sen kertoo, aloin taas epäillä meillä alkaneen allergiavauva-arki, mutta aloitetaan nyt kuitenkin alusta.

Vauvoillahan on  normaalistikin hormoninäppylää jonkin aikaa, mutta nyt yksikuisella alkoi olla aivan kauttaltaan punaiset posket ja näppylät oli enemmän laattamaisena rykelmänä, kuin yksittäisinä näppylöinä. Puuttui vaan se, että ne olisit selvästi ihosto kohollaan ja alkaisivat erittää nestettä.

Yksikuisen neuvolassa kerroin miettiväni olisiko vauvalla maitoallergia ja silloin poskien tilanne ei ollut vielä näin paha mitä näissä kuvissa. Nämä kuvat ovat samalta viikolta ja lauantaina, vain kolme päivää neuvolan jälkeen, aloitin maidottoman imetysdietin. Vauva oli tarkalleen viisiviikkoinen.


Sovittiin puoliskoni kanssa, että kokeilen maidotonta imetysdiettiä testimielessä, eli söisin seuraavan kerran maitoa, kun mummilassa olisi tarjolla papsun tekemää pitsaa ja kun siitä tulisi oireita, jatkaisin sitten diettiä imetystaipaleemme loppuun asti. Heti viikossa huomattiin poskien ihon parantuneen ja otin poskista tottakai kuvia neuvolalääkärille näytettäväksi.

Mutta kun useampaan vuoteen, ei ole tarvinnut miettiä muiden kuin Nupun syömisiä, niin pääsihän tässä heti jo käymään muutama altistuminen.

Aloitin imetysdietin lauantaina ja heti seuraavana perjantaina "mokasin". Meillä oli treffi-ilta puoliskoni kanssa ja hän tuli kotiin mäkkärin kautta toivomani aterian kanssa. Ja vasta hampparia avattuani ja tuijotellessani juustoa, tuli mieleen että hetkonen tässähän tosiaan on tämä juusto. No otin poskista vielä kuvat ennen hampparin syömistä. Olinhan nyt jo ollut maidottomalla dietillä juurikin sen viikon, mitä lääkäri oli suositellut. Aamulla kuvasin jälleen selvästi ärtyneitä poskia, ja kun vauva "huuto-oksensi" puklatessaan mietin, että oliko ne puklutkin oire syömisistäni. 


Ei siis epäilystäkään. Maidoton imetysdietti jatkuu. 

Aloitin dietin vauvan ollessa viisiviikkoinen

Vauvan ollessa kuusiviikkoinen kuvasin hampparin jälkeen oirehtivia poskia. 

Vauvan ollessa seitsenviikkoinen meillä oli Ässän synttärit, skippasin kakun ihan tyytyväisenä, koska teinhän juhliin myös maidottoman-munattoman-gluteenittoman kakun. Leipomisvaiheessa maistoin kuitenkin puoliskoni tekemän kakun täytteitä, mutta todellakin vain maistoin ihan vähäsen.

Vauvan ollessa kahdeksanviikkoinen olin jatkanut maidotonta imetysdiettiä 3viikkoa ja tarjolla on papsun pitsaa äitienpäivän kunniaksi. Söin pitsaa kolmepalaa, ja otin vielä kuvia vauvan poskista. Tämän piti olla nyt se kerta, kun syön maitoa viimeisen kerran ties kuinka pitkään aikaan. 

EI MITÄÄN!

Aamulla ei ollut mitään erityistä mistä ottaa kuvia.

Päivää vajaan yhdeksänviikkoisen kanssa tajuan syöneeni ravintolassa kermakastiketta jo kahteen kertaan, ilman oireita. Joten vauvan ollessa yhdeksänviikkoinen söin myös mummin pannukakkua.

EI OIREITA!


Kysyin vauvan allergioiden siedättämisestä Allergialasten facebook ryhmässä ja luultavasti se joka vastasi pienten vauvojen suoliston kehittyvän nopeasti oli aivan oikeassa. Tajusin nimittäin, että jättäessäni maidon pois, jäi myös pinaattikeiton syöminen, joten eipä niitä kananmuniakaan ole nyt tullut syötyä pitkään aikaan. Ainoastaan puoliskoni kakkutaikinaa maistaessani - ja sitä maistoin todella vähäsen, sen sisältämän ranskankerman takia. 

Nyt vauva on kymmenviikkoinen ja olen viikon verran käyttänyt maitotuotteita melkein normaalisti. Hetken aikaa mietitytti oliko vauvan iho-oireet sittenkin kananmunasta, ja sitä varten pannukakkutesti olikin oikein hyvä. Tosin ei siitäkään tullut oireita! 

Tällä hetkellä vaikuttaa siis siltä, että allergiapelko oli turha ja lopetin imetysdietin. Kerroin tästä kokeilusta myös 2kk neuvolassa ja olin itsekin sitä mieltä, että ainakaan nyt ei tarvita mitään lähetettä lastenpolille. Varsinkin, kun vauvojen allergiat tunnutaan hoidettavan täällä lastenpoli-altistus-korvikeresepti -kaavalla. Ja minä nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että jos allergiaoireita alkaa taas ilmaantua, niin minä sitten diettaan ja imetän jokatapauksessa.

Meidän vauva-arki on nyt tällä hetkellä kovin leppoisan lempeää, vauva on tyytyväinen ja yöllä saa nukkua koko perhe. Joten uskallan väittää että imetysdietti on kuitenkin sitä helppoa äitiyttä - verrattuna näiden vähän isompien lasten äitiyteen ainakin.