11.1.14

Niin kesällä 2013 kosittuaan, puoliskoni totesi että häät ei sitten ole tänä vuonna, mutta kun uusivuosi vaihtui niin mitä tapahtuikaan ensimmäisenä :D

Itse haaveilin aprillihäistä 1.4.14, mutta se ei kelvannut, koska tänä vuonna se sattui olla tiistai, ja toisekseen ihan vaan koska se on aprillipäivä. Eikä muuten mennyt läpi ilmapallot hääkoristeena :D

11.1. Päivämäärä valikoituikin niin että äitini keksi että 4.1. Olisi ollut lauantai,  mutta maistraatista kerrottiin että esteiden tutkintaa ei voi nopeuttaa ja koska uusivuosi vaihtui tuolla viikolla, arkipyhät viivyttäisi myöskin.  Niinpä sitten vihkipäiväksi valikoitui se heti seuraava lauantai :)

Häävalmisteluihin oli sitten kaksi viikkoa aikaa. Ensimmäisenä soitin serkulleni josko hän haluaisi leikkiä kaasoa ja morsiuspuvun sovitusta, tosin yhteistä sovitus aikaa ei löytynyt. Puoliskolleni tilattiin uusi puku nettikaupasta ja mitat otettiin A4 paperilla. Sitten jännitettiin tuleeko se ajoissa ja istuuko se miehen ylle.

Juhlaviikon tiistaina kävin kukkakaupassa tilaamassa itselleni yhden kukan kimpun ja puoliskolleni napinläpikukkasen, sekä puoliskolleni, jolla tuolloin oli takaraivo täynnä itsetehtyjä rastoja, kampaajalta ajan.

Loppuviikosta käytiin vielä shoppailemassa puoliskolleni solmio ja valkoinen kauluspaita sekä juhlakengät. Itselle halusin ainoastaan tiaran, kengiksi kelpasi hyvin ne ainoat korkkarit jotka omistan vaikka väri olikin pinkki. Ja morsiuspuvun lainasin serkultani. Otetaan huomioon nyt se että pienenpieni vauvapömppö oli juuri alkanut näkyä, enkä saanut sovitettua serkkuni vanhaa pukua jonka itselleni valitsin. Kävin kyllä etsimässä jotain valkoista hätävara mekkoa mutta surkean toivottomalla menestyksellä.

Puoliskoni puku saapui matkahuollon noutopisteeseen torstai iltana,  niinpä perjantaina saimme sen kokeiltua ja hyvinhän se mittaaminen oli onnistunut!

Vihkipaikaksi valikoitui anoppila. Ja sekä voileipä- että täytekakku oli puoliskoni mummon taiteilemat.

Vihkipäivän aamuna itse heräsin kukkia noutamaan jo aamu 8. Mies lähti parturiin yhdeksäksi ja minä jäin aukomaan kiharakukkasia hiuksista. Serkkuni saapui puolisonsa kanssa yhdentoista aikaan ja silloin vedettiin puku päälle ensikertaa. Kyllä! Pikkusen oli masu pinkeä ja vetoketju tiukka,  mutta hyvin istui puku! Niinpä sitten hiusten ja tiaran asettelun jälkeen suuntasimme anoppilaan.

Puoliskoni jännittämisestä oltiin jo vitsiä väännetty enemmänkin ja mietitty mahtaako hän pyörtyä kesken toimituksen.. Mutta nyt täytyy kyllä myöntää että jännitti minuakin. Ensimmäiset vieraat olivat puoliskoni mummo miehineen ja heidän halaamistensa jälkeen karkasin kohti parveketta, huulta purren ja kyyneliä pyyhkien. Ihan rehellisiä jännäkyyneliä oli ne. (meillä on siskojen kanssa ollut tapana pillittää mm. Koulussa esiintyessä.)

Kutsut osoitettiin alkavaksi klo 14. Vieraslistalla ja läsnä oli tietysti meidän perheet käsittäen molempien vanhemmat ja sisarukset (lapsineen), kaason virkaa toimittava serkkuni ja hänen miehensä, puoliskoni kummisetä oman puolisonsa kanssa sekä puoliskoni mummo miehensä kanssa. Vihkimisen suoritti perhetuttumme, Kymenlaakson seurakunnanjohtaja.

Vihkipuhe on taltioitu päiväkirjan väliin muistoksi meille ja lapsille. Ja koko tapahtuma videoitukin, tosin kukaan ei ole vieläkään videota nähnyt :D

Maljat nostettiin ja sanasen sanoi minun isi, bestmanin virkaa toimittanut puoliskoni pikkuveli ja puoliskoni mummo oli meille kirjoittanut soman runon. Ja sitten tämän morsiamen lempi ohjelma, sen itse tärkeimmän vihkitoimituksen jälkeen seuraavaksi, kakun syöminen !

Puoliskoni halusi hemmottelua hääyöksi, mieluiten porealtaan kera, joten viikkoa ennen suurta päivää varasimme paikallisesta hotellista juniorsuiten ja tilaus saunan jonka saimme käyttöön kahdeksi tunniksi. Tämä lysti oli halvempi kuin suite, jossa ei edes poreilemaan olisi päässyt. Tietysti illastimme hotellin ravintolassa ja oi että se aamupala!

Meidän pienet intiimit vihkiäiset kotioloissa ja yhden yön rentouttava -melkein- kylpylähäämatka kotikaupungissamme. Päivä oli täydellinen.

Hääjuhlista vielä haaveilen erikseen, meillä kun läheistä sukua oikeasti on aika paljon, vieraslistalla vajaa 150nimeä... Vihkisormuksetkin on vielä vaihtamatta, sukunimi vaihtui kyllä heti ! ........ toteutus jää nähtäväksi.