Vauvan yhdeksäs kuukausi

Vauvan yhdeksäs kuukausi alkoi ensimmäisellä isänpäivällä, jota vietettiin kotona. Lahjat annettiin heti aamulla ja kunnollinen isänpäivä ateria syötiin päivälliseksi.  Isänpäivän päätteeksi lähdettiinkin sitten päivystyksen kautta Koksiin lastenosastolle yöksi, joskaan ei onneksi Kirpun takia. 

En hoksannut varustautua yönylireissuu, joten Kirpulla oli vaipan päällä ainoastaan nallehaalari, eikä repussakaan ollut yhden hedelmäsoseen lisäksi muuta kuin vaippoja. Pieni vaaleanpunainen ja pörröhiuksinen nalle sai yhden hoitajan säikähtämään, kun konttasi yks kaks sängyn alta hoitajaa kohti.

Vauva seisoo paljon ja kävelee tukien. Yhdeksännen kuukauden uusi juttu oli päästää tuesta irti ja seistä koko ajan pidempiä hetkiä tuetta, alkoipas hän myös yks kaks nousta seisomaan myös ilman tukea! 

Minun ei tarvinnut kauaa odottaa sijaisuuspuhelua koululta ja niin vain alkoi vauvalla ja isillä yhteinen arki. Neiti on syönyt kokoajan soseita tosi hyvin. Sen sijaan pakastettua äidinmaitoa hän ei ole huolinut koskaan. Jääkaappi kylmää jonkin verran. Todettiin kuitenkin, ettei ole järkeä ottaa soseiden lisäksi korvikkeita käyttöön, kun päivästä jää vain 1-2 imetystä väliin työpäiväni ajalta. Öisin ollaankin sitten tankattu maitoa, mutta se ei häiritse unta, niin ei olla vielä puhuttu unikoulusta. 

Välillä tosin mietin, että pitäisikö sittenkin tuoda Chipolinot sisälle öitä varten. Kirppu ei nimittäin arvosta peittoa ja minä taas en nuku ilman peittoa, joten meillä on kyllä ollut öisiä taisteluita peittoa vastaan, Kirpun potkiessa itseään vapaaksi unissaan. 

Vierastus on alkanut. Ja se todettiin myös Uudessa lastensairaalassa. Alle kaksi viikkoa päivystys-Koks reissun jälkeen, tehtiin uusi reissu, mutta tällä kertaa se jatkui Koksista vielä Uuteen lasten sairaalaan, koska Kotkassa ei viikonloppuna käsitelty lapsia. Onneksi vieläkään huolena ei ollut Kirppu. Vaikka virallisesti sinnekään ei olisi sisarusta saanut ottaa mukaan, niin meillä se tilanne nyt vaan sen vaati ja kaikki meni tosi hienosti. Hoitajat huolehtivat Kirpusta osastolla silloin, kun itse olin mukana nukutuksessa ja kun sain kutsun heräämöön.

Toimenpiteeseen mennessä Kirppu oli hereillä kun jätin hänet hoitajan syliin ja he olivat löytäneet ilmapallon ja lelupuhelimen joita olivat tutkineet minun poissa ollessani. Ehdittiin käydä kaupassa, jolloin Kirppu tietenkin nukahti rattaisiinsa ja melkein heti osastolle palattuani tuli heräämöstä puhelu. Nyt jätin kaukalossaan nukkuvan Kirpun hoitajien huomaan ja heräämössä vietetyn tunnin jälkeen kuultiin jo heti osaston hisseiltä, että Kirpulle on iskenyt ikävä.

Sairaalareissujen jälkeen Kirppu on saanut olla pääasiassa turvallisesti vain kotona oman perheen  seurassa. Nuppu kyllä tuo monesti koulun jälkeen kavereita kylään ja jopa heitä on vähän vierastettu, vaikka kaikki ovat kyllä pyörineet meillä kylässä Kirpun koko elämän ajan oikeastaan. Toki vierastamiseen vaikuttaa selvästi se mitä ympärillä tapahtuu.

Ajattelin ensimmäisen hampaan puhjettua, että no nyt jos kiukku jatkuu, toinen tulee nopeasti. Vaan ei se nyt ihan niin nopeasti tullutkaan. Melkein koko kuukausi taisi mennä, mutta nyt on toinenkin hammas! Ja ai miten olinkin unohtanut kuinka suloinen onkaan kaksihampainen irvistys! Olisin myös mielelläni pitänyt unohduksissa, kuinka terävät nuo hampaat on. Välillä on pitänyt illan viimeistä imetystä viivytellä tarkoitukella, välttääkseni puremia. 

Yhdeksänkuisen neuvolassa pituutta oli jo huikeat 68,5cm. Ei se ihme että 62cm paitojen hihat ovat olleet jo hetken aikaa aivan liian lyhyitä. Koska serkun vanhat 68 koon vaatteet, odottavat vielä siellä serkulla, otin jo käyttöön puoliskoni asiakkaalta saadun mekkosetin, vaikka se on 74cm. Eikä se edes ollut niin iso! 

Kirppu täytti yhdeksän kuukautta maanantaina ja sen kunniaksi hän otti toisella jalalla kolme askelta! Tämän voin laskea jo ensi askeleeksi. Lauantai iltana hän nosti kerran toista jalkaansa askeleeseen ja toisen kerran sunnuntaina, näitä en kuitenkaan ehkä sanoisi vielä askeleiksi vaan enemmänkin painon siirroksi tukijalalle ja toisen jalan nostoon. Mutta nyt maanantain askelluksen jälkeen odotamme uteliaana, koska neiti hoksaa kävelyn ilman tukea. - Keittiön jakaraa työnnellessä kävely vauhtia voisi jo kutsua juoksuksi. Nyt vain odotamme.......  

Illalla neidin nukahtaessa tissipäikkäreille, sain näperrettyä neidin hiuksiin ensimmäisen puolikkaan ranskanletin. Saattaa olla, että Kirpun ensimmäisenä jouluna, meidän perheen tytöillä on samistelu kampaukset!

13.11.-12.12.2022

Julisteet lasten syntymämitoilla

 *Kaupallinen yhteistyö: Gallerix

Meidän olohuoneen tauluseinä on ollut yksi mysteeri siitä saakka, kun muutettiin, eli lähes kaksi ja puoli vuotta jo. Seinustalla on seinälampusta, hyllystä ja pöydästä koostuva työpiste sekä sohva. Sohvan kulmassa on ikkunaseinä ja sohvaa vastapäätä telkkari. Panttaan näitä kuvia vielä kotiesittelyä varten... Tällä hetkellä seinän tilanne on se, että haluaisin vaihtaa vähintään työpisteen järjestystä ja mieluiten vaihtaisin sohvan ja samalla koko olohuoneen järjestyksen. Puoliskoni on päässyt jo siihen pisteeseen, jossa vaihtaisi mieluusti koko asunnon. (Minäkin alan hiljalleen siirtyä sinne....)

Sohvaseinä on iso ja päätettiin tehdä siitä sellainen tosi hieno kollaasiseinä. Käytiin heti kaikki kaupat läpi ja etsittiin kivoja tauluja. Ja ostettiinkin kaikki kivat mitä löydettiiin. Niitä ei ollut kovin montaa eikä ne sitten lopulta oikein sopineet edes yhteen keskenään. Kuiteissa luki "kehys" ja hinta. Ajattelin kollaasin keskiöön valokuvakehystä, joka todistetusti on ollut seinällä myös tässä asunnossa, joskaan en edes muista kuin kauan sitten se on tippunut ja hajonnut. 

Lopputuloksen ollessa erittäin keskeneräinen tartuttiin innoissamme tilaisuuteen, kun Gallerix tarjosi minulle yhteistyötä heidän syntymäjulisteista. Julisteiden koko on 50x70cm. Neljän sellaisen ympärille luulisi olevan helppo koota siisti sisustuksellinen kollaasi, syntymäjulisteet kattaisivat sohvan osan seinästä ja loput muutossa ostetut pienemmät taulut sopisivat työpisteen kohdalle.

Kurkistin myös Gallerixin muuta valikoimaa ja yksittäisten julisteiden ja kehysten lisäksi heiltä voi ostaa kokonaisen tauluseinän. Tauluseinä osiosta löytyy useita erilaisia valmiiksi suunniteltuja kollaaseja erikokoisine julisteineen ja kehyksineen. Olisi muuten ollut ihan näppärää silloin kaksi vuotta sitten tauluja etsiessä turvautua tällaiseen palveluun.

Syntymäjulisteiden idea on varmaankin monille jo tuttu. Kerrotaan nyt kuitenkin vielä. Syntymäjulisteessa piirrosluonnos vauvasta vastaa oman vauvasi syntymämittoja 1:1. Julistetta tilatessasi saat siis valita millaisen piirrostyylin haluat, mihin suuntaan vauva "katsoo" eli oikea/vasen ja pystyyn vai vaakaan. Taustavärejä ja kehystyylejäkin on useampia.

Julisteen tietoihin kirjoitetaan lapsen nimet, jotka halutaan julisteeseen - meillä on kaikki etunimet. Nimen lisäksi julisteeseen saa syntymäpäivän, syntymäajan ja syntymämitat eli pituus ja paino. Lisäksi on myös tilaa mahdolliselle lempinimelle. En ole törmännyt sellaiseen, jossa olisi päänympärys myös mukana. Se olisi hauskaa, kun meidänkin lapsista tytöillä on eroa vain 60g, mutta toisen syntymäpipomitta oli 33cm ja toisen 37cm. Ilman pipomittaakin huomaa silti, että Jekun julisteessa on isoin vauva ja Ässän julisteessa pienin.

Olen nähnyt näitä tai samankaltaisia somessa sekä olohuoneiden, että lastenhuoneiden sisustuksessa. Päätettiin heti, että meille tulevat neljä julistetta laitetaan olohuoneeseen. Ensimmäisenä toki pohdin laitetaanko neljä pystytaulua rinnakkain suunnilleen katseen korkeudelle vai sittenkin vaakasuuntaiset taulut ruudukoksi. Mallasin nämä niinkin modernisti, että otin kuvan seinästä ja piirsin puhelimen omalla muokkaustoiminnolla siihen suorakulmiot pystyyn sekä vaakaan ja kysyin puoliskoni mielipidettä. 

Valittiin kaikille julisteet vaakatasossa. Julistemalli on nimeltään Sweetheart, taustan tyyli on Ikuisuus ja tyttöjen taustaväri on vaalea hiekka ja poikien vaalean harmaa. Otettiin julisteet niin, että Nuppu ja Jekku ovat ylärivissä päät vastakkain ja Ässä ja Kirppu taas ovat varpaat vastakkain alarivissä.

Julistepaperi tuntuu todella laadukkaalta, alakulmassa löytyy Gallerixin painatus ja julisteet oli pakattu rullattuina tyylikkääseen pahviputkeen.

Me ei tällä kertaa otettu kehyksiä Gallerixin laajasta valikoimasta. Minulla on mielessä ne kehykset jotka haluan, joten ostin nyt "väliaikaisratkaisuna" halvimmat pleksilehykset ja toivottavasti ostan kauniimmat kehykset lasilla sitten joskus, kun sellaisiin törmään. Tosin huomasin nyt, että Ässän taulussa on jo reikä pleksissä, että onneksi se on pleksi ja reikä, eikä lasinsiruja.

En tiedä tuleeko tästä tauluseinästä koskaan valmista, mutta ainakin siinä on nyt yksi isompi yhtenäinen kokonaisuus.

Millaisia muistoja teillä on vastasyntyneistä? 

Kuukauden Top 3 - 8/2022

Pikakelaus elokuusta sisältää koulun ja eskarin alkamisen, päiväkotiarkeen paluun ja paljon kesäisiä muistoja. Ja elokuun top 3 bonuksineen näyttää tältä:

KOULUNALKUOSTOKSET

Elokuun kohokohta oli reppuostokset Nupun kanssa. Löydettiin toppuluokkalaiselle oikein hieno reppu ja äiti oli iloinen, kun reput oli alessa ja erittäin lompakkoystävälliseen hintaan. Kynäostoksiin menikin sitten enemmän rahaa kuin itse reppuun. Ostin pari kivaa lyijykynää myös itselleni. Rakastan kirjakaupoissa pyörimistä, vaikka lompakkoni onkin oikein tyytyväinen, että teen sitä nykyään todella harvoin. Ja nyt joulukuussa näitä muistellessani, on taas aika ostaa uusi kalenteri kivojen kynien kaveriksi. 

