Joululoma

Jouluaaton jälkeen ollaan lomailtu ihan niin kuin mun mielestä kuuluukin. Jossain vaiheessa, luultavasti aattona hautareissulla ainakin varpaiden ja sormien palelusta päätellen, taisin vilustua ja koko viikko meni (ja menee edelleen) enemmän ja vähemmän räkäpäänä.

Torstaina nukuttiin pitkään. Aamupäivällä jo tuli kutsu anoppilaan syömään lisää jouluruokia. Keskipäivällä puoliskoni saikin kutsun pelaamaan änäriä. Niinpä ilta vietettiinkin sitten syöden ja Tuhinan kanssa pelleillen, puoliskoni pelatessa isänsä kanssa.

Perjantaina puoliskoni nukkui vielä pidempään ja Tuhinan päikkäreiden aikana tiskasin ja siivoilin keittiössä. Illalla käytiin maistelemassa puoliskoni serkun synttärikakkua. Meidän vierailu oli kyllä todella illalla, kun puoliskoni heräsi päivään reilusti iltapäivän puolella, tosin syytettiin Tuhinaa joka heräsi pitkiltä päikkäreiltään vasta kuuden jälkeen. Synttäreiden jälkeen mentiin vielä iltapalalle anoppilaan syömään loppuja laatikoita ja lisää kinkkua.

Lauantaina oli pyykki-, siivous- ja pakkauspäivä. Oli tarkoitus valmistautua meidän uudenvuoden reissuun tosin en kyllä ole ollenkaan vakuuttunut siitä siivouksen ja pyykkäyksen määrästä. Laukkuihin ei eksynyt mitään ja lopulta mentiin jälleen anoppilaan syömään, tällä kertaa kinkkua ja salaattia.

Sunnuntaina Tuhina herätti juuri siihen aikaan kun olisi kirkkoa varten pitänytkin herätä, mutta oma olo oli niin tukkoinen että skipattiin kirkko. Yritin jatkaa unia mutta Tuhina ei nukahtanut. Päätin helpottaa räkäpääoloa kuumalla kylvyllä. Kylvyssä harjoiteltiin taas sukeltamista vauvauinnin ohjeiden mukaan.

Iltaa kohden olo helpottui hieman joten päätin reippailla hakemaan postista Tuhinan kummitädin lähettämän joulupaketin. Meidän lähiposti on Valintatalon yhteydessä, siksi myös sunnuntaina auki. Paketissa oli myös meille suklaata, kiitos! Toppahousuista huolimatta vähän viileä vaunuillen oli, ei sillä että se haittaisi, vaan ihanaa kun voi väittää että on ihan oikea talvi! Mutta kova vastatuuli kasvoja vasten ilman kaulaliina höm, ei ole niin kovin ihana.


Vaikka puoliskoni lomaili koulusta ja minä melkein lomailin arjesta Tuhina ei lomaillut kasvamisesta. Lauantaina annettiin nokkamuki Tuhinan käsiin ensimmäistä kertaa ja hienosti hän heti nappasi kaksin käsin ja osasi suoraan juodakin siitä. Sunnuntaina taas oli aika ensimmäisen perunavellin. Puolikas pieni rosamunda (koska kaupassa ei ollut muita irtoperunoita eikä edes muutaman kilon säkkiä) ja omaa maitoa, vaikka kuinka litkuksi vellin tein pottu tukki tutin pään, onneksi oli vellitutti ja ihan tyytyväisesti neiti vellinsä joi. Eikä vatsakaan valittanut.

Jouluaatto

Lapsuuden jouluista muistan päällimmäisenä lastenohjelmat, isovanhemmat, ruoan ja joulupukin. Jouluja on vietetty isoäidin ja isoisän luona sekä mummolassa tai vaihtoehtoisesti välillä mummo ja pappa on olleet meillä. Koko päivä ollaan oltu kotona perheen kesken. 

Aamupäivällä on löhöilty ja aina ennen ruokaa vaihdettu vähän hienompiin vaatteisiin, isillä on aina joulupöydässä ollut puku päällä, tai ainakin puvun housut, kauluspaita ja kravatti, toisinaan takin tilalla neule. Joulupöydässä on ensin luettu jouluevankeliumi, välillä Rauman Kielel, ja sitten hyökätty rosollin, perunoiden, kraavilohen ja salaatin kimppuun. Toisella kierroksella lautasilta löytyi kinkkua ja luumuja, lanttu-, porkkana-, ja perunalaatikkoa. Jostain syystä mun mielestä isin lautasella oli kyllä ihan keitettyä perunaa kummallakin kierroksella.

Joulupukki tuli sitten sopivan ajan päästä ruokailun jälkeen. Ja kyllä sanokaa mitä sanotte mutta Joulupukki on totta. Useamman vuoden lahjapaketeista vakiona löytyi 1kg paperia, värikynät kenties myös värityskirja, yöpuku ja konvehtirasia. Nämä oli sellaiset jotka me saatiin kaikki.


Tänä vuonna meillä oli vauvan ensimmäinen joulu, mutta ei se kyllä edellisistä erikoisemmin poikennut. Kotiin ostettiin jouluvaloja ja vastaanotetut joulukortit laitoin tietysti seinälle. Muutoin ei täällä joulua huomannut.

Mulle ja puoliskolleni tämä oli kolmas yhteinen joulu. Kaikki jouluaatot ollaan oltu hänen vanhemmillaan, mutta joka kerta se on ollut mun töiden takia järkevämpää. Ollaan oltu sitten muutama päivä ennen tai jälkeen aaton meillä. Puoliskoni halusi olla joululomalla myös kotona ja meidän perheen joulunviettokokoonpano oli pitkään epäselvä, päätettiin viettää aattoa appivanhempieni luona. Nyt oltiin vuodenvaihde reissussa. Aiemmat kaksi olen ollut töissä.


Vuosi sitten sain isoäidiltäni kirjeen, jossa oli sukupuu ja valokuvia, hänen isotätinsä on haudattuna täälläpäin ja tuli pyyntö käydä viemässä kynttilä ja kranssi sekä isotädin että hänen äitinsä haudalle. Toinen kivistä oli poissa, joten meillä oli vähän ongelmia löytää tuo hauta. Tänä vuonna tuli taas kortti ja kirje joten ehkä tämä voisi olla jo pienimuotoinen perinne.

Joulun vietto alkoi aamupäivällä kun vietiin kynttilät ja koriste haudalle. Pakkanen sai sormet ja varpaat tunnottomiksi, mutta aamupäivällä asfaltti vielä näkyi. Hautausmaalta mentiin suoraan anoppilaan odottamaan saunan lämpeämistä.


Saunan jälkeen kun kaikki olivat paikalla syötiin. Joulupöydästä löytyi kinkku, rosolli, lanttu-, porkkana-, peruna- ja maksalaatikko ja silliä.  Oli mulla Tuhinalle mekkokin laukussa, mutta ei tullut vaihdettua. Loppuillasta Tuhina oli kyllä pelkkä bodypäällä, kun anoppilassa oli aika lämmin.

Paketit oli kuusen alla ja puoliskoni kanssa paketoitiin sinne lisäksi appivanhempien lahjat sillä välin kun he olivat hautausmaalla. Me saatiin kaikki kuusen alta kolme pakettia ja lisäksi mulle ja puoliskolleni oli kaksi yhteistä pakettia.


