Rehellisesti kiitollinen

Luin eräs ilta toukokuun 2014 Liahonastan Presidentti Dieter F. Uchtdorfin puheen Kiitollinen kaikissa olosuhteissa. Tuossa puheessa oli ajatuksia, miten meillä tulisi olla kiitollinen asenne myös vaikeina aikoina. Ja koska meidän perheellä on asiat järjestyksessä, niin ajattelin listata kiitollisuuden aiheita, nimittäin jos ne joilla on oikeasti surua tai muita vaikeuksia tai sairautta pystyvät löytämään kiitollisuuden asenteen itsestään niin täytyyhän minunkin, jolla on 'kaikki hyvin'.

Olen kiitollinen siitä että sain synnyttää terveen, ihanan, kauniin tyttölapsen ilman ongelmia. Sairaalaan ehtimättömyys ei ole ongelma :D

Olen kiitollinen, koska mulla on mies joka osaa sekä sanoin että teoin rakastaa ja arvostaa mua vaimona ja lapsensa äitinä. Ja joka myös sanoin ja teoin rakastaa ja hellii meidän pientä aarretta. Mies joka naurattaa ja loihtii hymyn myös sen myrskypilvien taakse piiloutuneen vaimon naamalle. Mies joka näyttää tunteensa. Mies, vaikka suomalainen onkin, joka puhuu ja pussaa! Ja kokkaakin. Ja on tarvittaessa hurjan ahkera. Ja pyytää anteeksi, jos on aihetta ja leppyy nopeasti. Ja joka on opetellut hillitsemään itsensä, siinä missä tämä vaimo suutahtelee välillä pikkuseikoistakin.

Kiitollinen koska meillä on kiva koti ja toimeentulo, että meillä on mitä tarvitsemme ja vähän enemmänkin. Ja kiitollinen perheestä, jolla on halua auttaa tarvittaessa puolin ja toisin, sekä omalta että puoliskoni puolelta.

Kiitollinen siitä, että mulla on hyvät välit niin omiin vanhempiin ja siskoihin kuin myös isovanhempiin, jotka kaikki ovat rakkaita ja kauniita persoonia. Ja siitä, että mulla on liuta serkkuja jotka on osa mun elämää ja parhaimpia ystäviä, eikä vain serkkuja jotka on jossain. Ja kiitollinen myös siitä, että puoliskollani on myös aivan mahtava perhe ja että he asuvat samassa kaupungissa, kun oma perheeni on hieman kauempana. En voi moittia itseäni appivanhempien vallinnasta. Kiitollinen olen heidän rehellisyydestään, topakoista elämän ohjeista ja eteenpäin patistamisesti, huolenpidosta ja rakkaudesta erityisesti tuota Tuhinaa kohtaan.

Terveydestään pitää myös olla kiitollinen.

Kiitollinen olen myös niistä muutamista, mutta sitäkin arvokkaammista ystävistä joita olen täältä saanut. (Kiitos ytneuvotteluiden, koska muuten olisin luultavasti yrittänyt olla tosi hyvä työntekijä, enkä olisi koskaan menettänyt motivaatiota, joten töissä olisin vain tuijottanut näyttöjä puhelu puhelun perään pausen ollessa alle 3%, niin kuin se silloin vielä oli, muiden kanssa höpöttämisen sijaan.) ja kiitollinen niistä muutamista lapsuuden ystävistä, joiden kanssa aina jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Ja niistä muutamista uusista ja vanhoista ystävistä, jotka ovatkin yllättäen samassa tilanteessa ensimmäisen tai useamman lapsen kanssa :)

Kiitollinen myös, kun nyt meidän ikkunoista ulos katsoessa näkyy vihreää! Nurmikkoa, puita ja puistoaluetta, sen naapuritalon seinän sijaan. Ja että asutaan niin lähellä anoppilaa ja palveluita, ettei ole pakko mennä joka paikkaan autolla.

Kiitollinen myös siitä autosta, vaikka se aika rahareikä onkin. Tässä kaupungissa, jossa julkiset kulkee niin hyvin NOT ja isommat kaupat on oikeasti aika kaukana, auto helpottaa super paljon. Ja on myös halvempaa matkustaa mun vanhempien luo omalla autolla koko perhe, jos ei ehdi kytätä ennakkoon halpoja nettilippuja. Ja myös kiitollinen siitä autosta näillä helteillä, koska ilman omaa autoa me ei oltaisi voitu viettää näin paljon kesäpäiviä rannalla, joista lähimpään n. 10km matka.

Kiitollinen voin olla myös siitä että osaan/voin/saan olla kiitollinen. Että mun elämä on täynnä ihmisiä ja asioita, joista olla kiitollinen. Ja kiitollinen siitä, että voin huomata nämä kiitoksen aiheet. Kiitollinen ajasta huomata kaikki hyvä ja ei niin hyvä ja kiitollinen voimavaroista muuttaa ne ei niin hyvät paremmaksi,  mikäli ne ovat vaikutukseni alla tai muuttaa asennettani kiitollisemmaksi niistäkin ei niin hyvistä joihin en voi vaikuttaa.


Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !