Paketteja, paketteja

Me olin heti kesäkuun alkuun kaksi viikkoa reissussa lasten kanssa ja sillä aikaa mulle oli tullut 4 pakettia! Kaksi oli kotiinkuljetuksina, kolmas postiin ja neljäs odotti kirjakaupassa. Kävin kuitenkin hakemassa kaksi pakettia postista, kun toinen kotiinkuljetuksista oli missannut kotona olleen puoliskoni. 

Ensimmäisenä kotiin tuli Mary Kay paketti ja tätä odotin eniten. Olen tehnyt edellisen tukkutilauksen tammikuussa ja kevään aikana tuli käytettyä loppuun useampikin tuote. Oon aina tykännyt kosmetiikkabloggaajien "kuukauden loppuun käytetyt" postauksista, mutta en oo ihan varma sopisivatko ne mun blogiin vai ei. Ehkä jos aloitan nyt näistä mitä tuli ja katsotaan innostunko myös kirjoittamaan loppuneista.

Mutta tosiaan palataan tammikuuhun, kun kevät talven Limited Edition uutuuksina tuli Masking minis setti, jossa on kaksi suosittua ja myös mun lemppareihin kuuluvaa naamiota mini kokoisina. Tilasin näitä 3 ja vasta maksun yhteydessä tajusin, että ne tuli prevoucherina, eli ennakkotilauksina. Kun tuotteet oli tukussa, mulla oli siis ostoskorissa valmiiksi nämä tuotteet kuponkeina lunastettaviksi, mutta vauvakuplassa ei tullut kauheasti ihonhoitokonsultin töitä tehtyä ja unohdin koko kupongit.

Nyt kesäkuussa, kun tein tilausta huomasin, ettei masking minejä ollut enää tukusta tilattavissa (loppu) ja unohdin mainita tilauksessa ne kupongit. Lähetin sitten chattiin viestin, että "moi tein nyt mun tukkutilauksen, mutta unohdin ne kupongit ja se tuotekin on jo loppu"... Mutta niin vaan sain vastauksen, että setit lisätään mun tilaukseen ja puoliskoni avasi paketin videopuhelu välityksellä, koska halusin olla varma että tosiaan siellä ne oli! 

Mary Kayn lisäksi tilasin nyt YoungLivingiltä pitkästä aikaa. Siellä oli helposti settinä mun lemppariöljyt:

• Laventeli, vihaan tuoksua, mutta se toimii rauhoittamaan iltoja!
• Piparminttua voisin lisätä kaikkeen, mutta nyt imetysaikana parempi vain tuoksutella korkista.
• Thieves, sitäkin käytän sekä difuuserissa että jalkapohjiin iltaisin ja maustamaan myös kaakaota.

Öljyjen lisäksi ostin Thieves hammastahnaa, jota kokeilin raskausaikana, kun oksensin aina hampaita pestessäni. Olen vältellyt hammaslääkäriä liian pitkään, puhelu sinne on kyllä nyt to do listalla, mutta ehkä tämä on hyvää ensiapua. Lisäksi tilasin sieltä nyt ensimmäistä kertaa aurinkovoiteen ja aftersun sprayn.

Mary Kay ei tuonut tänä keväänä pohjoismaihin lainkaan aurinkosuojavoiteita, joten oli itsestään selvää tilata sellainen YL:ltä. Ostin jo marketista yhden aurinkopuikon ajattellen sen olevan hyvä ja toimiva, mutta vasta ostopäätöksen jälkeen tarkistin, että jaa siinä onkin kemiallinen suoja, joten olen onnellinen, että se on aika pieni puikko ja otin niitä sittenkin vain yhden.

Kolmas paketti on Buzzadorin kautta testiin tuleet hiustenhoitotuotteet.

Ja se neljäs joko odotti kirjakaupassa on Maria Kangaskortetin Unitalon tarinoita -kirja. Tätäkin odotin itseasiassa aika paljon! Maria jakoi ig stooreissa saamiaan palautteita ja päätin sitten niitä lukiessani ostaa kirjan samantien. Koska minulla on vain kaksi kättä, niin en ole vielä päässyt testaamaan satujen hierontaohjeita kunnolla lasten kanssa, mutta kaikki (3v ja pian 6- ja 8vuotiaat) ovat halunneet kuunnella näitä satuja ne pari kertaa, kun olen niitä lukenut.

Vauvan kolmas kuukausi

Vauva täytti viimesunnuntainan kolme kuukautta, ja vaikka toukokuussa oltiinkin pari viikkoa ihan vaan kotona, on vauvan kolmanteen kuukauteen mahtunut aika paljon uusia asioita. Mitä arkeen tulee, niin vauva on edelleen aivan yhtä tyytyväinen ja hyvin nukkuva, mitä on ollut alusta asti.

Nyt huomaa, että vauvan kuulo on tainnut kehittyä, koska nykyään vauva saattaa säikähtää yhtäkkisiä kovempia ääniä, kuten jonkin kovan lelun tippumisääntä. Päivää ennen kuin vauva täytti 9viikkoa, hän otti ja heilahti vatsaltaan selälleen! Ja näitä kääntymisharjoituksia on jatkettu hyvin satunnaisesti. Kaksikuinen ei ihan vielä taida olla varma miten homma hoituu, mutta katsotaan, oppiiko kolmikuinen jo kääntymään ihan tietoisesti.

Tietoisesti vauva osaa ainakin sukeltaa suihkussa. Kun laskee yksi-kaksi-kolme-sukellus - näkee miten vauva oikein puristaa silmät ja suun kiinni sukelluksen ajaksi.

Vauva myös unohti miten tuttia syödään! Hän on löytänyt nyrkkinsä ja eriyisesti etusormet. Ja kun suussa on melkein koko ajan sormi, ei sinne oikein tuttia saa sopimaan tai sille sitten vaan yökkäillään. Onneksi kuitenkin kriittisissä tilanteissa, kuten kassajonossa ja automatkoilla, tutti on vielä sittenkin sopinut suuhun ja jopa auttanut unen saamisessa. 

Sen lisäksi, että kädet alkaa olla suussa, alkaa myös käsissä olla juttuja joita viedä suuhun. Puklurätti on usein sellainen, mutta hyvin näytti kelpaavan myös vaunujen hyttysverkko ja vauvan oma yöpuku. Olen yrittänyt tarjota silikonituttinauhaa ja tuttia käteen, jos ne kelpaisivat välillä sormien sijaan. Parikin kertaa neiti on saanut jopa tutin suuhun, mutta enemmänkin mutusteltavaksi kuin imettäväksi.

Myös jalkapohjat ovat osuneet lattiaan selällään polvet koukussa pötkötellessä, mistä heti tuli ajatus, että "oletpas jo iso neiti". En tiedä onko se oikeasti mikään juttu, mitä neuvolassakaan kyseltäisiin. Ja vauvan ääntelyyn on tullut erilaisia kurnutuksia ja itkujakin olen alkanut jo tunnistaa. On hysteerinen itku, kun palvelu oli liian hidasta ja neiti joutui olemaan liian kauan yksinäisyydessä tai tissibaari oli liian hidas. Mutta aikaisen väsymysnyyhkytyksen ja aikaisen nälän ja uni-itkun olen nyt oppinut jollain tapaa tunnistamaan.

Ja tottakai seurallinen vauva vastaa iloisella hymyllä niin peilikuvalleen kuin meidän muiden lörpötyksille. Jos Nupulta kysytään mikä on pikkusiskosta paras juttu, Nuppu vastaa peiliin katsomisen. Ja se on kyllä varmasti totta. Toiseksi parhaaksi voisin veikata syömisen.

Touko-kesäkuun vaihteessa oli muutama kesäinen päivä ja on tuntunut ihan hassulta ulkoilla ilman maakupussia sekä haalaria vaunuissa. Pukeutumisen keveneminen ei tokikaan haittaa, koska se säästää aikaa myös hurjasti. 50cm koon vaatteet olen mielestäni jo poistanut vaatekaapista ja muutamia pieneksi käyneitä 56cm vaatteita olen yrittänyt pyykkikoppaan heittäessä painaa mieleeni.

Vauva ei myöskään nuku enää suoriltaan vaunuihin laittaessa. Nyt en muista, milloin se tapahtui, mutta muistan kun totesin eräs kerta poikia hakiessani, että kappas neitihän jaksoi olla hereillä koko matkan kotoa päiväkodille ja nukahti vasta kotiinpäin lähdettäessä. Ja kun näin vaunussa ollaan nykyään myös hereillä, niin olen pari kertaa kokeillut vaunukopan selkänojaa, mutta sen matalinkin kaltevuus tuntuu vähän turhan jyrkältä vielä pikkuneidille. Tai sitten vaunu kopassa on vain sen verran paljon sivuttain tilaa ilman makuupussia, että vauva on sen takia siellä mukkelismakkelis. 

Juuri ennen vauvan 3kk ikää tehtiin ensimmäinen pidempi automatka Ässän kummitädin ylioppilasjuhliin. Siellä siis tottakai useampi ensikohtaaminen sukulaisten kanssa. Samaten tehtiin myös vauvan ensimmäinen junamatka ja siis ensimmäinen junamatka neljän lapsen kanssa ja ensimmäinen junamatka sitten korona-ajan alettua. Minua vähän hirvittää mitä meidän vaunut tekivät alakerrassa, kun niissä ei aivan jarrupelitä, niin kuin minun mielestäni pitäisi pelittää....

Junaan mennessä meidän junan vaunun pyörätuoli/vaunualue oli ihan täynnä ja konduktööri ohjasi minut jättämään vaunut oven eteen. Sidoin ne siihen kaiteeseen kiinni talutusrepun narulla, mutta heti seuraavassa kaupungissa tultiin tietenkin juuri sen puolen laiturille, niin että lasta vessaan viedessä huomasin konnarin seisovan ulkona meidän vaunujen kanssa. Ja omalla pysäkillämme vaunut olivat sitten siellä minne ne oikeasti kuuluisikin jättää ja toivon vaan ettei ne ole rymisseet kenenkään naamaan. Meillähän oli tietenkin paikat yläkerrassa leikkivaunussa.

Junaseikkailun lisäksi oli myös seikkailu Sellossa ja Sellon Prismassa ensimmäistä kertaa, ensimmäinen yö asuntolassa, ensimmäinen kerta korkeasaaressa, ensimmäinen automatka Jyväskylään ja ensimmäinen hotellissa yöpyminen ja ensimmäinen kylpylä ja uintireissu ja vauvan kolmenkuukauden syntymäpäivää vietettiinkin mummun ja vaarin luona ja tajusin, että tosiaan tämähän on nyt vauvan ensimmäinen kerta täälläkin!

Ja koska me, minä ja lapset, ollaan nyt edelleen täällä mummun ja vaarin luona, niin en voinut toteuttaa täyden kuukauden pupukuvauksia! Pupua sai siis sijaistaa mummun yksisarvinen, tosin se on oikeasti iso. Vauva ei ole kutistunut. Pitänee siis ehkä ottaa 3v kuva sitten myös yksisarvisen kanssa, niin on 3kk ja 3v saman kaverin kanssa. :D Samasta syystä meillä jää myös tänään 3kk neuvola välistä. Meidänhän piti palata kotiin perjantaina, mutta reissussa sairastamisen takia kotiutuminen nyt viivästyy määrittelemättömällä ajalla.

Ja niin, koska vauva oli hienosti ohittanut vauvauintipainon jo kaksikuisena, niin rohkenin ottaa parin päivän varaslähdöt uinnin kanssa, kun me nyt oltiin putkiremppaa paossa kaksi yötä Scandic Laajavuoren kylpylähotellissa. Vauva jaksoi hienosti sen puolisen tuntia altaassa, minkä jälkeen kävin suihkun puolella syöttämässä, vaihdoin uikkarit vaippaan ja käärin vauvan pyyhkeeseen ja kannoin turvakaukalossa nukkumaan allasosaston sivustalle.

Kävin hotelliaamiaisen jälkeen pikaisesti Prismassa etsimässä uikkaria. Vähän yllätyin, että pienin koko oli 62/68 ja siellä oli vain yhtä uikkaria kahdessa eri värissä. Vähän hirvitti uikkarin hinta, mutta toisaalta eiköhän se nyt ole käytössä kuitenkin koko vuoden, ennen kuin jää pieneksi.

Innolla siis odotamme lämpimiä kahluuallas kelejä!

Kuukauden Top 3 5/2022

Musta tuntuu, ettei toukokuusta ole oikein mitään sanottavaa. Johtunee siitä, että pojat olivat jälleen kaksi viikkoa kotona enemmän ja vähemmän kipeinä ja samoin Nuppu joutui olemaan toiseksi viimeisen kouluviikon kokonaan kotona. Kameran rullastakaan ei meinaa nyt olla apua. Mutta olihan toukokuussa kuitenkin vappu ja äitienpäivä.

ÄITIENPÄIVÄ

Tänä vuonna juhlittiin äitienpäivää jo lauantaina mummin ja papsun luona ja sunnuntaina kotona. Oikeastaan aivan sama mistä syystä ollaan mummin ja papsun luona, ne päivät ovat aina kuukauden kohokohtia. Vietiin mummille lahjaksi marjapensaan taimia ja itselleni toivoin silmälaseja. Optikolla  ei olla vieläkään päästy käymään, mutta sain elämäni ensimmäisen äitienpäiväkimpun ja 10 litraa etikkaa! 

Kimppu oli kaunis ja ostin erikseen maljakonkin sitä varten. Olen vain aivan onneton kukkien kanssa. Kimpussa oli kaksi Pionin nuppua (oletan, että ne olivat pioneja) ja nyt maljakossani on kaksi kuivatettua eli rehellisesti sanottuna kuivunutta, nuppua. Samaten kimpussa oli vaalean punaisia kukkia, joita tekisi mieli sanoa Neilikoiksi ja niitä oli myös useampi nuppu, jotka heitin mädäntyneiden varsien kanssa roskiin. Vaikka vaihdoin vettä ja leikkasin uutta imupintaa ja yritin kyllä hoivata kimppua, jotta nuput aukeaisivat. Kimppu oli kaunis ja siitä oli iloa, mutta kyllä se 2020 äitienpäivän tomaattiamppeli oli aivan yhtä hyvä, sen sain pidettyä hengissä kuitenkin toukokuusta kesäkuulle. 

Nuppu oli nikkaroinut koulussa äitienpäiväksi taulun. Jekulta sain siniseksi maalatun paperimassa Pikatchun jossa oli siemeniä. Hautasin pikatchun kukkaruukkuun ja kyllä sieltä vaan alkoi jotakin kasvaa! Ässältä sain söpön jalanpohjaperhosen.

Meillähän oli porukka flunssassa sitten äitienpäivänä, joten ei päästy lasten kanssa kirkkoon ja peruttiin kaikki ulkoilusuunnitelmat ja puoliskoni kokkasi sitten äitienpäiväaterian. Kauppaan lähtiessään hän kysyi tarvitaanko tai halutaanko jotain, niin näytin hänelle 3litran etikka tonkkaa, että tämmöisen jos tuot ja vitsailin, että ostaisi siihen sellaisen valmiin lahjaruusukkeen niin olisin aivan onnellinen. Noh, hän kantoi kotiin 10litran kanisterin etikkaa ja uuden pyykinkuivaustelineen. Meidän vanha oli sellainen teipilla ja nippusiteillä kasassa pysyvä versio. :D

Ja kun nyt mainitsin, että syystä tai syyttä anoppilassa käyminen on aina kuukauden kohokohta, niin äitienpäivästä selvittyämme mentiin tietenkin heti seuraavalla viikolla uudestaan mummin ja papsun luo. 

"ROAD TRIP" APPIVANHEMPIEN KANSSA

Tämä taitaa olla minun toukokuun Top 1 kohokohta, tuli nimittäin tosiaankin tarpeeseen. Hieman arvelutti haluanko olla erossa vauvasta vai en, mutta pieni iltapäivä-iltareissu teki kyllä todella hyvää omalle jaksamiselle. Puoliskoni siskolla oli syntymäpäivä ja sitten minä ja puoliskoni siskot matkattiin mummin ja papsun kanssa juhlimaan. Rakensin pikkulegotallia prinsessoille kummityttöni kanssa ja ihastelin viherkasveja.

SISUSTUSJUTTUJA

Sain yhteistyötarjouksen Syntymäjulisteista, niiden Unboxing videot löytyy instagramin kohokohdista (niistä tulee lisää juttua blogiin kunhan saadaan ne ripustettua vielä uudestaa). Ja kun nyt piti ostaa julisteille kehykset, tuli samalla ostettua sitten myös pari kasvia ja sitten pitikin ostaa pari ruukkua ja popparinsiemeniä.... Ja istuttelinkin sitten myös pari avokadon siementä, jospa lähtisivät kasvamaan.

BALETTIKOULUN KEVÄTNÄYTÖS

Oho nyt tästä tulikin jo Top 4, mutta ehkä tuo sisustus juttuja oli vähän extra. Nupulla oli toukokuun viimeisenä perjantaina ja lauantaina balettikoulun kevätnäytös, ja niin vaan neiti siirtyy syksyllä Pikkuballerinoista Balettikouluun! Tajusin vasta lauantain esityksen jälkeen, että tosissaan kesän jälkeen syksyllä onkin jo toinen opettaja sitten vastassa. Esityksetkin oli ihania ja tuli sielläkin tirautettua muutama kyynel.

Ai joo, sitten se yksi ihan superjuttu! Kadotin vauvan repun - jep. En tiedä miten se oli mahdollista, mutta hukassa se oli useamman päivän. Onneksi balettiopettaja tiesi minne sen olin jättänyt ja mistä sen pääsen hakemaan! 

Mikä oli  sun toukokuun top 3? :)

Mitä tapahtuu 3v neuvolassa?

Tiedättehän sen, kun lapsen kasvaessa neuvolassakin tulee se hetki, kun huoltaja odottaa käytävän puolella ja terveydenhoitaja tekee jotakin ikätasoisia tehtäviä lapsen kanssa. Yleensä näistä tehtävistä vaan mainitaan, että ne joko onnistui tai ei ja sitten vanhemmalle näytetään osasiko lapsi piirtää viivan tai x:n.

Minä pääsin nyt ensimmäistä kertaa Ässän 3v neuvolassa "kärpäseksi kattoon" seuraamaan mitä ne tehtävät olivat! Ässä siis istui terkkarin kanssa pöydän ääressä ja minä olin vauvan kanssa hoitonurkassa, paikalla mutta "piilossa".

3v neuvolan tehtävät ovat:

• Palikka tornin rakentaminen ja purkaminen

• Kierrekorkin avaaminen ja sulkeminen

• Pallon heitto ja kiinni otto

• Osoittaa kuvasta ruumiinosat kuten silmät, korvat, hiukset, kädet, jalat, nenä

• Piirtää viiva pystyyn ja vaakaan 

• Piirtää oma kuva

• Osoittaa oma napa

• Kävellä varpasillaan

• Tunnistaa kuvista kumpi on iso ja kumpi pieni

• Osoittaa kuvasta kuulemansa sana 
• Tämä oli mun mielestä se kaikista yllättävin ja mielenkiintoisin. Näitä kuvasivuja oli useampia, mieleen jäi pari. Sivulla oli kolme kuvaa: pallo, pelle, pullo tai sukka, tukka, kukka, terkkari kävi ensin kuvat läpi ja sitten sanoi niistä yhden: "näytä kuvasta tukka" ja lapsi osoittaa sitä.

• Näiden lisäksi näön tsekkaus ja perus neuvola-asiat mm. pituus & paino. 

Tällä kertaa (eli 11.5.22) meillä oli tuplaneuvola, kun 3vuotiaan perään katsottiin vauvan 2kk mitat ja muut. Mentiin jälleen bussilla, mutta toisin kuin vauvan 1kk neuvolapäivänä, tällä kertaa ei päästy nauttimaan auringon lämmöstä bussipysäkillä hegaillessa. Sen sijaan vaihdettiin takista haalariin ja lätäköissä kastelluista lenkkareista kuiviin sukkiin ja kumppareihin. Onneksi nyt kuitenkin otin Ässälle vaihtovaatteet, vaikka mietin miksi ihmeessä en laittanut itsekin kumppareita jalkaan. Ässälle itselleen neuvolapäivän kohokohtia olivat varmaan bussimatkat sinne ja takaisin - ja tietenkin eväät. :D 

Vauvan toinen kuukausi

Vauvan toisen kuukauden aikana pikkuinen alkoi viihtyä himpun verran pidempiä aikoja hereillä ihmetellen. Samoin vauva alkoi viihtyä saunassa. Ensimmäinen kerta saunassa ei nimittäin ollut kovin suuri menestys. Vauva olisi selvästi mieluummin nukkunut, kuin kylpenyt ammeessaan saunan lattialla. No kyllä se syönnin jälkeen silloinkin iloksi muuttui.

Vedestä vauva on kuitenkin tykännyt koko ajan. Aloitin sukellusharjoitukset myös heti ensimmäisen kerran vauvan kanssa suihkussa peseytyessä. Käytiin aikoinaan Nupun kanssa vauvauinnissa ja niillä ohjeilla ollaan suihkun lopuksi aina sukellutettu vauva kerran. Ja nyt kun ikää on kaksi kuukautta, ollaan sukellettu suihkun alta kaksi kertaa. Vauva ei ole sukelluksesta moksiskaan ja olen jo alkanut haaveilla koko perheen uimahalliretkestä! 

Meidän saunareissut vauvan kanssa ovat imetystä saunajakkaralla ja siitä vauva pääsee polskuttamaan vettä lattialla olevaan ammeseen, saunan ovi on auki pesuhuoneeseen ja isommat lapset sitten heittävät löylyä, jos jaksavat. Eihän se minun löylynälkääni paljoa vaikuta, mutta näin uskallan saunoa vauvan kanssa, vaikka suositusten mukaan lapsen saa viedä saunaan vasta yksi vuotiaana.

Vauvan ollessa viiden viikon ikäinen, eli pari päivää 1kk neuvolan jälkeen, päätin aloittaa maidottoman imetysdietin, josta saatiin toivottu reaktio hyvin nopeasti vauvan iholle. Kiinnitin siis huomiota vauvan poskien ihoon. Allergiaepäilystä ehdinkin jo kirjoittaa ja kun tuon edellisen postauksen kuvia vertaa tämän postauksen kuviin huomaa eron.

Ollaan jo päätetty vauvan juhlapäivä heinäkuulle, nimi ilmoitetettiin maistraattiin jo aikaa sitten, mutta vielä 2kk neuvolassa nimeä ei näkynyt järjestelmässä. 3kk neuvolassa sitten näkyy, kun Kelakortti ehti myös kotiutua viikko sitten.

Uusina tuttavuuksina vauva sai nähdä minun mummon ja papan Ässän syntymäpäiväjuhlissa. Vauva oli juhlissa tarkalleen 7viikkoinen. Samaisissa juhlissa huomasin jonkun paljastaneen vauvan nimen mummolle. Noh "syyllinen" selvisi seuraavana päivänä ja sain selville mummon reaktion nimeen, mikä oli se mitä eniten halusinkin tietää. Nyt onkin sitten iso mietintä millainen bloginimi vauvalle tulee Nupun, Jekun ja Ässän kaveriksi.

Toisen kuukauden aikana ehdittiin löytää myös jo vähän päivärytmiä. En edelleenkään tiedä kuinka paljon ja usein vauva nukkuu. Ässän vauva-aikaan kokeilin jopa sovellusta, johon merkkasin aina kummalta puolelta vauva on syönyt, kuinka kauan söi, milloin heräsi tai nukahti ja vaihdoinko pissa- vai kakkavaipan jne. Sovelluksen piirtämät diagrammit oli hienoja, mutta sen täyttäminen oli hirveän stressaavaa.

Nyt meidän arkeamme rytmittää poikien päiväkoti ja päivärytmi on oikeastaan helpompi sanoittaa minun tekemisteni mukaan, kuin sen mitä vauva tekee milloin ja missäkin. Vauva on sujahtanut täydellisesti osaksi meidän perhettä ja arkea.  

Minulla soi herätyskello seitsemältä, puen itseni ja herätän pojat, lähdetään päiväkodille n.7.45 ja vauva nukkuu vaunuissa mennen tullen ja jatkaa kotona unia vaunuissa tai keinussa. Jossain vaiheessa vauva syö ja nukkuu ehkä pienen pätkän. Yhdentoista aikaan on minun ruoka-aika ja sen jälkeen on taas unien aika, sellaisten joiden aikana minäkin saatan nukkua. Pisimmän hereilläolopätkän vauva valvoo kotona sopivasti nukahtaakseen vaunuihin, kun lähdetään hakemaan poikia päiväkodista ja jälleen jatkaakseen unia vielä kotiin tullessamme.

Ennen 2kk neuvolaa ehti olla myös vauvan ensimmäinen vappu, tottakai hän sai oman pallon, ja ensimmäinen äitienpäivä neljän lapsen äitinä. Ja huomasin vauvan nojaavaan käsiinsä vatsallaan ollessaan! Noin muutoin kaksikuinen on aivan yhtä tyytyväinen kuin yksikuinenkin oli, eikä rotarokotteestakaan onneksi tullut huomattavia oireita. 2kk neuvolassa oli vuorostaan tullut suhteessa enemmän painoa kuin pituutta ja huomasin iloisesti, että vauvauintipaino on saavutettu. Nyt vielä kun odotellaan siihen 3kk ikään, saadaan tosissaan alkaa miettiä sitä uimassa käyntiä!

Allergiaepäilyjä ja imetysdietti

Valikoidessani vauvan ensimmäisen ja vauvan toisen kuukauden postauksiin kuvia huomasin tosi hyvin miten vauvan poskien iho on taas reagoinut näiden ensimmäisten kuukausien aikana. Tässä nyt on kuvissa se pahin vaihe mikä kameraan tallentui. Kuten otsikkokin sen kertoo, aloin taas epäillä meillä alkaneen allergiavauva-arki, mutta aloitetaan nyt kuitenkin alusta.

Vauvoillahan on  normaalistikin hormoninäppylää jonkin aikaa, mutta nyt yksikuisella alkoi olla aivan kauttaltaan punaiset posket ja näppylät oli enemmän laattamaisena rykelmänä, kuin yksittäisinä näppylöinä. Puuttui vaan se, että ne olisit selvästi ihosto kohollaan ja alkaisivat erittää nestettä.

Yksikuisen neuvolassa kerroin miettiväni olisiko vauvalla maitoallergia ja silloin poskien tilanne ei ollut vielä näin paha mitä näissä kuvissa. Nämä kuvat ovat samalta viikolta ja lauantaina, vain kolme päivää neuvolan jälkeen, aloitin maidottoman imetysdietin. Vauva oli tarkalleen viisiviikkoinen.

Sovittiin puoliskoni kanssa, että kokeilen maidotonta imetysdiettiä testimielessä, eli söisin seuraavan kerran maitoa, kun mummilassa olisi tarjolla papsun tekemää pitsaa ja kun siitä tulisi oireita, jatkaisin sitten diettiä imetystaipaleemme loppuun asti. Heti viikossa huomattiin poskien ihon parantuneen ja otin poskista tottakai kuvia neuvolalääkärille näytettäväksi.

Mutta kun useampaan vuoteen, ei ole tarvinnut miettiä muiden kuin Nupun syömisiä, niin pääsihän tässä heti jo käymään muutama altistuminen.

Aloitin imetysdietin lauantaina ja heti seuraavana perjantaina "mokasin". Meillä oli treffi-ilta puoliskoni kanssa ja hän tuli kotiin mäkkärin kautta toivomani aterian kanssa. Ja vasta hampparia avattuani ja tuijotellessani juustoa, tuli mieleen että hetkonen tässähän tosiaan on tämä juusto. No otin poskista vielä kuvat ennen hampparin syömistä. Olinhan nyt jo ollut maidottomalla dietillä juurikin sen viikon, mitä lääkäri oli suositellut. Aamulla kuvasin jälleen selvästi ärtyneitä poskia, ja kun vauva "huuto-oksensi" puklatessaan mietin, että oliko ne puklutkin oire syömisistäni. 

Ei siis epäilystäkään. Maidoton imetysdietti jatkuu. 

Aloitin dietin vauvan ollessa viisiviikkoinen. 

Vauvan ollessa kuusiviikkoinen kuvasin hampparin jälkeen oirehtivia poskia. 

Vauvan ollessa seitsenviikkoinen meillä oli Ässän synttärit, skippasin kakun ihan tyytyväisenä, koska teinhän juhliin myös maidottoman-munattoman-gluteenittoman kakun. Leipomisvaiheessa maistoin kuitenkin puoliskoni tekemän kakun täytteitä, mutta todellakin vain maistoin ihan vähäsen.

Vauvan ollessa kahdeksanviikkoinen olin jatkanut maidotonta imetysdiettiä 3viikkoa ja tarjolla on papsun pitsaa äitienpäivän kunniaksi. Söin pitsaa kolmepalaa, ja otin vielä kuvia vauvan poskista. Tämän piti olla nyt se kerta, kun syön maitoa viimeisen kerran ties kuinka pitkään aikaan. 

EI MITÄÄN!

Aamulla ei ollut mitään erityistä mistä ottaa kuvia.

Päivää vajaan yhdeksänviikkoisen kanssa tajuan syöneeni ravintolassa kermakastiketta jo kahteen kertaan, ilman oireita. Joten vauvan ollessa yhdeksänviikkoinen söin myös mummin pannukakkua.

EI OIREITA!

Kysyin vauvan allergioiden siedättämisestä Allergialasten facebook ryhmässä ja luultavasti se joka vastasi pienten vauvojen suoliston kehittyvän nopeasti oli aivan oikeassa. Tajusin nimittäin, että jättäessäni maidon pois, jäi myös pinaattikeiton syöminen, joten eipä niitä kananmuniakaan ole nyt tullut syötyä pitkään aikaan. Ainoastaan puoliskoni kakkutaikinaa maistaessani - ja sitä maistoin todella vähäsen, sen sisältämän ranskankerman takia. 

Nyt vauva on kymmenviikkoinen ja olen viikon verran käyttänyt maitotuotteita melkein normaalisti. Hetken aikaa mietitytti oliko vauvan iho-oireet sittenkin kananmunasta, ja sitä varten pannukakkutesti olikin oikein hyvä. Tosin ei siitäkään tullut oireita! 

Tällä hetkellä vaikuttaa siis siltä, että allergiapelko oli turha ja lopetin imetysdietin. Kerroin tästä kokeilusta myös 2kk neuvolassa ja olin itsekin sitä mieltä, että ainakaan nyt ei tarvita mitään lähetettä lastenpolille. Varsinkin, kun vauvojen allergiat tunnutaan hoidettavan täällä lastenpoli-altistus-korvikeresepti -kaavalla. Ja minä nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että jos allergiaoireita alkaa taas ilmaantua, niin minä sitten diettaan ja imetän jokatapauksessa.

Meidän vauva-arki on nyt tällä hetkellä kovin leppoisan lempeää, vauva on tyytyväinen ja yöllä saa nukkua koko perhe. Joten uskallan väittää että imetysdietti on kuitenkin sitä helppoa äitiyttä - verrattuna näiden vähän isompien lasten äitiyteen ainakin. 

Kuukauden Top 3 - 4/2022

30.4.2022

Huhtikuu hävisi! Kevät on täällä ja kesää kohti selvästi mennään. Yleensä katson muistikortilta kuukauden kuvat ja sen mukaan muistelen mitkä jutut pääsevät tähän kuukauden Top Kolmoseen. Nyt kuitenkin lataan parhaillaan kamerasta päivän kuvia puhelimeen, joten en pääse kuvista lunttaamaan tässä heti just nyt. Ajattelin nopeasti kirjoittaa ja katsoa kuvat sitten saunan jälkeen. 

NEUVOLAPÄIVÄ

Ensimmäisenä tulee mieleen vauvan 1kk neuvola. Aurinko paistoi lämpimästi ja tallustin kumisaappaissa vaunuja työntäen meidän erittäin mutaista ja loskasta möykkyistä pihatietä. Mentiin ensimmäistä kertaa tuohon suuntaan bussilla ja olin oikein hyvissä ajoin neuvolassa ja sitten odottelinkin hyvän aikaa bussia neuvolan jälkeen.

Tuossa päivässä parasta oli kevään fiilistely, kiireettömyys (vaikka pelkäsinkin myöhästyväni bussista neuvolaan mennessä) ja Äitispodin ensimmäinen kausi. Nauroin tuon podin mukana niin, että piti oikein pidätellä etten nauraisi yksin ääneen bussissa. Kelloa katsoessani päätin jäädä bussista Nupun koulun pysäkillä ja jäin odottamaan hetkesi hänen koulupäivän loppumista. Päivä jatkui toisella bussiseikkailulla keskustaan, ja piipahdettiin yhdessä puoliskoni kanssa vielä juhlakaupassa ostamassa lapsille naamiaisasuja ja löydettiin myös numeroilmapallot synttäreille. 

KIIREETTÖMYYS 

Toisena parhaana mieleen tulee ehdottomasti eräs kotimatka poikien kanssa. Aurinko paistoi, pojat tallustivat vielä lumikinoksia pitkin ja urheilukentällä jäätiin kiipeilytelineeseen. Tuo oli se päivä, kun tajusin, ettei meillä ole kiire minnekään. Minun ei tarvitse hoputtaa poikia nopeampaa kotiin. Vauva nukkui vaunuissa ja minä tartuin pitkästä aikaa kamerraan.

PERHE 

Tästä voisin luetella erikseen puoliskoni perheen ja omat vanhempani ja ystäviäkin. 

Voisin eritellä tähän palmusunnuntain, kun käytiin mummin ja papsun luona. Tai pitkäperjantain, kun koko nelitoistapäinen serkuskatras oli ensimmäistä kertaa mummin ja papsun luona. tai sitten voisin valita Ässän 3v synttärit. Kavereita ei vielä kutsuttu, serkuista riitti kaveria kyllä oikein hyvin, puoliskoni perheen puolelta siis lähes kaikki pääsivät paikalle. Myös mummu ja vaari sekä minun mummo ja pappa ajelivat Jyväskylästä tänne ja oli ihanaa, että mummo ja pappa näkivät vauvan jo nyt eikä vasta heinäkuun juhlissa.

Ja nyt kuvia katsoessani huomaan että kamera on täynnä kuvia lapsista ja meidän perheestä - mikäs sen parempaa. Vaikka kunnolista perhekuvaa meistä ei silti ole.

Mikä oli sun huhtikuun huippu? :) 

Vauvan ensimmäinen kuukausi

12.4.2022

Vauva on tänään tasan yksikuinen! Tosin, en tiedä kuinka vanha hän on, kun saan tämän postauksen viimein julkaistua. Mutta tänään, tätä kirjoittaessani hän on aivan ihana yksikuinen pikkuinen! Ensimmäinen kuukausi on mennyt no tottakai, valtavan nopeasti, mutta toisaalta taas luulen nyt osanneeni pysäyttää ajan hetkiin.

Niihin hetkiin, kun syötän vauvaa ja hän pikkuisen kurkistaen katsoo takaisin, kun pienet sormet takertuvat kaulakoruuni ja nukun vauva iho iholla rinnanpäällä, ihan niinkuin sairaalassa jo. Niihin hetkiin, kun isosisko hoitaa vauvaa - laittaa suihkun jälkeen vaipan innoissaan ja silittää pientä huudahtaen "Oi oot niin söpö!".

Hetkiin, kun kokenut isoveli ottaa vauvan turvakaukalosta ja kantaa sohvalle riisuttavaksi, ja illan hyvänyöntoivotuksiin, kun ei kelpaakaan silittää vauvaa äidin sylissä, vaan vauva napataan haliotteeseen omaan syliin. Niihin hetkiin, kun uusi isoveli tule ihmettelemään missä on vauvan napa, kuinka pienet ovatkaan vauvan kädet ja jalat, silittää, höpöttää vauvalle ja lopuksi toteaa "vauva on ihana" ja jatkaa omiin leikkeihinsä.

Ensimmäisen kuukautensa vauva on ollut varsin tyytyväinen tapaus. Itkua tulee vain mahavaivoista ja jos maitobaarin palvelu on liian hidasta. Ja sekin vielä jos maitobaarissa on tulva, äitienkesken puhutaan suihkutisseistä, mutta mie yleensä totean vauvalle "voi ei, tuliko tulva." Vauva tuntuu kelpuuttavan tutin niin hyvin, että käytiin ostamassa niitä pari lisää.

Neuvolasta käytiin kotikäynnillä vauvan ollessa viiden päivän ikäinen, silloin terveydenhoitaja katsoi painon ja päänympäryksen, heijasteet, ihon, aukileen ja olikohan vielä jotain muuta. Ja sitten tietysti juteltiin synnytyksestä ja miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin. Saatin myös pieni tervetuliaispaketti vauvalle, ja sieltä paljastui lisää vaippanäytteitä.

Kaksiviikkoisen tarkastus olikin sitten neuvolassa ja sieltä saatiin mukaamme lippulappuja ja 1kk neuvolalääkäriaika. Tarkastuksesssa saatiin jo pituutta 1,5cm lisää. Ensimmäiset kaksi viikkoa tyytyväinen vauvamme pääasiassa vain nukkui ja söi ja ihan vähän vaan kurkistellen katsoi yhtään ketään.