Lahjojen avaamisen jälkeen laulettiin hetki Singstaria ja Tuhina viihtyi tosi hyvin ensimmäistä kertaa kävelytuolissa. Hän heitteli kaikki lelut pöydältä lattialle ja tuijotteli tyytyväisenä laulajia. Hän myös pääsi eteen- sekä taaksepäin!

Myöhään illalla lähtiessämme kotiin nukkumaan huomasin että maakin oli saanut muutaman sentin paksuisen lumikerroksen.

Ennen joulua

Blogi unohtui joululomalle. Ajattelin palata vähän ajassa taaksepäin, mutta tuota.... Mitä onkaan nämä muistiongelmat niin että mitä ihmettä tässä viimeset kaksi viikkoa oikein on tehty...? Yritin lukea myös meidän mammaryhmän keskusteluja jos sieltä selviäisi mitä on tapahtunut.

Maanantaina Tuhina 5kk! oli viimeisen kerran perhepuiston kerho ennen joulutaukoa. Saatiin puinen kuusenkoriste lahjaksi. Illalla Tuhina sai maissivelliämaidolla.

Tiistaina Tuhina sai illalla maissivelliä.

Keskiviikkona oli vauva kahvit ja huomasin Tuhinan ihossa ihottumanäppylöitä, selässä, vatsassa ja niskan ja kaulan ympärillä. Tämän kertainen äiti emäntä oli tehnyt meille tosi hyvää kinkkupiirakkaa ja ihasteltiin hänen siskonsa tekemiä kakkuja.

Torstaina imetysdementiaa totaali blackout, luultavasti siis oltiin kotona. Puoliskollani alkoi joululoma.

Perjantaina käytiin aamupäivällä Tuhinan kanssa vauvakaverin luona Aloevera kutsuilla. Herättiin taas kerran vähän myöhään ja missattiin ilmeisestikin aloeveramehun maistiaiset propolis nyt on tullut tutuksi ja sitä pitäisi ostaa lisää Tuhinan poskia varten. Ilalla mentiin koko perheen voimin ostamaan jouluvaloja. Laitettiin värivalot makkariin, vaikka harkitsin kyllä niiden köyttämistä jörön ympäri ja keittiöön tarkoitettu sydän päätyikin eteiseen siihen kohtaan jossa kuuluisi olla kattovalo. Olohuoneeseen laitettiin tornivalo ja vuosi sitten lahjaksi saadun sydänvaloketjun laitoin ikkunalaudalle. Parvekevalot viritin kukkaristikköön sivulle, ihan vaan koska kaikilla naapureilla on jouluvalot kierretty kaiteen ympäri. Meille ei tänä vuonna tullut kuusta ollenkaan. Puoliskoni tilasi isälleen joululahjan.



Lauantaina käytiin ostamassa anopille joululahjaksi kirja ja kaksi lasia, ostettiin samoja laseja myös synttärilahjaksi. Illalla jätettiin Tuhina nuorimman tätinsä hoiviin ja käytiin katsomassa Hobittia.

Sunnuntaina käytiin kirkossa ja kotiin tultiin mahtavan ja tosi painavan joululahjan kanssa, oikeasti nippa nappa jaksoin kantaa sen kotiin.

Maanantaina posti pate toi appiukon joululahjan ja härnäsin puoliskoani kameralla kun hän mallaili riittääkö vyössä pituus. Illalla käytiin syömässä puoliskoni pikkuveljen luona. Minä pelleilin Tuhinan kanssa kun pojat pelasi änäriä.

Tiistaina öööhöm. Joo vauvakahvit! Ensimmäistä kertaa tuhina ei ollutkaan täysin tyytyväinen vierailulla, mutta nukahti sitten sitteriin eikä herännyt edes kun puin haalarit päälle. Käytiin apteekissa hakemassa iso apobasen rasvapumppu Tuhinalle ja kaupasta vielä sampoota ja hoitoainetta, myös hiuksiin jätettävä suihke kun tää pörrö jää kohta jollekin ikuisuus jätti rastatakulle.

Keskiviikko jouluaatto! Siitä vähän syvällisemmin sitten seuraavaksi.

Nyt kun ollaan jo uuttavuotta odottamassa vanhempieni luona ja lisää reissuja tiedossa niin otan vapauden lisätä kuvia mm. jouluvaloista sitten jälkikäteen kun unohdin ottaa ne kotona ennen lähtöä.

Lumipallo

Täällä kävi talvi!  Lunta satoi kunnolla, isoja hiutaleita ja pakkohan oli päästä ulos. Yritin samalla testailla tuon kameran säätöjä tosin en nyt ole kyllä ollenkaan vakuuttunut lopputuloksesta. Kyllä niistä tärkeimmän huomaa. Tämä näky on muisto taas mutta vielä on aikaa toivoa täysin valkeaa, lumista joulua. 


Lumen kunniaksi illalla pulkkailtiin puistoon koko perheen voimin, keinuttiin ja rakensimme Tuhinalle lumisen valtaistuimen. Liukumäkikin raivattiin lumesta, mutta unohdettiin sitten laskea Tuhinan kanssa. Eipä tainnut Tuhina vielä lumileikeistä juuri välittää ja pulkan kyydissä enemmänkin makoiltiin kuin istuttiin eikä vauhtikaan turhaan päätä huimannut.


Vaikka mulla on kaksi kalenteria ja joka päivä olen kyllä oikean luukun aukaissut, vasta lauantaina tajusin kuinka lähellä joulu on. Hukassa ollut joulumielikin alkoi löytyä kun perjantaina käytiin hakemassa jouluvaloja samalla pohtien muutamia joululahjoja ja lauantaina käytiin vähän jouluostoksilla ja päästiin vielä puoliskoni kanssa kaksin leffaan. Tänään olisi joulusiivouksen aika, vielä on aikaa hiukan jäljellä.

On tässä tietysti puolensakin kun tällä hetkellä lunta löytyy vain puistoista ja pelloilta, mutta kaikki jalkakäytävät ja autotiet ovat suurimmaksiosin sulia, lumesta. Jäätyneitä loskapaakkuja joihin on kiva liukastua löytyy kyllä. Siltikin valkeaa joulua odotellen... 

Sylillinen riemunkiljahduksia

Monta kertaa olen joutunut toteamaan ettei meillä enää asu mikään pieni koko ajan nukkuva tai syövä pikkuvauva. Tuhina on jo hurjan aktiivinen, sosiaalinen ja iloinen viisikuinen! Vauhdin määrää voi hiukan arvioida kuvien heilahtelusta.

Tähän hurjaan ikään mennessä Tuhina on maistanut kerran marjakiisseliä, syönyt 3/4 purkillista aprikoosipilttiä ja maistanut kaksi kertaa porkkana-äidinmaito-sosetta, joka kylläkin muistutti enemmän huonosti sekoitettua porkkanavelliä. Ja nyt parina iltana maissivelliä.


Tämän hetken parhaat jutut on lattialla ja sängyssä möyriminen, ei vielä ryömitä mutta jalat kerätään jo vatsan alle ja jalat hakevat myös karhukävely asentoa ja satunnaisesti käydään konttausasennossa tosin pää maassa.

Möyrimisen lisäksi eteenpäin päästään myös satunnaisesti kierimällä sivuttain. Kerran näin Tuhinan kääntävän itsensä n. 90 astetta ihan vain kädellään, vähän niinkuin ryömimis otteella siis. Ja kuten kuvista näkyy, innostuessaan Tuhina yrittää kovasti lähteä lentoon.

Leluja annan Tuhinalle lattialle yhden kerrallaan, nykyään kun niihin hermostutaan. Kuva on kerhosta ja yksi 2v ystävä jakoi kaikki hernesäkit ja sammakot Tuhinalle ja omalle pikkusiskolleen. Kotona on paljon kivempaa vain möyriä pois matolta. Keittiön verhot ja olohuoneessa sohva, sitterin jalat ja johdot kiinnostavat.


Tuhina istuu sylissä, selkä suorana ja keinuu. Hän nousee äidin tai isin käsiä apuna käyttäen makuulta istumaan ja siitä seisomaan. Syli on paras paikka vain sillointällöin ja väsyneenä. Sylissä hyppiminen on myös hauskaa. Sitteristäkin voi pomppimalla valuttaa itsensä jalkopäästä kohti lattiaa jos ei laiteta vöitä kiinni ja ihan hyvin pystyy kääntymään kyljelleen jos tuntuu että mielenkiintoisempaa nähtävää on siellä toisella puolella. Jos vyöt on kiinni on kääntyminen vaikeaa, mutta silloin usein treenataan niskalihaksia ja pusketaan pää maassa siltaan. Vaipan vaihtaminen on välillä lähestulkoon mahdottomuus. Hoitopöydällä Tuhina yrittää koko ajan päästä mahalleen ja kyllä pääseekin. Lattialla taas käännytään mahalleen ja yritetään mönkiä karkuun.

Kaikki lelut on haalittava leuan alle piiloon ja sitten ihmetellään missä ne on, tai sitten niitä maistellaan ja viskellään lattiaa pitkin. Pehmolelujen ja peiton kanssa voi hyvin painia.

Tuhina pärisee, huhuilee, ulvoo ja kiljahtelee, juttelu koostuu yleensä kaikista näistä. Kerrankin Tuhina kertoipuoliskolleni iltasadun 4D efektein, pärinällä ja roiskeilla.


5kk neuvola oli viikko sitten. Silloin pituutta oli tullut reilu sentti, samoin päänympärykseen. Painoa oli tullut n.200g, mutta täti totesi Tuhinan olevan niin aktiivinen että energiaa kuluu hurjasti muuhunkin kuin kasvamiseen. Soseiden maistelu voitasi aloittaa kuiten vähän ennen kuuden kuukauden ikää, kun aluksihan niillä ei juurikaan sitä ravintoarvoa ole, vaan nimen omaan maistellaan, totutellaan lusikkaan, soseen koostumukseen ja makuihin.

Tuhina oli reipas rokotettava ja itki vain silloin kun pistettiin piikki ja äkkiä rauhoittui kun rokottaminen oli ohi. Tällä kertaa ei tullut perinteistä puklailu viikkoa mutta nousi pieni kuume samana iltana.

Istumisesta kysäisin myös, kun Tuhina niin hyvin sylissä viihtyy juuri itsekseen istuen. Lopputulos oli että vaunuista voidaan alkaa nostaa selkänojaa puoli-istuvampaan asentoon ainakin silloin kun neiti on hereillä. Jalkaterien asento oli myös hyvä joten hyvillä mielin voidaan antaa Tuhinan hyppiä, kun tuo hyppykiikkukin on vallan mainio viihdyttäjä ainakin vielä.

Voihan velli

Oon luonnostellut jo jonkin aikaa kirjoittamalla ja mielessäni miten kertoisin Tuhinasta nyt kun meille tuli viisi kuukautta täyteen. Ajattelin ensin kertoa mitä Tuhina osaa, mistä hän tykkää ja mitä hän on maistellut ja mitä tuumaili neuvolantäti viime keskiviikkona. Nyt en pääse alkua pidemmälle kun mua alkaa harmittaa ja itkettää.

A mun tavoite oli täysimettää 6kk
B meillä on maitoa tullut koko ajan kivasti
C tykkään imettää
D neuvolantäti on kokoajan sanonut ettei ole mitään estettä etteikö se onnistuisi

Meillä on annettu korviketta silloin kun mulla oli rintatulehdus ja olin oikeasti tosi kipeä sen takia, niinpä yhden päivän puoliskoni hoiti Tuhinaa ja minä nukuin ja jonkin aika sen jälkeenkin annettiin vielä korviketta lisäksi ennen kuin oman maidon tulo taas tasaantui. Puoliskoni kanssa ollaan silloin tällöin maistatettu joitakin makuja tyyliin sormenpäällä tai korkilla. Mutta lasken kyllä Tuhinan olleen täysimetyksellä.

Soseiden aloitus suositus on tällä hetkellä 4kk kun täysimetyksen taas on 6kk. 4kk neuvolassa kerroin haluavani täysimettää sinne puoleenvuoteen ja täti sanoi ettei ole estettä. Lääkäri taas totesi että voidaan alkaa maistelemaan. Puoliskoni olisi myös innoissaan maistattamassa jo soseita,  mutta hän on kuitenkin kunnioittanut haluani täysimettää ja hän on myös kokoajan kannustanut ja rohkaissut minua silloin kun on sattunut luulotauti iskemään ja olen ajatellut ettei maitoa tule tarpeeksi.

Tuhina nukkuu yleensä yhdet pitkät 3-4h päikkärit tai kahdet 1-2h päikkärit. Tällä hetkellä hän nukahtaa vasta ilta kymmenen aikaan, mutta toisaalta viime aikoina ollaan myös noustu päivään vasta kymmenen aikoihin. Öisin herään 3-4kertaa syöttämään Tuhinaa,  joka ähisee hirmuisesti, mutta ei välttämättä edes herää kunnolla kesken yötä, ei vaikka nykyisin vähän itkeekin ehkä vielä niitä rokotteita.

Neuvolantädin mielestä Tuhina herättää aika usein yöllä, mutta sanoi että niin kauan kuin jaksan kaikki on ihan hyvin, varsinkin kun yleensä saan nukkua itsekin päiväunet samaan aikaan kun Tuhina on parvekkeella. Olen myös miettinyt soseiden aloittamista velleillä ja nimen omaan iltavellillä. Tähän neuvolantäti tuumi että vellithän on korvikepohjaisia, mutta mulla onkin koko ajan ollut tarkoitus tehdä soseet itse joten näin ajattelin vellinkin kanssa käyvän. Velliasiaa pohdin äitini kanssa jo ennen 5kk neuvolaa ja puoliskoni kanssa tuumittiin että se olisi sellainen totuuden hetki että aletaanko vai eikö aleta soseisiin. Tuomio oli että Tuhina on kasvanut vähän mutta hän on niin vilkaskin että energiaa kuluu hurjan paljon muuhunkin kuin kasvamiseen, saan jatkaa täysimetystä, kuitenkin ennen 6kk olisi hyvä kokeilla soseita, kun alkuun se on nimeen omaan maistelua eikä vielä niinkään ravintoa.

