Äiti vs. Minä

Ei varmaankaan ole yllätys jos tuoreäiti hukkaa itsensä äitiyden syövereihin; eikä sillä, että siinä olisi jotain pahaa jos omistautuu lapsilleen ja perhelleen. Mutta jossain kohtaa se voi olla vähän arkea hankaloittavaa. Varsinkin kun pitäisi muistaa että siinä perheessä tosiaan on sen lapsen lisäksi ne vanhemmat joiden pitäisi myös voida hyvin. 

Olen pohtinut omaa äitiyttä ja tärkeysjärjestystäni äitinä. Tähän asti olen ajatellut sen menevän lapsi - äiti ja isi - koti ja olen saanut sen jotenkunten ihan hyvin toimimaan, kai (eli en ole koska muuttoavuksi tullut anoppi kutsui meitä sottapossuiksi). Anoppi on nyt yrittänyt takoa mun päähäni että äiti tulee ensin sitten muut, koska kun äiti voi hyvin, perhe voi hyvin. Ymmärrän kyllä anoppini pointin, kunpa se käytännössä olisi yhtä helppoa.

Nyt kun olen miettinyt asiaa ja mökillä anoppi on katsonut vähän minunkin perääni, että söin itse ensin ja sillä aikaa anoppi huolehti Tuhinasta, huomaan omassa käytöksessäni monia "oireita" ihan vaan koska olen osittain hukannut itseni. Ja kyllä myönnän että monet meidän viimeaikaisista erimielisyyksistä puoliskoni kanssa johtuu tästä mun oireilusta.

Oireista varmaan yleisin on pieni kateus joka on erittäin räjähdysaltis ja voi yhdestä väärästä äänensävystä tai sanasta johtaa turhaan kinaan. Olen kateellinen puoliskoni omasta ajasta. Erityisesti jos olen yhtään väsynyt tai nälkäinen.

Esimerkki: Puoliskoni laittaa luurit päähän ja on tietokoneella, ei kuule eikä näe enää minua tai vauvaa. Ja jos Tuhinakin on jostain syystä kiukkuinen niin..... no onneksi en ole pitkävihainen, enkä uskalla toteuttaa uhkauksiani, sillä uusien kuulokkeiden ostaminen kerran kuussa tulisi superkalliiksi.


Tuntuu epäreilulta että vain minä teen uhrauksia erityisesti Tuhinan, mutta myös koko perheen puolesta. (Tämä ei ole totta, tiedän että puoliskoni tekee myös uhrauksia meidän vuoksi ja yhteiseksi eduksi, mutta toisinaan sisällä on vain valtava tunne möykky joka kysyy miksi aina minä joudun, miksen minä saa?)

Esimerkki: Saunotaan mökillä ja veden sekä ilman ollessa hieman liian viileää Tuhinalle, minä olen se joka lähtee saunasta lapsen kanssa, vaikka en ole vielä ollut yksissäkään superkuumissa löylyissä (rakastan kunnon löylyjä). Samaan aikaan puoliskoni jää vielä hetkeksi saunomaan ja juttelemaan sisarustensa kanssa. - Minäkin haluan, mutten voi koska haluan olla hyvä äiti.

Tässä toisessa esimerkissä ei auta lohdutus että no huomenna saisin olla se joka saunoo mökillä pidempään, koska eihän mulla ehkä ole edes kenen kanssa saunoa huomenna. Eihän se ole sama onko siellä yksin vai porukalla. Anoppi osasi ratkaista tämän  ongelman.

Yöuinti. Päästiin pitämään hauskaa ja viettämään aikaa, minä, puoliskoni ja nuorin kälyni. Iltapuuron ja unitissityksen jälkeen anoppi otti Tuhinan nukuttaakseen ja minä riensin onnessain katsomaan vieläkö saunan pesässä on tulet. Vaikka pakko myöntää, siinä vaiheessa kun poistuin taka-alalle Tuhinan kanssa ja kälyni kysyi puoliskoltani joko mennään, ei ollut itku kaukana. Anoppi taas pelasti kertoessaan että hei sie oot menossa Petran kanssa uimaan. :D

Mulla on kyllä muutenkin nyt joku ihmeellinen itkukausi päällä. Tai siis itkupillihän olen ollut aina, mutta nyt väitän puoliskoni olevan vihainen tai suuttuneen minulle ihan vaan äänensävyn tai puolikkaan katseen seurauksena. Ja sitten joko olen luumunaama ja mökötän, itkeä tihrustan tai räjähdän nollasta sataan, koska hyökkäys on paras puolustus vaikkei minua vastaan olisi edes hyökätty.


Luulin että me ollaan samalla aaltopituudella puoliskoni kanssa niin huumorin kuin sarkasmin ja itseironian osalta, mutta tällä hetkellä otan kaiken varauksella ja suutun kaikesta ja luulen että puoliskoni suuttuu mulle, koska en halunnut lähteä ohittamaan autoletkaa mielestäni liian mutkaisella tiellä. (Ja puoliskoni ei oikeasti edes suutu kuin aiheesta, edelleen väitän että meidän ensimmäinen riita on ollut kaikkein pahin riita.) Näistä kaikista tunnekuohuista syytän imetyshormoneja. 

Ja mitä siihen tärkeysjärjestykseen tulee niin onhan se nyt oikeasti paljon fiksumpaa että äiti syö ruokansa lämpimänä ja lapsen ruoka saa jäähtyä sillä aikaa (sikäli kun syövät samaa ruokaa), kuin se että lapsen ruokaa puhallellaan ja noidutaan että jäähtyisi nopeammin, poltetaan kuitenkin pienen suu ja kaiken tämän sähläyksen jälkeen äidin hellalta nostettu annos unohtuu kolmannen mikrolämmityksen jälkeen pöydälle kun piti lähteä potalle ja kuivin vaipoin puistoon. (Vähän kärjistäen. + Tuhinan suu ei ole vielä *kop**kop* palanut).

Entä kumpi tämän taistelun voittaa? Huomaanko vuosien päästä kaupassa etten tiedä mistä itse pidän, koska olen tottunut täyttämään muiden toiveet ja unohtanut omat haaveeni? Vai huomaanko jääneeni yksin itseni kanssa, koska laitoin itseni aina ensimmäiseksi ja huomaamattani muutuin itsekkääksi maailman navaksi? 

Kumpikaan näistä ei kuulosta hyvältä omissa korvissani. Niinpä tästä eteenpäin syön ruokani lämpimänä ja käyn yksin vessassa. Huolehdin perheestäni rakkauden ja kärsivällisyyden hengessä (tai siis opettelen tekemään niin). Teen oman osani kodin ylläpidossa ja enemmänkin omien voimavarojeni mukaan.

Ps. Illalla otin omaa-aikaa ja taioin itselleni kesäsääret Tuhinan viihtyessä uima-altaassaan ja käytiin saunassakin löylyttelemässä vaikkei ollut kuin 50 astetta lämmintä. Minun ja puoliskoni tavoin Tuhinasta tuli vesipeto, ehkäpä hänestä vielä kasvaa myös hurja löylyttelijä mulle kaveriksi, puoliskoni kun ei juuri sähkösaunasta perusta.

6 kommenttia

  1. Voi kuinka tuttuja mietteitä! Tosi hienosti sait puettua sanoiksi nuo fiilikset. Ihana kirjoitus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista :) ihana kuulla ettem ole ainut! :)

      Poista
  2. Voi! Ite paininut kanssa niin paljon noitten mietteitten kanssa vaikkei meillä vielä muksuja ookaan. Oon aina uhrannut itseni muiden edestä ja oman itsen huolenpito on ollut joka listalla aina viimesenä, jos ollenkaan. Hyviä mietteitä ja tsemppiä uuden ajattelumaailman oppimiseen, sitä täälläkin yritetään :) -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin ! :) Kyllä me vielä opitaan ja sitte pidetään joku yhteinen hemmottelupäivä! :D

      Poista
  3. I love your blog.. very nice colors & theme. Did you design this website yourself or did you hire
    someone to do it for you? Plz answer bacfk as I'm looking to design my own blog and
    would like too know where u got this from. thanks a lot

    My webpage :: my homepage - certifiednursingassistantjobs.blogspot.com,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi and thank you! I changed my blogs theme and colours with the blogger model tool that's placed on the leftside navigationbar on blogger. :)
      I'm sorry for a late answer, need to check my junk mail more often...

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !