Yllättäviä juonenkäänteitä arjessa

Olin tavattoman ylpeä itsestäni, koska edelliset kolme postausta oli kaikki viimeistelty ja ajastettu. Ajattelin että nyt kun jatkan muidenkin ikivanhojen postausten viimeistelyä = kuvittamista, saan pidettyä noinkin huikean postaustahdin - 3 postausta viikossa - koko kuukauden. 

Vaan mitäs sitten tapahtui? 

No alkoi helteet tottakai ja reissu ja reissussa vähän rähjääntyy ja nyt ollaan vihdoin kotiuduttu, mutta en vaan ole ehtinyt priorisoida kirjoittamista, eikä ne yllättävät juonenkäänteet toki reissuun tai eliseen tulvaan vielä päättyneet.

Juuri nyt tällä hetkellä, minulla on hetki aikaa kirjoittaa, koska en päässytkään mukaan kannustamaan Jekun joukkuetta Eltsu Cupiin. Eltsu Cup oli viime vuonna yks kesän parhaita tapahtumia. Meillähän olisi vielä huomiseen asti ollut aikaa olla Pölläkarissa, mutta oltiin siellä vain ensimmäinen viikko, koska tällä viikolla oli muita juttuja ja tämä lauantain pelipäivä. 

Sen sijaan että hikoilisin kentän reunalla hikoilenkin meidän terassilla, koska joku oksensi viime yönä.

No pyykkikone pyörii ja minä kannoin aamupalani ja läppärin sun muut romuni pihalle. Tajusin tässä juuri, että miksi ihmeessä aamutoimet laiturilla auringossa on vain Pölläkarin juttu, samanlailla kuin aamupuron syöminen mökkirappusilla on mökkijuttu.

Meidän terassille paistaa aamusta asti aurinko, joten miksi en tekisi noita mukamas tiettyyn paikkaan kuuluvista kivoista rutiineista myös kotirutiineja! Aamujumppa terassilla tosin taitaa jäädä toistaiseksi haaveeksi, koska hiki tulee ihan vaan sudokuvihkon täyttämisestäkin. :D 

Nämä kuvat on  eiliseltä, kun järjesteltiin aidatonta terassia vähän uudelleen ja kerättiin Kirpun kanssa vielä viimeiset Pionit maljakkoon. Meidän pihalta löytyi Pionipuska ja onneksi keräsin sateen maahan pieksemien kukkien joukosta kaksi kimppua sisälle ja kolmannen kaverillekin, koska nyt reissusta kotiuduttuamme ei enää montaa kukkaa löytynyt. Aika ihana silti, että noin pienestä asiasta kuin kukkien leikkaamisesta maljakkoon riitti myös iloa moneksi päiväksi.

Miten sie olet nauttinut helteistä? :)

Löylyautomaatti

Ootteko koskaan kuulleet sellaisesta löylyautomaatista. Se on pieni, asennetaan lauteille haluamalleen korkeudelle. Se saattaa vähän roiskia vettä ympäriinsä, mutta se antaa tasaisesti löylyä ja välillä tarjoaa juotavaakin, suoraan löylykauhalla. Tai välillä kuppiin kaataen. Se on kuulkaas kolme vuotias se maailman paras löylyautomaatti.

Siinä kodissa, jossa asuttiin kun Nuppu syntyi, meillä oli kylpyamme. Taloyhtiön saunavuoro olisi maksanut yhdeltä vuorolta saman verran mitä edellisessä kodissa maksoi koko kuukausi, joten hänen vauvavuonna saunottiin vain uimahallissa tai jossain muualla kuin kotona.

Toisessa kodissa meillä oli taapero ja oma sauna. Kolmannessa kodissa oli taapero ja vauva ja oma sauna ja silloin kirjoitn saunomisohjeet lasten kanssa. Se olikin melkoista säätämistä välillä. Mutta silti sauna on aina ollut mun helpotus arjessa. 

Lue: Lasten kanssa saunassa

Neljännessä kodissa meitä oli ensin leikki-ikäinen ja taapero ja nyt en edes muuten muista, että oliko meillä edes omaa saunavuoroa vai saunottiinko me aina vain naisten lenkkisaunan aikaan. Ei mitään hajua. Jos meillä oli oma saunavuoro, niin se ei tainnut olla kovin kallis. Nyt kyllä vähän epäilen että meillä ei tainnut olla omaa saunavuoroa siellä. 

Viidennessä kodissa saunavuorosta ei tullut lisämaksua ja taloyhtiön sauna oli tosi iso. Näistä molemmista saunoista löytyi vesiletku ja lapset rakasti leikkiä palomiehiä. Toki se tiesi melko rapsakoita ja automaattisia löylyjä minulle. Mutta meillä on ollut vain kolme sauna sääntöä.

1. Saunassa ei saa huutaa, koska kaikuu.

2. Saunassa liikutaan kävelleen, ettei kaaduta. 

3. Saunassa ollaan rentoutumassa ja pidetään hauskaa. 

Kuudennessa kodissa oli oma sauna, mutta sähkölämmitteisessä talossa sauna oli se mikä meni viimeisenä päälle ja harkittiin kerran jos toisenkin, halutaanko oikeasti mennä saunaan. Vaikka meillä oli kiinteä sähkösopimus. Mutta saunan lämmitys kuusihenkisessä perheessä tietää aina myös veden menoa ja vesikin lämpesi sähköllä. 

Nyt kodissa numero seitsemän tai siis minulle ja puoliskolleni tämä on itseasiassa koti numero 9, Nupulle 7, Jekulle 6, Ässälle neljäs ja Kirpulle kolmas. Noh joka tapauksessa. Nyt meillä on isoin oma sauna mitä on ikinä ollut, mutta se on aika kiva, kun meitä on myös aika monta. On kiva, että saunaan mahtuu myös isommalla porukalla. Ja tällä hetkellä meillä on myös pörssisähkö, joten sauna lämpenee monta kertaa viikossa. Kunhan sähkö on alle 5snt kWh. 

Saunassa ei ole turhia laitteita tai mielenkiinnon kohteita häiritsemässä yhteistä aikaa. Saunassa on aikaa olla läsnä ja nauraa yhdessä, kun löylyaattomaatti kastelee kiusta. Toki löylyautomaattejakin saa erikoisina. 5 vuotias löylyautomaatti onkin sitten jo tosissaan aika raju. Sauna seurana best. mutta saattaa savustaa kovemmankin saunojan pihalle. 

Kuuluuko sauna teidän arkeen vai juhlaan? 

Koko perheen eka Frisbeegolf retki

Meillä vietetään kohta pikkuisten 3v ja 6v synttäreitä ja meidän askarteluhuone näytti enemmän varastolta kuin oikeasti käytettävältä huoneelta, joten pyysin apua mun siskolta. Johan me ollaan täällä asuttu 4 kuukautta, että onhan tässä jo aikakin saada kaikki käytössä olevat huoneet käyttö kuntoon.

Valmistauduttiin siihen, että kun saadaan huone valmiiksi, on jo pimeä, että se on sitten saunaan leffailta ja nukkumaan. Joten minun vielä hoitaessa Unelmalaatikon markkinointia siskoni lähti pikkuisten kanssa aurinkokävelylle. Oikeasti siihen operaation meni ehkä ihan maksimissaan kaksi tuntia ja ehdittiin viettää ihana lauantai-iltapäivä auringosta nauttien frisbeegolf radalla.

Ollaan käyty aikaisemmin radalla puoliskoni kanssa kaksin niin, että mulla on ollut Kirppu kantorepussa, ja muut lapset siis päiväkodissa, eskarissa ja koulussa. Ollaan käyty myös parina kesänä Raumalla heittämässä kiekkoa puoliskoni, isosiskoni ja parin serkun kanssa. ihan ilman lapsia. En ole lainkaan varma onko puoliskoni käynyt koululaisten tai Ässän kanssa heittämässä kiekkoa, muuten kuin omassa pihassa.

Mutta nyt oltiin ekaa kertaa koko perheenä kaikkien neljän lapsen kanssa ja mun isosiskoni myös mukana. Matka taitettiin tyttöjen autolla ja poikien autolla. 

Kirppu käveli frisbee kädessä korille ja nakkeli sitä sinne, kun kaikki muutkin heittelivät, mutta näppärästi käveli kaikki väylät - ja kaikki löytämänsä lätäköt, joita näin maaliskuun lopulla tottakai riitti. 

Ainoastaan yksi kiekko meinasi kadota lammikkoon, ja senkin upotuksesta olisi saanut syyttää minua. Se jäi kyllä jään päälle ensin. Nuppu sai sen hienosti kepillä vedettyä lähemmäs ja minä sitten yritin kurkottaa siihen sulan kohdalla ja onnistuin painamaan sen pinnan alle ja sehän lähti valumaan pohjaa kohti. Onneksi saatiin kepillä ohjattua sitä ylöspäin. Siinä kohti rapakkoa olisi varmaan ollut polveen asti vettä, mutta ei ihan houkutellut kastella kenkiä ja vielä vähemmän paljasta jalkaa siihen ryteikköön.

Nuppu ja Jekku innostuivat ja menivät kahdestaan kaksi kierrosta, kun me kolme aikuista, Kirppu ja Ässä päästiin yksi kierros. Ja tottakai saatiin älynvälyäs että ois pitänyt ottaa uikkarit mukaan! 

Kierroksen jälkeen käytiin siskoni kanssa katsomassa maauimalan jäätilannetta, mikä oli hyvin jäinen ja uimakelvoton. Kenkäni sain kyllä kasteltua siinä leikkiessäni. Ei huolta, ainoastaan Nuppu tuli ihmettelemään mitä me kolmekymppiset tehtiin jäällä. Kaikki muut lapset olivat kiltisi puoliskoni ja frisbeetten kanssa korien luona.

Parasta tällä reissulla oli se, että kehenkään ei sattunut. Viimeksi, kun oltiin isosiskoni kanssa, mie sain itte kiekosta kyynärpäähän, en edes tiennyt seisovani sellaisessa paikassa että kiekon oli mitenkään mahdollista osua muhun. 

Ei vaan. Se oli toiseksi parasta ettei kehenkään sattunut. Oikeasti kaikkein parasta oli, että Nupulla ja Jekulla oli selvästi hauskaa kahdestaan. Sisarusten suhteissa on niin paljon hyvää, mutta kotona se unohtuu ja ärsyttää toisen olemassa olo. Tällaiset hetket, lyhyetkin, on ihan parhaita.

Ja koska Kirppukin jaksoi noin hyvin kulkea meidän mukana, vaikka mie ajattalin, että meidän olis pitänyt ottaa rattaat mukaan, niin hän olisi voinut nukkua.. No eipä hän mitään nukkunut. Tosi hienosti kulki meidän kanssa ja vaikka päiväunet jäi välistä, niin suuremmilta kiukuilta vältyttiin myös kolme vuotiaan kanssa.

Perheen yhteiset muistot ihan vaikka näinkin arkiset on oikeasti tosi tärkeitä.

Mitä te tykkäätte tehdä yhdessä perheenä? :)