Eihän se edes ollut vaikeaa!

 Treenipäiväkirja 1.-7.9.2025

maanantai 1.9. spagaatijumppa päivät 1+2 keskivaikealla tasolla. 20 x kyljet per puoli, 10 punnerrusta, linkkaritreeni lattialla - jalan nostot selinmakuulla ja istuen ja 10 km rullaluistelua auringossa!

Meinasin jo ettei tänään ole lenkkipäivä, vaikka aamun jälkeen näyttikin lämpenevän ja sadetta ei ollut tiedossa. Auringon alkaessa paistaa totesin, että nyt harmittaisi jos en lähtisi. Ikinä kun ei voi olla täysin varma onko huomenna enää rullaluistelukeli vai ei - vaikka säätiedotus lupaisi mitä. Google Fitin mukaan 10,66 km, 35 min 55 sek. Ja kyllä vahtasin puhelinta pari kertaa että tuleehan se 10 nyt jo täyteen. Keskivauhti 17,81 km/h. Nyt kun se kympin lenkki löytyi, niin seuraavaksihan sitten mennään vaan kovempaa! 

Ilta vietetäänkin jälleen missäs muuallakaan kuin futiskentällä ja pääsen kaverin kanssa InBody mittaukseen.

tiistai 2.9. Nyt meni aamulla suunnitelmat vähän uusiksi, kun piti miettiä miten saan lapsille rahat koulun yleisurheilukisoihin kioskia varten. Kentällä menikin sitten useampi tunti ja lopulta hain Ässän eskarista heti 12.30. Kotona ensin vähän ruokaa naamariin, sen jälkeen tein spagaatitreenin päivät 3+4. Tuntui muuten eilisen rullaluistelun jälkeen hyvällä tavalla erittäin pahalta. Kävellen kauppaan ja hakemaan Kirppu päiväkodista. Hän ilmoitti heti, että minun olisi pitänyt hakea hänet rullaluistimilla. Ruoan jälkeen ilta menikin futiskentällä Ässän pelejä valmentaessa. Ääni huulet sai treeniä. 😅

keskiviikko 3.9. Aamulla kävely päiväkodille x 2, koska huomasin vasta päiväkodin eteisessä vieneeni Kirpun lenkkarit kotiin tiistaina. Aamulla pikaista imurointia ja klo 11 jälkeen starttasi viikon toinen rullaluistelu lenkki! Paitsi että se ei ollut lenkki vaan treffattiin matkan varrella ystävän kanssa ja mentiin heille. Matkan kesto 47 min 21 s ja keskivauhti 16,79  km/h.  Spagu päivä 5 oli lepo ja tänään tein jo päivän 6! Kotiin palatessa puolapuulinkkareita, 10 punnerrusta ja puolapuulinkkaria varten lattia treeni. Loppu ilta vierähtikin minulle ihan uudella futiskentällä Haminassa. Ja saunan kautta nukkumaan. 

torstai 4.9. Melkein lepopäivä. Aamulla kävely päiväkodin kautta eskarille. Iltapäivällä spagaati päivä 7 ja sen perään kerrankin maltillinen rullaluistelu eskarille ja päiväkodille. Ilta vietettiin toki futiskentällä ja nyt mua sattui oikeaan reiteen, kun yritin vetää kovaa. Sisäreidessä tuntuu ikävältä edelleen nukkumaan mennessä. 

perjantai  5.9. lauantai 6.9. sunnuntai 7.9.

Viikonloppuhan meni sitten liikkumisen kannalta lähes täysin levossa. Kentällä käytiin kuitenkin lauantaina poikien ja Kirpun kanssa katsomassa isompien jalkapallopelejä. Ja sunnuntaina oli Jekun pelipäivä ja Ässän treenit. Kirppu nukkui treenien ohi joten maltoin olla muiden futismutsien seurassa katsomossa.

Sanoisin että aika hyvä viikko! 

No ei tullut kymppiä vieläkään!

Treenipäiväkirja 25.-31.8.2025

Loin tämän postauksen jo maanantaina ja ajattelin tietenkin, että kirjoitan heti treenin jälkeen päivän aktiivisuudet ylös, noh en kyllä kirjoittanut. Olen kyllä tehnyt läppärillä tällä viikolla asioita paljon enemmän kuin pitkään aikaan, kiitos työnhakuvalmennuksen. Ja ihan rehellisesti, nyt kun en ole heti laittanut päivän treenejä ylös ja mulla ei ole kuvatodisteitakaan, niin en muista olenko tällä viikolla tehnyt punnerruksia tai vatsoja montaakaan kertaa spagaatin lisäksi. Mutta joka tapauksessa täältä pesee.

maanantai 25.8.  spagu päivä 21+22, Jekun treenipäivä, joten vietimme aikaa futiskentällä, tosin tällä kertaa Kirppu nukkui mokketreenien ajan ja istui lähinnä sylissä loput treenit, joten ei juostu nyt ees taas.

tiistai 26.8. spagu päivät 23+24 Hippokisojen jälkeen 400 m, juoksu kentän ympäri, ei tosin kellotettu. Huonot kengät oli jalassa, mutta tuolla kentällä ei olis ollut kiva juosta sukkasillaan. 

keskiviikko 27.8. spagu päivät (25)+26+27, spagu treeni tuntui muuten huomattavasti pahemmalta rullaluistelun jälkeen. Yleensä olen tehnyt spagut aina aamulla ja lenkki sitten jossain kohtaan. Mutta nyt kävin ensin lenkillä. Ja nyt mulla oli se asetus oikein että sain rullaluistelun ajaksi 29 min 53 sek, mutta ei se mun mapsin kanssa kympiksi mitattu reitti ole sitä kymppiä. Koska nyt kiersin vielä vähän lisää ja silti matka oli vain 8,78 km. Fit antaa keskinopeudeksi 17,62 km/h. Hiki oli lenkin jälkeen sen verran voin paljastaa! :D  

Keskiviikolla myös pikaiset iltapäiväluistelut, kun hain eskarilaisen ja päiväkotilaisen rullaillen kotiin. 

torstai 28.8. spagu päivä 28 ja 400 m kenttä ympäri yhteensä 4 kertaa Kirpun kanssa, Ässän ja Jekun treenien aikana. Kirppu muuten juoksi oman jalkapallonsa kanssa kenttää ympäri. Vielä en uskalla laittaa joukkuetoimintaan, mutta kyllä hän jo itsekin puhuu pelaavansa Nupun joukkueessa. (Nuppuhan ei pelaa futista... :D) 

perjantai 29.8. spagu päivä 29, niin myöhään yöstä, että treenin loppuessa 2 minuuttia lauantain puolella sovellus laittoi koko merkkinnän lauantaille. Mutta päivällä olin aktiivinen ja luistelin tyttöjen kanssa 3 km suuntaansa hammaslääkäriin ja takaisin. Mennessä Kirppu oli rattaissa ja tullessa rattaat oli tyhjät ja Kirppu tuli hienosti koko matkan potkypyörällä. Yhteensä luistelua siis noin 8 km. 

lauantai 30.8. spagu päivä (30) ja tämä tarkoittaa siirtymistä seuraavalle tasolle! En tosin ole lainkaan vakuuttunut että maltan tehdä keskitasollakaan enää vain yhden treenin kerrallaan. 10 x puolapuu linkkarit ja yhden jalan nostot puolapuissa 10 x puoli. 

sunnuntai 31.8. otin lepopäivän kannalta, toki käytiin kyllä Ässän treenien aikana Jekun kanssa kentällä ja tuli hiki.

Tähän loppuun vielä perjantain spagukuvat... Ilmeestä ei ehkä uskoisi, mutta kyllä toi vasen jalka edellä on mulle se helpoin ja vähiten tuskaisin - tai ehkä se just siksi näyttää kaikista tuskaisimmalta, kun se on lähimpänä venyä auki. :D 

Ensimmäiset rullaluistelulenkit

Treenipäiväkirja 11.-24.8.2025

Ensimmäisten kokonaisten kouluviikkojen ajalta, kun olen ollut yksin kotona aamupäivät. Nyt on siis ollut hyvä hetki tarttua tavoitteellisesti spagaatiin ja kaikkiin oheisiin tavoitteisiin. Olin koko kesän jauhanut säännöllisen epäsäännöllisesti spagaatisovelluksen treenipäiviä 1-6, kertaalleen pääsin jopa päivään 7.

Alkoi vähän jopa kyllästyttää, joten päätin tehdä tehokkaan aloituksen ja kahden päivän treenit putkeen. Sovelluksen treenit menee myös niin, että joka toinen päivä keskitytään sivuspagaatiin ja joka toinen sitten taas pystyspaguihin, joten senkään puolesta en koe, että olisin ottanut liian ison palasen. Sovelluksen aloittelijatason treenit kestää n. 15-20 min. 

maanantaina 11.8. spagu päivät 1+2, Jekun pelipäivä, eli iltapäivä ollaan oltu futiskentällä Kirpun ja Ässän kanssa.  

tiistaina 12.8. spagu päivät 3+4+(5) vitonen oli taukopäivä, ja laitan jatkossa taukopäivän vain sulkuihin. Kuvasin 10 linkkaria puolapuilla, joista 3 ekaa täysin puhdasta suoritusta jalat ja nilkat ojennettuina.

keskiviikko 13.8. spagu päivät 6+7 ja ensimmäinen rullaluistelulenkki - on muuten aika kiva mennä kovaa yksin. Olen tottunut luistelemaan viime vuodet rattaiden ja potkupyöräilijän kanssa. On vähän kevyempää meno itsekseen. :D Soittolistan perusteella lenkki oli 29 min ja Mapsin ja ChatGPT:n avulla laskettuna reitti oli aika tarkka 9km jolloin keskivauhti oli 18,6 km/h.