AAMU-UINTI & ILTAUINNIT LASTEN KANSSA

Koulun alkaessa kesä oli vielä parhaimmillaan ja monta kertaa pyöräiltiin koulun jälkeen lähirannalle uimaan. Välillä meillä oli mukana lasten serkku ja oli hauskaa, kun serkku soitti useammankin kerran minulle, että voidaanko lähteä hänen kanssaan uimaan. Aika monesti satuttiin rannalle samaan aikaan  myös lasten tuttujen kanssa ja päiväkodissa ja eskarissa alkaneet leikit saivat jatkua vielä illalla. Pari kertaa saatiin rantaseuraksi myös Jekun kummitäti. Toisinaan taas ranta oli aivan hiljainen ja meidän seuraan liittyi koulun oppilaita. Mulla oli usein vähän ekstra evästä - banaaneja, lihapullia ja juotavaa, myös heitä varten. 

En muista omasta lapsuudestani, että isommat oppilaat olisivat näin paljon myös vapaa-ajalla törmätessään leikkineet pienempien luokkien lasten kanssa. Ehkä se on pienemmän koulun tai pienemmän paikkakunnan etu, tai sitten ajat ovat muuttuneet.

Pari kertaa ehdittiin iltauinnille myös niin, että puoliskoni oli vapaapäivällä, tai tuli iltavuorosta hakemaan meidän rannalta juuri ennen auringon laskua. Kesän paras rantamuisto puoliskoni kanssa on kuitenkin meidän ensimmäinen ja ainoa aamu-uinti. Puoliskoni kävi irrottamassa Ässän pyörästä apurenkaat ja minun viedessä Jekun eskariin, he jatkoivat päiväkodille saakka, minä ja Kirppu kantorepussa sain heidät kiinni vasta päiväkodin pihalla.

Kotiin kävellessämme päätettiin lähteä aamu-uinnille. Käytiin vaihtamassa uikkarit ja rullaluistimet, puoliskoni saattoi Nupun kouluun. Haettiin kaupasta aamupalaa ja istuskeltiin rannalla pari tuntia. Kirppu nukkui vaunuissa suurimman osan aikaa. Tällä kertaa ei uitettu häntä vaikka hän olikin hetken hereillä ja kotiin lähdettiin, Kirpun kyllästyessä viltillä hengailuun. 

KESKIVIIKKO AAMUT

Kuljettiin kentän läpi kohti eskaria, koulua ja päiväkotia ja samalla usein otin pienen videon pätkän pyöräilijöistä, vaikka koskaan en mitään IGstoryja näistä päivittänyt. Keskiviikoissa olisi potentiaalia viikon kamalimmaksi aamuksi, koska kaikki menevät kahdeksaan. Sen lisäksi että pitää huolehtia poikien heräämiset ja pukemiset, pitää huolehtia myös Nupun heräämisestä ja aamupalasta.

Koska kaikkina muina aamuina puoliskoni huolehti Nupun aamupalan, niin yksi ylimääräinen "työtehtävä" muutenkin aamuille, jotka eivät ole minun vahvuuksiani, tuntui katastrofaaliselta ajatukselta. Mutta kuitenkin juuri siksi, että kaikki lapset lähtevät samaan aikaan, keskiviikko aamuista tuli lemppari aamujani. Vaikka lähdöt eivät vieläkään ole lemppareita, niin se että mulla oli kaikki lapset mukanani ja mentiin yhtämatkaa koko porukalla oli yksi mun arkiviikkojeni kohokohta. 

BONUS

• Nähtiin meidän maaliskuisten whatsappryhmän kanssa ensimmäistä kertaa!

• Meillä ehti käydä aika monta leppäkerttu "lemmikkiä" kylässä.

• Postauksen liukumäkikuvat on otettu eräs maanantai balettikoulun jälkeen, kun onnistuneen bussimatkan päätteeksi lupasin lapsille, että voidaan jäädä hetkeksi puistoon pysäkin viereen.

• Urheilukentällä otetut kuvat otettiin pikkuisen liian myöhään, koska lapsilla oli reissun jälkeen rytmit hukassa totesin, että nyt pitää hetkeksi lähteä pihalle. Tarkoitus oli ottaa Nupun 8v ja Jekun 6v kuvat, mutta sininen 6-ilmapallo ehti puhjeta, ennen kuin päästiin edes ulos.  

Mikä on lempimuistosi elokuulta? :) 

Olet ilmoittanut seuraavat työnhakutiedot....

No niinpä, taas sitä ollaan työttömänä työnhakijana. Sain anopilta vinkin unelmatyöstä, kun vanhenpainvapaata oli vielä jäljellä reilu kuukausi. Minun oli pakko hakea työtä. Pakko - koska näin mahdollisuuden päästä työhön, jota en neljä vuotta sitten saanut. Kirjoitin hakemuksen, jossa kerroin olevani vanhenpainvapaalla 10.12.22 asti. Laitoin viestin perään, että hakemus on lähetetty. Sain puhelun, jossa selvisi, ettei työhakemustani oltu edes luettu, olin jäänyt mieleen työhaastattelusta neljänvuoden takaa.

Minun olisi haluttu aloittavan heti kahden viikon kuluttua. No se nyt ei ihan niin nopeasti tietenkään käynyt. Saatiin kuitenkin kuukaudessa järjestettyä puoliskolleni vanhenpainvapaan viimeiset 3 viikkoa ja siihen perään isyyslomaa 54 arkipäivää. Näin ollen Kirppu viettää isin kanssa kotona arkea aina ystävänpäivään asti ja helmikuulle on haettu päivähoitopaikkaa samasta päiväkodista, jossa Ässäkin on.

Tuossa välissä kuitenkin tilanteet ehtivät muuttua toivottavasti tulevasta työnantajastani riippumattomista syistä. Juuri kun saatin meidän perheen asiat järjestettyä niin, että voin ottaa kokopäivätyön ja toivottavasti vakituisen paikan vastaan, ei työnantaja enää siihen hetkeen sitä pystynyt tarjoamaan. Tällä hetkellä en tiedä mikä on tämän unelmatyöni kohtalo. Mutta se varmasti selviää ajallaan.

Samaan aikaan, kun toivottavasti tuleva työnantajani varmisti, että tilanne on täysin epäselvä, otin yhteyttä koulun rehtoriin. Niinpä, nyt itsenäisyyspäivänä tätä kirjoittaessani olen kolmatta viikko virallisesti työtön. Taas kerran. Mutta ikinä en ole työttömänä ollut näin kiireinen mitä näiden kahden täyden viikon aikana. 

