DIY Appelsiinikoriste


Käytiin jouluaattona viemässä Matildatädin haudalle kynttilöitä ja kranssi. Vietiin tämä sama tötterö ensimmäisen kerran haudalle 2014 jouluna. Kun vuosi sitten käytiin uudelleen haudalla, anoppi otti unohtuneen tötterön talteen ja nyt se sai uudet koristeet. Ennen joulukuuta en juuri uhrannut ajatusta koko tötterölle, sen enempää. Mietin vain pysyykö puolukanvarvut vihreinä, jos sellaisia siihen laittaisin.

Näin aivan sattumalta loppuosan Metten joulun ensimmäisestä jaksosta ja silloin vasta päätin tehdä koristeet appelsiineista. Halusin myös jotain punaista, joten ostin appelsiinin lisäksi verigreipin testiksi. Osa ohjeesta on Metteltä, mutta kuivatuslämmön ja kuivumisajan etsin googlesta, en enää muista mistä blogista tai lehdestä ne otin. Tässä kuitenkin ohjeena miten minä nämä tein.

  1. Leikkaa hedelmät ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä. Ohje sanoo n. 3mm, mun viipaleet olivat kyllä osittain liian ohuita ja todella epätasaisia, verigrepinkin leikkasin ihan vinoon.
  2. Mittaa sama määrä sokeria ja vettä ja kuumenna sokeriliemi. Veden ja sokerin määrällä ei ole väliä, kunhan niitä on yhtä paljon. Minä laitoin 4dl kumpaakin ja keitin lientä lähes kiehumispisteeseen. Liemi oli aivan kirkkaan väristä ja sokeri täysin liuennut veteen.
  3. Upota viipaleet liemeen. Tähänkään ei ollut sen tarkempaa ohjetta, kuin että kaikki viipaleet pitää peittyä. Mulla oli sen verran monta viipaletta, että upotin kahdessa erässä.
  4. Valuta ylimääräinen sokeriliemi talouspaperiin. Meille ei ole talouspaperia, joten laskin viipaleet puhtaalle jo valmiiksi värjäytyneelle harsolle, annoin olla hetken ja käänsin toisin päin.
  5. Levitä leivinpaperin päälle.
  6. Kuivata viipaleet uunissa alle 100°C noin 4 tuntia, käännä välissä. Laitoin suunnilleen 75°C ja 100°C väliin ja joku kapusta luukun väliin, niin että haihtuva neste pääsee karkaamaan uunista. Kiertoilma uunissa oli 75°C. Kuivatin vain kaksi tuntia ja menin nukkumaan aamu neljältä.


Koristeen vihreät osat ovat pihalle pudonneesta männyn oksasta ja poimittiin Elpun kanssa muutamia puolukan varpuja, joita lopulta koristeeseen pääsi kai kaksi tai kolme. Meillä sattui olemaan valmiiksi violettia rautalankaa, joten ostin saman värisen koristenauharullan. Näppärä sormiselle appelsiinien kiinnitys kävisi helposti, kiertämällä rautalangan päät vain ristiin pari kertaa.

Mun sormille tähän tötteröön kiinnittäminen oli aavistuksen liian pikkutarkkaa puuhaa, mutta lopputulos on aika kiva. Osan appesiineista kinnitin niin, että solmukohta jäi appelsiinin ja tötterön väliin. Pari sellaista tipahti, joten päätin sitten mennä helpomman kautta ja tein solmukohdan koristeen päälle. Suunnittelin jo että näitä voisi tehdä joulukuusen koristeeksi, laittaa vain jonkin ripustus lenksun. Tai miltähän näyttäisi, jos tekisikin appelsiininauhan tai appelsiini-popcorninauhan... Jokohan me ensivuonna laitettaisiin kuusi kotiinkin...


Idea ja ohje sokerileimeen  Yle 13.12.2016: Metten joulu, Jul hos Mette Blomsterberg. 
Jakso on katseltavissa Yle Areenassa  vielä 13 päivää ja siihen pääset tästä.

Hyvää joulua!

Jouluaatto tuli taas hurjan nopeasti vaikka joulukalenterin ensimmäistä luukkua avatessa tuntui, että siihen on pieni ikuisuus. Nyt tuo ikuisuus on yhden yön päässä. Jouluvalmisteluissa pää osaa näyttelee tänävuonna meidän pyykkivuori. Joulukuusta ei ole eikä vielä tänävuonna tulekaan. Kenties ensivuonna ostetaan jo kuusenkoristeita ja Elpukin pääsee koristelemaan.

Haluan pyykätä kaikki pois ja viikata kaappeihin, ennen kuin lähdetään Jyväskylään. Saas nähdä ennätänkö, tällä hetkellä Jekun kaappi on tyhjä ja kaikki vaatteet kasoissa ruokapöydällä. Pyykkirallia on jäljellä enää lasten sinisen kopan verran, sekä Jekun peiton ja äitiyspakkauksen makuupussin pesu. 


Vaikka meidän koti ei näytä lainkaan jouluiselta on joulun vietto jo aloitettu pyykkirallin keskellä. Maanantaina käytiin syömässä puoliskoni mummolla ja piipahtipa siellä myös joulupukki. Tiistaina saatiin vieraaksi Elpun kummitäti Helsingistä. Oli ihana nähdä ajan kanssa, kun viimeksi nähtiin syyskuussa kaakaon verran.

Keskiviikkona meillä oli pienet pikkujoulut muutaman äidin kanssa. Pöytään nostettiin patonkia, hedelmiä sekä tietenkin pipareita ja glögiä. Yksi äiti teki lapsille ihanat joulupussit joista paljastui tytöille kauniisti koristellut lapaspiparit ja taaperopojalle villasukkapipari, kun taas Jekku sai sosepussin. Kaikkien pusseissa oli kaksi puueläintä ja taaperoilla oli söpö eläinlelu ja Jekulla helistin. 


Illalla sain yllättävän puhelun seurakunnanjohtajalta ja hän kysyi sopiiko tulla jouluyllätykselle. Esitin puoliskolleni oletuksen, että yllätys olisi laulava joulukortti ja seurakunnanjohtajalla olisi mukanaan lähestyssaarnajat. Väärässä olin, hän tuli vaimonsa ja syntikkansa kanssa. Sillä seurauksella, että enää ei kolise pää lasten huoneen lamppuun ja nyt se myös toimii! Ja tottakai saatiin kuulla joululauluja. 

Torstai olikin sitten puhtaasti pyykki- ja siivouspäivä. Huomista aattoa varten mun täytyy vielä käydä keräämässä havuja ja puolukan varpuja sekä ostamassa appelsiini haudalle vietävää kranssia varten. Mutta muuten mitä meidän jouluvalmisteluihin kuuluu, niin ne on viikkaamista vailla valmiit.

Nyt odotellaan Jekun kummitätiä kylään. Suunnitelmana joulutorttuja ja glögiä. Hauskaa ja ihanaa joulunaikaa kaikille! 💖

Rakas päiväkirja - 9.12.16

Täydellinen päivä


Kello on jotain kuuden pintaan. Ulkona on pimeää. Eikö normaalit ihmiset nuku vielä tähän aikaan! Ehkä ei, me vain ollaan totuttu nukkumaan pidempään. Elpu herää sanoen vaativasti: "pöntöle". Puoliskoni väittää, että hän huijaa. Toistuvien pyyntöjen jatkuessa kannan puoliunessa tytön vessaan ja jään odottamaan. Saan päälleni väsyneet kiukut. Itkua ja huutoa ja taistelua siitä, missä tähän aikaan huudetaan. Käymme vuorotellen lastenhuoneessa ja vessassa (koska "pöntöli"), ettei makkarissa nukkuva vauva heräisi.

Vihdoin kello lähenee seitsemää, puoliskoni on myös valvonut koko vessataistelun ajan. Vihdoin lastenhuoneesta kuuluessa enää vaimeaa nyyhkytystä kysyn puoliskoltani voisiko taaperolla olla nälkä. Menen lastenhuoneeseen ja kysyn haluaako Elpu leipää. Tyttö pomppaa samantien pystyyn ja ripustautuu kaulaani todeten iloisesti "paahto peikä!".

Puoliskoni suuntaan keittiöön ja minun laskiessa taaperon työtasolle istumaan, hän käskee minut takaisin nukkumaan. Hetken päästä keittiöstä kuuluu: "Petra, tuu käymään täällä!". Raahaudun sängystä keittiöön ja puoliskoni osoittaa pyödän kulmassa olevaa verkkopussia. "Pöntöli on mandariini!" hän hihkaisee riemuissaan. Niinpä tietysti totean. Johan Elpu edellisenä iltana söi kaksi mandariinia saunassa ja yhden vielä saunan jälkeen, nukahtaen kesken yöpuvun pukemisen vähän yhdeksän jälkeen.

Ei se ihme, että kuudelta on nälkä ja että mielessä on mandariini-herkku. Saan jatkaa unia tunnin ennen kuin puoliskoni herättää minut lähtiessään kouluun. Elpu tulee kanssani takaisin sänkyyn ja yhdeksän aikaan jatketaan unia molemmat. Saadan nukkua siihen saakka, kun puoliskoni tulee ruokatunnilla kotiin hakemaan kenkiä. Aloitan päivän hakemalla nuo kengät varastosta ja puoliskoni poistuttua laitan pyykit pyörimään.


Vielä illalla suunniteltiin koko perheen ruokakauppareissua heti, kun puoliskoa@a palaa koulusta. Kuitenkin iltapäivällä päädyn lasten kanssa yksin kauppaan. Parkkeeraan kauas ovesta, niin että minulla on tilaa levitellä auton ovet kunnolla auki. Lapset saavat odottaa autossa sen aikaa, kun kipaisen ostoskärryt auton viereen. Jekku turvakaukalossa kärryihin ja Elpu kärryihin istumaan. Kaupasta nappaan vielä vedettävän ostoskorin mukaani, eihän kärryihin mahdu enää  mitään, kun siellä on turvakaukalo.

Elpu pitää innoissaan kiinni vedettävän ostoskorin kahvasta ja kierretään koko kauppa. Ostetaan pienimuotoinen ruokavarasto keräten mehuja ja kuiva-aineita sekä pakasteita. Ennen kun päästään kylmiin käsiksi haen tavallisen ostoskorin jonka laitan vedettävässä korissa maijailevan ruokakasan päälle. Hyvin pysyy kyydissä. Kyllä kaikki olisi kärryihin mahtuneet. Kauppa reissu sujuu ilman yhtäkään ongelmaa lasten kanssa.

Nälkäkin alkaa hiipia vasta, kun tavarat on laitettu paikoilleen ja keittiön kaapit saaneet uuden järjestyksen. Teen meille ruokaa ja loppu ilta menee telkkarin ääressä, sitä katsellessa ja tanssiessa yhdessä puoliskoni ja Elpun kanssa. Makuuhuoneeseenkin mennään kaikki yhdessä ja ajoissa. Selailen puhelimella nettiä ja katson meitä. Puoliskoni koneella, Elpu on nukahtamaisillaan kesken pikkukakkosen ja Jekku nukkuu jo.

Elpun nukahdettua hautaudun tyynyyni, johon kuivaan kyyneleet ja nukahdan, käsittämättä miten olen onneni ansainnut.

79neliötä - part 1


Jos olet seurannut meitä jo kauemmin, arvaat varmaan otsikosta mitä täältä tulee. Meidän uusi koti nimittäin. Vihdoin meillä on lastenhuone! Ensimmäiset tavarat kannettiin samana päivänä, kun saatiin avaimetkin, eli elokuun viimeisenä päivänä. Virallisesti muutettiin heti syyskuussa.

Tämä on järjestyksessään minun ja puoliskoni viides yhteinen osoite, Elpulle kolmas ja Jekulle toinen koti. Mutta ensimmäistä kertaa asunto on kaksion (tai yksiön) sijasta kolmio ja kerrostalon sijasta rivitalo. Rivitalon pääty, jos tarkkoja ollaan, omalla takapihalla, autotallilla ja varastolla varustettu ja neliöitä 79.

Edelliset kaksi asuntoa olen esitellyt (56m2 & 65m2) ja nyt ilolla kutsun teidät tännekin vierailulle. Ja mistäs muustakaan aloittaisimme kuin eteisestä. Tervetuloa!


Eteinen käsittää tuulikaapin, jossa on kenkäkaappi, lämminvesivaraaja ja kaappi. Kaappi kätkee laukkuja sekä pipot ja lapaset, niin lasten kuin aikuisten.  Lupaan vilauttaa kaappien sisältöä, kunhan pääsen marittaessa niihin käsiksi. Haluaisin pitää kenkäkaapin edustan tyhjänä, mutta välillä siihen kertyy tavaraa varastosta, kuten tuo salibandybagi ja tilapäisesti sijoitetut joululahjat. Kenkäkaapin päälle taas olisi kiva laittaa kynttilä, vaikka kukapa sitä sieltä edes huomaisi. Olisi vain ihanaa valaista kaikki huoneet tuikulla!

Avaimille pitäisi laittaa omat koukut. Ja lisäksi joku pieni naulakko johonkin lasten ulkovaatteille olisi tosi kätevä, mutta en tiedä saadaanko sitä koskaan toteutettua. Tällä hetkellä käytän tuota edellisen asukkaan jättämää ruuvia Elpun kurahaalarin ripustukseen ja puoliskoni käyttää sitä omille avaimilleen. Mulla olisi tuulikaappiin vähän remppaideoita, mutta tuskin niitä koskaan kukaan toteuttaa...

Tuulikaapista päästään "mini aulaan" ja käytävään. Aula osio käsittää ovet tuulikaappiin ja meidän huoneeseen, peilisyvennyksen sekä kulkuväylän ruokailutilaan. Peili ostettiin paikallisen Jyskin remonttiavajaisista todella hyvästä alesta. Innoissamme oltiin molemmat, kunnes puoliskoni tajusi, ettei se mahtunut sille seinälle, johon sitä oltiin suunniteltu. Tähän seinälle, jossa peili nyt on, puoliskoni haaveili lipastosta. Mutta peili käy siihen tosi hyvin.


Peilin oikealta puolelta pääsee siis ruokailutilaan ja keittiöön, kun taas peiliä vastapäätä on meidän huoneen ovi.  Ovet jatkuvat, sillä kaikki ovilla varustetut huoneet ovat tällä samalla seinustalla. Naulakkoa vastapäätä on vessa ja takkikaappia ja siivouskomeroa vastapäätä onkin kylppäri. Ja käytävän vaihtuessa olohuoneeksi on samalla seinustalla vielä lastenhuoneen ovi.

Eteisen ja käytävän matot meillä on vielä hakusessa. Niistä varmasti laitan päivitystä, sitten joskus, kun löydetään kivat. Kaikinpuolin säilytystilaa koko asunnossa on meidän perheelle oikein kivasti, niin keittiössä, eteisessä, kylppärissä, makkareissa ja jopa vessassa. Alan uskoa, että sitä on vähän liikaakin, vaikka maritus projekti on vasta lasten vanhoissa vaatteissa ja kirjakin viimeistä lukua vailla luettu.

Tältä näyttää meidän eteisessä, muutamaa kuvakulmaa lukuunottamatta. Enhän halua paljastaa muita huoneita etukäteen. Jatketaan kierrosta järjestyksessä talon ympäri, eli seuraavan kerran pääsette kurkistamaan meidän makkariin. Saa nähdä päästäänkö sinne vielä tämäm vuoden puolella vai tammikuussa.

Joulu on kohta!

Me ollaan oltu vähän hitaita tämän joulun valmistelujen suhteen. Meille arvottiin lahjaparit puoliskoni sisarusten kesken. Luulin olevani lahjamietinnöissä ajoissa, kun heti parien jaon jälkeen melkein päätin mitä haluan parilleni antaa. Toki kerkesin alkaa epäröidä ja päivät vierivät eikä meillä ole kotonakaan yhtä jouluvaloa enempää joulua. Mutta nyt ollaan hankittu lahjat minun parilleni, puoliskoni parille, molempien vanhemmille ja Elpulle useampia. Ja puoliskollenikin pari. Sovittiin myös, että ensiviikolla käydään kahdestaan katselemassa toisillemme.

Päätin paketoida torstaina ostamamme lahjat heti, sehän on kivaa aslartelua Elpun kanssa. Ja nyt jälkeenpäin tuntuu, että en ole ikinä tehnyt yhtä epäsiistejä paketteja! Ymmärrän hyvin miksi paketointi säästetään siihen aikaan kun lapset nukkuu. Olipahan vain kärsivällisyyttä opettava ilta.


Paras näistä Elpua meillä odottavista lahjoista on ehdottomasti luistimet! Löysin facebookryhmästä keskustelun, jossa pohdittiin kuinka pienen lapsen muut ovat vieneet jäille. Kysyin samaan ketjuun mistä muut ovat löytäneet pieniä luistimia ja sain vaataukseksi Prisman.  Sieltä me käytiin eilen mun isosiskon ja lasten kanssa hakemassa omat ja kuulema stadiumista löytyy myös, mikäli kokoa 23 tai 23,5 etsit. Itsehän olisin halunnut Elpulle luistimet jo viime talvena. Ihan mahtavaa, että nyt päästään jäille yhdessä.

