Wc- & toimistokalusteet vaatekaappissa

Muistaako joku, että meidän edellisessä kodissa meillä oli aika vähän kaappitilaa? Siellä oli kyllä vaatehuone, josta tehtiin puoliskoni tietokonehuone, joten se oli myös hänen vaatteiden valtakunta. Toki ihan oikeutetusti, koska hänen vaatteensa vievät eniten tilaa, jo ihan vaan koon puolesta, mutta varmaan myös määrällisesti.

Vaatehuoneen lisäksi meillä oli siis kaksiovinen mekkokaappi ja kaksi hyllykaappia: minun ja Ässän kaappi sekä Nupun ja Jekun kaappi. Liinavaatekaapin tein keittiön ainoaan korkeaan kaappiin. Selvittiin itseasiassa yllättävän hyvin. :D Etsin kuvaa minun ja Ässän yhteisestä vaatekaapista ja näköjään minulla on jäänyt kesken yksi Operaatio vaatekaappi, Sen yhteisen kaapin kuva löytyy täältä: Operaatio vaatekaappi: tilannekatsaus.

Tänne uuteen kotiin muuttaessamme (puolitoista vuotta sitten) tuijoteltiin kaappeja. Poikien huoneessa on kaksi hyllykaappia, kaksi hengarikaappia ja neljä yläkaappia. Nupun huoneessa on kaksi hengarikaappia, yksi hyllykaappi ja 5 tai 6 yläkaappia (en jaksa nyt kömpiä täältä läppärin alta tuonne laskemaan niitä kaappeja, mutta monta niitä kuitenkin on!).

Myös eteisestä löytyy siivouskaappi, hyllykaappi, hengarikaappi ja kolme yläkaappia. Ruokailutilassa on hengarikaappi ja hyllykaappi ja kaksi yläkaappia. Keittiön kaapit jätetään tältäerää laskematta ja meidän makkarissa on hyllykaappi ja hengarikaappi ja 6 yläkaappia. 

Tosin tavaroita purkaessani ei sitten tullut mieleen katsoa meidän makkarin kaappeihin etukäteen. Tehtyäni ruokailutilan kaapeista juhlavaatekaapin ja askartelukaapin totesin jälkikäteen, että taisin uhrata juuri oman kaappini tajuttuani, että olin valinnut itselleni meidän huoneesta sen hengarikaapin. Olin jotenkin omituisesti olettanut, että sängyn molemmilla puolilla olevat kaapit olisivat olleet samanlaisia. 

No jaa mitäpä tuosta, etsin ylimääräisen hyllylevyn keittiön kaapista, jätin sukkakopalle tilan kaapin pohjalta ja naulasin "jollain muulla kuin vasaralla" hakaten viikattaville vaatteilleni yhden hyllyn polven korkeudelle. Minulla on kuitenkin muutama hame ja Mary Kay työssä käyttämäni jakku, jonka halusin ripustaa omaan kaappiini, joten ajattelin että hylly housuille ja huppareille riittää ja puolikkaalle ylähyllylle saan sitten kaikki ohuet paidat. Yllättävää kyllä, pärjäsin tällä järjestelyllä vuoden.

Mitä nyt hyllyni putosi pari kertaa, kun ei "ne jollain muulla kuin vasaralla" hakatut hyllynkannattimet ja naulat oikein pysyneet. Välillä hylly tipahti, jos kasasin painavammat farkut väärään laitaan hyllyä tai jos suurin osa hyllyn täytteistä sattui viipymään pyykissä ja hylly meni epätasapainoon. Tai sitten ihan vaan satuin koskemaan siihen jotenkin väärässä kulmassa ja humps vaan, kun hylly putosi. Kaikki meidän hyllykaapit on siis varattu ja päättäessäni mistä hengarikaapista tulee vauvan kaappi, päätin haluta myös itselleni sellaisen lankakorihyllysysteemin.

Kävin jo useamman kerran prismassa vertaamassa lankakorijärjestelmien hintoja, mutten koskaan muistanut mitata meidän kaappeja, joten hintakin jäi mysteeriksi. Nyt eräs tammikuinen päivä hyllyni taas putosi ja päätin katsoa saisinko tilattua ne jostain kätevästi. Jysk, Prisma ja Ikea - päädyin Ikeaan. Vauvan kaappiin tuli tuo ihan tavallinen lankakorihylly kuudella korilla. Vauvan vaatteita mahtuu myös hengarilla korien päälle.

Itselleni olisin halunnut korihyllyn joka olisi voinut olla vaikka koko kaapin korkuinen tankoon saakka, mutta puolet kapeampi. Näin olisin saanut juhlavaatekaapissa roikkuvat neuleet siirrettyä omaan kaappiini. En edes ehtinyt etsiä, kun Ikea tarjoili minulle jotain kamppanjatuotteita siihen alareunaan ja katsoin että jaa, tuollainen pieni lokerikko sopisi hyvin mun kaappiin. Yhteen koriin tulisi housut, toiseen hupparit ja kolmanteen t-paidat ja ohuet paidat. Sukkakopan piti mahtua lokerikon alle ja sitten tuohon korkeaan hyllyyn, mitä kaavailin jo edellisen kodin vessaan, olisis tullut tunikat ja alusvaatteet ja mitä nyt sitten olisi vielä tarvinnut jonnekin mahduttaa. 

Todetaanko nyt vielä tässä kohtaa, että minähän en sitten ymmärrä mittasuhteista yhtään mitään. Enkä tosiaan myöskään koskaan mitannut kumpaakaan vaatekaappia. Lankakorihyllykkö on ihan täydellinen vauvan kaappiin, sen kokosin tosin vasta oman kaappini jälkeen. Haluaisitteko muuten kurkata myös meidän perheen muihin kaappeihin... esim. liinavaatekaappiin tai lasten kaappeihin ?