Tarkoitus oli lähteä kokeilemaan miten kauan jaksan juosta mun 45 min soittolistan tahdissa, mutta totesin aika nopeasti kenkiä vilkaistuani luistimien olevan paljon parempi idea. En siis tällä hetkellä omista juoksuun soveltuvia kenkiä. :D Toisaalta taas vielä Jyväskylässä asuessani saatoin olla useita tunteja mp3-soittimeni kanssa luistelemassa mahdollisimman kovaa, tää on vähän kuin paluu vanhan rakkaan harrastuksen pariin. Olispa silloin ollut joku aktiivisuutta seuraava vekotin. 

torstai 14.8. spagu päivät 8+9+(10) sekä vatsat ja punnerrukset

perjantai 15.8. spagu päivät 11+12 ja vatsat ja punnerrukset ja etureisitreeni samalla

lauantai 16.8. spagu päivä 13, viikonloput selvästi vaikeita. Kun yleensä aloitan spagutreenit aamulla viimeistään klo 9. Viikonloppuna tuohon aikaan mennessä ollaan ehkä herätty ja tehty aamupalaa lasten kanssa.

sunnuntai 17.8. lepo spagaatista ja punnerruksista. Trampoliini treeni ja pihapelejä lasten kanssa. Jekun kaveri ihmetteli mitä ihmettä pompin trampalla. 

maanantai 18.8. spagu päivät 14+(15)+16. Kuvasin uudestaan puolapuu linkkarit, jalat nousee jo yli 90 kulman, mutta polvet lähtee koukistumaan heti kolmannella suorituksella. Yritin käydä 10 km rullaluistelulenkillä. Jos ekalla kerralla meni aika tarkka 9 km, niin ei tarvitse paljoa reittiä lisätä, että saa sen kilsan lisää. Otin kavereiksi myös puhelimeen Google Fitin. Harmi, etten antanut sovellukselle lupaa käyttää sijaintia AINA. Toisin sanoen sain siis 25 min 28 s lenkille matkaa alle 1 km. Pikkusen meinasi ärsyttää, mutta ei ollut aikaa lähteä uudelle kierrokselle. Mulla oli jopa vesipullo tällä kertaa mukana.

Ja koska sössin google fitin kanssa, syötin keston ja reitin ChatGPTlle ja sain nopeudet:

Nicee! Rullilla toi aika on kova 🚀

Lasketaan tarkasti ajalla 25:28 (1528 s):

• Jos matka = 10,2 km (pyörätiet & alikulku):
  – keskivauhti 2:29.8 / km (≈ 2:30/km)
  – keskinopeus 24,0 km/h

• Jos matka = 10,3 km:
  – keskivauhti 2:28.4 / km (≈ 2:28/km)
  – keskinopeus 24,3 km/h

Vertailuksi: harrastelijoilla rullaluistelun lenkkivauhti on usein ~15–20 km/h, eli sun suorituksessa on selvästi vauhtia 💨

Illalla oli Jekun treenit ja otettiin Puoliskoni, Kirpun ja Ässän kanssa juoksukisoja kentällä, muutama juoksu askel ja metri siitä lisää. :D

tiistai 19.8. spagu päivät 17+18, vatsat ja punnerrukset päälle, n. 2 km kävelylenkki, Ässän haku eskarista. Ilta vietettiinkin futis kentällä poikia kannustaen. 

keskiviikko 20.8. lepo spagusta ja punnerruksista, kun matkustettiin mummun, Ässän ja Kirpun kanssa Espooseen. Illalla kävin juoksemassa pallon perässä, kun isosiskoni ystävän joukkueesta puuttui pelaajia. Käytiin isosiskon kanssa pelaamassa. Minä luulin meneväni höntsäämään - treeneihin, mutta meille lyötiin pelipaidat päälle ja oli tuomari ja vastustajilla myös valmentaja. Tuntui aika hyvältä, kun pelin jälkeen oma maalivahti (joka oli muuten ääreen hyvä!) kysyi "niin missä sä pelaat oikeesti?" Johon vastasin, että en missään, ihan vaan futismutsi Kouvolasta olen. :D 

torstai 21.8. spagu päivä 19+(20) edelleen reissun päällä, joten jumppailut tauolla, mutta yksi spagutreeni teki hyvää edellisen päivän pelien jälkeen ja nyt tuntui ekaa kertaa että vasen jalka edellä spagu alkaa jo aukeamaan! Teininä kilpa-aerobicia harrastaessani vasen jalka edellä meni ensimmäisenä pohjaan, sivuspaguun asti en silloin päässyt. 

perjantai 22.8. matkustuspäivä kotiin, jumppailut jäi välistä. 

lauantaina 23.8. Poikien turnauspäivä. Ässällä 4 peliä ja pääsin valmentamaan poikia! Oltiin omassa sarjassamme toisia, ja se joka oli ykkönen oli kyllä niin ylivoimainen, että ehkä he olisivat voineet olla enemmän pelannaiden sarjassa, vähemmän pelanneiden sijaan. Ässän pelien jälkeen käytiin katsomassa Jekun päivän viimeinen peli. Illalla hypin Ahtin keikalla Kirpun kaveri olkapäilläni. Kai se lasketaan liikunnaksi. :D 

sunnuntai 24.8. Turnaus jatkuu, Jekun sijoituspelit. Kengät kastui ja kiireellä saunaan, se riitti päivän urheiluksi.

Nyt alkaa treenipäiväkirja!

Sanoin jo lasten kesäloman alkaessa Puoliskolleni, että nyt kun musta tulee työtön ja mulla on vaan aikaa, niin nyt alkaa mun uusi self-care era. Ja vielä enemmän nimenomaan liikkumisen kannalta. En kiistä etteikö ystäväni Minnan juoksusisältö ole vaikuttanut myös omaan intoon päästä tekemään jotain.

Viimeisen vuoden oma liikkuminen on koostunut pääasiassa Unelmalaatikon jumpista. Syksyllä vuokrasin Studio Yoganandan Kouvolasta, marraskuussa mulla oli myös jumppajakso eteläisellä puolella Kouvolaa - eli jumppasin kaksi kertaa viikossa. Tammikuussa mulla alkoi maanantain Kellarijumppa meillä kotona. Unelmalaatikon jumpilla liikuttiin kevyesti aerobistakuntoa ja lihaskuntoa aktivoiden ja kehittäen ihanien äiti ja vauvajumppaajien kanssa. Välillä oli omatkin ojentajat jumissa jumpan jälkeen ja jalat kyykyistä hapoilla. 

Alkuvuonna päätin myös aloittaa säännöllisesti spagaatijumppaa. Löysin 2020 sovelluksen, jonka kanssa treenataan spagua ja olen sitäkin harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Helmikuussa aloitin sen ihan tosissaan, mukamas.

Mulla myös edelleen kutittelee ajatus Fc Pakaroiden reeneihin menosta (paikallinen naisten höntsä jalkapallojoukkue), nyt olen jo löytänyt useamminkin pelaajan joukkueesta kaveripiiriini ja lisäksi mulla on pari kaveria jotka voisi tulla mun kanssa uusina mukaan. Multa puuttuu enää nappikset. Uudet sisäpelikengät löydettiin mulle kirpparilta, ne on jo koeajettu heinäkuussa puoliskoni säbäporukan peleissä. Eli futsalkautta varten kengät on. Toki tätä vähän hankaloittaa se, että Pakaroiden treenit on samaan aikaan Jekun treenien kanssa ja Puoliskoni valmentaa ne Jekun treenit. Eli tarttisin kyydin ja lasten vahdin. 

Mulla on ollut ajatuksissa halua liikkua oikeasti, mutta se ihan todellinen kipinä harjoitteluun tuli keväällä, kun tajusin olevani sittenkin aika nopea!

Käytiin harjoittelemassa koululaisten kanssa just ennen kesälomaa olleisiin maastojuoksukisoihin pari kertaa ja juoksin kentällä elämäni ensimmäisen kuupperin. Sillon kun ite olin yläasteella tytöt juoksi 1500m ja pojat kuupperin. Sitä ei varmaan kirjoiteta noin, mutta koska en jaksa googlettaa sen oikeaa kirjoitusasua, kirjoitan sen nyt silleen kun se sanotaan suomeksi. Jokatapauksessa kuupperissa siis juostaan niin pitkälle kun vaan suinkin pystyy ja ehtii 12 minuutissa.

Elämäni ensimmäinen kuupperi oli 5 1/4 kierrosta kenttää ympäri eli 2100m. En muista millä luokalla juoksin 1500m 7,04 minuuttiin, mutta aika on jäänyt mieleen. Ehkä sen takia, että takanani juossut mua silloin varmaan 15cm pidempi ballerina kertoi juoksun jälkeen ajatelleensa että mun kuului olla häntä nopeampi.

Toinen kisa otettiin poikien kanssa ehkä vähän epäreilusti heidän treenien jälkeen. Mutta siinä kun nyt sattuivat kentällä hengailemaan niin Puoliskoni heitti, että "jätkät tikkari sille joka voittaa Petran 400 metrillä". Tässä oli mukana Jekku ja hänen kaksi joukkuekaveria. Ja minä lähdin tietenkin täysillä, sillä oletuksella, että jokainen poika juoksee musta jossain kohtaa ohi. Vaan ei juossut. Pojat lopetti kesken, jopa meidän Jekku käveli maaliin. Juoksin ajan 1,24.47 min. Ja heti seuraavalla viikolla uudestaan juoksin 1,24.81 min. Tajusin että mä oon edelleen nopea, vaikka en oo tehnyt mitään oikeesti moneen vuoteen!

Seuraava kipinä oli Hippo maantiejuoksut, joihin Jekun joukkue osallistui. Samaan settiin tietenkin meiltä myös melkein koko jengi ja käytiin useamman kerran kentällä treenaamassa tuota 2km matkaa Nupun kanssa. Myös sateessa. Ässä jouksi 400m hopealle, Jekku 1km kultaa ja Nuppu 2km neljänneksi. 

Heinäkuussa päätin aloittaa spagaatijumpan jälleen kerran ihan tosissaan, ei se nyt ihan niin mennyt, kun oltiin reissussa ja oli kaikkea muuta tekemistä... Mutta nyt kun lapset on koulussa ja päiväkodissa ja puoliskoni töissä ja minä olen yksin toimettomana ja tylsistyneenä kotona päivät.... (vitsi, ei täältä kotoota hommat lopu kesken)

Nyt minä alan pitää treenipäiväkirjaa ja mun tavoitteet on:

•  10 VATSALINKKARIA PUOLAPUILLA - Puolapuilla roikkuen siis jalat suorana 90° kulmaan. Tämän aloitin jo kesäkuussa, aattelin et sehän on ihan iisibiizi, sain kaksi puhdasta ja viiteen asti aika vaivalloisesti. Mun etureisistä loppui voima! En olis uskonut. Tämä on jo aika lähellä, nykyään saan sen 10 ja vähän päivästä vaihdellen saattaa tulla 3 ekaa puhdasta tai jopa 6 puhdasta. 
• OLLA NOPEA: tavoiteena mulla on päästä 800m 2min aikaan. Tätä en ole vielä edes alkanut treenaamaan hups. 400m ei myöskään oo käyty heinäkuun jälkeen kellottamassa, että pääsenkö edes alle 1,24 vielä. Lenkkarit on ostoslistalla.
• ALOITTAA LENKKEILY Lisäksi ajattelin tota 800m 2min tavoitetta varten alkaa leinkkeillä ihan kunnolla pitkää lenkkiä ja nopeaa lenkkiä. Ongelmaksi muoduistuikin kengät.... Joten nyt mun tavoite on sitten rullaluistella 10km vähintään kerran viikossa niin kauan kun rullilla vaan sään puolesta pääsee kulkemaan.
• SPAGAATI - sovelluksessa on tasoina aloittelija, keskiverto ja haastava, ja treenit on jaettu 30päivällä (joka 5. päivä on lepo). Koska mulla jäi vähän päiviä heinäkuussa välistä ja aloin kyllästyä tekemään koko ajan päiviä 1-3, olen nyt elokuussa aloittanut aloittelija tason päivä ykkösestä ja tehnyt pääasiassa kaksi treenipäivää samana päivänä. 

Ja hei mulla alkoi tällä viikolla työnhakuvalmennus ja näköjään mähän suoritan nyt tätä työttömyyttä - ei kun työnhakuaikaa sitten ihan oikeaoppisesti, kun panostan nyt omaan hyvinvointiini... :D 

"Tietoinen läsnäolo: keskityt itseesi, omiin ajatuksiisi ja tunteisiin, tietoisesti. Monesti arjen kiireissä tämä unohtuu, ota siis työnhakuaika mahdollisuutena olla tietoisesti itsesi puolella ja huolehtia itsestäsi." -Lainaus koulutusmateriaalista

Mikä sun syksyn hyvinvointitavoite on? :) 

Yllättäviä juonenkäänteitä arjessa

Olin tavattoman ylpeä itsestäni, koska edelliset kolme postausta oli kaikki viimeistelty ja ajastettu. Ajattelin että nyt kun jatkan muidenkin ikivanhojen postausten viimeistelyä = kuvittamista, saan pidettyä noinkin huikean postaustahdin - 3 postausta viikossa - koko kuukauden. 

Vaan mitäs sitten tapahtui? 

No alkoi helteet tottakai ja reissu ja reissussa vähän rähjääntyy ja nyt ollaan vihdoin kotiuduttu, mutta en vaan ole ehtinyt priorisoida kirjoittamista, eikä ne yllättävät juonenkäänteet toki reissuun tai eliseen tulvaan vielä päättyneet.

Juuri nyt tällä hetkellä, minulla on hetki aikaa kirjoittaa, koska en päässytkään mukaan kannustamaan Jekun joukkuetta Eltsu Cupiin. Eltsu Cup oli viime vuonna yks kesän parhaita tapahtumia. Meillähän olisi vielä huomiseen asti ollut aikaa olla Pölläkarissa, mutta oltiin siellä vain ensimmäinen viikko, koska tällä viikolla oli muita juttuja ja tämä lauantain pelipäivä. 

Sen sijaan että hikoilisin kentän reunalla hikoilenkin meidän terassilla, koska joku oksensi viime yönä.

No pyykkikone pyörii ja minä kannoin aamupalani ja läppärin sun muut romuni pihalle. Tajusin tässä juuri, että miksi ihmeessä aamutoimet laiturilla auringossa on vain Pölläkarin juttu, samanlailla kuin aamupuron syöminen mökkirappusilla on mökkijuttu.

Meidän terassille paistaa aamusta asti aurinko, joten miksi en tekisi noita mukamas tiettyyn paikkaan kuuluvista kivoista rutiineista myös kotirutiineja! Aamujumppa terassilla tosin taitaa jäädä toistaiseksi haaveeksi, koska hiki tulee ihan vaan sudokuvihkon täyttämisestäkin. :D 

Nämä kuvat on  eiliseltä, kun järjesteltiin aidatonta terassia vähän uudelleen ja kerättiin Kirpun kanssa vielä viimeiset Pionit maljakkoon. Meidän pihalta löytyi Pionipuska ja onneksi keräsin sateen maahan pieksemien kukkien joukosta kaksi kimppua sisälle ja kolmannen kaverillekin, koska nyt reissusta kotiuduttuamme ei enää montaa kukkaa löytynyt. Aika ihana silti, että noin pienestä asiasta kuin kukkien leikkaamisesta maljakkoon riitti myös iloa moneksi päiväksi.

Miten sie olet nauttinut helteistä? :)

Kengät kovilla

Tein viime kesänä instaan reelsin, että me ei kierrätetä lasten kenkiä. - koska ei niistä jää mitään kierrätettävää. Sama tarina tosin on myös aikuisten kengillä. Toki voin hankkia itselleni uusia kenkiä kirpparilta, mutta minun jälkeen kengät ovat enää roskistavaraa.

Viime talvena heitin roskiin mun vaelluskengät, koska niistä irtosi pohja. Ne ostettiin 2009 koulun hiihtovaellusreissua varten, kun opiskelin Varalan Urheiluopistossa.

Kuukausi vaelluskengistä luopumisen jälkeen heitin roskiin mun toiset talvikengät, joista pupu oli jyrsinyt puolet nauhalenkeistä ja joissa jo yhden talven kuljin niin, että sivusauma oli ratkennut, ilman talvivuorta siinä olisi ollut reikä... Mutta nekin olivat mulla ainakin 5 vuotta käytössä! 

No nyt mie sain äitienpäivänä uudet valkoiset tennarit, joten ehkä nyt heinäkuussa on vihdoin aika luopua näistä mun lempparikengistä, jotka ostin keväällä 2022.

Mulla on yläasteelta saakka ollut haaveena Reebokin Princess kengät. Koska ne oli kilpa-aerobicin kisakengät. Mä halusin ne, kisakengät ja kisapuvun! Mutta en koskaan kilpaillut, joten en tarvinnut kisakenkiä.

Varalan aikoina löysin sattumalta punaiset varrelliset kengät, jotka mun oli pakko saada. Elämäni ensimmäiset itseostetut Reebokin kengät oli korkeavartiset punaiset Reebok Freestyle Hi kengät, joissa oli valkoiset tarrat. Jos ne vielä tulee uudestaan markkinoille, niin sellaiset karkkitikkukengät mun on pakko saada uudet! Niissä kengissä oli pala mun identiteettiä 2008-2011.

Rovaniemellä asuessa mulla oli punaiset korkeavartiset Reebokin kengät ja vihreä Adidaksen laukku. Harmi ettei noilta ajoilta ole enää yhtään kuvaa. 

Keväällä 2022 viimeisen äitiysloman alettua päätin vihdoin panostaa unelmakenkiini ja voi pojat materialismi onnellisuus.

Jos kerran vihdoin ostin itselleni kisakengät, niin ostin niitä tietenkin kahdet eriväriset. Ne perinteiset valkoiset kisakengät "arkikäyttöön" ja toiset vaaleanpunaiset mokkanahkaiset kirkko- ja kauppakengiksi.

Noista valkoisista oli pohjapuhki jo syksyllä 2023. Lempikengät, kun olivat ja helposti puettavat, niin niillähän kuljettiin vähälumisen talven läpi, sukat märkinä. Kun pohja kerran jo vuosi, niin niillä ei sitten niin ollut enää muutenkaan väliä ja olivathan ne pinkkien lisäksi mun ainoat kengät. Niillä myös potkittiin lasten kanssa jalkapalloa, 2023-2024, kunnes viime kesänä pohjat irtosi ja hävitin kengät. 

Sen jälkeen vaaleanpunaiset mokkanahka Prinsessat olivat mun ainoat kengät. Kenkäparat. En aikonut pelata ne jalassa jalkapalloa, mutta kun ne oli mun ainoat "kesä" kengät niin eihän mulla ollut vaihtoehtoa. Pelaamatta jättäminen katsos ei ole vaihtoehto lainkaan! Ja nyt vuotta myöhemmin myös nämä mun kirkko- ja kauppakengät on roskiskamaa, varsinkin oikean jalan kenkä, josta näkee että siihen on tainnut osua joku nappiksella useammin kuin kerran.

Jo useamman kerran kevään aikana puoliskoni kutsui kenkiäni hirveiksi ja joo on hänellä ehkä pointti. Äitienpäivänä käytiin kenkäostoksilla. Mutta vielä mie hankin uudet kisakengät, valkoiset ja mustatkin ja ehkä pinkitkin. 

Kengät kokivat kuoleman vuodessa. 😅 Tai oikean jalan kenkä, vasenhan on vielä ihan ehjä ulkoisesti. Harmi etten voi ostaa vain uutta toisen jalan kenkää. Postauksen kuvien välillä on muuten aika tarkalleen kaksi vuotta. Sisällä otetut kuvat on 8.7.2023 ja ulkona otetut otettu 7.7.2025

Lempi kengät voi kestää vuosikausia tai sitten näyttää just siltä, että ne todellakin on olleet kovassa käytössä vuosikausia.

Kestääkö sun kengät?

Rakastan olla äiti, koska....

25.5.2025

Viimeisen vuoden aikana oon tehnyt kovasti, mutten silti tarpeeksi, töitä Unelmalaatikon ja itseni eteen. On hetkiä kun en usko itseeni ja omaan tekemiseen yhtään, mutta jokaisen asiakaskohtaamisen jälkeen tajuan, että tää on just sitä mitä mun kuuluu tehdä ja mitä haluan tehdä.

Mitä enemmän oon tehnyt tehtäviä itseni ja liikeideani kirkastamisen eteen, oon tajunnut että mun ikigai on äitiys. Kaikki muut on olleet aina plan B tai jotain, koska äitiys ei ole ammatti. Siis ihan lapsesta asti. Pihalla vanhempien tyttöjen kysyessä mikä musta tulee isona, vastaus on aina ollut äiti ja sitten liikkaope tai jotain muuta. 

Mulla on maailman parhaat lapset, mutta se ei todellakaan tarkoita että äitiys olisi aina helppoa. Viimeksi tänään menin askarteluhoneeseen iltakaaosta pakoon. Samaan aikaan pitäisi olla aikuinen joka kertoo lapsille säännöt ja samaan aikaan oon pikkutyttö, josta tuntuu ettei nää toiset lapset halua leikkiä mun kanssa eikä niillä kiinnosta mitä mie niiltä pyydän. 

Taisin jopa mennessäni huutaa että älkää puhuko mulle ennen kuin olohuone on siivottu ja se en ole minä joka sen siivoaa. Ja sitten itketti, miksi en osaa olla sellainen äiti kun haluaisin olla.

Iltakaaos on mun pahin heikkous, mutta onneksi ennen sitä oli monta tuntia aikaa kerätä ihania hetkiä.

Päiväkodista nuorinta hakiessa hän meinasi, että pitää vaihtaa kaikki ulkovaatteet, en suostunut. Mutta tänään ei tarvinnu vääntää asiasta yhtään. Totesin vain, että tarvitset haalaria jos menette serkun kanssa ulos, mie käyn hakemassa sun kypärän niin mene sie jo serkun (ja hänen äidin) kanssa autolle. "Jee jee jee". Rakastan kolmevuotiaan vilpitöntä iloa.

 

Ja maanantaina Mary Kay mondayssa kokeilin ensimmäistä kertaa huulten rajauskynää huulipunan kanssa. Kotiin tullessa Kirppu katsoi minua ja osoitti omia huuliaan äiti mulla ei oo tota! Laitettiin yhdessä huulipunaa ja sanoin, että hän saa yhden mun huulipunan omaksi (sellaisen jonka hän katkaisi pari viikkoa sitten 😅) ai mulle ikioma? Kyllä! Voitteko kuvitella mikä ujo hieman epäuskoinen riemu siitä syntyi ❤️

Jekun kanssa korjattiin eilen läksyjä yhdessä ja vaikka julmakumi meinasi alkuun vähän ärsyttää, niin lopulta meillä oli ihana hetki. Ja tänään murjottamiseni päätteeksi kävin toivottamassa jokaisella nukkuvalle lapselle hyvää yötä. Lapsen ilme muuttui kun korvaan kuiskasi hyvää yötä äitin aarre, äiti rakastaa sua, olet ihana. 

Nuppu on äidin prinsessa, Jekku on aarre, Ässä on pikkumuru ja Kirppu pikkuprinsessa. 

Ässä on oppinut laskemaan rahoja ja meillä oli hauska kauppareissu jalkapallopelien jälkeen. Mulla ei ollut lompakko matkassa, kun luulin ettei peleissä olisi kiskaa. Käytiin hakemassa kotoa tyhjiä pulloja ja lompakko. Tällä kertaa kauppareissuun ei liittynyt pettymyksiä tai vinkumista, vaan laskettiin yhdessä paljonko rahaa on ja mitä sillä saa ja vaihdettiin sipsit toiseen merkkiin että karkkipussiin jäi enemmän rahaa. Ässä alkaa olla taitava myös sopivan pienten irtokarkkipussien keräämisessä. Siihen ei meinaan riitä mun matikkapää mitenkään, että saisin laskettua kuinka monta grammaa saa eurolla kun kilohinta on x. 

Nupun kanssa minulla on eniten opittavaa, tietenkin esikoinen kun on koekappale. Ja aika usein ylipäätään minusta tuntuu, että mä rakastan olla äiti, mutta nää lapset ei kyllä rakasta mua yhtään.

Ehkä se kuitenkin kantaa heitä tulevaisuudessa, että heitä on haluttu rakastaa ja auttaa, vaikka kotitöistä saakin vääntää.

Mie Rakastan olla äiti, koska noiden pienten ja jo aika isojenkin lasten ilot ja jutut on maailman parasta. Ja mulla on etuoikeus olla tässä heitä varten, silloin kun he kaipaavat. Mulla on etuoikeus ja ilo saada rakastaa näitä pieniä ihmisiä joka solulla, siksi mie Rakastan olla äiti.

Kaikki mikä voi mennä pieleen

21.4.2025

Niin monta juttua voi mokata ja pilata ihan ite. Tällä hetkellä vellon tunteessa, että olen epäonnistunut yritykseni kanssa, mutta samaan aikaan mulla on myös tosi syvällä tunne, että mä en tule ikinä saamaan palkkatyötä. Kukaan ei halua mua töihin. Ja olen kuulkaas nyt hakenut kevään aikana useampaa osa-aikaista työtä ja kesätöitä. Töitä joka kattaisi starttirahan kokoisen loven lompakosta. Ja kaikki menee pieleen. Viimeisimmän työhakemuksen lähetettyäni tajusin vielä nolanneeni itseni koko hakemuksessa. 

Kyseistä kesätyötä oli tarjolla ainakin kahdella eri ilmoituksessa. Toisessa oli mainittu vain paikkakunta ja toisessa oli mainittu paikkakunta ja kauppakeskus. Joten näistä kahdesta ilmoituksesta tuli jotenkin olo, että toimipaikkoja voisi olla kaksi. Noh lähetin hakemuksen ja tarkistin tilanteen - eip. Paikkoja on vain yksi. Ja minä vielä kirjoitin, että toiseen paikkaan haluaisin mieluummin koska siihen pääsee julkisilla helpommin kuin sinne, missä se todellinen työpaikka nyt sitten lopulta olisi. 

Noh tämä sähläys on täysin turha, mikäli huomenna saisin puhelun jatkohaastattelusta ja jos sitten vielä saisin kyseisen työpaikan kesäksi!

Tiedän myös sen että olen ihan itse vastuussa tästä kaikesta. Ujostelin alkuun markkinointia, vertaan itseäni liikaa muihin, teen hyviä suunnitelmia, mutta en toteuta niitä. Enkä edes osaa kertoa miksi en saa niitä toteutettua. 

Tarkoitus on ollut saada Unelmalaatikon some rullaamaan ihan omalla painollaan, eli siis tehdä julkaisuja niin paljon että voisin ajastaa vähintään viikon, mieluummin useammankin viikon postaukset etukäteen. Mutta mulla menee niin tuhottoman paljon aikaa yskittäisten postausten tekemiseen, että ennätys taitaa olla kaksi tai kolme postausta yhdessä päivässä. Olen joskus kirjoittanut jopa kolme blogipostausta yhdessä päivässä eikä tuntunut missään. Unelmalaatikon sisältöä tulee yliajateltua. 

Mutta sehän siinä onkin. Huijarisyndrooma on kova. Todella kova. En ehkä ole koskaan sanonut tätä julkisesti, mutta sanonpa sen nyt. Mun tavoitteeni on Unelmalaatikon alusta asti ollut päästä aloittamaan Baby Balance opinnot. Otin selvää eri vauvahierontakoulutuksista joihin minulla oli mahdollista osallistua. Käymäni Organic Spiritin koulutus oli hyvä ja varmistin ennen koulutusta, että onko minulla liikunnanohjauksen perustutkinnon perusteella tarpeeksi pohjakoulutusta tulla koulutukseen ja perustaa sen jälkeen koko yritystoimintani sen varaan. 

Katsokaas kun Baby Balance metodia pääsee opiskelemaan vain terveydenhuollon ammattilaiset, ja sillä listalla ei liikunnanohjauksen perustutkinnolla pärjännyt. No ei se mitään. Koska pääsin kuitenkin koulutukseen ja sain jo suorat ohjeet mitä pitää tehdä, jotta pääsen mukaan Baby Balance opintoihin joten reittihän oli täysin selvä. Ensin Organic Spiritin vauvahieronta koulutus. Sen jälkeen lääketieteen perusteet 15op maksaa 250 € kansalaisopiston verkko-opintoina ja sitten vaan heti mukaan Baby Balance opintoihin.

Rahaakaan tuohon BB opintoihin ei ollut, mutta eihän se ollut ongelma, koska pääsin jo perustamaan yrityksen ja hoitamaan asiakkaita, sain starttirahan, joten kaikki tulot joita yritykselle tulisi olisivat extraa, jotka voisin käyttää tuleviin opintoihin.

Ja sitten törmään huijarisyndroomaan, voinko edes mainostaa itseäni, kannattaako kenenkään ostaa mun palvelua? Olenko mä ihan surkea tässä mitä yritän, pitäisikö mun yrittää jotain ihan muuta? Mitä se jotain ihan muuta sitten olisi? No nyt on vähän myöhäistä perääntyä.

Mutta samalla ollaan edelleen siinä pisteessä, että yrityksen tulot ei riitä siihen, että pääsisin kouluttautumaan lisää, mikä toisi mulle lisää keinoja palvella asiakkaita ja mikä auttaisi selättämään huijarisyndroomaa. Ja sitten kun näitä tällaisia kivoja ajatuksia on yksinäinen mieli täynnä, niin voitte kuvitella että välillä se syö koko olemusta. 

Epäilen kykyjäni olla äiti. Olen aivan surkea, epäluotettava ja huono vaimo. Joten miksi ansaitsisin yhtään mitään. Kai mun elämän tarkoitukseni on vain epäonnistua kaikessa mitä yritän?

Voitaisko yrittää vielä kerran vauvaa. Voisin näyttää itselleni vielä kerran, että jos en mitään muuta osaa ja missään muussa en onnistu, niin edes mun kroppa osaa olla raskaana ja synnyttää ja osaan hoitaa vauvaa. (Ei, emme ole yrittämässä vauvaa, kuparikierukka on kulkenut mukana ongelmitta jo puolitoista vuotta.)

Ja koska niin valtava huijarisyndrooma aalto pyyhkii jatkuvasti ylitseni, olen jo miltei vainoharhainen senkin suhteen, ettei kukaan muukaan voi haluta minua - kuten lapset tai puoliso. Ja kun näitä ei osaa ääneen sanoittaa, niin tässähän sitä on hyvä olla yksin näiden mustien pilvien alla.

- - - - - - -

Tämä postaus on kirjoitettu samaan aikaan Mustan pilven alla (KLIK) kanssa

ja sitä seurasi Joskus pitää käydä syvällä, että voi nähdä pinnalle (KLIK)

Kiitos mielenkiinnostasi, valitsimme toisen

Otinpa eteeni puhtaan sivun, vaikka oikeasti mulla on luonnoksissa paljonkin juttuja odottamassa vuoroaan tai siis kuvia. Eikä mulla oikeastaan ole edes mitään asiaa. Mutta sitäkin enemmän on haluttanut jo monena päivänä tulla kirjoitamaan jotain. Ihan sama mitä, kunhan vaan jotain. Mutta en ole pysähtynyt läppärin ääreen ja oikeastaan olen ehkä vähän tietoisesti ja tiedostamattakin vältellyt ruutuja.

Kielteiset päätökset nimittäin ahdistaa. Ja sellaisia on tässä tullut vastaan pitkin kevättä. Nyt vihdoin yksi huoli on saatu ainakin osittain selätettyä, mutta sitten edelleen edessä on kysymys: Mitä mie nyt teen? 

En tiedä kerroinko teille siitä miten me päädyttiin loppuvuodesta muuttamaan. Tarina menee näin: Lauantaina sain viestin, jossa kerrottiin että keskustassa on talo vuokralle, jossa on kaksi vessaa ja voisi sopia meille. Myynti-ilmoitusta katseltuamme illan mittaan ja pienen keskustelun jälkeen laitoin sunnuntaina viestin ja sovittiin näyttö maanantaille. Maanantaina käveltiin koululaisten kanssa katsomaan taloa. Elettiin lokakuun loppua, ja torstaina irtisanottiin meidän vanha koti ja päätettiin muuttaa.

Muutama viikko sitten sain samalta henkilöltä viestin: ootko huomannut tämmösen työpaikan. No en ollut ja hain sitä heti! Mie olisin tuohon työhön täydellinen ja se työ olisi mulle täydellinen! Ja palkka niin hyvä, että vaikka se olisikin ollut vain määräaikainen, se olisi pyyhkinyt nykyiset rahahuolet mennessään. Ja koska sain vinkin samalta ihmiseltä joka tämän talonkin vinkkasi, niin latasin odotukset aika korkealle. 

Se työ on mulle, pakko olla ja mulla olisi siihen varmasti paljon annettavaa - ja mun koulutus luki pätevyysvaatimuksissa. Saatiin tää talo, josta hän mulle vinkkasi, joten tuo työpaikka kutsuu ja odottaa mua ja on mua varten, se on mun. Ja paikkoja oli tarjolla 2 - toinen varmasti mulle!

Kevään aikana olen laittanut työhakemuksia aika paljon, etsien kesätyötä ja kokoaikaityötä ja osa-aikatyötä, jotain mitä vaan, ettei tarvitsisi olla työtön työnhakija ja laittaa Unelmalaatikkoa takaisin pöytälaatikkoon. Ihan mitä vaan mistä vain saisin edes tonnin palkkaa kuukaudessa.

Tähän työhön mulla olisi ollut ammatillinen pätevyys ja se olisi ollut hyvin lähellä mun yläasteen aikaista unelma-ammattia. Täydellinen match. Ja kerkesin innostua jo pelkästään sen olemassa olosta. CV:n päivitys, hakemuslomakkeen täyttö ja sitten vaan odotellaan kutsua haastatteluun.

En muista, että mikään olisi pitkään aikaan pudottanut mua yhtä korkealta ja yhtä kovaa, kuin tämän kertainen sähköpostiviesti joka kertoi, ettei minua valittu edes haastatteluun. En päässyt edes näyttämään kuinka hyvin olisin sopinut työhön.

Aikani itkettyäni, suorastaan vollotettuani silmät punaisiksi, niin pettymyksestä, etten kelvannut edes haastatteluun kuin siitä, että epävarmuus vaan jatkuu, kävin huuhtomassa kasvot ja lähdettiin kohti kenttää ja Jekun pelejä. 

Puoliskoni lohdutti, että työhön luultavasti valittaisiin henkilöt jotka saa palkkatuen. Lopulta kun valintapäätöksestä tuli tiedote, totta kai googletin nimet. No toinen valittu oli ihan eri sarjassa. Ja oletettavasti molemmat jo ennestään tuttuja työnantajalle, piiri pieni pyörii. Pettymys ja itku muuttui ärsytykseksi. Ei mulla ollut alunperinkään mitään mahdollisuuksia noiden rinnalla.

Mun usko on nyt kovalla koetuksella, että vielä mä lyön oman yritystoimintani läpi tai mua odottaa jossain joku työ joka on just nyt mulle tarkoitettu. Mikä tarkoitus millään tällä on, opin vain etten kelpaa mihinkään enkä kellekään. Paitsi siis tietysti äidiksi ja perheelleni, mutta kun tässä maailmassa nyt vaan on sellanen tyhmä juttu kun raha, mitä ilman ei pärjää ja äitinä oleminen nyt ei valitettavasti ole rahaatuottavaa työtä.

Samaan aikaan mulla oli edessäni kytevä nuotio nimeltä Unelmalaatikko. Sydän sanoo että heitä lisää puita, nyt markkinoidaan isommin ja enemmän kuin ikinä jokaiseen ryhmään silläkin uhalla että saan bännit. Nyt sen nuotion pitää päästä roihahtamaan kunnolla ja vasta ollaan päästy alkuun. Nyt olisi mentävä vaikka seinästä läpi ja heti, mieluummin jo maaliskuussa - mitä muuten todellakin yritin - maaliskuussa, huhtikuussa, toukokuussa. Vaan pakko kumartua työkkärin puoleen ja kaataa vettä nuotion päälle ja tukehtua savuun kesäkuussa.

Virallisesti työtön työnhakija, vihdoin - koska nyt pystyn taas maksamaan laskut ja taas - olen hukassa. 

Kesän eka rengasretki

Puoliskoni oli jo kaksi viikkoa kesälomalla, joista ensimmäisen perjantaina lähdettiin reissuun. Koska meidän möhköfantti - seitsen paikkainen auto - on edelleen korjaamon pihalla, ollaan tarvittu vähän kyytiapuja kokoperheen reissuille. Näin myös meidän kesän ensimmäistä rengasretkeä varten soitin Mummun avuksi.

Jekku pääsi pelaamaan Ilves Cupiin Tampereelle. Niinpä perjantaina Mummu ajoi Jyväskylästä meille, nappasi Nupun kyytiinsä ja lähti kohti Tamperetta ja meidän majapaikkaa. Onnea on äidin ystävät jotka ovat pysyneet toistensa elämässä lukiosta aikuisuuteen, ja minunkin koko elämäni. Saimme majoittua mun Tampere-perheen luokse, joka aikoinaan majoitti minua, kun kuljin Jyväskylästä Tampereelle kouluun. Me loput suuntasimme sinne paria tuntia Mummua ja Nuppua myöhemmin.

Perjantaina autossa istuttiin melkein 3 tuntia pysähdyksien kanssa. 

Tampere kaksi yötä.

Lauantaina pelien välissä oli niin pitkät tauot, että ajeltiin kentän ja majapaikan väliä, ja melkein myöhästyttiin viimeisestä pelistä koska kröhm joku ehkä nukahti eikä toinen tajunnut laittaa herätyskelloa. Oltiin kentällä viittä vaille pelin alkua - yleensä kentällä pitää olla 30min aikaisemmin, mutta Jekku pääsi kuitenkin aloituskokoonpanoon. Se olikin turnauksen ensimmäinen voitettu peli meidän pojille.

Mummu ja Nuppu kävivät katsomassa yhden pelin ja suuntasivat jo lauantaina Jyväskylään. Sunnuntaina oli vielä kaksi peliä ja majapaikasta poistuttuamme tuttu reitti Tampereelta Jyväskylään tuntui tosi lyhyeltä. 

Sunnuntaina autossa n. 1,5h 

Jyväskylä yksi yö. 

Jekun toive olisi ollut jättää Jyväskylän pysähdys väliin, mutta ei me oltaisi mökillä saunaa ehditty lämmittää kuitenkaan enää sunnuntaina niin pysähtyminen oli hyvä päätös. Lapset ehtivät nähdä Vaariakin hetken ja mentiin melkein ajoissa nukkumaan. 

Maanantaina käytiin koulun kentällä testailemassa miltä isompi pallo tuntuu. Meidän molemmat pojat pelaa tällä hetkellä 3 koon pallolla, mutta Tampereella pelipallot olikin kokoa isommat. Mummu nappasi koululta molemmat tytöt kyytiin ja he lähtivät edeltä mökkiä kohti. Me lähdettiin poikien kanssa Prisman kautta ja matka jatkui yhden pysähdyksen taktiikalla.

Maanantaina autossa melkein kaksi tuntia. 

Mökillä kaksi yötä.

Ja mitäs sitä mökillä ensimmäisenä muuta tehtäisikään, kuin laitettaisiin sauna päälle! Mummolla oli siellä jauhelikeitto tuloillaan ja Kirppu oli jo ehtinyt yhdet vaatteet kastella, vaikka ei me lopulta tultu kuin ehkä puolituntia Mummun autoa myöhemmin. Mökillä ohjelma oli hyvin selvä: uitaisiin, saunottaisiin, syötäisiin ja nukuttaisiin. Ja pikkuisen potkittiin jalkapalloa ja pallo meinasi mennä järveen vain kerran. Ja vain meinasi, kerkesin napata sen juuri ja juuri. Maanantaina saatiin lapset nätisti nukkumaan ja käytiin vielä iltamyöhään kahdestaan saunassa ja uimassa.

Lapsia nukutti muuten mökillä tosi hyvin! Ja tiistaina, kun Kirppu ei nukkunut päiväunia, hän kävi ihan itsenäisesti nukkumaan! Tultiin saunasta sisälle aika tarkalleen kahdeksalta ja hän jäi pukemaan, kun minä menin laittamaan pyyhkeet ja uikkarit saunaan kuivumaan. Takaisin tullessani hän oli käynyt meidän sänkyyn Jekun viereen nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa pakkasin vielä suurimman osan meidän tavaroista ja vein valmiiksi autoon.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä mun siskot ja siskonpojat saapuivat mökille. Keskiviikko aamuna Kirppu kävi vielä saunomassa serkkujen kanssa ja kastelemassa varpaita järvessä. Kirpulla alkaa olla hyvät valmiudet oppia uimaan, toivottavasti uintikelejä riittää tänä kesänä! 

Keskiviikkona myöhäisen aamupalan jälkeen klo 11.30 me hypättiin Kirpun ja poikien kanssa autoon ja jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla suunnattiin auton nokka kohti kotia. Nuppu jäi vielä mökkeilemään tätien ja serkkujen kanssa.

Keskiviikkona autossa neljä tuntia.

Yksi tunti kotona, suihkun kautta vaatteiden vaihto ja vesipullot täyteen.

Matka jatkui kohti seuraavia Kymiliigan pelejä. Kentällä täsmälleen ajoissa klo 17.00 ja 30min ennen ensimmäisen pelin alkua.

Miten teidän loma on sujunut? 😊

Elämäni ekat mokkapalat

Tiesittekö että mokkapalat ja jalkapallo kuuluu yhteen.  Ja ilman jalkapalloa en olisi koskaan tenhnyt mokkapaloja!

Meidän perheen jalkapallo historia lasten osalta alkaa talvesta 2023. Jekun joukkue on perustettu helmi-maaliskuussa 2023, muistan sen siitä, että vein Jekun ensimmäistä kertaa treeneihin kun joukkue oli kasassa ehkä kolmatta viikkoa ja koululta lähdin takaisin kotiin ottamaan Kirpun 1v kuvat. Jekku on nyt siis pelannut joukkueessa n. 2,5 vuotta.

Nuppu kokeili jalkapalloa tyttöjen joukkueessa touko-heinäkuun 2023, heinäkuussa mukaan tuli yleisurheilu ja siirryttiin sinne. Ässä aloitti kesällä 2023 pallokoulussa ja 2024 marraskuussa pallokoulu vaihtui joukkuetoimintaan. Puoliskoni on valmentanut Jekun joukkuetta päävalmentajan roolissa ainakin huhtikuusta 2023, ellei jo aiemminkin.

Oikeastaan aika hassua ajatelle, että me ollaan oltu futisperhe vasta kaksivuotta, koska tämän hetken läheisimmät kaverisuhteet tulee tuolta futispiireistä, erityisesti Jekun joukkueesta. Ja kahteen vuoteen ei ole tainnut mahtua yhtään turnausta, jossa en olisi ollut mukana kannustamassa. Jekulla oli tänä keväänä yksi kaksipäiväinen turnaus Vierumäelle, näistä missasin ekan päivän - koska olin Ässän kanssa Lahdessa futiksen merkeissä. Uskallan väittää meidän perheen olevan aika omistautunut lasten harrastuksiin.

Meidän futishan pyörii pääasiassa iskävalmentajien ja joukkueen vanhempien talkoovoimilla. Meidän perheen talkoilut ovatkin olleet pääasiassa puoliskoni heiniä. Valmentaja kun on kentällä kaikissa treeneissä ja peleissä. Minä olen kentän laidalla keskittynyt kannustamisen lisäksi myös Kirpun ja Ässän tarpeisiin. Kaikki nämä kaksi vuotta, vaikka tottakai meidänkin joukkueella on ollut turnausten kioski- ja kenttävastuita.

Huhtikuussa otin Kevät Cupiin elämäni ensimmäisen talkoovuoron ja tein samalla elämäni ensimmäiset mokkapalat. Ja jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, niin tottakai tein samaan syssyyn myös vegaaniset mokkapalat muffinsivuokaan. Tottakai sen kerran kun leivon, niin tein sitten myös Nupulle omat ja Jekulla on joukkuekaveri jolla on samat allergiat kuin Nupulla, joten vein sitten kiskan ohi hänelle omat. Kiskoissa on yllättävän hyvin huomioitu allergeenit, mutta onhan munaton ja maidoton vähän nextlevel monelle, jolle ruoka ja allergiat ei ole ammatti tai arkipäivää.

Jos nyt saan olla ihan rehellinen niin Puoliskoni vaikutti olevan ehkä jopa kauhuissaan, että päätinkin nyt alkaa leipomaan yhtään mitään. Olisi pitänyt vaan olla onnellisesti hiljaa ja luottaa siihen että meidän perheen talkoo-osuus on hänen kauttaan jo hoidettu. Ja toisekseen kauhu oli ehkä ihan aiheellista, kun minä en ihan hirveästi viihdy keittiössä. Jos jonkun metatyön olen onnistunut hänelle siirtämään salakavalasti, niin se on ruokahuolto kaupasta lautaselle asti.

Kaikki yllättyi positiivisesti, eikä hermotkaan menneet kokatessa. Saan tehdä toistekin, ainakin kotiin. :D

Mokkapalapellin tein Valion reseptillä ja vegaanisen reseptin löysin Pullahiiren leivontanurkasta. Vegaaniversiossa oli tosin niin paljon kahvia, että hirvitti tehdä ne lapsille. Itse en ole koskaan juonut kahvia, enkä usko että se voi edes maistua hyvältä :D Seuraaviin voisin kokeilla tehdä vain tumman kaakaon. 

Täydellinen äitienpäivä

Ootko kokenut joskus äitienpäiväpettymyksen, vaikka et ehkä edes ole osannut kertoa millaisia järjestelyjä, lahjoja tai ajanvietettä toivoisit? Mullakin on ollut monta sellaista äitienpäivää, etten ole osannut edes kertoa mitä päivältä toivoisin, ja sitten pettynyt kun ei se vastannutkaan odotuksia - joita en edes itse tiennyt laittavani päivälle. Sitten tajusin lakata odottamasta mitään ja mulla on ollut jo monta täydellistä äitienpäivää! 

Tänä vuonna nukuttiin pitkään ja lähdettiin myöhässä lasten kanssa kirkkoon. Puoliskoni heräsi meidän tehdessä lähtöä ja mietti missä välissä avaan lahjat. Siihen totesin, että sitten kirkon jälkeen ennen kuin lähdetään syömään. Viimevuonna meillä oli ensimmäinen äitienpäivä, kun puoliskoni ei tehnyt enää viikonlopputöitä, joten aamupala sunnuntaina ei ole koskaan ollut osa mun äitienpäivää - eikä meidän isänpäivää. Isänpäivänä me herätettiin puoliskoni lauluilla ja lahjoilla vasta kirkon jälkeen ja hän sai nukkua yövuoron jälkeen puolenpäivän yli. 

Tiedän että olen joskus kokenut pahastikin äitienpäiväpettymyksiä, mutta nyt en edes osaa kuvailla sitä tunnetta, en enää muista sitä. 

Aikaisemmin ollaan vietetty äitenpäivä aina mummilassa, nyt kun lähes kaikilla on omat perheet, ollaan jo useamman kerran juhlittu mummin äitienpäivää lauantaina ja oma äitienpäivä sunnuntaina. Tänä vuonna tiesin, ettei me päästäisi lauantaina juhlimaan mummin kanssa, koska Jekulla oli pelipäivä Vuosaaressa. Niinpä sovittiin että vietetään äitienpäivää yhdessä sunnuntaina. Suunnitelma ehti vaihtua parikin kertaa, mutta päivä oli silti meidän näköinen.

Äitienpäivänä meillä oli sotkuinen koti ja myöhästyttiin kirkosta. Yleensä en ala kiistelemään lasten kanssa aamulla siitä kuka tulee mukaan ja kuka jää kotiin. Puoliskoni vuorotyövuosina oli helppoa vaan sanoa että kaikki lähtee niin isi saa nukkua. Äitienpäivänä herätin kaikki ja ilmoitin, että tänään on äitienpäivä minä saan päättää - kaikki tulee mukaan. Ja toisekseen, heidän helmipurkissa oli jo melkein kaikki helmet eli lastenluokan jälkeen olisi tiedossa jätskikestit ja Ässän synttäreiden muistaminen. 

Kotiin tullessa laulettiin lasten kanssa onnittelulaulu. Onko suomeksi mitään muuta kuin paljon onnea vaan? Avasin lasten kortit ja lahjat. Jekku oli tehnyt koulussa lahjan ja Ässä päiväkodissa. Tytöiltä sain kortit. Ässä on edelleen sitä mieltä, että hänen tekemät lahjat on hänen avaamisen jälkeen.

Kirppukin oli avannut oman korttinsa jo perjantaina. Melkein kysyin että haluaako hän viedä sen kaverilleen synttärikorttina, kunnes tajusin katsoa sinne missä kirjekuori oli ollut. Kirpun kortin mukana oli kirje johon lapsi oli vastannut faktoja äidistä. Minä olen muuten neljävuotias Kirpun mielestä. :D 

Lahjomisten jälkeen katsottiin elokuva ja herkuteltiin kevyesti leffaeväillä, oikeasti kevyesti. Jekun kaveri tuli meille hetkeksi leikkimään tai pelaamaan varmaan oikeasti. Ja kerkesin ottaa vielä päiväunet kuola poskella, ennen kuin lähdimme syömään. 

Oltiin niin ajoissa, että ei edes uskallettu mennä ravintolaan sisään. Käytiin sitten tien toisella puolella ostamassa kukka mummille. Tuosta kukkakauppareissusta voisi kirjoittaa melkein oman postauksen. Ässä sai myyjältä lempinimekseen Euro.

Mentiin yhtäaikaa ravintolaan Puoliskoni siskon kanssa mikä oli kovin  hämmentävää, että me oltiin yhdessä ensimmäiset paikalla. Syötiin hyvin ja käytiin kahvilla. Ja päivän päätteeksi sain jalkaani uudet kengät ja syliini ruusupuskan. Ei siis ei kimppua, vaan tuollaisen ruukkuruusun. Kestääköhän se, jos sen istuttaisi ulos? Saman kysymyksen esitti myös mummi, onko meidän antama kukka ulko- vai sisäkasvi, ja ei kyllä ole mitään hajua, ei taidettu edes kysyä. 

Kuvat äitienpäivä asusta otettiin Nupun kanssa eilen, kun äitienpäivän ryhmäselfien lisäksi kamerasta löytyi vaan pimeät peiliselfiet :D 

Epäreilut unenlahjat

Terveisiä erään huhtikuisen sunnuntain myöhäisillasta.

Meillä oli jalkapallon täyteinen viikonloppu, kun futiskausi lähti nyt isosti käyntiin Kevät Cupin myötä. Itse aloitin valmistautumisen viikonloppuun perjantai-iltana. 

Kirppu ja serkku pääsivät iltapalan ja hammaspesun jälkeen pedatulle sohvalle katsomaan Frozenia ja minä menin "siivoamaan" keittiötä. Eli aloitin elämäni ensimmäisten mokkapalojen leipomisen. Ensimmäisiksi mokkapaloiksi olin varsin tyytyväinen lopputulokseen ja nukkumaan mennessä yöllä ennen kahta, uni tuli helposti.

Jekun ensimmäinen peli alkoi klo 14, käytiin porukalla kentällä kannustamassa ja pelin jälkeen suunnattiin pienten kanssa bussipysäkille. Jekku ja valmentaja jäivät jatkamaan ja puoliskoni veli haki minut, Kirpun ja Ässän toiselle puolen kaupunkia hallille. Ässän ensimmäinen peli alkoi vasta 16.20.

Molemmilla oli lauantaina kolme peliä ja kotiin päästessä ohjelmassa oli vain torillat ja nukkumaan. Minä olin sängyssä jo kahdeksan jälkeen ja taisin nukahtaa ennen puolta kymmentä. Sunnuntaina Jekun turnaus jatkui jälleen kolmella pelillä.

Mokkapalat matkaan ja kentälle. Viimeinen peli alkoi 17.10 ja en ole aivan varma oltiinko me edes ennen seitsemää kotona. Seitsemältä olisi ollut kevään viimeinen jooga, mutta se ei käynyt mulla mielessäkään. Ruoan jälkeen 20 yli 8 sanoin puoliskolleni että tulisiko hän jo mun kanssa sänkyyn. Hän voi päivitellä pelituloksia sängystä ja minä voin lukea ja kommentoida muutamat postaukset ennen kuin nukahdan.

No voitte varmaan arvata mikä oli lopputulos.

Yritin nukahtaa ennen yhdeksää, 20 yli 9 kun vihdoin lapsetkin saivat itsensä suunnilleen unikuntoon puoliskoni päivitteli miksi hän on näin aikaisin sängyssä. 

No sittenhän nukkumaan menevät lapset keksivät jos minkälaista pikku puuhaa mitä yritin käydä hoitamassa ja sen kerran, kun nyt sängystä nousin niin kävin vielä pesemässä ripsarit ja aurinkovoiteen pois, vaikka ajattelin etten jaksa.

Kasvopesulta makkariin palatessani mitäs täällä olikaan, kaksi jotka nukkuu ja se toinen en ole minä! Minä halusin tulla petiin ja valmistautua nukkumaan jo ennen puoli yhdeksää, olin ilman puhelintakin jo ennen yhdeksää. 

Nyt kello on kohta puoli yksitoista ja kaikki muut nukkuu paitsi minä. 

Tässä kun nyt hereillä olin niin tiedän ettei se uni olisi kuitenkaan tulossa vielä hetkeen, niin käytin nyt aikani tähän postaukseen. 😅 jospa nyt kohta nukahtaisin minäkin. 

(Kirjoitettu 27.4.2025)

Heitin talviturkin maaliskuussa!

Jep ihan totta! Tätä ei varmaan ole tapahtunut ikinä!

Enkä ole koskaan ennen uinut Kymijoessakaan. Maaliskuun lopussa laitettiin meidän askarteluhuone järjestykseen ja juhlittiin isosiskoni synttäreitä. Sattui kaunis aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä. Käytiin heittämässä frsibew golfia ja päätettiin, että käydään heittämässä myös talviturkit. Tai siis kuka heitti ja kuka ei, ja kuka on harrastanut talviuintia, niin ettei turkkia edes ole.

Mun avantokokemukset on hyvin harvassa. Meillä on täälläkin avantomahdollisuus, eikä jäsenyys koko kaudelle olisi edes kallis, mutta se on sen verran kaukana, että aamu-uinnille ennen töitä pitäisi mennä autolla. Olisi kiva asua niin, että avantoon pääsisi kävellen, niin kuin meidän äiti pääsee. Saisi kivat alkulämmöt, että sinne veteen uskaltaisi nopeammin mennä. Ja muutenkin tykkään kävellä.

Frisbee kieroksen jälkeen toinen auto meni kaupan kautta ja toinen auto suoraan kotiin. Laitettiin sauna päälle ja vaihdettiin uikkarit. Tosin päätettiin että lapset ei nyt heitäkään talviturkkia, koska maauimala oli vielä aivan jäässä ja joen virtauksen näkee pinnalta, ettei se ole mikään ihan kevyt.

Rannasta etsittiin sopiva kohta josta pääsisi helposti veteen ja helposti ylös. Virtauksen takia kaverin kanssa on turvallisempaa ja reitti ylös myös ihan fiksua katsoa etukäteen, ettei sitten kylmissään ala miettiä että mihinkäs täällä saa jalkansa pohjaan tai mistä saa käsillä otteen. Olen myös kuullut huhuja että vesi on uimakelvotonta. Mutta ei se täällä meidän päässä ole.

Olipahan raikasta. Pitää videolta tarkistaa kestikö tämä uinti kauemmin kuin eräs lokakuinen kylmäuinti yritykseni joka kesti videon mukaan nippa nappa 10 sekuntia. :D Toista kertaa ei vielä ole päästy tälle keväälle uimaan.

Nämä postauksen kuvat on muuten screenshotteja siltä videolta, ja siksi ne on myös väärän leveyisiä. 

Joko sie olet päässyt heittämään talviturkin? 

Hei mä huijasin!

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus huijata, mutta viimeinen kuvis työ ei toden totta ollut viimeinen! Tai siis oikeasti kyllä se oli viimeinen kuvataidekoulussa tehty työ, josta mulla on todistusaineistoa olemassa. Mutta on vielä yksi työ jonka voin esitellä! 

Meillä ei ole vielä taulut seinällä enkä yhtään muistanut mun oikeasti tuoreinta taideteosta. Koska kaikki kuvistyöthän ovat kuvataidetta eli taidetta. ja taideteoksia Tämä on harvinaisen poikkeuksellinen teos, koska mä en tykkää piirtää. Tai tykkään, mutta en koe olevani hyvä piirtäjä ja siksi väitän etten osaa ja etten tykkää piirtää. 

Tämä uusin ja viimeisin teos on värikynäpiirros. Ja muistan senkin milloin tän tein! Me oltiin muutettu kesä-heinäkuum vaihteessa 2020 ja oltiin juuri saatu koti ja tarjoilut valmiiksi seuraavan päivän 1v, 4v ja 6v synttäreitä varten. Oltiin saatu muutto pois alta ja uusi koti alkoi näyttää kivalta. Mulla oli ekaa kertaa oma työpöytä, koska tuon kodin olkkari oli niin iso, että siihen vaan sopi työpiste mulle.

Takaisin tauluun. Ollaan siis saatu muutto pois alta, juhla järjestelyt on hyvällä mallilla ja mä katsoin mun työpisteen taulukollaasia todeten että siitä puuttuu jotain. Niinpä illalla ennen nukkumaan menoa piirsin A4 paperille maiseman meidän perheestä ja laitoin sen kehykseen jonka alkuperäinen juliste oli mennyt rikki. 

Tadaa, siitä tuli tämmönen! Kaivoin nämä kuvat jostakin muistoista, Tuo kollaasi on meidän edellisestä kodista meidän makkarista minne nuo taulut vähän niinkuin unohtui, Siellä talossa oli muutenkin jotenkin vaikea laittaa tauluja seinille. Ja tuon ensimmäisen kuvan otin SisustuSeitin Emmalle, kun olin jo kuvannut kaikki taulut ja mietin että missä tämä piirrustus on ja sitten otin kuvan siitä mistä se löytyi, kun olin noin totaalisesti sen itseltäni piilottanut.