Elpu saa meiltä kaksi muumipalapeliä, lasten katuharjan ja pikkuhousuja pitäisi vielä hankkia. Ollaan ajateltu, että tontut veisivät vaipat ja pukki toisi pikkuhousuja. Luistimet on lahja siskoltani.  Elpu ei saanut ensimmäisenä joulunaan meiltä mitään. Viime jouluna ostettiin hame, paita ja takki. Jekun ensimmäisen joulun lahjat ovat myös olemattomia. En edes itse keksi mitä ostaa tälle 4,5kk pojan alulle. Paitsi ostettiin me uikkarit Jekulle, mutta ne otettiin jo käyttöön.


Olen käynyt nyt viikon verran läpi meidän lastenvaatevarastoa ja laittanut niitä myyntiin. Tyhjensin Jekun kaapin kokonaisuudessaan, jotta tiedän mitä siellä on mitäkin kokoa ja oletettavasti projekti on vähän kesken. Ollaan jo kyllä 62/68 laittamassa eteenpäin, että kai ne kohta on käyty läpi. Niin varasto kuin Jekun kaappikin.

Siskoni tuli meille eilen ja alunperin oli tarkoitus laittaa noita vaatteita. Torstaina päätettiin muuttaa suunnitelmaa ja vietiin eilen lapset uimaan. Haettiin sisko rautatieasemalta ja ajettiin uimahalliin. Uinnin jälkeisen kooman seurauksena lähdettiinkin ruoan jälkeen kauppaan sovittelemaan noita luistimia. Puoliskoni taas kysyi illalla mennäänkö tänään luistelemaan, joten tiedä kuinka tässä vielä käy. Onko meillä sittenkin lomapäivä siskoni kanssa ja vaateprojekti hoidetaan ensiviikolla ennen joulua. Tänään olisi myös muskarin joululaulajaiset.

Jouluaatto vietetään anoppilassa, koko perheen voimin ja jouluviikkoa taas lähdetään viettämään Jyväskylään. 

Taaperon allergiapäivitys

Nyt kahden vuoden aikana ollaan käyty lastenpolilla näyttämässä Elpun ihottumia ja pyyyämässä lähetteitä allergiakokeisiin useamman kerran. Vuoden ikäisenä päästiin maitoaltistukseen ja 1v9kk (tai jotain sinne päin) käytiin turhaan pricktesteissä. Prickit piti ottaa viime keväänä, mutta ihottuman vuoksi niitä ei pystytty tekemään. Pyysin vastaavat kokeet verikokeina ja niissä käytiin kesällä.

Tällä hetkellä Elpulla on kahdeksan ruoka-aineallergiaa, jotka kaikki on todettu verikokeilla. Ensimmäiset todettiin noin neljän kuukauden iässä - maito, vehnä ja kananmuna. Nyt viimeisten kokeiden jälkeen ruokavaliosta on poissa noiden lisäksi ruis, ohra, kaura, peruna ja soija.

Elokuun ensimmäisenä kerhopäivänä muovailtiin taikataikinaa ja reilun puolen tunnin askartelun jälkeen Elpun käsiin tuli nokkosihottumaa. Ei olla allergisoivia sen jälkeen käsitelty ihokontaktissa. Se tiedetään myös, että kananmunista ja maidosta tulee nokkosnäppyjä melkein heti ihokosketuksen jälkeen. Ja erään vahingon kautta selvisi, että piimälimppu-muodossa maitoallergia reagoi hengitysteissä kovana yskänä.


Ihottumat ovat inhottavimmat ranteissa ja käsissä sekä nilkoissa. Mutta se mistä kaikki alkoi, poskien ihottuma, on pääsääntöisesti historiaa! Siitäkin huolimatta, että Elpu on saanut lokakuusta saakka vaasan kaurapaloja ensin iltapalaksi, hetkenpäästä myös aamupalaksi ja nyt myös välipalaksi. Muutkaan ihottumat eivät ole pahentuneet leivän myötä, joten toistaiseksi se näyttää tulleen ruokavalioon jäädäkseen! Toki meillä syödään muutakin kuin leipää.

Haluaisin kokeilla kaurajuomaa, se helpottaisi kalsiumin saantia niin paljon, kun napit saisi unohtaa luvan kanssa. Vielä toistaiseksi ei olla uskallettu lähteä kokeilemaan kauraa missään muussa muodossa, ei edes vehnästä erikseen. Pelkkää vehnää taas ollaan annettu vaalean leivän muodossa.

Lääkärin kanssa puhuttiin, että voitaisiin kokeilla myös muita viljoja pikkuhiljaa ja kannusti myös kaurajuoman käyttöönottoon. Eiköhän ennen seuraavaa kontrollia ja tulevia pricktestestejä - jotka on sitten heinä-elokuussa ensivuonna. Kananmuna ja maito on edelleen tiukasti pannassa ja näin saavat ollakin, sanoi lääkäri. Niiden tilannetta voidaan miettiä sitten testien jälkeen. Olisin halunnut testit jo nyt, mutta lääkäri sanoi, ettei allergia-arvot laske näin nopeasti (puolessa vuodessa). Joten niitä odotellessa. 

Kontrollikäynnillä tehtiin myös koko lääkärin rutiinitarkistus. Ihon tsekkauksen lisäksi kuunneltiin sydän ja keuhkot, kurkistettiin korviin, mitattiin ja punnittiin ja kokeiltiin maha - samanlailla kun vauvoiltakin. Ainut uusi juttu oli, että Elpu itki koko sen ajan, kun lääkäri oli lähellä. Sitten kun hän oli pöydän toisella puolella, ei taas ollut mitään hätää. Onko taaperoilla joku vierastamiskausi?


Allergioista, ihottumista ja huonoista öistä huolimatta Elpu on aivan ihana, hurjan energinen, ja luja tahtoinen taapero. Energian kulutus on kovaa, joten heikosta painon noususta ei oltu huolissaan, kun pituutta taas oli tullut muutama sentti lisää, elokuun 2v neuvolaan verrattuna.

Pakkasten myötä ja ylipäätään, kun syksyllä ilmat viilenivät, hajosivat samalla meidän kokonaiset yöt. Rasvaa rasvaa ja rasvaa,  ei kai meillä muuta apua oikein ole. Siinä myös yksi syy miksi Elpu nukkuu edelleen meidän sängyssä.  Tuonne lasten huoneeseen on äärettömän pitkä matka keskellä yötä ja omien unien katketessa itkuun.

Meidän arki on hieman helpottanut, vaikka edelleen öisin valvotaan useammin taaperon, kuin vauvan takia. Ette uskokaan, kuinka ihanaa on, kun taaperolle voi tehdä voileivän! (Toki becelillä tai laktoosittomalla floralla voidellun). Ja voi sitä riemua, kun leipä ponnahtaa paahtimesta ja taapero hihkuu vieressä "pomppii paahtoleipä!" ja jatkaa "kinkkua päälle!".

Vauhdikkaat pallomerikuvat ovat meidän perheen ensimmäiseltä risteilyltä 😊

Säilytä vain iloa - lastenvaatteet kiertoon

On varmaan sanomattakin selvää, mistä otsikkoni kumpuaa. Tuo vaaleanpunainen joka kodin siivouksen pyhäkirja - Marie Kondon Kon Mari on myös eksynyt meidän talouteen. Sain sen lainaan ystävältäni samana päivänä, jona Jekku täytti 3kk. Nyt kirja alkaa olla loppu suoralla ja uskokaa tai älkää, minun suhtautumiseni tavaroihin on jo kokenut pientä muutosta. 

Kaikki alkoi siitä, kun törmäsin facebookissa ryhmään nineltä "Konmari Suomi". Olin ryhmässä melkein kuukauden, ennen kuin pääsin käsiksi kirjaan. Ryhmän seinää selatessa tutustuin muiden marittamiseen ja törmäsin tekstiin, jossa oli lyhennelmä ja arvostelu pinkistä kirjasta. Ennen kirjan lukemista kerkesin sisäistää jo ehkä marituksen tärkeimmän arvon: säilytä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa.


Itse karsimisprosessia en ole vielä aloittanut kirjan mukaisesti omista vaatteistani, mutta nyt kirjasta suurimman osan luettuani huomaan luopuvani Elpun vanhoista vaatteista. Myönnetään, että luopumista helpottaa, kun minusta on tulossa kummitäti ja voin antaa vaatteet läheiselle. (Ja mahdollisesti saada ne tarvittaessa takaisin tulevaisuudessa.) Mutta aikaisemmin en olisi tehnyt tätäkään. Sen verran hamsteri olen ja kuvittelen suuriakin tunnesiteitä näihin pikkuruisiin vaatteisiin.

Vielä keväällä ja kesällä haaveilin säilyttäväni lapsilleni äitiyspakkaukset kokonaisuudessaan ja tietysti ne muutamat ihanat lempivaatteet. Haaveilin säilöväni niitä siihen saakka, kun saan lapsenlapsia. Enpä haaveile enää. Itseasiassa, kun katson puhtaiden lastenvaatteiden vuorta Elpun sängyssä, tekisi mieleni aloittaa marittaminen juuri lastenvaatteista. (Mainittakoon, että me nukutaan edelleen kaikki neljä samassa sängyssä, mikä mahdollistaa moisen säilytyksen....)


Keväällä kävin Elpun äitiyspakkauslaatikkoon säilömäni vaatteet läpi. Otin sieltä pois kaikki neutraalit, jotka voisi siirtää Jekun kaappiin. Loput, kaikki vaaleanpunaiset ja mekot jätin sinne. Kon Marista tietämättömänä ajattelin samalla laittaa pois vaatteita, jotka tuskin tulisivat uudelleen käyttöön, vaikka meille joskus toinen tyttölapsi suotaisiin. Poistin sieltä kaksi yöpukua ja muutaman vaatteen, joita ei koskaan käytetty. Parempaan en pystynyt.

Mutta nyt jätin sinne synnäriltä saadun pipon, yhden 56cm mekon, neuleen ja dinobodyn sekä puoliskoni valitsemat housut. Kaikki nämä ostettiin, kun käytiin ensimmäistä kertaa yhdessä vauvanvaate ostoksilla. Kysyin myös puoliskoltani mitä hän haluaisi säästää ja hän vastasi nuo housut. Äitiyspakkauksesta säästän toppahaalarin ja vanuhaalarin sekä makuupussin - apinapussi on edelleen päivittäisessä käytössä. Ja Elpun ensimmäiset tossukengät ja oikeat kengät säästän myös.


Tuo ennen täpötäysi laatikko on enää vain pohjan verran piilossa. Yhtä paitaa ja housua vielä harkitsen siirtäväni säilöön, mutta loput olen valmis lähettämään eteen päin. Nuo vaatteet ovat kuitenkin vain vaatteita. Unohdettuja vaatteita jotka odottavat, jos niitä joskus tulevaisuudessa joku käyttäisi. Vaatteita, jotka eivät tuota iloa minulle laatikossa. Hyväkuntoisia, ihania, perusvauvanvaatteita on kirpparitkin pullollaan, joten niitä ehtii hamstrata sitten, jos ja kun tarve tulee.

Tästä alkaa minun Kon Mari matkani kohti täydellistä kotia. Kirjassa sanotaan koko kodin marittamisen olevan noin kuuden kuukauden projekti ja mikäs sen parempi projektin seuranta väline olisi, kuin oma blogi.

Onko siellä muita jotka aikovat sukeltaa pystyviikkauksen ja iloa tuottavan järjestyksen saloihin?

Ps. Aurinkoista itsenäisyyspäivää! Illalla, Marja Hintikan haasteen mukaan, juhlat katsotaan haukkumatta, eikö vaan 😉😊

Nelikuinen

Viime viikolla käytiin neljäkuisen neuvolalääkärissä. Se olikin Jekku-ukon ensimmäinen neuvolakäynti ilman Elpua, joka jäi isin kanssa kotiin. Vauva kasvaa tasaisesti ja on edelleen hurjan tyytyväinen pikkumies. Pituutta oli tullut hieman vajaat kaksi senttiä ja painokin noussut miltei puoli kiloa, pipomittaan Ukko sai reilun sentin lisää.

Lääkärin tarkastuksessa kaikki oli aivan hyvin. Neuvolakorttiin tuli maininta kuivasta ihosta raajoissa ja posken ihottumasta. Neuvolapäivänä oikeassa poskessa oli näppyä, samankaltaista mitä Elpulla aikanaan. Sitä hieman mietittiin ja lääkäri mietti jo prick-testejä, kun kuuli kuinka allerginen Elpu on. Meidän terkkari kuitenkin muisteli, ettei prickejä taidettu tehdä näin pienille. Elpulle ei ainakaan.


Sen enempää aiheesta ei neuvolassa keskusteltu, koska meillä oli seuraavana aamuna Elpun kontrollikäynti lastenpolilla ja ajattelin kysyä siellä ohimennen myös Jekusta. Lastenpolin lääkäri mietti pakkasen yhteyttä, kun atopia taitaa olla itsestään selvää meidän geeneillä. Tuumasi myös, että voidaan ottaa verikokeet jossain kohtaa, nyt kun aletaan maistelemaan soseitakin.

Sunnuntaina tuo 4kk ikä ja saman verran täysimetystä saavutettiin. Jekku sai tiistaina kolme pientä lusikallista porkkana-peruna sosetta ja eilen saman verran maissisosetta. Edetään siis hitaasti, mutta maistelut on aloitetu. Jotenkin mulle jäi neuvolasta sellainen käsitys, että meidän oletettiin aloittavan maistelut nyt, eikä muuta vaihtoehtoa edes "annettu", vaikka Elpua halusin täysimettää sen 6kk. Painon noususta ei sanottu mitään, mutta jälkikäteen tuli vähän sellainen olo, että soseiden aloituksesta huomautettiin painon kirjaamisen yhteydessä. 

Nelikuinen ei muutenkaan ole enää mikään pikku vauva. Suunta alkaa olla ylöspäin ja eteenpäin. Sylissä ollessaan Jekku on jo muutaman viikon ajan vängännyt väkisin istumaan ja siinä viihtyykin tosi hyvin. Rattaat on olleet vähän makuuasentoa kohommalla jo pari kuukautta, että räkänokan olisi helpompi hengittää nukkuessaan. Ainakin vielä toistaiseksi rattaissa köllötellään hereillä ollessaankin. Suurimman osan vaunutteluajasta Jekku nukkuu. Oltiinpa ihan oikeasti ulkoilemassa tai siirtymässä paikasta a paikkaan b tai ostoksilla.


Vatsallaan maatessa hän leputtaa päätään lattialla ja niskan väsymisestä johtuvat kiukut on selvästi vähenemään päin. Vasemman kyljen kautta kääntyminen on edelleen tosi haevinaista, mutta sitterissä maatessaan Jekku on usein mutkalla vasemmalla kyljellään. Sitterin lelukaari ja leikkimatto härpäkkeineen ovat päässeet käyttöön. Leluja kurkotellaan, niihin tartutaan ja niille jutellaan. Kaikki mikä käsiin sattuu menee suuhun, paitsi tutti. Kädet ja yöpuku kuuluu myös lussutettaviin, mutta tutti ei pysy suussa sitten millään.

Ympäröivä maailma on alkanut kiinnostaa jo niin paljon, että ukko syö parhaiten, suurimmalla hartaudella ja keskittymisellä unissaan. Eli öisin tai jo haalariin puettuna ennen päikkäreitä. Imetyskorun saadessani se oli lähinnä omana pitistyksenäni, mutta nyt Jekku on todella löytänyt sen myös ja se pääsee tosi toimiin.

Muutamalla sanalla sanottuna Jekku on iloinen, tyytyväinen, seurallinen, hyvä uninen ja hauska vauva! ❤

Rakas päiväkirja - 24.11.16

Ensilumi on sulanut jo parikin kertaa. Pulkka on vaihdettu takaisin potkupyörään. Talvisaappaiden sijaan jalkaan vedetään kumisaappaat. Toppahaalari jää naulakkoon odottamaan pakkasia, kurahaalarin päästessä ulkoilemaan. Marraskuu on jo lopuillaan ja lupaavan alun jälkeen syksy ja kurakelit tulivat takaisin. Ulkona on synkkää keskellä päivää ja illalla pimeys on mustaa. Naapurustossa on jo aseteltu jouluvalot pihoihin piristämään pimeyttä. Kaamosvaloiksi väittävät, mutta sama se sille nimelle, valot ilahduttavat. 

Keittiön ikkunasta loistaa valoa. Tämän kodin asukkaat ovat kotona. Keittiön valon lisäksi olohuoneesta loistaa television kylmä valo. Asunnossa on rauhallista. Taapero on jo nukkumassa makuuhuoneessa. Parivuoteeseen on aseteltu hänelle oma paikka. Hiljaisuuden rikkoo pieni kiljahdus olohuoneesta.


Sohvalla istuu mies ja hänen vierellään nainen vauva sylissään. Isä ja äiti rupattelevat hiljaa, mutta äidin keskittyminen kääntyy kiljahtelevaan vauvaan. Pieni lapsi on kääritty peittoon ja toinen käsi hakkaa äidin rintaa. 

Äiti puhuu miehelleen. He muistelevat kuinka toisessa huoneessa nukkuva taapero piti samanlaisia ääniä vauvana. Vauva syö ja ähisee ja puhisee nukahtamaisillaan. Vauva kääntyy katsomaan äitiään suoraan silmiin. Suuret silmät tuijottavat uteliaasti. Kasvoille leviää hellyyttävä, veikeä hymy ja vauva naurahtaa. Sama toistuu muutaman kerran. Hymy on joka kerta entistä valloittavampi ja katse porautuu sydämeen saakka.

Kuin varkain äidin silmiin nousee kyyneleitä. Vauva on onnellinen ja se näkyy ja tuntuu myös äidissä. Univajeen jättämä väsymys väistyy. Onnen ja ylpeyden seuraan liittyy kiitollisuus.


Onnea on olla äiti. Vaikka lapset ovat vielä pieniä, äiti on jo ylpeä kaikesta mikä heihin liittyy. Onnellinen ja ylpeä siitä, että saa olla lasten kanssa kotona. Onnellinen ja ylpeä kaikesta mitä lapset ovat jo oppineet ja mitä äitiys on opettanut ja siitä, mitä on jo äitinä pystynyt opettamaa lapsilleen.

Kiitollinen kahdesta lapsestaan. Heitä on jo kaksi! Vaikka päivisin nämä tunteet saattavat kadota hetkittäin hyvinkin kauas, illalla nukkumaan mennessä ne ovat päällimmäisinä. Äitiyden mukana tulee suuri vastuu. Se on tehtävä, jossa ei halua epäonnistua. Joskus tulee hetkiä kun ihmettelee, miten kukaan on koskaan voinut luottaa jotain niin arvokasta, kuin lapsen vastuulleen. Nyt vielä toistamiseen.

Taapero ei mahtunut vauvakuplaan

Kun Jekku syntyi olin hetken aikaa yksin pienessä vauvakuplassani. Ensimmäiset päivät kotona keskityin hyvin myös Elpuun, mutta *jossain vaiheessa* jokin muuttui. Taaperosta tuli ärsyttävä riesa, joka ei osaa mitään, ei ymmärrä mitään ja joka tekee kaiken tahallaan - sotkee, rikkoo, meluaa. Samalla, kun taaperosta tuli ärsyttävä riiviö, äidistä tuli karjuva ääliö. 
*Tapahtui edellisessä kodissa.*

Elpu teki koko ajan kaiken väärin, vaikka ei olisi tehnyt mitään tai vaikka teki juuri sen mitä pyysin, omalla taaperomaisella tavallaan. Siinä missä vauvan itkuun reagoin iloisesti, lempeästi hymyillen, ottamalla syliin ja rauhoitellen, taaperon itkuun tiuskin ärsyyntyneenä vastaukseksi "ole hiljaa" tai jotain muuta yhtä rakentavaa.

Tiesin kyllä olevani jatkuvasti kiukkuinen ja vihainen, jos en saanut keskittyä vain vauvaan. En kuitenkaan herännyt tilanteeseen. Enkä osannut etsiä siihen syytä tai ratkaisua. Kunnes viikon tai parin jälkeen puoliskoni tokaisi kuinka ärsyttävää on kuunnella, kun huudan koko ajan Elpulle. Ja siihen perään vielä kielsi minua huutamasta.


Mikään ei ole niin raivostuttavaa, kuin tulla oman puolison komentamaksi ja tilanne varmaankin päätyi meidän kesken taas yhteen turhaan riitaan. Eniten siinä ärsytti tottakai se, että tiesin puoliskoni olevan oikeassa. Halusin puolustaa käytöstäni vaikka tiesin, ettei sille ole mitään oikeutettua syytä. Tajusin, että minulle oli tullut asennevamma omaa rakasta tytärtäni kohtaan.

En koskaan, ikinä, milloinkaan olisi uskonut kuinka välinpitämätön voisin olla omaa lastani kohtaan. Jos Elpulle tuli hätä samalla kun hoidin Jekkua, hän jäi yksin hätänsä kanssa. Laitoin vauvan Elpun edelle tärkeysjärjestyksessä ja jos Elpu heitteli tavaroita tai teki jotain muuta huomion hakuista, suutuin, turhauduin ja laitoin jopa itseni hänen edelleen. Jättäen taaperon kylmästi henkisesti yksin.

Pahinta ehkä on se, että "täydellisen kahden lapsen äidin" kulissit sortuivat ainoastaan kotona, vaikka kodin pitäisi olla se kaikkein turvallisin ympristö lapselle. Puistossa ja kerhossa - julkisilla paikoilla olin varmasti maailman paras äiti, mutta kotona huutava hirviö. Jälkeenpäin voin ainoastaan hävetä omaa käytöstäni. Ihme, että ollaan säästytty suuremmalta taaperon mustasukkaisuudelta, vaikka äitinä oikein annoin siihen syytä vähän aikaa.


En osannut aavistaa, että omat tunteeni esikoiseen voisivat jotenkin muuttua uuden vauvan myötä. Puoliskoni puhkaisi vauvakuplani. Sain herätyksen, jonka jälkeen päästin Elpun takaisin lähelleni. Tärkeysjärjestys palautui takaisin ennalleen: lapset - vanhemmat - koti.

Nykyään taapero pääsee halutessaan osallistumaan vauvan hoitamiseen, ulkopuoliseksi sulkemisen sijaan. Molemmat lapset mahtuvat syliin samaan aikaan. Hätätilanteessa myös silloin, kun Jekku syö. Muutoin yritän pitää kiinni vauvan ruokarauhasta.

Neljäkuukautta kahden lapsen äitinä on opettanut myös suhteuttamaan taaperon ja vauvan tarpeet toisiinsa. Esimerkiksi kuivaksi opettelevan taaperon vessahätä menee tylsyyttään hihkuvan vauvan edelle, kun taas vauvan nälkä menee kaiken edelle ja taapero saa pikaisesti jotain helppoa syötävää eism. banaanin, jos hänelle sattuu nälkä samaan aikaan ja ruoka pitää vielä tehdä.


Tärkeysjärjestyksessä on kyllä edelleen yksi ongelma. Usein koti menee äidistä huolehtimisen edelle, mutta se terveitsekkyys taitaa olla minulle ikuinen opettelun kohde.

Joskus raskausaikana mietti, kuinka rakkaus tulee riittämään uudelle lapselle, kun esikoinen on ottanut omakseen jo niin suuren paikan elämässä, että sydän pakahtuu. En olisi uskonut, että pieni ja heiveröinen vauva voisi aluksi heilauttaa esikoisen kokonaan pois paikaltaan. Varsinkin, kun aina kysyttäessä useamman lapsen vanhemmat kertovat rakkauden vain lisääntyneen lapsien myötä, ja että kaikille on paikkansa.

Ehkäpä tämän teki ne samat hormonit joiden takia tuore isä voi usein kokea itsensä ulkopuoliseksi. Onnea on mies, joka huomasi ja reagoi tilanteeseen. Tärkeintä on, että nyt (ja tästedes aina) lapsilla on heitä tasapuolisesti huomioiva äiti. Täydellinen tuskin, mutta siihen pyrkivä äiti.

Taapero saa tähdetkin taivaalta

"Tuiki tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen,
korkealla loistat vaan, katsot alas maailmaan,
tuiki tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen."


Taapero katsoo taivasta ja laulaa tähdistä korkealla. Kauniit taivaan valot kiehtovat pientä mieltä ja taapero ihailee myös kuuta. Kädet ojennettuina korkealle hän laulaa:

"Tähti korkee" 

Tuiki tuiki tähtösen melodia löytyy jo selvästi, ainakin osasta laulua. Taapero haluaa korkealle tähtien luo ja sinne hän myös pääsee. Äidin ja isin sänky, oi mikä mahtava hyppyalusta. Taapero pomppii. Pomppii korkeammalle ja korkeammalle. Niin suuria pomppuja, kuin pienillä jaloillaan vain pystyy.

"Tähti korkee, korkee tähti, nappaa!" 

Hän laulaa ja hyppää vielä korkeammalle. Kädet kattoon ojennettuina, uudestaan ja uudestaan. Aina vain suurempia ja suurempia pomppuja.

"Noni!" 

Taapero pysähtyy. Hän tuijottaa nyrkkiin puristettua kättään ja avaa sormet hitaasti. Kaunis, kirkas, ihana. Sormien välistä paljastuu juuri taivaalta napattu tähti.

"Vau" 

Taapero huokaisee ihailevasti. Tähti taputetaan talteen omaan poskeen ja pomppiminen jatkuu. Koko perhe katsoo taaperon riemua. Taapero poimii tähtiä ja länttää ne talteen poskiin. Yksi tähti isille, yksi tähti äidille, pehmo kisu saa selkäänsä tähden ja vielä vauvan poskeen yksi tähti.

"Iso kuu"

Taapero päättää tavoitella myös kuuta. Pomppuja, korkeita pomppuja. Kuu on iso. Se ei mahdu nyrkkiin. Kuuta täytyy kannatella kaksin käsin pään yläpuolella. Se on niin iso, että taapero päästää sen takaisin taivaalle. Vielä poimitaan tähti, joka läntätään omaan päähän, siitä isin päähän ja oman pään kautta kuperkeikalla peittoon. Ja taapero vaihtaa tähdistä piiloleikkiin.


Lapsen kasvu on seikkailu, johon pääsee mukaan vain olemalla läsnä. Elpun sanavarasto kasvaa ja puhetulva yltyy joka päivä enemmän ja enemmän. Mitä enemmän sanainen arkku aukeaa, sen enemmän me päästään osaksi hänen ihmeellistä maailmaansa. Maailmaa, jossa liukumäen alta tarjoillaan mehua, olohuoneen matolla uidaan ja äidin ja isin makkarista voi poimia tähtiä taivaalta.

Lapsen maailma on ihmeellinen ja siellä jos missä kaikki on mahdollista!

Jekkuvauva

Sinä aikana, kun välteltiin kerhoja, ehdittiin käydä kahdesti neuvolassa vauvan rutiinikäynneillä. Kaksikuinen Jekku oli tyytyväinen kasvoi hyvin ja paino nousi hyvin rintamaidolla, iho oli vähän kuiva, mutta muuten siisti eikä sen pahempia ihottumia. Kaksikuinen Jekku oli kasvanut painokontrollikäynnistä jälleen kaksi senttiä pituutta. Hän osoitti olevansa vallan iloinen ja veikeä. Ympäröivä maailma kiinnosti jonkin verran, mutta lähinnä vain nauttien ympärillä häärivien läheisten huomiosta ja jutustelusta vastaten jokeltaen ja nauraen.

Kolmekuinen Jekku oli kasvanut reilut puolitoista senttiä. Kolmekuinen Jekku on hyvävointinen ja tyytyväinen, nostelee päätään ja ylävartaloaan mahallaan maaten ja tavoittelee  edessään olevia tavaroita. Iho on syksyn mittaan kuivunut, eli lisätään rasvailuja. Heti kolmenkuukauden iän saavutettuaan Jekku päätti alkaa kääntymään vatsalleen. Muutaman kerran hän on jo aiemminkin kääntynyt, mutta tuon päivän merkitsin vauvakirjaan. Sen jälkeen mahallaan ollaankin vietetty aika paljon aikaa. Pois kääntyminen onnistuu sekin, mutta taitaa olla vielä enemmän vahinko, kuin tarkoituksellinen.


Koska Jekku on unissaan raapinut otsansa ruvelle, pidetään hänellä mahdollisimman paljon tumppuja ja bodeja joissa on sormien päälle käännettävä huppu hihansuissa. Tällä kaverilla on lähes taukoamatta nyrkit suussa joten bodit ja tumput ovat aivan märkiä. Onneksi käsillä voi tehdä nykyään paljon muutakin, kuten pitää niitä suoraan ylöspäin ja tuijotella nyrkkeihin samalla höpötellen ja voi niillä jo tarttuakin.

Ollaan tarjottu ristiäislahjana saatua skiphopin siiliä ja sen kanssa leikkiminen onnistuu aina välillä. Satunnaisesti käsiin tarttuu myös kaikkea muutakin kuten duploja, vaatteita tai peitto/lakana jonka päällä Jekku makaa. Sitterin lelukaari pääsi myös käyttöön ja pienet kädet tutkivat helisevää apinaa ja koalakarhua.

Nyrkkien lisäksi Elpu on kiinnostava ja hänen tekemisiään on jo alettu tarkkailemaan. Isin kanssa tulee parhaimmat naurut. Onneksi äidillekin jutellaan syömisen lomassa ja välillä muutenkin. Jekku on alkanut pitämään enemmänkin ääntä, nykyään hän huikailee ja kiljahtelee tyytyväisesti lattialla tai sitterissä köllötellessään. Toki pitkään mahallaan olon jälkeen tulee myös kiukkuitku. Mutta on nämä vauvan ääntelyt vaan niin ihania. Sehän juttelee jo paljon!


Ensimmäisestä rokotteesta, jonka Jekku sai ollessaan seitsemän viikkoinen, en huomannut mitään suurempia sivuoireita. Nyt kolmekuisen rokotteiden jälkeen Jekku oli hetken aikaa hieman tyytymättömämpi, eli enemmän sylissä. Rokotteen laittoa lukuunottamatta selvittiin siis aika helpolla. Pistettävät rokotteet on aina yhtä kamalia myös äidille. Nyt vasta muistin, että Elpun aikaan imetin häntä aina samalla, kun rokotus laitettiin.

Jekun päikkärirytmi ei ole juuri kärsinyt kerhottomuuden aikana. Aamupäivällä hän nukkuu yhdet lyhyemmät unet, päivällä pitkät unet eli kolmesta neljään tunia ja illalla saattaa torkahdella vielä syönnin yhteydessä. Yöunille poika käy kymmenen aikaan ja sitä ennen on havaittavissa hieman kiukkua ja sekä sylin että maidon tankkausta.


Sain taas huomata, että meidän vauvat on selvästi tehty nukkumaan ulkona. Rattaissa unta riittää useamman tunnin, mutta sisällä uni on jotenkin levotonta. Sisällä nukkumista ei suinkaan auta se, että meidän perheen isosisko on oppinut herättämään. Elpu tulee naaman eteen ja huutaa "HEVÄÄÄ UKKO". Niin että yritäpä nyt siinä sitten nukkua.

Kamalaa, että meidän pikkuvauva on aivan kohta jo nelikuinen ja nyt kun hän pääsee mahalleen ja välillä selälleen niin kohtahan se jo lähtee eteenpäin! Söpöhän poika on edelleen kuin mikä, mutta ei enää mikään pienen pieni koko ajan nukkuva pikkuvauva. On tämä vauvan kasvu vain niin ristiriitaista. Ihanaa ja jännittävää ja samalla niin kamalan haikeaa!

Lämpöä ja valoa - #YllätäÄiti

Äiti juo kahvinsa kylmänä ja syö jäätelönsä lämpimänä. Rahansa hän käyttää lastensa vaatettamiseen, ruokkimiseen ja harrastuksiin. Äiti muistaa jokaisen lapsen parhaan kaverin lempivärit, siinä missä oikeat ja sopivat liikunta vermeet koululaisille mukaan aamu seitsemältä. Samalla äiti usein unohtaa viedä omat niska-hartiajuminsa hierojalle ja kulahtaneet hiuksensa kampaajalle, ovathan lapset tärkeimmät ja aina ensimmäisenä äidin elämäsä. Kuka muistaa äitiä?

Niinpä, minä en ainakaan muista itseäni kovinkaan usein. Siksi halusin yllättää ja ilahduttaa äitiä ja bloginaapuria, yhdessä monen muun Kaksplussan verkostobloggaajan kanssa. Koska äitikin on ansainnut kahvinsa kuumana ja jäätelönsä kylmänä, edes joskus.

Minun yllätys lähti In the little cottage blogin Nealle. Nea on mulle aivan uusi tuttavuus, jonka löysin hänen tullessaan kaksplussan verkostoon. Yllätystä varten kävin lukemassa aivan ensimmäisiäkin postauksia ja selasin koko blogin, jotta oppisin hieman tuntemaan häntä.

 
 
Olen ymmärtänyt Nean olevan herttainen, positiivinen, aidosti ja rehellisesti kirjoittava äiti. Hänen blogistaan löytyy postauksia vähän kaikille. On reseptejä, sisustusjuttuja, lasten vaatejuttuja sekä rehellisiä ajatuksia äitiydestä ja arjesta kotona huhtikuussa syntyneen Natalien kanssa. Ja kaikki höystettynä kauniilla kuvilla.

Halusin ilahduttaa Neaa jollain, mikä toisi arkeen pientä luksusta niihin äidin omiin hetkiin ja jollain vähän pitkäkestoisemmalla kuin suklaa. Niinpä pienen kirjeen lisäksi pakettiin pääsi tulitikkuja, ainakin mulla ne on aina hukassa tai niitä ei ole, kun niitä kaipaa. Tulitikkuja varten tietenkin kynttilöitä valoa tuomaan, en uskaltanut ottaa tuoksukynttilöitä joten otin kaksi isoa ja Pukkan yrttiteelajitelma. Elpu sai tehtäväkseen huolehtia kynttiläpussista kauppareissun ajan, joten toisesta kynttilästä löytyy Elpun terveiset lommon muodossa...
Uskoisin että kynttilät osuu nappiin. Kuuma tee sopii ihanasti pimeneviin syys- sekä talvi-iltoihin ja kynttilän valoon. Tuo teepakkauskin on jo aivan ihana. Onko Nea teen juoja - se ei selvinnyt blogista. Paketissa on useampia makuja, toivotaan, että joku niistä maistuu. Siltä varalta, että tee olikin huti, laitoin pakettiin myös takuuvarmaa suklaata. Tosin ei tuo kovin kauaa varmaan kestä. Sekin puhtaasti pakkauksen perusteella valittu.
 
 


Jännitin vähän pakettini lähettämistä ja pyysin puoliskoani katselemaan ja kertomaan mielipiteensä useamman kerran. Hänen kommenttinsa oli joka kerta sama: "no tykkäisitkö sä ite tosta?" Vastasin: "Tottakai tykkäisin!" Kuinkas sitten kävikin, että minun vastaanottamani yllätys oli hyvinkin samankaltainen. 

Täydet pisteet siis Kädenjälkiä Sydämessä blogin Nealle! Hän ilahdutti minua Muumimukilla, Muumiteellä ja tottakai suklaalla sekä keltaisella kortilla, jonka hauskat muistot ja ihanat sanat saavat jäädä salaisuudeksi. Muumiteepaketista löytyi neljä erimakua ja näillä on aivan mahtavia nimiä, varsinkin tuo Pikku Myy. Haisulimuki on sekin nappivalinta. Heijastin ja kaksi peflettiä mulla jo on, mutta muki puuttui. Iso kiitos ja halaus Nealle 😍😘

Ps. Kaksplussan facebooksivulta löytyy mielenkiintoista luettavaa erityisesti vanhemmille - artikkeleja, keskusteluja sekä blogeja, myös kaikki meidän verkostolaisten #YllätäÄiti ideat. Käy tykkäämässä. Kenet sinä voisit yllättää? :)

Tilaihme nimeltä Liberolaukku


Tiedättekö sen sanonan, ettei koskaan saa kurkistaa naisen käsilaukkuun, tai että käsilaukku kertoo kaiken kantajastaan?

Äidin käsilaukku on usein melkoinen aarresäilö ja sieltä voi löytyä mitä ihmeellisempiä asioita parittomista sukista pullanmurusiin. Päätinpä siis minäkin Lauran innoittamana paljastaa mitä minun laukkuni on syönyt. Ensin täytyy ehkä tunnustaa, että tällä hetkellä käsilaukkuni on pirteän värinen Liberolaukku. Liberolaukkujen lisäksi omistan yhden käsilaukun, joka on saanut olla kaapissa pitkään ja yhden hyvin pienen pikkulaukun joka on vain ja ainoastaan kesäkäytössä.

Ensimmäisen Liberolaukun sain sairaalasta, kun Elpu syntyi. Hieman vajaassa kahdessa vuodessa sain sen kulutettua puhki ja oikeasti harmittelin, kun se oli hajoamaisillaan käsiin. Tästä kerroin myös äitiystävilleni ja yks kaks mulla olikin näitä laukkuja kolme. Yhdeltä ystävältä sain hänen käyttämättömän laukun nurkista pyörimästä ja toisen luultavasti käyttämättömän toinen ystäväni oli ostanut mulle kirpparilta ja kesällä sain Liberokerhon lahjakortin, jolla sain hakea kaupasta uuden laukun näytteineen.


Joo onhan se ehkä vähän hullua, että omistan kolme samanlaista laukkua, mutta kaikki ovat käytössä ja mie tykkään niistä. Yhtä käytän jokapäivä ja kaksi kulkee reissuissa. Silloin, kun odoteltiin Jekun syntymää, mulla oli yksi sairaalalaukkuna, toisessa rintapumppu kaikkine lisätarvikkeineen ja kolmannessa kaikki lahjaksi saadut ykköskoon pikkuruiset vaipat. Yleensä nuo kaksi muuta laukkua toimivatkin nimen omaan vaippakasseina.

Päivittäisessä käytössä olevan laukun sisältö myös vaihtelee yleensä päivittäin. Välillä on eväitä, välillä enemmän mun omia tavaroita ja joskus taas pelkästään vauvan tavaroita. Elpulla on oma reppu, jossa hän mielellään kantaa omat vaihtovaatteensa, eväänsä ja  vaippansa. Mutta niin siihen laukkuhaasteeseen ja laukun sisältöön. Tänään se näytti tältä:

  • Lasten neuvolakortit, Forever Living productsin kuvasto vuodelta 2015, kalenteri.
  • Marimekkopussukka, joka toimii sekä lompakkona että ponnarin, vara liivinsuojien, huulirasvan ja Lansinohin säiltyskeskuksena. Wet Wipeseja, viisi vaippaa, penaali.
  • Cocovi Super Snack suklaa, mansikka ja cashew, joista muuten cashewn ja suklaan avasin tätä postausta kirjoitellessa ja maistiaisten jälkeen molemmat lähtivät äidilleni avantouinti evääksi. Tovi Hellä-imetyskoru sekä Tovi tuttinauha, Nabbyn latausjohto, heijastin - irrotin sen sadetakista ja se pitäisi laittaa nyt toppatakkiin, avaimet, nenäliinapaketti, Jekun harja ja minun oma hiusharja (jonka puoliskoni osti yllätyksenä edellisen mentyä rikki).

Yleensä laukku näyttää enemmän hoitolaukulta kuin käsilaukulta. Nyt sieltä puuttuu vauvan riepu ja vaihtovaatteet. Vaipatkin on yleensä siististi pienen pyyhkeen kanssa sellaisessa vaaleanpunaisessa, vetoketjullisessa Natusanin verkkopussissa, mutta nyt en löytänyt sitä mistään. Tiedän että siinä pussissa on vielä yksi vaippa! Ja puoliskoni olisi kaivannut kyseistä pussukkaa myös toilettilaukukseen, kun lähti reissuun. Tuttikin on näköjään jossain, kun laukussa oli pelkkä tuttinauha.

Nämä Liberon laukut ovat kyllä sinänsä ihan kätevän kokoisia, ettei sinne juuri mitään turhaa mahdu mukaan. Kaiken tarpeellisen olen aina mahduttanut. Natusanin pussukka ja tuo marimekopussukka ovat käteviä tavaroiden lajitteluun ja laukun järjestämiseen. Harvoin kerhossakaan otan koko laukkua mukaan vaipan vaihtoon, kun riittää että nappaan sieltä vaipanvaihto pussukan.

Mitä teidän laukujen kätköistä löytyy? Lauran laukun sisällön lisäksi ainakin Jane paljasti oman laukkunsa Yhtä kuin kolme blogissa.

Aina vähän kipeä

Syksy.

Villasukat ja kumpparit tai lenkkarit.
Pipo, lapaset ja kaulahuivi.
Hupparikerrokset ja sadetakki.
Sitä syksy tarkoittaa äidille.
Villasukat ja kumpparit tai lenkkarit.
Pipo, rukkaset ja kauluri.
Sukkahousut kollareiden alla ja pitkähihainen hupparin alla.
Kurahaalari.
Sitä syksy tarkoittaa taaperolle.

Kilpavarustelua säätä vastaan.


Elpu pyöräilee haalarissaan hurjaa vauhtia alamäkeen intoa puhkuen. Huudan perään ja käsken pysähtyä puun viereen hyvän matkaa ennen suojatietä. Ylitetään tie rauhallisesti, mutta reippaasti, että ystävällinen autolijakin pääsee jatkamaan matkaansa. Suojatien toisella puolen niistetään nenä ja matka jatkuu taas hurjaa vauhtia.

Mennään puistoon. Keinuun on pakko päästä. Niistän oman nenäni ja Elpu sanoo "Nenä pois!" Niistetään myös pieni nenä ja lisää vauhtia. Kiipeilytelinettäkin pitää kokeilla ja ylhäällä taas pyyhkäistään räät pois poskelta.

Aivastan pari kertaa ja uutta nenäliinaa etsiessä vilkaisen puhelimen kelloa. Otan pari kuvaa puistoretkestä ja lähdetään kotia kohti, syömään ja päikkäreille. Oikeasti olisi ollut kerhopäivä. Yö oli tosi huono, mutta silti herättiin hyvissä ajoin kerhoa ajatellen. Jätettiin kuitenkin menemättä, taas.

Seuraan hiljaisena sivusta kuinka syksyisin somessa riidellään, kuinka tuon kipeä lapsi sairastutti tämän lapsen päiväkodissa, ja tämä taas tartutti toisen lapsen koulussa. Miksi ei sairasteta kotona? Miksi ei jäädä kotiin ensimmäisestä aivastuksesta? Pitikö lapselle pakata nenäliinapaketti kouluun, eikö kannattaisi kotona olla, jos räkä juoksee? Malttaisitte sairastaa loppuun asti kotona!


Ja sitten ollaan me aina vähän kipeät. Me joilla nenäliinapakka kuuluu käsilaukun ja auton hanskalokeron vakiovarustukseen kesät talvet, siinä missä vauvan vaipatkin.

Säänmukaisesta kilpavarustelusta huolimatta syksy voitti taas, aivan kuten joka vuosi. Se on taas jättänyt voittojälkensä Elpun ranteisiin ja minun sormieni väleihin. Kuivat ja kutiavat kädet ovat täällä. Syksylle hävinneet osapuolet saavat lohdutuspalkinnoksi nenäliinoja siltä perheen vähiten hävinneeltä osapuolelta. Tällä hetkellä vähiten nenäliinoja kuluttava perheemme jäsen on puoliskoni.

Flunssa iskee meidän perheeseen aina, ja kun se tulee, se myös kestää tulevaan kesään saakka. Keväällä se vain vaihtuu allergiseksi nuhaksi. Minä olen elänyt ympärivuotisen nuhan kanssa koko elämäni. Alan pikkuhiljaa epäillä, että Elpu saa saman vaivan. Olen enemmän tai vähemmän puolikuntoinen. Kuume ei tule koskaan ja alilämpöinenkin vielä.

Syyskuun puolessa välissä vähennettiin kerhossa käymistä. Ei sillä ettenkö haluaisi tai jaksaisi käydä. Päinvastoin. Mutta kun räkätilanne on tämä, en ole kehdannut lähteä. Jäänkö sittenkin kotiin liian herkästi?



Jos ollaan niin kipeitä, ettei kerhoon voida mennä, niin miten me sitten tehdään parin kilsan lenkkejä vaunujen ja Elpun fillarin kanssa? Jos me ollaan niin kipeitä, ettei aamupäivällä lähdetty muskariin, niin miten me sitten voidaan samana iltana mennä paikalliseen sisäleikkipuistoon koko perhe? Kun ollaan niin kipeitä, että niistetään vuorotellen ja Elpu on oppinut nostamaan käden suunsa eteen, kun yskitään. Kun ollaan niin kipeitä, ettei kerhoon voida mennä, mutta kuitenkin käydään melkein jokatoinen ilta mummin ja papan luona kylässä.

En minä halua olla lasten kanssa neljän seinän sisällä, kun ei kerta olla niin kipeitä, että on pakko. Ja jos kerta voidaan tehdä kaikkea muutakin, niin miksi ei mennä kerhoon ja muskariin? Kyllä muidenkin lapset aivastelevat.

Kuume, vatsatauti tai joku muu vastaava on tottakai asia erikseen. Yksi kuumeeton päivä kotona ennen kouluun paluuta, sen opin jo lapsena. (Se olikin luksusta, luvan kanssa pois koulusta ja vielä hyvä vointisena!) Mutta onko se vähän liikaa vaadittu, ettei kodistaan saisi poistua ensimmäisen aivastuksen tai räkäpisaran jälkeen? Johan minulla olisi peruskoulu edelleen kesken, jos nuhaisena ei saisi kouluun mennä.

Me mennään ensi viikolla kerhoon ja muskariin. Panostetaan erityisesti käsihygieniaan ja nenäliinat pidetään käden ulottuvilla. Sitten kun ollaan kuumeessa, mahataudissa tai muuten oikeasti kipeitä, voidaan lorvailla kotona ja tuijottaa telkkaria koko päivä.

Unelmieni itkuhälytin

| Yhteistyössä nabby |

Mun yksi pidempiaikainen lastentarvikehaave toteutui elokuussa, kun postimies pimpotti ovikelloa ja ojensi käteeni pienen pahvilaatikon. Laatikosta paljastui siisti valkoinen pakkaus raikkaalla etiketillä. Nabby. Tässä on meidän uusi itkuhälytin! Avasin paketin ja yllätyin heti Nabbyn keveyttä. Jotenkin kivimäinen muoto hämäsi mua ja odotin sen olevan huomattavasti raskaampi, mutta eihän se paina juuri mitään.

Innoissani latasin Nabbyn sovelluksen puhelimeeni jo ennen kuin itse laite saapui, mutta tutustumaan pääsin vasta kun sain Nabbyn liitettyä bluethoot-laitepariksi. Ja tottakai tein saman heti puoliskoni puhelimelle. Täytyy myöntää, että mun piti katsoa netistä Nabbyn ohjeet ennen kuin tajusin mistä se menee päälle. Kerron siis teillekin: Nabby menee päälle siitä ainoasta napin näköisestä kohdasta, valosta. Kannattaa painaa kynnellä.


Lyhyesti sanottuna Nabby on tanskalainen, näppärän kokoinen ja matala säteilyinen itkuhälytin, joka toimii Bluetooth yhteydellä oman puhelimesi kanssa. Vanhemman monitorina toimii oma androidlaite tai iPhone/iPad. Itse perussovellus on ilmainen, mutta lisämodulit: kuuntele nyt, unilaskuri ja lämpötila voi ostaa erikseen tai pakettina. Me ostettiin kaikki sovelluksen lisäominaisuudet pakettina alle eurolla. Voit päättää ääniherkkyyden - me käytetään yleenä pienimmällä. Lämpötila ominaisuuksilla Nabbyn voi laittaa hälyttämään jos tulee liian kylmä tai kuuma - senkin saa määrittää itse missä asteissa hälytys tulee. Unilaskurilla seuraat unien kestoa ja Kuuntele nyt - toiminnalla voit halutessasi tarkistaa tilanteen tai kuunnella lapsesi hengitystä.

Paras ja mun eniten käyttämä lisäominaisuus on ollut kuuntele nyt.  Sillä on ollut kätevä tarkistaa nukahtiko Elpu, vai jäikö sittenkin rattaisiin riekkumaan. Tai jos Nabby hälyttää vauvan itkua vain hetken voin kuunnella vielä vähän lisää ennen kuin menen aukomaan kovaäänistä ovea nukkuvien lasten lähellä.

Näin syksyn siirtymäkeleillä on lämpötilanäytöstäkin ollut paljon hyötyä, kun vauvan välikausipukeutuminen osaa aina olla haastavaa. Yleensä Nabby on mulla rattaissa roikkuen, mutta välillä käytän sen Jekun makuupussissa ja tarkistan lämpötilan vauvan vierestä.

Unohdan monesti ajankulun, joten unilaskurikin on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Voin tarkistaa kuinka kauan vauva on nukkunut, toisin sanoen, kuinka kauan sitten vauva on viimeksi syönyt. Tai vaihtoehtoisesti, kun ihmettelen miten Jekku nyt jo herää voin tarkistaa, että ei tuo reilut kolme tuntia nukkunut pikkumies ihan "vasta äsken" nukahtanutkaan.

Elpun aikaan jo haaveilin Nabbysta, mutta silloin meillä oli käytössä puoliskoni veljen verkkovirralla toimivat itkuhälyttimet. Oli niissä patteripaikatkin, mutta vauvan kappaleesta loppui pakkasella patterit vähän turhan äkkiä. Nabbyn akku on pitkäkestoinen, muuton jälkeen ollaan ladattu se vain kahdesti, vaikka päällä se on useamman tunnin joka päivä. (Muutettiin elo-syyskuun vaihteessa.) Molemmat lapset nukkuvat pisimmät päikkärinsä vaunuissa. Jekku nukkuu monesti lähemmäs neljä tuntia joista melkein toistatuntia Elpun kanssa yhtäaikaa.


Nabbyn kantaman pitäisi olla jopa 340m. Me ei olla noin pitkälle päästy ilman katkoksia. Suositaan androidia ja Nabby on ollut käytössä viiden eri laitteen kanssa. Harmiksemme meillä on yhteyspätkinyt satunnaisesti ja selittämättömästi kaikkien laitteiden kanssa. Ohjeista löytyy yhteysongelmiin apua ainoastaan iPhoneen, ollaan sovellettu niitä (puhelimen uudelleen käynnistys & Nabbyn uudelleen käynnistys) mutta silloin tällöin yhteys pääsee katkeamaan.

Ymmärrän kyllä katkokset, kun välissä on useampia seiniä ja ovia, mutta kun Nabby roikkuu rattaissa joita työnnän ja puhelin on mulla taskussa pätkiminen on hiukan hämmentävää. Välillä pätkii monta kertaa lyhyessä ajassa ja sitten taas on niitä päiviä, kun Nabby unohtuu rattaisiin ja on seitsemättä tuntia päällä katkomatta. Onneksi se hälyttää heti, kun yhteys menee huonoksi ja samoin muistuttaa akun tilanteesta. Jos näitä katkoksia ei lasketa, on nabby ollut aivan täydellinen, enkä kaipaa muita itkuhälyttimiä.

| Yhteistyössä nabby |