Lokerikon pieni koko pääsi yllättämään siinä vaiheessa kun taittelin laatikoita kasaan. Tajusin heti, ettei minun housuni tule mahtumaan pystyviikattuina noihin laatikoihin, eikä kyllä pinottuinakaan. Lokerikon kasaamisen jälkeen kokosin hyllyn ja se taas olikin isompi mitä olin kuvitellut. Ne mahtuvat kaappiin juuri niinkuin olin ajatellutkin vaikka sisältö menikin nyt toisinpäin. 

Hyllyssä on tunikat, farkut ym siistimmät housut, hupparit ja urheiluvaatteet & kollarit. Lokerikossa on t-paidat, alusvaatteet ja sukat & sukkahousut. Ohuet pitkähihaiset ovat edelleen tuolla ylähyllyllä, mutta niillä on siellä huomattavasti parempi olla, kun tpaidat pääsitvät uuteen paikkaan. Pitkä vaaleanpunainen neuleeni on edelleen liian pitkä laittaa hengariin omaan kaappiini, hameet ja jakku sopivat kuitenkin kaappiin - juuri kuten suunnittelin.

Valitettavasti minulla ei nyt ole ennen kuvaa ajalta kun hylly oli paikoillaan, mutta ehkä tästä saa nyt käsityksen kuitenkin mikä muutos kaapissa on tapahtunut. :D Joskus kun me rakennetaan tai rempataan sitä meidän unelmakotia, niin haluan suunnitella sinne sellasen kivan walk in closetin. Vaikka se varmaan täytetään sitten puoliskoni vaatteilla, koska niitä on enemmän kun omiani :D

Nyt kun oma kaappi on järjestyksessä ja muutenkin tarkoitus karsia tavaraa pois täältä pyörimästä niin voisi jopa yrittää jatkaa tätä Operaatio vaatekaappia uudella tilannekatsauksella. Ainakin laitan sen muistiin!

Oletteko te joutuneet tai päässeet tekemään luovia ratkaisuja vaatesäiltyksen kanssa?  

Joulukuun joutuisat

No nyt kun ollaan päästy luonnoksista eteenpäin sekä loka & marraskuun kuulumisista, että marraskuun sairasteluista, voidaan viimein paketoida joulukuu ja siinä samalla koko vuosi 2021! 

• Joulukuu piti aloittaa Me & I kutsuilla, mutta nekään eivät toteutuneet. Saatin kuitenkin kaverit illaksi leikkimään ja tilasin lapsille asut jouluksi. Nupulle mustat legginssit ja viininpunaisen tunikan - minulla on samanlainen tunika ja mustat äitiyslegginsit, joten suunnittelin että ollaan sitten jouluaattona samikset. Ja pojille tilasin samisteluun punaiset collegehousut ja kumpikin sai itse valita millaisen paidan haluaa. Ässälle otin vielä lisäksi siniset paplarna(?) housut, joissa on silmien kuvat polvissa. 

• Käytiin syömässä puoliskoni syntymäpäivän kunniaksi ja lasten riemuksi samalle päivälle sattui kauppakeskuksen joulukauden avajaiset. Lapset laskivat liukumäkeä, Nuppu haki jouluisen maalauksen kämmenselkään ja ahtauduttiinpas me koko perheen voimin myös kauppakeskuksessa pientä lenkkiä heittävän pienoisjunan kyytiin. Se juna oli lapsista aivan huikea.

• Ostin uuden puhelimen! Koska lahjaakkaasti hajotin omani. Yritin pärjätä Nupun superhitaalla "ensipuhelimella" suunnilleen viikon verran, kun puoliskoni totesi että tilaapas uusi. 

• Pääsin töissä askartelemaan tonttuoven tonttupolulle. En tiedä mihin olen oikein yrittänyt tarkentaa siellä metsässä tonttupolkua kuvatessani, ei nimittäin ole yhtään onnistunutta kuvaa. Mutta koulussa valmistauduttiin jouluntuloon. Kaikkien luokkien oppilaat tekivät tontut jotka tuotiin aulaan, minä sain tehtäväkseni somistaa aulaan kankailla ja laatikoilla paikat tontuille.

Tuossa kyltissä lukee Tervetuloa! Ja sekä ovi että kyltti on laminoitu, jotta ovat säänkestäviä, toivottavasti pääsevät uudelleen käyttöön! 

• Ostettiin lastenhuoneisiin vähän sisustushyllyjä ja vaihdettiin eteisen eripari peilit samanlaisiksi.

• Yksi koulunkäynninohjaaja oli leiponut kaikille ohjaajille aivan ihanat isot nimikoidut piparit! Se oli aivan ihana yllätys! Ässä yritti kovasti saada minua syömään omaani, kauan maltoin, mutta viikko sitten se kuitenkin syötiin. 

• Toinen ihana yllätys oli, kun kävin pikaisesti hakemassa kaapistani töihin unohtamani käsivoiteen, huomasin että muutama opettaja ja ohjaaja olivat jättäneet minulle yllätyksiä myös! Sain mm. suklaata ja glögiä. Enkä edes ehtinyt kiittää näitä opettajia! Pitääkin laittaa viestiä...

• Paistettiin ja syötiin yksi joulukinkku jo viikkoa ennen joulua. 

• Ei niin mukava yllätys oli toiselle kierrokselle saapunut vatsatauti, joka tällä kertaa sitten laittoi myös minut vuorokaudeksi sänkyyn ja lopulta määritteli meidän perheen joulunvieton. Sen kerran, kun olen ensimmäistä kertaa suunnitellut koko perheelle samistelu asut jouluksi, niin sitten ollaan kipeänä... Tosin okei, puoliskollani ei enää olisi ollut mitään punaista, koska kutistin syksyllä hänen punaisen neuletakin pesemällä sen 40 asteen ohjelmalla. Ei käynyt mielessäkään tarkistaa pesulapusta, että se olikin aitoa villaa.... 

• Sairastellessa sain neulottua puoliskolleni lapaset joululahjaksi! Ja koska omat lapaseni, jotka olen saanut mummoltani ehkä seiska- tai kasiluokalla, ja joita olen rakkaudella parsinut, eivät tykänneet puoliskoni kuusenhakureissusta (toinen löysi tiensä kotiin vasta tammikuun puolella) aloin neuloa kolmansia lapasia! Katsotaan valmistuuko ne ennen kuin vauva syntyy :D  

• Nupun korvakorusta katkesi piikki ja kun menin ostamaan hänelle uusia korvakoruja, ne vaihdettiinkin reklamaationa. Ostin samalla reissulla hänelle toiset korvakorut ja kaulakorun. Korvakorut mätsäävät kaulakoruun, jonka Nuppu sai kummitädiltään ristiäislahjaksi ja koska se alkuperäinen kaulakoru on kärsinyt kovasti ostin nyt uuden samanlaisen.

• Keksin mihin käyttää töistä saamani 100€ e-passin! Välipäivinä töissä ollessani meidän keittiön kokit muistuttivat, että käytä nyt ettei vaan jää käyttämättä. Olin miettinyt 10korttia paikalliselle joogasalille, mutta sähköpostiini ei koskaan vastattu joten unohdin koko passin. Nyt mietin kahta vaihtoehtoa: joko hemmottelua itselleni sointukylvyssä äänimaljojen soidessa vai sittenkin jotain yhteistä tekemistä perheen kanssa. Sitten näin yritysten listalla tutun nimen ja tiesin mitä tehdään 8v hääpäivämme kunniaksi! Ei ollakaan aikaisemmin käyty varsinaisilla hääpäivätreffeillä, mutta nyt hoitui viestittely sekä lastenhoidon järjestäminen kuin taikaiskusta, joten varasin meille treffiohjelmana jotain sellaista mitä ei olla koskaan tehty yhdessä, mutta mistä on ollut aina silloin tällöin puhetta. Tämä on yllätys puoliskolleni, ja seuraavaksi on sitten hänen vuoro keksiä parempi yllätys. :D (spoiler: Treffit eivät toteutuneet 13.1. koska ensimmäisen tammikuisen työpäivän jälkeen en pystynyt kävelemään ilman kipua ja neuvolalääkäri laittoi minut saikulle äitiysloman alkuun asti.... joten.... treffit siirtyvät sitten aikaan, kun se on varmasti turvallista.)

• Nuppu pääsi uudenvuoden aattona viettämään päivää serkkujen kanssa kummitädin luokse, pojathan olivat päiväkodissa minun ollessa töissä, ja päivän päätteeksi lähdettiin päiväkodilta ystävämme parturiin leikkaamaan poikien hiukset.

• Vuodenvaihdetta vietettiin puoliskoni sisarusten kanssa. Vietiin tuliaisiksi yksi ilotulituspata ja joulukinkku. Suurin murhe nimittäin tänä jouluna oli sitten se, ettei päästy syömään papsun paistamaa kinkkua!

• Lähdettiin kotiin ennen puoltayötä, matkalla mietin onko missään meidän seudulla sellaista isoa ilotulitusta keskiyöllä, sen sorttista mihin Jyväskylän kasvattina olen kaupungin ilotulikseen tottunut. Ei mitään hajua ja puoliskoni totesi että ei kyllä jaksa lähteä edes etsimään. Eipä muuten tarvinnut, vuoden vaihtuessa katsottiin aikamoinen joka suunnasta tuleva valoshow ihan omassa olohuoneessa Nupun ja Jekun kanssa. Herätettiin raukat kävelemään autosta kotiin ja keskiyön jälkeen annettiin heille lupa jäädä nukkumaan sohvalle netflixin kanssa, kun itsekin suunnattiin nukkumaan. 

Sellainen oli joulukuu! 

Meinasi taas alkaa joulukuun kuvat kyllästyttää, joten sain tässä välissä useammankin tekstin kirjoitettua. Seuraavaksi katselen luonnoksista mitä olen kerennyt kirjoittaa tästä raskaudesta ja siitä miltä tuntuikin olla yks kaks työntekijä eikä kotiäiti. Olen saanut pari pakettiakin joiden sisällöistä myös olen jo kirjoittanut ja löysin keskenjääneen postaussarjan, jota meinasin jatkaa myös... Ihanaa kun kirjoitusinto on palannut! :)

Mikä oli parasta viimevuodessa tai ihan vaan joulukuussa? Ja mitä odotat eniten tältä vuodelta? :)

Ikinä ei olla oltu näin kipeitä!

Tai no nyt ehkä huijaan, kyllä me ollaan. Ihan varmasti. Ehkä. Mutta aikaisemmin en ole kokenut ristivetoa kodin ja työpaikan välillä olessani kotona lasten sairasteluiden takia. Kyllähän mie omasta nuhastani olen ollut saikulla. Olen aina ajatellut, että mulla on korkea työmoraali. Edellisessä työssäni (aikaa ennen äitiyttä) ennemmin luulin olevani korvaamaton, kuin hakisin saikkua. Vaikka tarvittaessa osasin kyllä hakeutua työterveyteen hakemaan edes lääkkeellistä helpotusta ja yleensä silloin napsahti parin päivän saikku vaikkei sitä olisi pyytänyt.

Muistan muutama vuosi sitten kirjoittaneeni "aina vähän kipeä" postauksen, koska ymrpärivuotisen nuhani kanssa syksyllä alkoi ahdistaa perhekerhoissa käyminen. Ei minua se haitannut, jos jonkunn muun lapsi vähän aivasteli tai niisti. Vaan se, että oma nenäni on täysin tukossa ja silti vuotaa. Joten hävetti mennä "puolikuntoisena" kerhoihin, ettei muut ajattele minun olevan siellä puolikuntoisena tai kipeänä.

No nyt päästiin kotiäidistä työssäkäyvään äitiin ja tämä minun työurani alkoi elokuussa niinkin ihanasti, että heti ensimmäisen työviikkoni keskiviikkona puhelimeni soi 20 vailla 10. No puoliskoni oli tietenkin saanut the puhelun päiväkodista: lapsi aivastelee liikaa ja häneltä valuu vihreää räkää. Ja koska puoliskoni oli aamuvuorossa myös, oli tietenkin kätevämpää, että minä joka olen töissä päiväkodin lähellä käyn hakemassa pikkupotilaan kotiin. Ei muuta kuin välitunnin jälkeen huikkaus seuraavan tunnin opettajalle ja rehtoria etsimään, että mites nyt kun pitää hakea kipeä lapsi. Ja siitä kahden päivän tilapäinen hoitovapaa sairaan lapsen kanssa.