Hiljalleen on alkanut muodustua muutama selkeämpi hereillä olo aika päivään, jolloin vauvan kanssa saa katsekontaktin ja hän ihmettelee ja hymyilee. Kyllä me väitämme että nämä on jo ihan oikeita hymyjä, koska vauva tapittaa niin suoraan silmiin ja toisaalta taas ilmahymyt ovat ihan erilaisiakin, ja yleensä niiden tullessa vauva nukkuu.

Aika tarkalleen kolmen viikon iässä huomasin että apua, vauvahan itkee krokotiilin kyyneleitä! Kamalaa! Tai siis ihan normaalia, mutta voitteko kuvitella kolmeviikkoisen pienen ihmisen kyyneleet, kuinka sydäntä särkevän suloiset ne on. 

Ja ettei nyt ihan mene itkuksi ensimmäisen kuukauden muistelot, niin mahtuihan siihen myös ensimmäiset "Nipat" - eli selkä/niska-kakka. Ja tietenkin ilman vaatteita niin, että vaihtoon ei mennytkään perinteisesti päivän vaatekerta, vaan meidän sängyn lakanat.

Ensimmäisen kuukauden aikana vauvan ehti nähdä mummu sekä vaari, mummi ja papsu, sekä osa serkuista. Ehdittiin myös seikkailla bussilla balettikoululle ja bussilla mentiin myös 1kk neuvolaan. Neliviikkoisen kanssa käytiin myös korkkaamassa kauppakeskuksen lastenhoitohuone. 

Tänään neuvolalääkärissä pituutta oli jo 54,5cm ja painoa 4600g. Kysyin vauvan poskista, että vieläkö se on normaalia hormoninäppylää vai sittenkin maitorupea. Lääkäri otti huolen tosissaan ja 2kk neuvolassa katsotaan miltä posket näyttää ja saadaan tarvittaessa lähete eteenpäin.

Ja niinhän siinä kävi, että se 2kk neuvola oli keskiviikkona ja vauvasta tuli jo kaksikuinen!

Viimeinen äitiysneuvola - jälkitarkastus

Mulla oli tänään viimeinen käynti äitiysneuvolassa, eli synnytyksen jälkitarkastus. Enkä muuten muista, että aikaisemmin olisi puhuttu jumppaamisesta näin paljoa! Ensimmäisenä siis tietenkin kävin vessassa jättämässä pissanäytteen, kuten aina äitiysneuvolassa ja terkkari kävi sen sitten tarkistamassa. Kaikki ok.

Me juteltiin vähän aikaa vauvan labroista, kun äitiyskortin väliin oli synnärillä laitettu labrakuitti, jossa kahden arvon kohdalla luki "epäonnistunut". Katsottiin myös  koneelta lapsen tiedot ja niihin verraten terkkari oli sitä mieltä ettei "epäonnistuneita" ole edes otettu, ja siksi ne luki kuitissa näin. Kun vauvan labroista puhuttiin muistin kysyä, että mikähän mun kilpirauhasia vaivasi.

Ensimmäinen aamu kotona vauvan kanssa, hupiranneke ranteessa ja vielä oli jälkisupistukset riesana, nukuin aina kun vauvakin nukkui.

Kinusin syksyllä ensimmäisessä neuvolalääkärissä ferritiinin mittausta, turhaan - muoti-ilmiö kuulema edelleen. Perustelin sitä sillä kuinka alas mun paino yleensä imetysaikana laskee, joten sain lähetteen kilpirauhastutkimuksiin. Olin tosi yllättänyt, kun terkkari sanoi kahdesti, että lääkäri haluaa mun käyvän uudestaan. Ensimmäinen oli ollut 3+, toinen oli ollut 5+ ja kolmas 2+. Tuossa plussan kohdalla pitäisi olla jokin desimaali, mutta enhän minä niitä ylös ottanut. Ferritiinin sain mitattua työterveydessä, se oli silloin 12 ja olin jo aloittanut raudan syönnin kesäkuussa. Mutta se niistä labroista.

Jumppaamisesta puhuttiin siis enemmän, kuin missään aikaisemmassa jälkitarkastuksessa. Katsottiin yhdessä netistä mistä löytyy vinkkejä selänhuoltoon ja miten kannattaa lähteä liikkumaan. Juoksua ei suositella puoleenvuoteen synnytyksestä ja kierukan voi laittaa aikaisintaan kolmen kuukauden päästä synnytyksestä. 30v papaseulassa kävin viime kesänä, joten sitäkään ei tarvitse nyt. Terveydenhoitaja kysyi haluanko sisätutkimusta, mutta koin itse riittäväksi, että lääkäri katsoo sitten kierukanlaiton yhteydessä.

Jälkitarkastuksessa, 6viikkoa ja 4päivää synnytyksen jälkeen painoni oli 53,9kg. Tottakai keho vielä hakee muotoaan, sen huomaa erittäin vetelästä keskivartalosta. Venyneet ja aika olemattomat lihakset hakevat paikkaansa ja ainakaan itse en muista ajatella keskivartalon tukea niin usein kuin pitäis. Liian helposti sitä kulkee ensin selkä notkolla ja imettäessä taas istuu hartiat lysyssä, joten lapaluiden väli on aika koetuksella ja lannerangasta huomaa sitten makuuasennossa, ettei ole selänkään puolella lihaksisto ihan entisellään. Toistaiseksi ainut liikunta mitä olen harrastanut on selän venyttely ja poikien kanssa päiväkodille kävelyt. Tiedän jo mihin käytän kevään e-passini - hierojalle! 

ps. listaus raskauskiloista x4 tulossa!