Ensimmäisenä työttömyyspäivänäni kävin työkkärin toimistolla juttelemassa, laitettiin paperit kuntoon, sovittiin että ilmoittaudun uravalmennus kurssille. Ja nythän minua koskee se työnhakuvelvoite, eli neljää työpaikkaa tulee hakea joka kuukausi. Toisena työttömyyspäivänä herään siihen, kun rehtori soittaa ja lähden loppu viikoksi töihin. Toinen työttömyys viikkoni alkaa maanantain vauvajumpan ohjauksella, se onkin syksyn viimeinen. Ja tiistaiaamuna herään jälleen rehtorin puheluun ja loppu viikon olen töissä.

Kolmas työttömyys viikko alkoikin työkkärin pakollisen puhelun peruuntumisella, uravalmentajan yhteydenotolla ja työpäivällä - kaikki tämä sisältyi maanantaihin.

Toivoisin kovasti, että vuoden vaihteessa elämä taas selkeytyisi ja voisin saada unelmatyöni - johon ei tarvitse opiskella vuotta tai kahta. Mutta toisaalta, nyt taas koulussa ollessani tavallaan tunnen itseni tarvituksi ja uskoisin jopa, että minulla on jotain annettavaa oppilaille.

Vauvan kahdeksas kuukausi

Nyt kun Kirppu konttaa ja nousee säännöllisesti tukea vasten jo polvilleen ja satunnaisesti myös seisomaan, niin koettiin ajankohtaiseksi  laskea pinnasängyn pohjaa. Eihän neiti siellä nuku, kuin satunnaisia päiväunia. Mutta sitäkin enemmän sänky on ollut vauvan turvapaikka ja leikkipaikka, joten pohjan lasku oli tarpeellinen.

Kävelytuoli kotiutui alakerrasta ja siitä taisi tulla hitti. Ainakin joihinkin hetkiin.

En ole lainkaan henkisesti valmistautunut siihen että tämä olisi meidän viimeinen kuukausi vauvan kanssa kotona! Noh päiväkotipaikkaa on nyt haettu, mutta kuitenkin vasta helmikuulle. 

Kirppu osaa rummuttaa ja nyt hän alkoi myös taputtamaan. 

Pinnasängyssä kiipeily on kannattanut, nyt kun neiti on alkanut nousemaan tukeavasten seisomaan, hän osaa hienosta laskeutua siitä istumaan! Seisomaan nousu ei ollut kauaa satunnaista vaan parissa päivässä siitä tuli jo ihan tapa ja taito. 

Ja kun kerran noustaan seisomaan niin siitä heti jatkumona, nyt meillä kävellään jo puitapitkin! Sohvaa vasten, sohvapöydän ympäri, tv-tasoa vasten, ainakin nämä toimivat okein hyvinä kävelypaikkoina. Taaperokärry on nyt metsästyksessä. 

Ostin Ikeasta pyykkikorin kotiin kylpyammeeksi ja se onkin ollut oikein hyvä. 

Vauvakerhossa puhuttiin vauvojen unesta, ja Kirpulla tuntuu olevan varsin oppikirjamainen aamurytmi. Katsotaan pysyykö se sellaisena, kun isi jää hoitamaan Kirppua kotiin! Aamut alkavat seitsemän aikaan, ja Kirppu on hereillä sen hetken, kun puetaan ja lähdetään eskaria ja päiväkotia kohti. Yleensä hän nukahtaa viimeistään koulun kohdalla noin kahdeksan aikaan ja nukkuukin siitä noin puoli kymmeneen. 

Mannapuuro on vähän turhan karkeaa, mutta kyllä sekin on maistunut. Tosin hyvin usein tässä välissä syödään jo soselounas. Seuraavat päiväunet alkavat sitten 11-12 aikaan. Ja vaikka ajoittain olisi tosi ihanaa nukkua päiväunet vauvan kanssa yhdessä, olen nyt kuitenkin vienyt hänet parvekkeelle. Sopivasti toppavaatetta ja raikas ilma takaavat huomattavasti pidemmät unet. 

Ja vähän päivästä riippuen nämä unet voivat olla taas kaksi tuntia tai vain tunnin, mutta ovat ne olleet myös neljä tuntia. Jos ne on lyhyet unet, niin ei hätää, Kirppu nukahtaa kuitenkin uudestaan viimeistään klo 15 aikaan vaunuihin, kun lähdetään hakemaan pojat kotiin. Päiväunia siis mahtuu päivään yleensä vähintää kolmet, mutta välillä menee vielä neljännet.

Aikaisemmin meidän yöunet alkoivat vasta yhdentoista aikaan, mutta nyt ollaan viikon verran käyty Kirpun kanssa myös nukkumaan heti yhdeksän jälkeen, kun isot on saatu sänkyihin. Ja ollaan varmaan nukahdettu ennen ilta kymmentä. Aamut alkaa silti seitsemän aikaan, vaikka illat ovat aikaistuneet parilla tunnilla.

Ja meillä on muuten ensimmäinen hammas! Nyt pitää muistaa ostaa neidille oma hammasharja. Olen niitäkin monta kertaa katsonut, mutta ajattelin että ostan sitten kun hammas näyttää tulemisen merkkejä. No ei näyttänyt. Se oli yksi kiukkuinen torstaipäivä. Tosi lyhyitä päiväunia, tosi monet ja poikia hakiessa jopa vaunuissa vielä raivosi, vaikka yleensä se on se takuuvarma nukahdus. Illalla hän minua puraisi. Oli pakko tarkistaa, että nyt tuntui vähän.... Ja niin vain, ilmankos kiukutti, kun aamulla sitä hammasta ei todellakaan siellä ollut!

Ja käytiinhän me vielä 8kk neuvola-lääkärissäkin. Ei ihme, että 62cm bodyt alkavat jäädä pituudesta ja hihoista lyhyiksi. Taas oli tullut pituutta lisää. Ja kaikki on niin hienosti, että olisivat varanneet meille seuraavaksi suoraan 1v neuvolan maaliskuulle. Päästään kuitenkin  ottamaan myös 9kk mitat omalle terkkarille.

(12.10.-12.11.2022)

Monetko vaunut on tarpeeksi? - Osa 3

Nyt eletään jo marraskuuta ja kahdeksankuinen Kirppu on ehtinyt oppia jo kaikenlaista. Meille ei tule minkään näköisiä ja muotoisia tai kätevillä ominaisuuksilla varusteltuja matkarattaita. Totesin, että pesun ja renkaiden täytön jälkeen Scootit voi muuttaa autoon. Ne mahtuvat myös tarvittaessa vauvan jalkatilaan, vaikka renkaat sitten pitäisikin irrottaa. Jos esimerkiksi tarvitaan kaikki viisi takapenkkiä käyttöön ja takakonttikin on täynnä.

Enkä edes ole enää haaveillut mistään pikkurattaista. Toki on meillä myös vähän muuta käyttöä tuollaisille kolmenumeroisille summille. Esimerkiksi nyt vaikka autohuolto tai uusi kamera ja ihan kohta se turvaistuin.

Ensimmäisen osan kommenttikentässä kysyttiin missä näitä kaikkia kärryjä säilytetään. Vastasinkin, että yhdet on kotona ja kahdet on taloyhtiön säilytystiloissa. Säilytystila ei siis ole ollut ongelma - paitsi autossa, miksi alun perin haaveilin autorattaista.

Menopelejä on edelleen kolmet, omat Etrot ja omat Scootit sekä puoliskoni sisaruksilta periytyneet Tutekit, jotka palautetaan, kun ei enää itse tarvita.

Joten tämän hetken käyttö ja sijoituis näille menopeleille on..... 

Etrojen runko asuu takakontissa adaptereiden kanssa. Pidetään niitä nyt siellä sen aikaa, kun Kirppu mahtuu turvakaukaloon.

Scootit ovat yläkerrassa, odottamassa pesua ja kuomun ompelua. Joten tässä odotellessaan toimittavat oikein sopivasti parvekevaunujen virkaa. 

• Nämä vaihtavat keskenään paikkoja sitten jossain kohtaa, kun turvakaukalokin poistuu käytöstä tai sitten siinä vaiheessa, kun lunta alkaa sataa kunnolla. Scootteihin ei ole enää sadesuojaa, en tajua mihin hukkasin sen, ja Etroihin on. 

Tutekit ovat sitten edelleen vaunukopalla päivittäisessä käytössä päiväkotimatkoilla ja jos nyt mennään bussilla jonnekin niin ihan sujuvasti sekin sujuu. Ratasosa on edelleen puoliskoni siskon luona, se ei silloin mahtunut autoon, kun vaunut meille hain. :D

Mutta luulen että aika pitkään mennään myös talvella vaunukopan kanssa, oletus ainakin vielä on nimittäin se, että Kirppu nukkuu suurimman osan ajasta vaunuissa ollessaan. Ja vaunukopasta saa tarvittaessa nostettua selkänojan ylös. Näissä on myös varmaan parhaat renkaat talvikeleillä.

Näin minä tykkään vaunujen kanssa vuorotella ja vauva-arki on oikein sujuvaa. 

Onnen kiteet

Kello on jo yli yhdeksän.

Olohuoneesta kuuluu vielä lastenohjelmien ääni. 

Ei välitetä niistä tänään. 

Arkena hyvin säntillinen uniaika saa leffaillan jälkeen vähän venähtää.

Kunhan kaikki ovat sovussa ja rauhassa ja antavat unirauhan minulle ja vauvalle.

Kolmevuotias on jo nukahtanut vauvan sänkyyn. 

Vauvalla on iltainen unitankkaus kesken, ihan kohta nukahdetaan kokonaan.

Nojaan vauvan päähän ja nenäni uppoaa silkkisiin hiuksiin.

Vastasyntyneen tuoksu on kadonnut jo kuukausia sitten, mutta vauva tuoksuu silti vauvalta.

Puhdas ja pehmoinen, rauhallinen, uninen. 

Mieleeni vilisee erilaisia sanoja, joilla maalata tämä täydellinen hetki ikuisesti mieleeni.

Kehoni ei ole menossa minnekään.

Vauvan tankatessa maitoa, minä tankkaan jokaisella hengityksellä tätä hetkeä.

Hellästi rutistaen vedän vauvan pikkuisen tiukempaan halaukseen, ihan iholle.

Aivan kuin silloin ensimmäisinä viikkoina.

Tähän hetkeen kiteytyy suurin onni, kiitollisuus, pakahduttava rakkaus. 

Havahdun hyvin sekavasta unesta.

Ai minäkin nukahdin jo. 

Enää ei kannata nousta kirjoittamaan mitään ajatuksia.

Silitän vauvani poskea ja pientä kättä.

Vauva on vielä syvässä unessa. 

- Olet ihana, kuiskaan ja upotan nenäni takaisin silkkisiin hiuksiin.

Tässä on minun maailma.

Minun onnen kiteet.

Aamuyöllä etsin peittoani ja sängystämme löytyy neljä nukkuvaa pörröpäätä.

Kaikki minun onnen kiteet.

Tapahtui 4.11.2022

Shhhhhh uni aika

22.9.2022

Kaikki lapset ovat jo unessa. Haluaisin nukahtaa ilman muistettavien asioiden listaa päässäni, mutta nyt mietin vain, missä välissä huomenna muka pyykkään, kun lapset odottavat kannustusjoukkoja katsomaan koulun yleisurheilukilpailuja.

Makuuhuoneen ovelta sisään kurkistaessa törmää kevyeen lämpimään tuulahdukseen. Unimusiikki kuuluu vaimeasti kuin jostain kauempaa. Lämmitin ja tietokone puhkuvat kilpaa piparin tuoksua puhisevan diffuuserini kanssa. Viulun ja pianon äänet katoavat hurinaan astuessani varoen patjoilla nukkuvien lasten yli.

Ennen herätyskelloa havahdun iloisen vauvan hihkaisuihin.

Asetan pyykkikoneeseen poisto/linkous -ohjelman ja päivä voi alkaa.

Tämä muisto on kirjoitettu syyskuisen myöhäisillan lämmössä. Kun lapset nukkuivat kaikki meidän huoneessa, Ässä vauvan sängyssä (tai meidän välissä) ja Nuppu ja Jekku patjoillaan. Ilmojen viiletessä kerkesin jo kauhistella miten mukava on pitää lattialla vauvaa jonka pitäisi nyt hiljalleen oppia kääntymään ja liikkumaan.Sen verran oli meinaan kylmät lattiat omankin jalan alla, ettei olisi tullut mielenkään laittaa vauvaa loikoilemaan edes maton päälle.

Meillä oli vain yksi lämmitin. Aikaisemmin olen käyttänyt sitä tehostamaan pyykkien kuivumista. Nyt sitä ei enää ole, koska käräytin sen yrittäessäni kuivata karvavuorillisia kumisaappaita. En ole vieläkään uskaltanut haistaa tuliko niistä saappaista puhtaat vai entiset. 

Yksi pois perhepedistä

Meidän oli tarkoitus saada Ässä nukkumaan poikien huoneeseen jo ennen viime joulua, hyvissä ajoin ennen kuin vauva syntyy. Lähtökohtaisesti Ässä on siis nukkunut perhepedissä koko elämänsä. Vanhassa kodissa hänellä ei edes ollut omaa sänkyä. Tänne muuttaessamme pojat saivat yhteisen huoneen, jonne meidän vanha kerrossänky sijoitettiin ja Nuppu halusi uuden sängyn sijaan ottaa takaisin ensimmäinen taaperosänkynsä. Se on se minkä maalasin ja esittelin blogissakin kesällä 2016.

Noh kerrossänky alkoi olla turvallisuus riski, ja Nupun kummitädiltä löytyi ylimääräiseksi jäänyt parvisänky, niinpä me laitettiin kerrossänky pois. Jekku sai parvisängyn ja Ässälle oli patja parvisängyn alla - ihan kuin siellä muka olisi kukaan koskaan nukkunut. 

Aivan Kirpun odotuksen alkuvaiheessa ostettiin Ässälle FBkirpparin kautta pinnasänky, josta saa toisen laidan auki, näin poikien huoneessa on hänelle oma pikkuinen sänky. Ja saatiin Nupun eskarikaverilta pinnasänky vauvalle. Petasin pinniksen pohja korkeimmilla tapeilla ja aseteltiin se meidän huoneeseen. Kun ei vielä oltu saatu Ässää siirtymään poikien huoneeseen ajateltiin siirtää hänet edes vauvan sänkyyn. Ja tästä sängystä on muuten aina puhuttu vauvan sänkynä. 

Me kyllä yritettiin. Luettiin iltasadut ja laulettiin unilaulut poikien huoneessa tai sitten eteisessä tasapuolisesti Nupun ja poikien huoneen  välillä. Ja hetken aikaa, ehkä peräti viikon, luulin jo että saatiin Ässä siirrettyä omaan sänkyyn ja poikien huoneeseen! Mutta sitten me oltiin kipeitä. Ensin oli flunssaa ja sitten meni vatsataudissa koko joulu. Siinäpä unohtui myös poikien huoneessa nukkuminen. No saatiin Ässä edes vauvan sänkyyn, pois meidän sängystä pyörimästä, ennen kuin vauva syntyi. 

Nyt kun Kirppu on jo melkein 8kk on ehkä aika kokeilla siirtää Ässä poikien huoneeseen, jotta vauvan sänky olisi oikeasti vauvan sänky. Eipä siinä, että Kirppu siellä nukkuisi, kun yöimetys on niin paljon helpompaa vieressä nukkuessa. Kirppu ei tykkää nukkua peiton alla ja minä taas en tykkää nukkua ilman peittoa, joten me ei olla kovin hyviä nukkumaan yhdessä, jos järjellä ajatellaan. Joten ehkä hän voisi käydä illalla nukkumaan omaan sänkyyn ja sitten ensimmäisen imetyksen jälkeen vasta jäädä viereen.

Tehtiin Ässän sängystä maja, jotta sinne olisi kivempi käydä nukkumaan. Ajatus oli ihan hyvä. Mutta kysyttäessä Ässä kuitenkni valitsee aina vauvan sängyn. Ja kamalina härdelli-iltoina onkin sata kertaa helpompaa, ja parempi kaikkien mielenterveyden kannalta, laittaa pojat eri huoneisiin nukkumaan.

Yksi ilta Ässä nukahti sohvalle, mistä kannoin hänet tietenkin poikien huoneeseen. Ja kas kummaa, kun Jekku ei sitten halunnutkaan mennä nukkumaan ja ilmoitti, ettei Ässä voi nukkua siellä..... Nähtävästi meidän pitää rakentaa poikien huoneeseen myös toinen maja! 

Noh pääasia kai että kaikki kuitenkin nukkuvat pääsääntöisesti hyvin. 

Miten teillä nukutaan? 

Klick here for english: Time to kick out the third wheel

Monetko vaunut on tarpeeksi? - Osa 2

11.7.2022 Hahaa, arvaatkos mistä nyt jutellaan! Ei, en ole ostanut Babyzen Yoyoja, enkä mitään muitakaan ihanan käteviä täydellisiä matkarattaita autoiluvaunuiksi. Mutta vaunutilanne tarvitsee päivitystä....

Ensinnäkin, ei mennyt kuin pari viikkoa tuon Osa1 kirjoittamisesta, kun tuli kesälomareissu ja mummun ilmoitus, että hän haluaa mennä meidän kaikkien kanssa Korkeasaareen. Meidän piti muutenkin viettää koko viikko Espoossa mummun ja vaarin kanssa, joten ajattelin, että otetaan varuiksi, tai edes eväskuskiksi rattaat matkaan. Vaunuthan siis olivat itsestään selvyys ja reissuun lähti kahdet menopelit.

Noh ensimmäisellä Korkeasaari retkellä Ässä nukkui parin tunnin unet rattaissa, joten oli varsin näppärää, että oli kärryt mukana. Heinäkuun Korkeasaariretkellä Ässä ei nukkunut, mutta muutoin kulki kärryjen kyydissä ja päivän päätteeksi niissä kulki myös serkut vuorotellen. Ei tullut turhaan mukaan.

Vietettiin heinäkuussa yksi shoppailupäivä, ostoslistalla oli Nupun synttärilahja, Jekun lenkkarit, minun silmälasit ja syödäkin tarvitsisi. Päätin raahata Etrojen rungon mukanani alas, koska me ollaan näitä kaukalonkanto reissuja tehty useampi, ja cittarin ostoskärryt on turhan massiiviset kauppakeskuksessa kierrellessä. Ja oli muuten oikein onnistunut reissu. Mutta arvaappas, olenko jaksanut tuoda niitä vielä takaisin ylös....  

No niinpä. Mielestäni autorattaat olisivat siis aivan täysin perusteltu hankinta. Mutta nyt ongelma onkin sitten se, että ne mitkä haluaisin on toistaiseksi lähes mahdotonta saada.