Sattuneesta syystä kaikki tämän postauksen kuvat on "kuvitus kuvia" arkistoistani.

Eipä mennyt kahtakaan viikkoa, kun jälleen iltavuoroon lähtevä puoliskoni soitti minulle, että taas pitää hakea samainen pieni potilas kotiin. Koska minä jo olin töissä ja hän vielä kotona ähdössä iltavuoroon, ehdittiin heti sopia, että minä pyydän päästä lähteä töistä paria tuntia aikaisemmin, jotta hän pääsee lähtemään ajoissa omaan työhönsä, mutta minäkin sain olla kaikilla sen päivän oppitunneilla, vaikka kotona sitten odottikin pikkupotilas.

Onnekseni voin siis sanoa, että puoliskoni vuorotyöstä on se ilo, että ajoittain myös hän voi olla sairaan lapsen kanssa kotona, eikä kaikki saikut jää vain minun huoleksi. "Sairas lapsi = äiti pois töistä" tuntuu median mukaan olevan se tavallisempi vaihtoehto, mikä vaikuttaa myös "naisen euro on pienempi kuin miehen euro" ja muihin tulokeskusteluihin. No minä en niistä sen enempää tiedä mutta Mamma betalar podissa oli aiheesta hyvä jakso, jonka myös kuuntelin ollessani pienen potilaan kanssa kotona. 

Syyslomallahan koulussa ei ole oppilaita, mutta minä sain onnekseni tekemistä opettajilta ja rehtorilta, että sain viettää syysloman töissä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pitää palkattomana vaikka koko loma. Mietin jo tuolloin, että onneksi ei ole oppilaita koulussa, muuten olisi omat nuhaoireet (jotka muuten eivät helpota raskausaikana) olleet sitä luokkaa, että olisin harkinnut keskustelua rehtorin kanssa työssäolemisestani. 

Syysloman viimeisenä päivänä kävikin sitten niin onnettomasti, että meille rantautui vatsatauti, ja kahta oireetonta päivää odotellessa meni koko viikko. Lauantaina oma pääni tuntui räjähtävältä ja sunnuntaina sitten nöyrryin ja soitin rehtorille, voisinko käydä tarkistamassa poskionteloni työterveydessä.

Oletin saavani jotakin reseptihelpotusta oireisiini, mutta eihän niitä tietenkään ollut tarjolla nenäsumutteissa ja onneksi ei ollut tarvetta antibioottikuurille. Niinpä sain viikon sairasloman ja tarkoitus oli yrittää saada sarvikuonolla suolavesi kulkemaan nenästä läpi. En ole vielä koskaan aiemmin onnistunut siinä. Nyt onnistuin melkein kerran! 

Pidettiin pojat vielä varuiksi pois päiväkodista maanantaina, mikä osoittautui viisaaksi päätökseksi, koska työterveydestä kotiin tullesani meillä oli toinen vatsatautipotilas. Että niin, Nuppu oli ainut joka säästyi minkäänlaisilta oireilta (tässä vaiheessa), vaikka muuten meillä sairastettiin kaksi viikkoa. Ihan uskomatonta.

Ja vihdoin, kun saatiin toisellekin vatsatautipotilaistamme kaksi oireetonta päivää, mitattiin toisella sitten korkea kuume. Muutaman kerran tuli käytyä koronatesteissä, sekä itse että lasten kanssa, mutta negatiivisia ollaan oltu koko porukka.

Niin että kolmatta viikkoa putkeen sairaiden lasten kanssa kotona ollessani mietin vain, koska minä pääsen takaisin töihin? Ei muuten, mutta olisi ollut ihan kiva olla siellä töissä, kun sellainen nyt kerta oli. Toisaalta olisi ollut myös kiva viedä näitä meidän sankareita tuonne päiväkotiin, kun heillä sellaiset paikat on. Kolmatta viikkoa neljän seinän sisällä sairastupaa pitäneenä, heillä alkoi olla vuorotellen ihan kiitettävästi jo virtaa. Mutta kun ei sairaslomalla voi viedä lapsia edes ulkoilemaan. (Tai ehkä saisi, mutta itse en uskaltanut, ettei kukaan ajattele että lusmuan töistä huvikseni.)

Marraskuussa saikkua lasten kanssa kesti yhteensä 3 viikkoa. Kolmannella viikolla pääsin töihin maanantaina ja torstaina. Neljännellä eli marraskuun viimeisellä viikolla olin töistä pois vain tiistaina, vaikka koululaisemme olikin loppuviikon pois koulusta. Onnea on vuorotyötä tekevä mies, joten koululainen oli yksin vain pari tuntia, kun puoliskoni lähtee iltavuoroonsa kahdelta ja minä tulen poikien kanssa kotiin suunnilleen neljältä.

Mutta eihän se meidän sairastelu siihen marraskuuhun sitten jäänytkään. Vaan kyllä joulukuullekin riitti sitten sairastelua tai siis jouluksi. Mutta eihän näille minkään voi.... Ei sentään tullut 100% minulle hoitovastuu lasten saikuista, mikä taas kotiäitinä olisi ollut itsestään selvää. 

Mutta mitäs näitä nyt oli millä saisi vastustuskykyä ylöspäin ja silleen....? Kaikki vinkit on tervetulleita, jos vaikka tämä uusivuosi olisi vähän vähemmän nuhainen ja paljon vähemmän vatsatautinen, kiitos!

Ja onnistuuko teidän perheessä lasten saikkupäivien jakaminen vai kaatuuko ne aina äidin niskaan?

Meidän 10. joulu: ensimmäistä kertaa kotona

Nyt yllätyin täysin itsekin! Vuosipäiviä siitä kauanko ollaan oltu yhdessä, kihlapäivä, hääpäivä jne, niissä nyt melkein pysyy perässä. Vaikka tuntuukin aika uskomattomalta sanoa, että tiistaina oli meidän 8. Hääpäivä, niin enpä ole ajatellut, että nyt vietettiin puoliskoni kanssa joulua jo kymmenettä kertaa! Tai no ei me kyllä oikein vietetty tätä kymmenettä joulua... 

Ensimmäiset pari joulua vietettiin töissä ja aattona puoliskoni perheen kanssa, yökylä, jouluruoka, joulusauna, singstar ja lahjoja. Niistä on koottu viimeiset 9 joulua. Ei olla kertaakaan vietetty jouluaattoa Jyväskylässä minun vanhempien luona. Mutta se on ollut ihan järkisyistä: olin kaksi ensimmäistä joulua vuorotöissä, mentiin sitten joulun jälkeen, kun oli enemmän kuin yhden päivän vapaa. 

Lasten synnyttyä ajattelin, että aletaan viettää jouluja vuorotellen täällä mummilassa ja mummulassa Jyväskylässä sitten, kun lapsilla on serkkuja myös minun puolelta. Noh, puoliskoni aloitti vuorotyön, isosiskoni on matkustellut ympäri maailmaa ja pikkusisko asuu Rovaniemellä. Eli toisin sanoen, Jyväskylässä ei ole ollut "ketään", kun taas puoliskoni perheen kanssa meitä on pienimpänäkin jouluna ollut kymmenen. 

Ollaan me silti joka vuosi vietetty joulua myös Jyväskylässä. Joulukuusen alta löytyy lahjoja lapsille ja vähintään konvehteja aikuisille. Ruokapöydästä löytyy kaikki jouluherkut ja sunnuntaina kirkon jälkeen syödään lipeäkalaa. (saakohan sitä muuten raskaana syödä, pitääpä tarkistaa.) Reissuaikataulua ollaan suunniteltu puoliskoni työvuorojen mukaan ja koitettu ajoittaa myös niin että siskotkin olisivat Jyväskylässä. Yleisin jako on ollut joulu täällä ja uusivuosi Jyväskylässä. Tai sitten heti tammikuun ensimmäisellä viikolla Jyväskylään lasten kanssa junalla ja puoliskoni on tullut sitten töiltä ehtiessään perässä autolla.  

Mutta siis tänä vuonna meidän 10. yhteinen joulu vietettiin ensimmäistä kertaa koskaan ihan vaan meidän omalla 5 hengen perheellä kotona.

Koska minulla on päivätyö, ei pystytty hyödyntämään puoliskoni arkivapaita kuusen hakua ja joululahjaostoksia varten. Ja sitten tapahtuipa viikkoa ennen joulua, että perheeseemme rantautui vatsatauti. Joten jouluviikolla minä sitten olin kotona parannellen itseäni ja toipilaita lapsia. 

Puoliskoni haki joulukuusen 21.päivä töistä kotiin tullessaan ja sitä alettiin heti koristelemaan. Jouluostoksille rohjettiin 23.päivä ja suunnitelma lasten lahjoista piti aika hyvin! Vaikka Jekulle jäi yksi ehkä jopa tärkein lahja löytämättä. Hän siis kyllä saa sen, mutta se nyt myöhästyi. Löydettiin kuitenkin upeat foliopallot ja pitihän sellaiset ostaa lapsille jouluiloa tuomaan. Tosin niistä ei ole yhtään kuvaa. 

Aaton aattona lahjottiin lapset katsomaan ohjelmaa poikien huoneeseen paketoinnin ajaksi ja luvattiin, että saavat avata kaksi pakettia heti. Oltiinhan me kuitenkin aattona lähdössä mummille ja papsulle ja sinne mukaan saisi sitten ottaa yhden lahjan. Näin heillä olisi vähän enemmän aikaa iloita lahjoistaan heti. 

Tässä vaiheessa keskeneräistä kuusta katsoessani meinasi alkaa pieni jouluahdistus ja ärsytys, mutta paketoinnin jälkeen koristeltiin kuusi uudelleen valoineen ja nauhoineen, laitettiin tähti latvaan ja paketit kuusen alle. Kun lapset saivat avata pari pakettiaan, oli heidän riemunsa täydellinen palkka paketoinnista. 

Jouluaaton suunnitelma oli sama kuin viime vuonna: avataan lahjat aamulla kotona, syödään aamupala ja vaihdetaan jouluun juhlaisammat vaatteet. Ensimmäistä kertaa koskaan olin valinnut lasten ja omat vaatteet etukäteen. Ostin pojille samisteluhousut ja Nupulle samanlaisen tumman punaisen taskutunikan kuin itsellänikin on. 

Lapset siis ehtivät herätä ja ehdittiin jutella että otetaanko sittenkin mummilaan mukaan avaamaton paketti, samalla pohtien että ne parhaat lelulahjat avattiin jo illalla ja todettiin että ottakoot muut lahjan tai pari, me pysytään suunnitelmassa ja yksi avattu lahja lähtee mukaan.

Ja sen kerran, kun kaikki on näin hyvin mietitty ja sovittu ja odotetaan papsun kinkkua ja joulusaunaa, niin lahjakeskustelun päätteeksi kuulen ne lemppari sanat mitä koko perheen oireettomien neljän päivän jälkeen jokainen haluaa kuulla: "mulla on aika paha olo."

Ja niin me vietimme aattoa sitten kotona. Lähdin heti kiireesti kauppaan ostamaan riisipuurotarvikkeet ja jotakin ruokaa pariksi päiväksi, oltiinhan suunniteltu herkuttelevamme mummin ja papsun luona joulukinkulla sekä aattona että joulupäivänä.

Menihän se joulu näinkin. Saatiin leivottua piparit ja joulutortut ja kaikki syötiinkin ennätys nopeasti. Torttukasasta en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa ja no pipareista en sitten edes yrittänyt. Meidän aattoöiset piparitalkoot ei aivan menneet minun  väsymystasoa huomioiden, mutta lapsilla oli kivaa ja kaikki piparit syötiin. 