Ja nyt mä lupaan että tän jälkeen oon värittänyt vain värityskirjoja. :D  

Kumpi on enemmän sun juttu piirtäminen vai maalaaminen? 

Aamun ajatuksia klo 5.17

29.4.

Tätä en kyllä aio ottaa tavaksi. Vaikka muistan jo ainakin kerran aikasemminkin tehneeni saman. Katsoin sähkönhintaa ja päätin herätä keskellä yötä laittamaan pyykit kuivumaan ja seuraavan setin pesuun. Mulla on kyllä myös muistikuva, että silloin laitoin herätyskellon soimaan, mutten herännyt siihen, enkä sitten kuitenkaan ehtinyt hyödyntää halpaa sähköä kuin sen yhden koneellisen pesemiseen.

Nyt ajastin pesukoneen olemaan valmis tasan 4:00, ajastuksesta huolimatta kun heräsin vessaan 5.17 pesukone oli vasta linkoamassa ja ohjelma päättyi 5.24. Sinällää iloinen yllätys, että pyykit eivät olleet tuntia pesukoneessa odottamassa minun heräämistä.

Nyt on sitten jo seuraava setti pesussa. Tänään voisi päivällä pestä vielä lisääkin pyykkiä, mutta pitää ehkä valita vain sellaisia vaatteita tai liinavaatepyykkiä, jotka voi laittaa kuivausrumpuun. Meillä sataa vettä. Aluksi luulinkin kuulevani kunnon rankkasateen, mutta ei, kyllä se oli se linkoava pesukone vain minkä kuulin. 

Ehdin jo hetken harkita takaisin sänkyyn kömpimistä kun sain märät pyykit ripustettua hengareihin ja telineelle. Avasin kuitenkin läppärin 6.10. Tänään meillä on ohjelmassa Unelmalaatikon marrkinointia ja viikkaamista. Videoiden kuvaamista hidastaa, puhelimen täysi muisti. Mulla on nyt leikkauspöydällä yksi video, jota en saa tallennettua koska tila ei riitä. Mutta jos saisin tämän videon tallennettua ja sen alkuperäisen poistettua tilaa tulisi pikkuisen lisää.

Pienillä on tavallinen 8-16 päiväkotipäivä ja koululaiset menevät yhdeksään. Iltapäivällä napataan serkku mukaan päiväkodista ja lähdetään kävellen teatteriin. Kirppu ja Serkku pääsevät ensimmäistä kertaa mukaan. Juuri tuossa teatterissa minäkään en ole koskaan käynyt. Jekku taas skippaa teatterin, hänelle tuli futisjuttuja, koska lauantaina on jälleen pelipäivä. Tällä kertaa 6 vs 6 peli. Normaalisti Jekku pelaa vielä 5 vs 5 pelejä, eli maalivahti + neljä pelaajaa kentällä. 

Mun ajatus oli alunperin, että Ässä saisi uudet lemppari vaatteet tänään aamulla päällensä, mutta eivät ne nyt ehdi kuivua. Pelkäsin että kuivuriinkaan menevät vaatteet eivät kuivu ennen kuin meidän pitää jo lähteä. Sekin taitaa pitää paikkansa. Siksi mie ajastinkin sen koneen olemaan valmis neljältä, että jos kuivuri kuivaa 2 ja puoli tuntia, vaatteet olisi seittemän jälkeen kuivat. Noh ei ihan onnistunut. Miksi se pesukone laski ajastuksen tunnilla pieleen? Jos laskin oikein kuivuri on valmis kahdeksalta.

Onneksi pesin eilenkin pyykkiä ja sieltä löytyy nyt tälle päivää puhtaat vaatteet molemmille pienille, joten meillä on ehkä ihan leppoisa lähtö tiedossa. Huomenna tulee vauvahieronta asiakas jo klo 10, siihenkin valmistaudun jo tänään. Huomenna kaikilla lapsilla on klo 8 aamu, joten aamukin on kotona rauhallinen.

Luulen, että menen nyt kuitenkin hetkeksi siis vartiksi pötköttäämään Kirpun viereen ja odottelen että hän herää ja sammutan 6.50 herätyksen.

kello on nyt 6.42

*    *   *    *    *   *   *   *   *   *

Sopivasti päiväkodilta kotiin tullessa sai laittaa seuraavat setit pesuun.

Joskus pitää käydä syvällä, että voi nähdä pinnalle

Illalla itkettää, aamulla herään herätyskelloon ja auringon säteisiin. Mun puhelimessa saa valita herätysääneksi Spotifyn! Ja se on kuulkaas vaarallisen ihanaa! Mie olen valinnut David Tolk nimisen pianistin herätysäänekseni. Eli aamuni alkavat sulavasti pianon ääniin tai sitten ei, koska en kuule koko herätystä. Yleensä kyllä kuulen sen, viimeistään 7.15 soivan kellon. Ensimmäinen kello soi kyllä jo 6.50.

Toinen niksi lempeisiin herätyksiin on muuten ihan ehdoton, niin ehdoton että kirjoitan sen isolla. 

ÄLÄ KÄYTÄ HERÄTYKSESSÄ VÄRINÄHÄLYTYSTÄ!

OIKEESTI.

SAMMUTA SE!

LOPETA SE!

Värinähälytys ei kuulu herätyskelloon!

Vaikka puhelimenkin äänistä löytyisi lempeä hälytysääni ihanaksi herätykseksi niin se lempeys loppuu ennen kuin alkaakaa jos värinä on päällä. Ensin tulee värinä ja sitten vasta ääni. Ja jos puhelin tärisee lattialla tai metallisella yöpöydällä ääni on aivan järkyttävä. Ja jos se värisee sängyllä, koko sänky tärisee ja ääni kantautuu rakenteita pitkin ympäri koko taloa. Siitä on lempeys kaukana! 

Vaikka pääsiäismaanantaina ei ollut jumppaa, niin tähän viikkoon on mahtunut ihan oikeitakin työpäiviä. 

Samana päivänä kun tein Unelmalaatikon ennätys myynnin, minulle soitettiin työkkäristä. Harvinaisen ristiriitainen päivä. Ja sain myös kuulla, etten päässyt jatkohaastatteluun yhteen osa-aikaiseen työhön.Sen jälkeen ei oikeastaan tuntunut miltää, ei iloiselta eikä pettyneeltä. Noh ei se mitään. 

Olen tämän kevään aikana hakenut pääasiassa osa-aika töitä mm. kahdesta vaateliikkeestä, jäätelöauton kuljettajaksi (oi se ois ollut siistiä), joitain töitä joista tiesin jo hakiessani että tuskin tulee edes kutsua haastatteluun ja yhden jonne soittaessani selvisi, etten ollut päässyt edes haastatteluun. Josta oikeasti ajattelin että se olisi ollut lottovoitto.

Ei se mitään. Niin ei vaan sitten ollut tarkoitettu. 

Ja sen perusteella miten olen saanut hoitaa vauvoja tällä viikolla oma uskoni Unelmalaatikon tarpeellisuuteen ja menestykseen alkaa taas vahvistua.

Tämä tarina on vasta alussa!

Mustan pilven alla

Pala kurkussa on niin iso, että siihen voisi tukehtua. Se ei liiku vaikka kuinka nielee. Kyyneleet kohoaa silmiin. Yksinäisyys on niin riipivää. Ei kukaan voi häntä haluta. Ei kukaan voi rakastaa. Eikä ainakaan arvostaa. Kaikki menee pilalle, rikki tai epäonnistuu.

Arki ympärillä on ihan tavallista. Naurua, juoksua, ääniä, valoja. Vesisadetta, kevään kukkasia. Kaikki tapahtuu nyt. Muisti pätkii. En tiedä mitä sanoin äsken, en tiedä miksi reagoin sanomaasi suuttumalla. Se vain oli se äänensävy. En halua olla yksin. Mutten osaa tulla lähelle. Minulla on salaisuus. En halua sanoa sitä ääneen. Pelkään. 

Olen irrallaan. Kaukana kaikesta vaikka kaikki tapahtuu tässä. Tuomittu epäonnistumaan. Luulen tehneeni kaikkeni. Milloin se mun oma osuus on tehty ja tullaan vastaan? Mikä oon riittävästi?

Miten puen sanoiksi sisälläni olevan mustan pilven, joka tulee ulos ja se kastelee kaiken. Mikään ei kuitenkaan riitä. Kaikki on tehty, kaikkeni olen yrittänyt. Mutta se ei vaan riitä. Minä vain en riitä, mihinkään. 

Teen niin paljon että ahdistaa, ja ahdistaa tieto etten ole tehnyt tarpeeksi. Poukkoilen joka suuntaan saamatta mitään järkevää aikaiseksi. En ole siellä vielä. En halua mennä sinne vielä. Tämän on pakko toimia. Anna mulle vielä vähän aikaa, mä haluan yrittää vielä.

Minä epäonnistuin, mutten ole vielä valmis lopettamaan.  

Nämä on niitä hetkiä, kun vihkirukouksessa sanotaan myöten ja vastoin käymisissä. Mutta en osaa olla tässä yhdessä. En osaa pukea tätä kuristavaa tunnetta sanoiksi. En ilman riitaa. Ja siksi minä jään mustan pilveni alle yksin.

Nyt kun olet siinä, myrskyät vapaasti pääni päällä, voitko kastella kaiken? Kastele kaikki minkä olen istuttanut ja laita kaikki vihdoin itämään. Ehkä tästä sittenkin selvitään. Ehkä sittenkin loin jotain kaunista.

Suuret poskille vierineet kyyneleet jättävät jälkeensä kuivan suolavanan. Nyt on uusi päivä, uusi viikko, uudet mahdollisuudet. Jos nyt vielä nousen. Jos nyt vielä teen uuden suunnitelman, olkoonkin että se toimisi vain kolme päivää. Ja sitten kompastun taas. Jos sittenkin vielä kerran nousen. 

Ehkä sittenkin vielä onnistun.