Kun matkustin lasten kanssa junalla meiltä Espooseen, junan leikkivaunussa oli äiti rattaiden kanssa. Kyllä siellä yläkerrassa! Hänellä oli Bogaboo Ant rattaat ja pieni lapsi nukkui niissä täysin makuuasennossa, kuomu menosuuntaan päin a.k.a. kasvot työntäjään päin! En ole koskaan ymmätänyt Antien muotokieltä, mutta kasvojen suunnaan saa käännettyä! Aivan sama miltä ne näyttää, jos ne mahtuu meidänkin minimaaliseen takakonttiin tai vaikka auton lattialle vauvan jalkatilaan ja niissä saa kasvot työntäjään päin.

 Arvatkaa, onko niiden valmistus lopetettu?

Arvatkaa, monetko niitä oli tori.fissä kun kävin katsomassa?

Arvatkaa haluanko Yoyot vaunukopalla, johon meidän vauva ei ehkä edes mahdu kovin kauaa, jos vaihtoentona olisi samaan tilaan menevät rattaat käännettävällä istumella, eli huomattavasti pidempi-ikäinen hankinta?

Arvatkaa, onko Bugaboon uudesta mallista tehty kiinteä? 

Joten tuleeko meille joskus vielä neljännet menopelit, en tiedä. EI, jos puoliskoni saa päättää, ehkä, jos jossain vaiheessa törmään käytettyjen myyntiin sopivalla hinnalla.

YHYY.

Noh, joka tapauksessa meidän vauva on jo puolivuotias istumaan opetteleva "en enää nuku joka paikassa vaan minulla on selkeä unirytmi ja haluan tarkkailla ympäristöäni" -vauva, joten minkään sortin minirattaat eivät nyt ehkä olekaan aivan tarpeelliset, sitten kuitenkaan. Havahduinpa tässä myös siihen, että turvaistuimeenkin siirtyminen voi olla edessä jo tämän vuoden puolella. Silloin taas Etrojen travel system menettää merkityksensä, kun mukana pitää kuitenkin olla sekä runko että ratasosa. 

Toinenkin huomio jonka olen nyt syksyllä tehnyt, erityisesti Ässän apurenkaiden irrotuksen jälkeen, että Kirppuhan on oikeastaan jo ihan pätevän kokoinen matkustamaan Scooteissa.

*   *   *   *   *   *   Tarina jatkuu vielä... 

Vauvan seitsemäs kuukausi

Vauvan seitsemättä kuukautta elettiin 13.9.-12.10.2022 ja aika paljon ehdittiin yhteen kuukauteen uusia taitoja huomioda!

Hän istuu pitkiä aikoja.

Hän tykkää hiusharjastaan ja kammasta. 

Hän syö omenasosetta ja perunaporkkanasosetta, bataatti-kurpitsa ei päässyt jatkoon.

Ja sormiruokaillen mutustelee kaura-porkkana-makarooneja.

Hän nostaa konttausasennossa polvet ilmaan, vaikka ei vielä liikukaan eteenpäin.

Ja nyt. Hän ryömii! Maanantaina jumpassa katseli parikuukautta vanhemman lapsen ryömimistä ja tiistaina 27.9. lähti ryömimään itse. Sittemmin on selvästi yrittänyt nousta pinnasängyn laitaa vasten polvilleen ja seisomaan.

Lauantaina 1.10. hän liikkui ensimmäiset sentit kontaten ja ennen sitä hän vielä nousi kylpyammeessa laitaa vasten seisomaan! 

Ja nyt hän osaa käydä konttausasennosta istumaan ja istumasta konttaamaan tai siis toisinsanoen nyt olemme pääseet siihen vaiheeseen liikettä, jolloin vauva saattaa ensin istua olohuoneen matolla ja seuraavaksi huomaankin hänen istuvan takan edessä.

Vauva myös nousee tukea vasten seisomaan! Ajattelin, että se oli vahinko, kun hän nousi saunassa kylpyammetta vasten. Mutta sitten hän nousi pinnasängyssä polviseisontaan monta kertaa, eikä mennyt kuin pari päivää, kun hän nousi seisomaan pinnasängyn laitaan nojaten! ja nyt hän nousee myös potalta seisomaan, kunhan saa käsillä tukea ja toisen jalan  alle korokkeen. 

Kirppu ryömi viikon ennen ensimmäisiä konttausaskeleita, sen jälkeen viikko ryömien ja kontaten vuorotellen. Ja nyt kun ryömimään lähdöstä on kaksi viikkoa, alkaa konttaaminen olla pääliikkumismuoto myös "pidemmillä matkoilla".  Kirppu liikkuu vielä pienillä alueilla, eikä esim. lähde perään, jos menen makkarista olohuoneeseen tai olohuoneesta keittiöön. 

Havahduin ettei vauva ole pitkään aikaan syönyt käsiään! Liekö liikkeelle lähtö vai soseiden syöminen saanut käsille uuden tarkoituksen tai sitten vain ahkera tutin syöttäminen teki tehtävänsä. Tutti on edelleen satunnainen apu ja Kirppu on meidän perheen ensimmäinen tuttivauva.

Ja nyt hän hengeilee polvi-istunnassa ja nousee polvilleen myös olohuoneen pöytää vasten! Ohh my ihan hirveästi taitoja ihan lyhyessä ajassa! 

Ruokailuun on tullut mukaan myös peruna-porkkana-liha soseet. Kinkkuherkku on selvästi mieluisin, mutta kyllä kanakin uppoaa. Annokset ovat myös kasvaneet. Kun alkuun meni yksi kolmasosa, sitten puoli, 3/4 purkillista, niin nyt menee hedelmäsoseita koko purkki kerrallaan ja liharuoastakin menee jo 3/4 yhdellä aterialla. Niinpä hedelmäsoseiden rinnalle lisätään aamu ja iltapalalla nyt puuro. 

Käytiin maanantaina 10.10. "ylimääräisellä" neuvolakäynnillä. Neuvolaohjelman mukaan 6kk neuvolan jälkeen olisi vasta 8kk neuvola-lääkäri, mutta mulla on vauvakirjana blogi ja neuvolakortit, joten olen halunnut kaikkien lasten kanssa käydä ottamassa joka kuukausi mitat. Nyt oli pituutta tullut puoli senttiä, ja painoa oli tullut hienosti. Jännä nähdä, miten painon kehitys menee nyt jatkossa, kun Kirppu liikkuu koko ajan enemmän ja enemmän. 

Kävin nyt myös ensimmäistä kertaa Nupun kanssa balettikoulussa ilman vauvaa! Ei me oikein saatu pumpattua maitoa ja pulloa kelpaamaan, mutta nyt voi ihan helposti jättää vauvan jo muidenkin hoitoon, kun ainakin periaatteessa soseet kelpaa tosi hyvin ja sen lisäksi neiti kaipaa lähtökohtaisesti joko seuraa tai unta. 

Ja seitsemän kuukauden kunniaksi pikkuneiti lähti konttaamaan eteisestä kohti poikien huonetta, nähtävästi meidän piti olla hetki kahdestaan kotona, jotta minua kaivattiin.

Kuukauden Top 3 - 7/2022

Etukäteen olen nimennyt heinäkuun top 3 kohokohtiin Ristiäiset, Pölläkarin ja Puoliskoni kesäloman. Kuvia katsellessa huomasin muutaman unohtuneenkin jutun, joten heinäkuu onkin nyt top 3 + 2! :D 

RISTIÄISET

Aloitetaan Kirpun ensimmäisestä juhlasta. Saatin järjestää juhlat Mummin ja Papsun luona ja sää suosi meitä juuri tarpeeksi. Itse toimitus saatiin pitää raikkaassa tuulessa ja sade alkoi vasta kun siirryttiin syömään. Suolainentarjoilu oli niinkin eksoottinen kuin perunasalaatti, vihersalaatti ja grillimakkaraa. Perunasalaatti meinasi unohtua jääkaappiin. Puoliskoni toimi grillimestarina.

Ja perhe oli isossa roolissa makeiden puolella. Täytekakut ja erittäin kehutut porkkanapiirakat teki Nupun kummitäti. Poikien kummitäti toi juustokakun ja mummi leipoi pullaa ja pasteijoita. Munaton+maidoton+gluteeniton kakku oli minun käsialaa.

Minulla ja puoliskollani oli samat vaatteet kuin oli Ässänkin ristiäisissä ja sitten vaan mätsäsin lapset myös siniseen. Tällä kertaa tosin unohtui ottaa perhekuva kokonaan ja vieraiden jo lähdettyä sanoin puoliskolleni että ottaisi nyt minustakin muutaman kuvan Kirpun kanssa. Itse juhlista on sitten kyllä mitä mainioimpia kuvia, kun lätkäisin kamerani enoni kaulaan. Eniten kuvia on kuitenkin Kirpusta ja kummitädistä.

Tämä on yksi enoni kuvaamia helmiä. Todiste, että vaihdoin korkkareista tennareihin vasta kastetoimituksen jälkeen. :D 

KESÄLOMA

Puoliskoni piti kesäloman kahdessa erässä, yhden viikon heti heinäkuun alkuun, silloin käytiin heti alkuviikosta Korkeasaaressa. Tällä kertaa vähän isommalla porukalla, kun retkipäivää vietettiin  puoliskoni sisarusten perheiden sekä Mummin ja Papsun kanssa. Oli hyvä, että meillä oli sekä vaunut että rattaa mukana. Heinäkuu myös vaihtui mummin ja papsun luona yökyläillessä, joten perhe oli tottakai iso osa kuukauden parhaita paloja myös heinäkuussa. 

PÖLLÄKARI

Eihän tänäkään vuonna draamalta vältytty, kun juuri ennen lähtöä selvisi että ollaan taas altistuttu koronalle. Niinpä pitkän pohdinnan jälkeen ja kaikilta kyseltyämme ja negatiivisten koronatestien jälkeen minä ja lapset lähdettiin edeltä autolla ja puoliskoni tuli sitten pari päivää myöhemmin Onnibussilla. Oli ihan hämmentävää, että meiltä pääse yhdellä vaihdolla Raumalle! Kun julkinen liikenne itä-länsi suunnassa ei ole koskaan osoittanut toimivansa helposti. 

Pölläkarissa tietenkin oli parasta uiminen ja saunominen ja se kun lapset saivat leikkiä pikkuserkkujen kanssa. Ässä oppi sukeltamaan tikkaille ja hurjan rohkeasti hyppäsi korkealta laiturilta. Jekku löysi uuden kaverin. Vietettiin Jekun synttäreitä pienesti Pöllässä ja Jekku sai puhelimen nyt. Pojat vaihtoivat heti numeroita ja ovatkin soitelleet viikoittain ja pelaavat pleikkarilla yhdessä. Ensi kesää odotellessa.

En edes muistanut, että Nuppu oli haaveillut märkäpuvusta ja nyt Vaari oli hänelle sellaisen ostanut synttärilahjaksi. Tämä oli ehkä paras synttärilahja ikinä! Kaikki aikuiset kyselivät nukkuuko hän myös se päällä, kun neiti ei paljoa muuta vaatetusta tarvinnutkaan. :D 

RULLALUISTIMET ja Scootti

Meiltä Nuppu sai synttärilahjaksi rullaluistimet, niitäkin oli kovasti toivottu ja pidemmän aikaa puhuttu luistelemisesta. Ja aika hetkellisellä päätöksellä ostin myös minulle ja puoliskolleni luistimet. Pölläkarista on kuitenkin pakko lähteä muualle luistelemaan, niin päätettiin käydä uimassa Makiksella ja ennen uimista luisteltiin pikkulenkki Poroholmaan.

MANSIKAT 

Mä ihan unohdin mansikat! Vuosi sitten soitin kaverille ja hän oli poimimassa mansikoita, mutta me ei tiedetty koska se paikka menee kiinni. Tiedustelin mansikkatilan facebookissa yksityisviestillä oltaisiinko vielä ehditty poimimaan - en koskaan saanut vastausta. Onneksi tänä vuonna onnistuttiin. Otettiin mukaan puoliskoni veljenpoika ja päätettiin kerätä kaksi ämpärillistä.

Yks kaks meillä olikin aikuiset vastaan lapset poimintakilpailu ja vihdoin kotona mansikoita pakastaessani totesin, että ensi vuonna otetaan tytöt vastaan pojat tai sitten joku muu random jako, mutta molemmissa joukkueissa pitää olla yksi aikuinen laadunvalvoja. :D Eipä sillä, kaikki pakastin ja kaikki on nyt syöty, puuron kanssa syötiin jonkin verran, mutta suurin osa meni smoothieihin.

Mikä sinulle jäi mieleen heinäkuusta?