Aattona en käynyt katsomassa oliko naapuri lämmittänyt taloyhtiön saunaa, mutta lauantaina saunottiin sitten lasten kanssa omalla saunavuorollamme pitkän kaavan mukaan, joulusaunahengessä. Havahduin myös ajatukseen että joulusaunassa lämmitellään ja rentoudutaan, rauhoitutaan jouluun, mutta se oikea hemmottelu ja vanhan pois peseminen uuden alkaessa kuuluu kyllä ehdottomasti tuonne vuoden vaihteeseen 1.1. aamusaunaan. Sellaista ei tosin ole tarjolla kotona, vaan yleensä Jyväskylässä.

Ei ollut suurta perhejoulua, mutta saatiin sitten levätä oikein rennosti elokuvia katsellessa. Kyllä silti tulevalta joululta toivoisin mieluummin sitä perinteistä perhejoulua, tai no ihan sama suurella perheellä vai omalla perheellä, mutta kunhan kellään ei olisi mahatautia. :D 

Lokakuun loistavat & Marraskuun maltilliset

LOKAKUUN LOISTAVAT

• Heti lokakuun alkuun juhlittiin alakerrassa puoliskoni veljenpojan ja veljentytön synttäreitä, yhtä juhlaa koko viikonloppu.

• Omat kolmekymppiset jäi nyt melkein kokonaan juhlimatta, mutta sain sentään postia synttäreiden kunniaksi! Mary Kay tukkutilaukseni tuli ja samaten se Young Livingin paketti jonka tilasin itselleni isin ja äidin synttärilahjarahalla, lähetin heti perheen whatsappiin kuvan yöpöytääni somistavasta Haven diffuuserista, kiittäen lahjasta. 

• Haettiin synttäreideni kunniaksi ruokaa kotiin kiinalaisen ravintolan puffasta, koska yllätys, meillä oltiin kipeänä, ei voitu mennä syömään kuten meillä on ollut tapana. 

• Aivan täytenä yllätyksenä löysin opehuoneen pöydältä kuvapinon omalla kuvallani! Koulukuvat saapuivat henkilökunnalle - sain omat TARRAKUVAT! Paras työpaikkaetu ikinä! :D tarrakuvien lisäksi oli koko opetushenkilöstön ryhmäkuva sekä meidän koulunkäynninohjaajien ryhmäkuva ja vielä arkillinen paperikuvia. Nyt tuli päivitettyä puoliskoni puhelimen takakannesta mun 9.luokan koulukuva pikkusen tuoreempaan, varsinkin kun se 9.luokan kuva taitaa pyöriä jossain auton lattialla jos ei ole vielä roskiin päätynyt.

• Uskalsin vihdoin viedä opehuoneeseen yhteiseen käyttöön Mary Kay Satin Hands Setin ja kuvaston! Tosin kun vihdoin sain myös ohjelapun tehtyä, oli jo torstai-iltapäivä, ennen syyslomaa. Mutta rohkaisin itseni ja vein setin syyslomaksi keittiön henkilökunnalle.

• Sain testata ekaa kertaa upouutta korttimaksu päätettäni! Tarkoitus onkin saada se töihin äitiysloman aikana.... 

• Olin siis syyslomaviikon töissä ja pojat olivat päiväkodissa, joten Nuppu oli ainoa joka oikeasti oli lomalla. Otettiin kuitenkin syysloman alkuun pieni irtiotto arjesta. Otin ylityötunnit takaisin perjantaina ja lähdin vähän aikaisemmin töistä pakkaamaan ja hakemaan poikia ja suuntasimme siitä suoraan Jyväskylään! 

• Juhlistettiin meidän kolmekymppisiä yöpymällä kahdestaan Laajavuoressa. Harkittiin keilaamista ja leffaan lähtöä, mutta päätettiin kuitenkin käydä kylpylässä heti kahdestaan, sen jälkeen syömään ja nukkumaan ja hotelliaamiainen ai että. 

• Lapset siis olivat yötä mummun ja vaarin luona ja lauantaina mentiin sitten koko porukalla yhdessä uimaan. Hauskempaahan kylpylässä on lasten kanssa touhutessa, mutta kyllä teki hyvää myös ihan vaan rentoutua kahdestaan. Yövyttiin vielä toinen yö kaikki mummun ja vaarin luona ja sunnuntaina lähdettiin kotiin.

• Rakenne ultra sattui myös syyslomaviikon tiistaille! Nyt olen hukannut äiotiyskorttini, joten en ole aivan varma että mitkä viikot silloin oli, mutta 2x+0 kuitenkin ja vauva vastasi tarkalleen noita viikkoja. Ja kun kaikki tärkeimmät oli huolellisesti mitattu ja tarkistettu saatiin myös vahvistus jo NP-ultrassa saadulle sukupuoliarviolle. Ensimmäisessä ultrassa kätilö veikkasi meillä NUBteoriaan perustuen mitä sukupuolta vauva saattaisi olla. Rakennettultran tehnyt kätilö oli samaa mieltä - ei epäilystäkään. Näyttäisi siis siltä että puoliskoni toive toteutuu ja minunkin ajatukseni osuivat oikeaan.

• Mary Kay työskentely ei sujunut ihan suunnitellusti. Lokakuu oli Roosa nauha kuu ja suunnittelin hienon Roosa nauha kamppanjan, jota en ehtinyt markkinoida yhtään. Sain silti pienen  lahjoituksen kerättyä.

MARRASKUUN MALTILLISET

• Ja kun lokakuu loppui syyslomalla töissä olemiseen, niin pojat päätti että tarvitaan kuitenkin lomaa ja marraskuussa sairastettiin aivan liikaa! Olin heti syysloman perään marraskuussa kolme viikkoa putkeen pois töistä. Mutta niin unohdin, nämä piti olla niitä parhaita paloja!

Lokakuun uutuuksien mukana tilasin myös kesän Limited Edition kasvonaamiota ja uutta micellivettä

• Jotain hyvää myös sairastelussa, kävin työterveydessä varmistamassa ettei raskausturvotus poskioneteloissa ole kehkeytynyt tulehdukseksi ja sain samalla kertaa tarkistettua myös ensimmäistä kertaa koskaan Ferritiini arvoni! Se oli 12.

• Marraskuun piti olla yhtä juhlaa: Lasten serkkujen synttäreitä ja isänpäivän viettoa. Sairastelu vähän rokotti juhlia, mutta pääsin lasten kanssa viettämään aikaista isänpäivää mummin ja papsun luokse puoliskoni sisarusten kanssa. 

• Ja koska vietettiin papsun isänpäivää aikaistetusti ja katsottiin kirkko myös etänä kotona, (saatettiin olla siis kipeänä myös isänpäivänä), katettiin puoliskolleni ensimmäistä kertaa oikea isänpäiväaamiainen ja lapset herättivät isin lahjoillaan. Aikasemmin isänpäivät ovat alkaneet minun ja lasten hiippaillessa kymmeneksi kirkkoon ja sieltä kotiin tultuamme ollaan annettu lahjat ja kiiruhdettu syömään mummin ja papsun luo.

Marraskuun sairastupaa viihdytti pitkälti Netflix, Nuppu keksi myös vesivärit ja niitähän kokeili sitten kaikki.

• Minun piti emännöidä marraskuussa Tupperware kutsut! Mutta koska oltiin niin paljoj kipeänä, jouduin siirtämään ne ja siirsin sitten suosiolla helmikuulle, heti äitiyslomani alkuun. Eli jos Tupperit kiinnostaa niin tervetuloa meille 4.2. klo 18 :D 

• Marraskuussa toteutin toisen Mary Kay kamppiksen black fridayn ja balck weekin merkeissä: Pink Weekend. Samaan aikaan vietettiin myös Mieliviikkoa joten yhdistin pinkweekend tarjouksiini lahjoituksen Mieli Ry:lle.

• Äiti ja pikkusisko olivat meillä yökylässä! Pikkusiskoni¨ja hänen pojat kävi nyt tässä kodissamme ensimmäistä kertaa.

Kumma miten vähän tuli loka-marraskuussa kuvattua.... Noo joululta sitten onkin enemmän kuvia, ehkä. Mutta nyt alkaakin olla viimeistä viedää! Enää postaukset meidän joulusta ja joulukuun parhaat palat ja saan vihdoin kääriä 2021 vuoden pakettiin!

10 viikkoa laskettuun aikaan!

Raskausviikko 30+0 vaihtui tiistaina 28.12.21. Tässä kaikessa ruuhkavuosiarjessa koko raskaus on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle! Tai siis, kun kaikissa muissa odotuksissa on ollut rauhallisia hetkiä keskellä päivää ja peilin ohi kulkiessa on ehtinyt ottaa mahakuvia melkein joka päivä ja monta kertaa päivässäkin. Niin nyt saatan välillä unohtaa, että maha on edes olemassa ja jo aika iso. Siitäkin huolimatta, että vauva kyllä pitää huolen ettei häntä voi unohtaa. Mutta mahan näköjään voi.

Heti tämän plussan jälkeen aloin tietenkin odottelemaan vatsan kasvua ja kun raskaus selvisi viikolla 8 muistaakseni, niin olihan pientä ilta turvotusta jo havaittavissa hyvin nopeasti. Otin kuvia lähes joka perjantai töistä kotiin lähtiessäni aulan peilistä. Mutta arvatkaapa hajotinko sen puhelimen. Joten ei ole enää niitäkään alkuraskauden mahakuvia olemassa. 

Ja sitten taas nyt työpäivien jälkeen olen ollut sen verran väsynyt, etten ole kotona enää muistanu koko kuvaa, vaikka muistan kyllä että viikot vaihtuu tiistaisin ja täysien viikkojen suhteen olen ollut ajantasalla kokoajan. Paitsi jouluviikolla jouduin siirtämään vasta-ainerokotuksen piikkiaikaa ja silloin kerroin puhelimessa viikot kaksi viikkoa pienemmiksi. HUPS. Ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta näissä kuvissa on nyt se tasan 30+0, iltahämärässä kuvattuna tottakai.

Ja kyllä täytyy sanoa, että olo on muutenkin tosi hidas tällä hetkellä. En tiedä johtuuko se niinkään raskaudesta vai siitä miten paljon ollaan sairasteltu nyt tänä syksynä, vai siitä että minun ferritiiniarvo oli 12. Vai sitten ihan vaan siitä, että onhan tämä nyt ollut melkoista sopeutumista työarkeen, aikasempiin aamuihin ja siihen ettei päiväunia voikkaan nukkua aamupäivällä ja siihen, että töiden jälkeen ei oikeastaan ehdi kuin syödä, pyykätä ja syödä iltapalaa ja laittaa lapset nukkumaan. Mutta tästä arjestakin olen kirjoittanut erikseen,  julkaisen sitten kun kerkeän.

Laskettuun aikaan on 10 viikkoa mikä tuntuu kovin hassulta. Mutta toisaalta, alkavan viikon loman jälkeen työviikkoja on vain 3 ennen äitiysloman alkua. Olen kyllä kiitollinen työpaikastani ja tunnen tekeväni työtä jolla on tarkoitus, mutta vauhti on hidastunut sen verran paljon, että odotan kyllä äitiyslomaa. Ja kyllä, tarkoitan nyt ihan kävelyvauhtia, mutta myös tuntuu, että pää alkaa olla jo jossain sumussa. Kun aloitin työt koin olevani tosi skarppi, kun taas ennen joululomaa tuntui etten tajua enää mistään mitään. Onneksi en enää ole vitosten ja kutosten matikan tunneilla, vaikka ne olivat kyllä lemppareitani.

Vaikka raskauden dokumentointi onkin ollut omasta mielestäni vajavaisempaa mitä olisin tahtonut, niin raskaudesta nauttiminen on kyllä ollut ihan samaa kuin ennenkin. Ehkä sekin vähän vaikuttaa siihen, etten koe olevani ihan välkyimmilläni töissä. Vauvan liikkeet nimittäin tuntuvat muulloinkin kuin päiväunilla ja öisin, joten kyllä keskittymiseni saattaa herpaantua varsinkin silloin, kun opettaja kertoo ohjeita oppilaille. Vauva on aivan yhtä vilkas tapaus kuin sisaruksensa. 

Tässä vaiheessa meillä on nyt vauvalle pinnasänky meidän huoneessa. Saatiin se Nupun eskarikaverin perheeltä jo hyvissä ajoin. Todellisuudessa se on Ässää varten. Olemme nyt yrittäneet siirtää häntä pois meidän sängystä, jos ei poikien huoneeseen, niin edes toiseen sänkyyn. Joululahjakasi toki annettiin hänelle uusi isompi peitto ja ryhmä hau lakanat, jotka ovat nimenomaan siellä hänen omassa sängyssä poikien huoneessa. 

Sitteri on edelleen olemassa ja olen aktiivisen epäaktiivisesti etsinyt siihen uusia kankaita koko raskausajan. Toki päätin ettei niitä kuitenkaan saa tilata eikä ainakaan käyttöönottaa ennen kuin äitiysloma alkaa. Mutta en ole toistaiseksi löytänyt edes sellasia omaa silmää miellyttäviä kankaita! Upeita kuoseja ja taitavia pienyrittäjiä löytyy useampia, mutta en vaan ole vielä löytänyt sitä omaa lempparia. Saa muuten vinkata kaikki BabyBjörn sittereiden kankaiden ompelijat! 

Toinen ostoslistalla oleva asia on uudet kärjet ja letkut nosiboo nenäimuriin sekä rintapumppu. Puoliskoni nimittäin vaihtoi rintapumppuni kuulokkeisiin veljensä kanssa reilu vuosi sitten. Tai siis, minulta hän kysyi että saako myydä sen veljelleen, kun heillä oli silloin vauva. Ja kun meille nyt ei ollut vauvoja suunnitelmissa lähitulevaisuudessa - jos enää ikinä, niin....... No nyt etsitään uutta.

Sitteri, nosiboo, rintapumppu, siinäpä ne puuttuvat oikeastaan onkin. Chipolino Etrot lähtivät kesällä mummulavaunuiksi Jyväskylään. Ässä kasvoi niistä yli ja meidän Emmaljunga Scootterit jotka olivat olleet vaihdossa siskolla palasivat sieltä meille. Keväällä Chipolinot palaavat sitten meille takaisin vauvalle, ja setin turvakaukalossa oli vielä leimat kunnossa, joten tärkeimmät liikkumisvälineet siis löytyy. (autoahan ei lasketa, mutta kuten Valeäiti blogissakin kirjoitettiin, sitä täydellistä seitsenpaikkaista autoa ei ole edes markkinoilla!)

Vauvalle ei olla siis hankittu vielä yhtään mitään. Tyhjensin hänelle yhden kaapin, mutta sinne ja minunkin kaappiini tarvitsee vielä hankkia hyllyköt. Tehtiin pieni panostus itseemme elokuussa puoliskoni kanssa ja shoppailtiin yhdessä Zalandolta vaatteita. Tuolloin jo tilasin itselleni tulevaa ajatellen mamalegginsit, mekon, mamacollarit ja imetysliivit.

Sain Jekun kummitädiltä lahjaksi aivan ihanat imetysliivit jo Nuppua odottaessani, Jouduin hävittämään ne Ässän ollessa muutaman kuukauden ikäinen, koska meidän punaiset pyykit homehtuivat pyykkikoppaan. Melkein harkitsin pelastavani ne liivit, mutta aika surkeana kuitenkin luovuin niistä. Enkä mistään kivijalasta enää löytänyt niitä samoja. Nyt ne löytyi ja otin muuten heti elokuussa käyttöön :D Ihan parhaat liivit nukkuessa ja kotipäivinä. 

Ja ei ehkä niinkään vauvaa varten, mutta ylipäätään arkea ajatellen haaveilen edelleen robotti-imurista.

10 viikkoa ennen laskettua aikaa, ei siis huoleta mikään keskeneräisyys tai muutenkaan, Odotan rauhassa äitiysloman alkua ja luotan siihen että asiat kyllä järjestyvät kuten parasta on ja ne hankinnat mitä ollaan suunnitellut ehditään kyllä tehdä. Paitsi se auto. Sen kanssa kyllä ihmetellään edelleen. 

Ai niin! Ollaanhan me valittu (eli minä valitsin ja esittelin valintani puoliskolleni ja hän hyväksyi sen :D )muuten jo vauvalle Skiphopin talutus- ja kerhoreputkin! Tilasin syksyllä vihdoin Ässälle isomman repun, mutta vauvan repun tilaamisen jätin tekemättä ennen rakenneultraa, vaikka täytyy sanoa, että olin hyvin varma rakenneultrassa näkemästämme jo plussasta asti, 

Sellaista siis on meidän neljännen lapsen odotus: tavallista arkea, jokaista potkua silitellen, iltaisin mahan vieressä maaten.

ps. Huomenna, tiistaina vaihtuu 31+0 eli laskettuun aikaan on enää 9 viikkoa! 

Kauankohan vauva vielä viihtyy piilossaan kasvamassa? 

Ässä syntyi 2 päivää alle kahdeksan viikon päästä (38+4)

Nuppu taas syntyi päivää vaille 9 viikon päästä (39+5)

Jekku syntyi päivän alle 11 viikon päästä (41+5).

(Oikeasti laski nämä jo eilen ja 30+5 oli huomattavasti  helpompi laskea että Nuppu syntyi tasan 9viikon päästä ja Jekku tasan 11 viikon päästä, kuin nyt 30+6 🙊)

Kuka haluaa "lotota"? :D

Ihanaa alkanutta vuotta sinulle ja kiitos kun edelleen kuljet mukana blogimatkaani! :)