Tätä velliasiaa on siis pohdittu jo suunnilleen kuukauden päivät, miksi se sitten alkaa itkettää? Ehkä voin taas syyttää hormoneja ja ehkä se napanuora ei olekaan katkennut. Mutta tänään anoppini kertoi salaisuuden, ja siis senhän olisi pitänyt olla vain hyvä uutinen. Salaisuus nimittäin lupailisi meille, mulle ja puoliskolleni myös, kokonaisia yöunia ja voisi jopa helpottaa sinne omaan sänkyyn siirtämistä. ...jos siis vihdoin saataisi aikaiseksi ottaa se sänky mukaan sieltä anoppilasta, tänäänkin olisi voitu mutta rouva itkupilli päätti poistua takavasemmalle... Mutta samalla se tarkoitti sitä että samoin kun joku muu meni ja syötti sen ensimmäisen banaanin, joku muu on myös jo syöttänyt sen ensimmäisen vellin.

Itseasiassa en osaa edes päättää kumpi harmittaa enemmän, se että joku muu teki sen kysymättä tai edes kertomatta vai se että anoppi on oikeassa ja meidän pitäisi rohkeasti vaan alkaa kokeilemaan vellejä ja soseita kuukauden miettimisen jälkeen vai se että pelkään että jos en enää imetä yhtä usein niin maidon tulo hiipuu kuihtuu ja kohta loppuu kokonaan. Tiedättekö sellaisen tyhjätissifiiliksen? Se on pelottavaa. Varsinkin kun tykkään imettää. Ja niin yleensähän maitoa annetaan vielä pitkään välipalaksi ja jokaisen ruuan päälle ja niin eespäin mutta entä jos imetys ei enää onnistukaan kiinteiden aloittamisen jälkeen? Ainakin voisin kokea onnistuneeni jossain.

Ihan niinkuin imettäminen muka määrittäisi millainen äiti olen, puoliskoni sanoi viimeksi tänään että olen paras äiti Tuhinalle. Ja joo myönnetään kyllä autossa, kaupan parkkipaikalla, itkin että en oo vielä valmis velleihin. Tai siis en ole valmis lopettamaan imetystä ja jostain syystä nää vellit ja soseet on mun mielessäni imetyksen lopun alkusoittoa. Tähän puoliskoni tuumasi että kuinkakohan mahdan itkeä sitten joskus kun armas esikoinen ilmoittaa muuttavansa omilleen.


No kotiin tultiin ja ihan vaan maitoa syötiin ensin. Iltatoimien jälkeen annettiin sitten pullosta maissivelliä maidolla höystettynä n. 180ml. Tosin en ole varma paljonko Tuhina lopulta söi ja paljonko valui sohvalle. Täytyy kehua tuota puoliskoani kun hän osaa syöttää Tuhinaa pullosta, musta ihan oikeesti tuntuu että mä en vaan osaa sitä. 

Ja näin kun ensin itkeä vollotettiin nyt voin todeta että eihän se nyt niin kamalaa ollut antaa iltavelliä. Nyt kömmin tuonne rakkaan vauvani viereen. Jos tämä yö meinaa vellien aloittamista niin seuraavat teen sitten itse. Palataan niihin viisikuisen kuulumisiin sitten huomenna.

Ps. Ei saa käsittää väärin, mulla on huippu anoppi! + tässä tarinassa anoppi on viestinviejä eikä pahis.

Pikkujuttu


Jokin blogin nimessä on häirinnyt mua jo jonkin aikaa, se on tuntunut jotenkin lattealta ja liian pitkältä. Plus enhän edes merkitsi kuviani blogin koko nimellä, joten päätin lyhentää sitä hieman, näin ollen se on yhtenäinen osoitteen ja kuvien merkitsemisen kanssa. Katsotaan onnistuiko nimenmuutos myös bloglovinissa. Facebookosoite ja otsikkokuvat sitten seuraavana vuorossa... ja on tänään kyllä muutakin kirjoittamisen aihetta.

Ps. Kiitos kuvasta Susse!

Follow my blog with Bloglovin

Temppelillä


Oon jo pidempään hinkunut isosiskoani meille käymään, kun ei olla taas hetkeen nähty ja on mulla myös hänen kameraansakin ikävä... muttei olla yhteistä aikaa löydetty. Nyt hän oli melkein koko viikon espoossa temppelillä joten päätettiin tehdä kompromissi ja me mentiin Tuhinan kanssa sinne myöskin.

Pakkasin meidän reissutavarat vasta aamulla, ihan liian hyvin taas varauduin ja silti unohdin ottaa itselleni vaihto kengät kumppareiden lisäksi ja lapaset ja ne silmälasit! 

Tuhina nukkui koko menomatkan ja oltiin perillä vartin yli 12. Pääsin valmiiseen ruokapöytään nam, savuporojuustokeittoa. Sittenpä siirryttiinkin asuntolan keittiöstä siskoni huoneeseen miettimään päivän suunnitelmaa tai toisin sanoen mietittiin mitä ruokaa tehtäisi ja kuinka monelle. 

Päätettiin ensitöikseen lähteä Selloon. Tuhina nukahti taas autossa ja nukkui koko kauppareissun. Aloitettiin Vauvatalo Johannasta, kun halusin käydä kysymässä löytyykö enää mitään "lisävarusteita" meidän vaunuihin, mutta ne on mukamas liian vanhaa vuosimallia. Pitää jatkaa siis ainakin turvakaukaloadapterin metsästämistä. Ruokaostoksia tehtiin sekä Lidlistä että Prismasta. Aurinko ehti laskea meidän kauppareissun aikana, tosin aika pimeää oli koko ajan, harmaata ja vähän sateista ja super tuulista.

Palattiin temppelille sopivasti melkein samaan aikaan kuin juuri lähetystyöstä kotiin palannut ystäväni (jonka olen nähnyt viimeksi itseasiassa silloin kun alettiin seurustelemaan puoliskoni kanssa jos oikein muistan!) ja hänen siskonsa jotka tulivat meitä moikkaamaan. Laitetiin ruoat keittiöön ja käytiin kävelyllä temppelin ympäri ja juteltiin tärkeimmät kuulumiset tämän pika visiitin aikana, tytöillä olikin jo kiire siskonpoikansa joulujuhlaan. 

Me alettiin siskoni kanssa kokkaamaan spaghettia ja jauhelihakastiketta ja salaatiksi porkkanaraastetta ananasmurskalla. Tuhina hurmasi kaikki tutut ja vähemmän tutut jotka keittiössä pyörähtivät, väsähti ja nukahti niin että ystävämme ehti vilkaista vaunuihin vielä kun oli silmät auki. Ruokaa tehtiin koko armeijalle taas, vaikka lopulta meitä oli syömässä kolme. Me ja siskoni ystävä josta tuli minunkin hyvä ystävä kun asuttiin Rovaniemellä yhtäaikaa.


Itse en tällä kertaa käynyt ollenkaan temppelin sisällä ja jäin laittamaan ylijääneet sapuskat jääkaappiin kun tytöt riensivät kuudeksi temppeliin. Syötin vielä Tuhinan ja sitten lähdettiinkin kotimatkalle. 

Meidän oli tarkoitus ottaa kuvia muutamaan tekstiin jotka on luonnoksissa kuvia vailla valmiina, mutta siskoni unohti kameransa kotiin ja pihalla oli liian kylmä ja lopulta me oltiin kyllä niin lyhyt aika, vaikka menikin koko päivä, ettei me muistettu eikä ehditty. Joitain kuvia siskoni otti kuitenkin kokkailusta.

Kotimatka oli ehdottomasti reissun haasteellisin osio. Heti kun kehältä päästiin moottoritielle totesin itseni väsyneeksi ja pysähdyin huoltoasemalla. Tuhina nukkui taas suurimman ajan matkasta, mutta hermostui, onneksi vasta aika lähellä kotia, ja pysähdyin bussipysäkille avatakseni hänen haalariaan. Juttelin hetken puhelimessa siskoni kanssa ja annoin Tuhinalle vettä, kun vaikutti että hänen oli kuuma. 

Samalla siinä joutokäynnillä auton moottorin mittari hiipi uhkaavasti punaista kohti mutta ajattelin sen johtuneen joutokäynnistä, että eiköhän se laske jos lähdetään liikkeelle. Toisin kävi ja ajoin hurjan bussipykki välin. Soitin puoliskolleni ja odottelin, en edes tiedä kuinka kauan, että mittari laski puoleenväliin, lisäsin jäähdyttimeen uudelleen vettä ja jatkoin matkaa.

Tuhina oli hetken tyytyväinen, kunnes alkoi pieni ähinä ja hetken päästä hurja itku. Alle 10km kotimatkaa jäljellä, mutta oli pakko pysähtyä rauhoittelemaan ja käytiin samalla tarkistamassa vaippa. Hetken oli taas Tuhina tyytyväinen, mutta lopulta kotimatkan loppusuoran minä lauloin unilauluja ja Tuhina itki ja huusi kunnes nukahti.

Kotona hoidettiinkin samantien iltatoimet, mutta vasta kun annettiin särkylääkettä Tuhina todella rauhoittui ja nukahti. Liekö kiusannut nuo keskiviikkona saadut rokotteet tai kuka ties jos hampaita pukkaa. Oli aivan mahtava reissu, jos lopun itkuja ei lasketa, tosin nekin nyt vain ovat osa vauvana olemista. Ehkä seuraava reissu pääkaupunkiseudulle tehdään niin että miekin pääsen käymään temppelin sisällä, tai sitten ikeaan... tai sekä että.

Kissa

Taas on viikko vierähtänyt viikonloppuun, enkä rehellisesti ole juuri uhrannut ajatusta tai ranskalaisia viivoja enempää aikaa blogille. Kiirettä pukkaa vaikka ei kyllä mitään jouluun liittyvää.

Maanantaina käytiin taas tapamme mukaan perhepuiston kerhossa jonne mentiin yhdentoista aikaan. Meillä ei enää herätä ennen kuin puoliskoni lähtee kahdeksaksi kouluun joten kerhoihinkin mennään vähän myöhemmin. Illalla kävin Tuhinan kanssa kuuntelemassa Foreverin koulutusta ja kun siellä vierähtikin vähän kauemmin ja Tuhina nukahti ennen kun lähdettiin niin yllätin puoliskoni hakemalla hänet sählystä kotiin.


Tiistaina laiskotti. Aamupäivällä käytiin porukalla vauvakahveilla yhden äidin kotona ja sen jälkeen oli tarkoitus tiskata ja pyykätä ja siivota. Oltiin menossa puoli viideksi garra spahan, siis kalajalkakylpyyn, ja meidän piti nähdä annin kanssa n.tuntia ennen, mutta häntäkin laiskotti joten päädyttiin cittariin lounaalle. Kylpylässä Tuhina tuijotteli tyytyväisenä pikkukaloja tuon 20minuuttisen. Palattiin vielä kauppakeskukkeen tekemään ystäväni jouluostoksia, sain minäkin ensimmäisen tämän vuoden lahjan! Tuhina taas vänkäsi ihan tosissaan väkisin istumaan vaikka yritin kyllä makuulleen laskea sinne.


Keskiviikkona äidit tuli meille vauvakahveille. Hyppykiikku oli vieraiden hitti. Oli myös Tuhinan 5kk neuvola ja rokotukset. Illalla Tuhinan päikkäreiden aikana kävin vielä naapurissa ihmettelemässä foreverin tuotteita niitä myyvän äitikaverin kanssa.

Torstaina tehtiin Tuhinan kanssa retki Espooseen,  lähdettiin puoli 11 ja tultiin illalla kotiin.

Ja no tänään, perjantaina väsytti, arvaatte varmaan. Mutta olisi väsyttänyt kyllä päiväreissun jälkeen ihan entisaikoinakin, siis ennen kuin musta tuli äiti. Varsinkin kun hölmönä lähdin taas liikenteeseen ilman silmälaseja. Yleensä käytän niitä nimenomaan kun ajan pitkiä matkoja. Käytiin me kuitenkin aamupäivällä apteekissa ja kolmeksi mentiin muskarin "lasten kauneimmat joululaulut"-harjoituksiin, jotka olikin muskareiden joululaulajaiset. Hups.

Huomenna on syyskauden viimeinen vauvauinti. Muuta ohjelmaa, ainakin ruokaostokset ja yleistä siivous-, tiski-, pyykkirallia.

Niin juu ja laitoin sitten pitkästä aikaa korvakorut, miehän otin ne pois joskus ennen kuin vauvamaha oli iso, kun hukkasin toisen. Ja no ehkä olis pitänyt laittaa jotkut oikeat hmmm hopea korvikset.... koko viikon on ollut vaatekaappikriisi, joululahja tosin helpotti sitä, k i i t o s ! Ja miten sitä joskus jaksoi koulun tai töiden jälkeen mitään harrastaa kun nyt tuntuu hirveän kiireiseltä jos on kaksikin sovittua juttua samana päivänä..

Ps. Mulla löi nyt ihan tyhjää otsikon kanssa joten pyysin vain puoliskoani sanomaan jonkun sanan, ei täällä lemmikkejä ole.

Missä lumi?

Viime perjantaina oli seurakunnan joulujuhla, laulettiin paljon joululauluja, leikittiin ja syötiin kinkkua ja riisipuuroa. Tunnelma oli erittäin jouluinen vaikka oma ja Tuhinan joulupukeutuminen oli olematonta, mulla oli kumpparitkin jalassa. Eikä siinä mitään, rakastan kumpparikeliä, ihan oikeasti kysykää vaikka puoliskoltani, mutta kyllä joulukuussa nyt saisi jo olla ihan kunnolla pakkasta ja maa valkoisena. Houkuttelin puoliskoani matkaan, juhlassa Tuhina näkisi ensimmäistä kertaa joulupukin. Synttäristressin hiipiessä puoliskoni jäikin tekemään kakkua ja Tuhina nukahti syliini sopivasti hetken ennen joulupukin saapumista, eli saadaan olla koko perhe läsnä kun Tuhina näkee joulupukin.

Lauantaina, viikko sitten, Suomi juhli itsenäisyyttä, me puoliskoni synttäreitä. Aamupäivällä alkoi sataa lunta ja luulin jo että nyt se tulisi pysyäkseen mutta väärässä olin. Taas.


Appivanhemmat toi pikkujoulujen ylijäämä tarjoilun syötäväksi ja puoliskoni teki mahtavan juustokakun. Resepti oli kyllä nimellä marmoroitujuustokakku, mutta haittaako tuo jos kaikki suklaat meni pohjaan eikä juuston sekaan niinkuin ohje sanoi. Olisin voinut syödä pelkkää kakkupohjaa ties kuinka paljon, jos se ei olisi ollut ihan noin makeaa. Vieraina kävi appivanhemmat ja puoliskoni eno puolisoineen sekä tietysti puoliskoni pikkuveli ja kaksi pikkusiskoa + kaveri.

Pojat pelasi änäriä, aikuiset jutteli ja tytöillä oli tytöjen juttuja, en oikein osaa päättää että mihin kastiin itse kuuluisin. Tuhinakin sai uuden mekon päällensä juhlan kunniaksi, tai no se on kyllä saatu lahjaksi silloin kun Tuhina oli 1kk ikäinen mutta mekko on kokoa 74cm niin nyt otin sen käyttöön vaikka vähän iso onkin vielä. Ja kyllä oli meidän neiti niin nätti! vaikka itse sanonkin. Kuvaa en ehtinyt ottaa, neiti kyllä nukkuikin melkein koko juhlat. Enkä ehtinyt kakustakaan ottaa kuvaa, lahopää ja sitten olikin jo vieraat herkuttelemassa, mutta viimeisestä palasesta kyllä otin kuvan. 


Otin nyt kuvan vielä vertailuksi tuosta kakun ohjeestakin, mutta todella maku oli hyvä ja ulkonäkökin vaikkei nyt kuvaan täsmääkään. Ehkä tuo valkoinen juusto-osa nyt sai näytellä sitä puuttuvaa lunta.

Muistan muistan

Tai itseasiassa en kyllä muista. Nyt tuli aika pitkä kirjoitusväli, ei sen kummempaa syytä, mutta enpä kyllä muistakaan mitä viime viikolla edes tapahtui...

Perjantaina lompsittiin tuonne mäelle, turhaan siis. Takasin tullessa soitin äidille ja tuumailin että menenkö kotiin pyykkäämään ennen muskaria mutta päädyin mamma kaverin luokse. Matka oli suunnilleen sama kuin olisi ollut kotiinkin plus sain jättää Tuhinan nukkumaan kuistille, eipä tarvinnut kantaa vaunuja ylösalas. Ja loppupeleissä me sitten skipattiin porukalla muskari ja kotiin tultiin vasta neljän aikaan.

Lauantaina vauvauinnissa sukellettiin! Kauhalla vettä päähän ja veden alle. Ja selkää voi näköjään uida myös varpaat suussa. Oikeassa olin että uinti on oikein oiva laji Tuhinalle. Samaten lauantaina olin ensimmäistä kertaa tuhkajaisissa.

Mitäs muuta... hahhaa no nyt muistan! Nimittäin ei yhtään mitään! Mehän oltiin koko viikko kotona tekemättä yhtään mitään, ei siivottu eikä pyykätty, olin vain kipeänä kotona ja viihdytin Tuhinaa parhaani mukaan. Ja tiskasin. Keksin mihin käyttää ne muutamat eurot jotka oli vielä jäljellä synttäri lahjakortilla jonka isiltä sain, siis lokakuussa... ostin meinaan tiskihanskat! Yksi mun mammakavereista käyttää tiskihanskoja mistä muistin niiden olemassaolon ja kun tiskivuoresta jäi jäljelle kaikki aterimet ihan vaan koska kädet oli niin hellänä ajattelin tämän auttavan asiaa.


Viimeviikolta ei olekaan muuta muistettavaa, luulen. Tällä viikolla taas noh.. maanantaina oltiin lääkärissä ja tiistaina käytiin porukalla kirpparilla. Joo ja mie löysin Tuhinalle pipon! Jos se olis yhtään isompi oisin ostanut sen itelleni. Mutta kyllä se Tuhinalle sopii aivan yhtä hyvin. Maksoin siitä 4e mutta elän ymmärryksessä että uutena Polarn O. Pyret on oikeasti arvokas merkki mutta tämä oli kuitenkin hyvä kuntoinen plus tämä kuosi on niin mainio että mun oli aivan pakko saada se! Ja puoliskoni oli erittäin ymmärtäväinen kun esittelin pipoa hänelle. Se on niin söpö! Vaikka on Tuhinalle vielä liian iso....


Keskiviikkona mentiin seurakunnan kerhoon,  tyylikkäästi suoraan sängystä aivan kirjaimellisesti. Kerho alkaa 0930 ja kello oli juurikin tuon verran kun heräsin Tuhinan varpaat naamaani vasten heiluen. Muistin että on viimeinen kerhopäivä ennen joulutaukoa, joten vaatteet päälle ja Tuhinalle puin toppapuvun yöpuvun päälle. Nappasin kyllä vaihtovaatteet hoitolaukkuun ja ripeästi Tuhina sylissä menin koputtelemaan kahvihuoneen ikkunoita että päästiin sisälle. Kerhossa oli riisipuuroa! Mentiin taas porukalla puistoon kerhon jälkeen. Tuhina nukkui kaverin matkarattaissa toisen kaverin peittojen alla. Illalla meillä oli mammaporukalla varattu yksityinen tankotanssitunti. Muutaman kerran pelkäsin vanhan rannevamman takia, mutta lopulta turhaan. Notkeus on kadonnut mutta kivaa oli silti. Nyt tuntuu hartioissa ja vatsassa ja kyljissä.

Torstaina oli vauvakerho jonka jälkeen kotona kömmin vapaapäivää viettävän puoliskoni kainaloon ja herättiin sitten kolmelta kun itkuhälytin kuulutti Tuhinan heräilevän parvekkeella. Synttäripäivän kunniaksi meillä oli siivouspäivä, puoliskoni pesi lattiatkin ja minä toimin roskakuskina. 

Tällä viikolla olen  myös yrittänyt kuroa pyykkiruuhkaa auki viikon tauon jäljiltä. Uusin pyykkisääntöni on että jos en jaksa  viikata puhtaita vaatteita kaappiin en pyykkää ollenkaan koska mikään ei ole raivostuttavanpaa kuin joka paikassa pyörivät puhtaat vaatteet.

Tänään on seurakunnan joulujuhla ja huomenna puoliskoni synttärikakkuilut. Niin joo ja tietty itsenäisyyspäivä! Pitää katsoa linnanjuhlat vissiin netistä, näkyyköedes?, kun meillä ei ole antennipiuhaa, eipä ole telkkaria katsottu, netflixiä vain. Ai niin vielä joulukalenteritkin aukeilee nyt! Mulla on niitä kaksi! Toisen sain puoliskoltani ja toisen anopilta. Puoliskoni söi omansa tyhjäksi heti ensimmäisenä päivänä...

Lasten poliklinikka

Saatiin kuin saatiinkin lähete lasten poliklinikalle ja vieläpä tasan kahden viikon päähän lähetteen kirjaamisesta. Niinpä perjantaina iloisesti lähdin lompsimaan ajoissa vaunujen kanssa tuonne paikalliseen sairaalaan, jonne meiltä kävelee mennessä noin puolituntia, ylämäkeä koko matka. Meidän aika oli erikoistuvalle lääkärille kymmeneltä. Kymmentävailla kymmenen piippasin Tuhinan kelakorttia itsepalveluilmoittautumiskoneeseen. Siivooja mainitsi että se on ihan uusi ettei ehkä kaikkia aikoja vielä löydy. No meidän aikaa ei löytynyt. Lompsin sitten respan tädin luokse ilmoittautumaan ja kelakortin piipattuaan hänkin ihmetteli että oliko meille ihan varattu aika. Joo kyllä on ja ojensin kutsukirjeen tädille joka katsoi sitä hetken ja tuumasi hei tää on kuule kotkaan. 

Niinpä, eipä käynyt mulla mielessäkään että se lähete sinne meni vaikka mukamas tarkkaan katsoin sitä kutsua. Onneksi oltiin kuitenkin hyvissä ajoin liikkeellä, että ehdin soittaa ennen kymmentä vielä sinne kotkan lastenpolille ja saatiin uusi aika jo maanantaille. Positiivisesti yllätyin ettei venynyt kuin viikonlopulla meidän käynti. Respan tädille vielä päivittelin ja mietin että tän voi varmaan laittaa niiden valvottujen öiden ja kuuluisien imetyshormonien piikkiin.

Maanantaina otettiin uusi yritys ja vähän yli kymmennen oltiin jo matkalla. Laskettiin että 45min riittää, mutta se riitti vanhasta kodista.... Tähystelin matkalla Tuhinan syntymäpaikkaa ja Kymmentävailla 11 soitin taas polille. Matkaa oli vielä 21km eikä mulla ollut hajuakaan missä lastenpoli sijaitsee. Rohkaisevasti osaston sihteeri kertoi että siihen sairaalan eteen parkkiin ja semmoinen puolikaaren näköinen sisäänkäynti. Minä tuumasin että kai siellä on opasteetkin ja vastaukseksi kuului no ei täällä kyllä ole oikein minkäänlaisia opasteita.

Puolikaaren muotoinen katos matalamman rakennuksen sisäänkäynnin edessä näkyi jo parkkipaikalle ja ovessa oli pieni sininen laatta valkoisella tekstillä "Lasten sairaala". Kokeilin taas itsepalveluilmoittautumista, mutta koska oltiin himpun verran myöhässä se ei tietenkään meitä kelpuuttanut vaan ohjeisti kansliaan. 

Olin varautunut pullotetulla maidolla ja vaunuilla. Keskussairaalarakennus on valtava, mutta lasten sairaalassa vaunut oli toisaalta turhat, olisin jaksanut kantaa Tuhinan turvakaukalossa ihan hyvin parkista lasten sairaalalle. Lääkärin vastaanottokin oli katutasossa.

Sihteeri ohjeisti meidät aulaan odottamaan josta hoitaja hakisi mitoille ja sitten lääkäriin. Meidät kyllä haki suoraan lääkäri. Allergioista hän ei puhunut mitään, koska ollaan edelleen rintamaidolla. Atopia oli ihan selvä hänenkin mielestä ja märkärupea epäili poskiin. Puoliskoni on kyllä erimieltä tästä, posket kyllä märkii välillä ja välillä niihin tulee rupi, mutta ei ole tullut ihan märkää rupea vaan tavallinen haavanpäälle tulevan ruven näköinen.

Lääkäri tarkisti silmät, korvat ja ihon sekä jalkojen pituuden ja lonkkien liikkuvuuden, tunnusteli myös vatsan päältä sisäelimiä ja kuunteli keuhkot ja sydämen. Tuhina tykkäsi lääkärin punaisista ja valkoisista helmistä tehdystä avainnauhasta. Vaikka allergia selvitykset jäikin vain haaveeksi eikä varattu edes kontrollikäyntiä, turha reissu ei kuitenkaan ollut. Saatin reseptit nyt Aqualan L voidepesuja varten, Aqualaniin perusvoiteeksi, Apobasen punaiseen tehorasvauksia varten mm. vauvauinnin jälkeen. Lääke rasvoiksi saatiin märkärupea hoitamaan antibioottisalva ja hydrocortison pahenemis vaiheesta paranemiseen. Ja jatkoa varten saatiin merkintä Tuhinan tietoihin, että jos soitan meille varataan heti aika, ilman uutta lähetettä.

Ihottuman syyksi taidetaan todeta se atopia plus oma kokemus että tuore tomaatti/sipuli sitä pahentaa, vaikka allergiseksi sitä ei nyt vielä epäillä.

Mun oli tarkoitus ottaa reissussa kuvia, mutta sen verran jännitin koko touhua että mulla oli puhelinkin autossa polilla olo ajan ja mennessä pikku ressi että ehditäänkö ajoissa vai ei, että paluumatkalla keskityin vain ajamiseen kiltisti rajoitusten mukaan.

Parasta

Mun isosisko viljelee omaa perinnettään kysyä iltaisin mikä oli parasa tässä päivässä. Kun mulla on noita kilometrin mittasia koko viikon kuulumisia tullut nyt kirjoitettua jo useampi, niin ajattelin käyttää vähän ajatusta miettimällä vaan yhden (tai max pari) jutun per päivä.

Maanantaina parasta oli syödä yhdessä puoliskoni kanssa ruokaa jota ei tarvinnut itse tehdä. Mun kotikäyntiopettaja oli tehnyt meille porokiusausta nam, K I I T O S !

Tiistaina parasta oli Körökirkon harjoitukset. Körökirkko =  muskareiden esitys osana kirkkomusiikkiviikkoa, jonkun verran siellä oli puhetta muskarin vetäjän ja papin toimesta.

Keskiviikkona parasta oli äitikaverin ilme kerhon jälkeen kun hän hoksasi ettei mulla ollut ollenkaan vaunuja vaan Tuhina kulki näppärästi toppapuku päällä makuupussin sisällä, sylissä. Meiltä kerholle kävelee noin 30 sekuntia jos ei tarvitse odottaa suojatiellä autoja.

Torstaina parasta oli viettää aikaa puoliskoni kanssa tai siis koko perheen voimin hänen kouluajallaan. Hänen luokalla oli lapsiparkki vuoro hellissä, joskin tuolla akvaariossa oli tosi kylmä ja mulle nousi illalla kuume joten ei sitten edes päästy Tuhinan kanssa esiintymään sinne Körökirkkoon.

Perjantaina parasta oli kun anoppi toi meille kokista. Ja Tuhinan posket ♡


Lauantaina parasta oli pulkka ja lumi! Ostettiin Tuhinalle vauvapulkka siis sellainen selkänojallinen vaikka eihän Tuhina vielä osaa istua.... laitettiin tyyny selän alle ja Tuhina pötkötti makuupussissa kun kierreltiin omaa ja naapurin autoa ja viereistä puskaa. Tuli sieltä muutama hymykin vaikka toistaseks tää tais olla kivempaa musta.

Lauantaina olisi ollut vauvauinnissa valokuvaus mutta olin ite vielä sen verran kipeä plus nyt Tuhinan posket on todella alkaneet parantua joten puoliskoni, rakas järjenääneni, totesi että annetaan niiden nyt olla rauhassa ilman klooriärsytystä, niinpä me jätettiin väliin koko uinti.

Käytiin kyllä kotona kylpyammeessa uimassa ja otettiin omat kuvat. Tuhina on saanut vasta kerran kauhalla vettä päähänsä etten tiedä olisiko häntä sukellutettu vielä muutenkaan, keväällä on sitten uusi kuvaus. Suihkun alla harjoiteltiin laskemalla kolmeen ja vettä naamalle, niinkuin ohjaaja kehoitti viimeksi tekemään.

Sunnuntaina parasta oli iltapäiväkävely koko perheen voimin ja Tuhinan nauru!

Ilmapalloja

Ristiäiset meillä vietettiin Tuhinan ollessa kuuden viikon ikäinen. Eli ööööö elokuun loppupuolella kröhöm, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja muutaman kuvan kera.

Aluksi kun tuli puhetta ristiäisistä kaikki oli sitä mieltä ettei niillä ole mikään kiire mutta yks kaks ääni kellossa vaihtui ja kaikki ihmettelivät koskas ne nyt on. Niinpä eräspäivä puoliskoni katsoi kalenterista lauantain kolmen viikon päähän ja soitti seurakunnan toimistoon että mitenkäs homma toimii.

Niinpä varattiin seurakuntatalon kahvio jossa oli määrä tapahtua ristiminen sekä kahvittelu.

Pappi tuli käymään meillä kotona melkein kaksiviikkoa ennen itse tapahtumaa. Kun pappi kysyi mitkä virret lauletaan oltiin molemmat huuli pyöreänä. Vaikka itse en luterilaiseen kirkkoon kuulu, äidin suvusta kuitenkin kaikki muut paitsi me kuuluvat, joten olen kyllä ollut ristiäisissä ennenkin,  vaan en kyllä muista että niissä olisi laulettu. Tartuttiin heti papin ehdottamiin. Loppuvirtenä tietysti ystävä sä lapsien, joka on ala-asteelta tuttu jej! Valittiin myös rukoukset ja yksi raamatun kohta jonka kummi sai lukea. Me ei haluttu kumpikaan olla esillä. Kun nämä oli selvät lähdettiin vielä katsomaan tilaa, koska kumpikaan meistä ei ollut siellä koskaan käynyt.


Puoliskoni mummo pääsi taas tekemään sitä mitä osaa parhaiten, eli tarjoilut n.50 hengelle. Voileipä kakkua, karjalanpiirakoita, vihannes ja juusto naposteltavia ja täytekakkuja. Minä taas halusin koristeiksi vaaleanpunaisista pienistä ilmapalloista tehtyjä asetelmia, jotka aioin itse väkertää. Käytännössä siis puhalsin läjän vaaleanpunaisia, violetteja ja tummanpunaisia vesi-ilmapalloja koska löydettiin ainoastaan värisekoitus 100kpl pallopussi.

Perjantaina ennen ristiäisiä tuli mummolta viestiä kuvien kera että kelpaako kakut ja kyllä! Olihan nuo todella hienot. Ja seuraavassa viestissä kerrottiin että hän on varannut kukkia pöytiin, "vai oliko sulla jotain?" Tähän mennessä olin saanut aikaiseksi yhden kolmen pallon viritelmän ja olisin halunnut vähintään neljän pallon kyhäelmiä, mutta ilman neulaa, pelkän langan kanssa väkertäen mun sormet ei taipuneet niinkuin halusin joten kukilla mentiin.

Kahvion vieressä oli pieni kappeli ja koska se oli vapaa ehdotti pappi sinne siirtymistä. Sen verran ahdas oli tila että me vähän ihmeteltiin mitenpäin siinä pitäisi seistä. Mutta vieraat mahtui hyvin istumaan.
Meillä oli vain yksi "virallinen" kummi läsnä. Sylikummi on nyt puoliskoni toiseksi nuorin sisko ja toinen kummi puoliskoni isosisko, kolmas kummi on minun paras kaveri eskarista, jonka hukkasin kun hän siirtyi musiikki luokalle ja löysin uudelleen ysiluokalla. Valitettavasti hän ei päässyt töiden takia, eikä ole kummityttöään vielä kertaakaan nähnyt. (No mutta nyt on, tosin nukkuvana)


Appivanhemmat ostivat soman valkoisen mekon kastepuvun alle ja kastepuku oli isäni vanha, sama jossa me ollaan saatu nimenantosiunaus. Tosin Tuhina oli tuo puku päällään koko ajan, ettei mekkoa nähnyt kuin ensimmäiset ja viimeiset vieraat. Tuhina nukkui koko tilaisuuden ajan. Ja juuri ennen kotiinlähtöä hörppi pullosta reilun 100ml ihan omaa maitoa.

Tilaisuus oli kaunis, ja vaikka rukoukset luettiin kirjasta oli niissä kuitenkin ihana sisältö. Ja siihen raamatun kohtaan löytyy meidän kirkon lasten laulukirjasta yksi todella kaunis laulu. Ja tunnustan itkuksihan se meni jo vähän ennen alkua ja totaalisesti alku virren aikana, osittain kyllä jännityksen piikkiin.

Meidän isin puolelta paikalle pääsi tätini vanhimman lapsensa kanssa ja samainen serkku puolisoineen jotka oli meidän vihkiäisissäkin, ymmärrän kyllä tuon 5h automatkan karsivan. Äitin puolelta taas oli kyllä kivasti mummoni ja pappani ja mummon siskoja puolisoineen muutama ja yksi pikkuserkkukin isänsä kanssa. Meillä kävi pieni sosiaalisen median kämmi kutsun kanssa ja harmiksemme enoni perheeltä meni koko ristiäiset ohi, heitä kyllä kaivattiin ja ihmeteltiin porukalla kun ei mitään vastausta ollut kuulunut. (Äitini sai onneksi hieman paikattua tätä.)

Puoliskoni puolelta oli hänen mummo miehensä kanssa, enon perhe ja kaikki sisarukset, miinus veljenpoika ja tietysti mun appivanhemmat.

Viikko sitten

Huomasin etten kirjoittanut ollenkaan sen suurempia kuulumisia viime viikolta, vaikka niitäkin on! Ja nyt on pakko yrittää kirjoittaa koska ihan oikeasti en meinannut enää muistaa mitä tapahtui viime viikolla.... sen siitä saa kun ei enää käytä kalenteria. Oon aina ollut aika huono kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta kalenterista on voinut lukea aina suunnitellut ja toteutuneet menot ja meiningit ja yleensä piirrustuksista ja raapustuksista vielä päätellä kenen kanssa ja millä mielellä.

Maanantaina skipattiin kerho ja mentiin porukalla yhden äidin luokse syömään ja höpöttämään. Tuhina nukkui vaunuissa koko tuon ajan ja illalla Tuhina ja puoliskoni sai viettää laatuaikaa kahdestaan kun samalla mamma porukalla käytiin LadyLinella jumpassa. Illalla vielä pakkailin reppuun ja hoitolaukkuun mitä nyt ikinä keksin tarvittavaksi yhtenä päivänä tai oikeastaan kuudeksi tunniksi.

Tiistaina herättiin aikaisin, Tuhinan ihan oikeasti herätin ja syötin ja puin. Aamusateessa lompsin vaunujen kanssa bussipysäkille ja mentiin ensimmäiseen keskustaan vievään bussiin. Rautatieasemalla oltiinkin tasan tunti ennen junan lähtöä, mutta mieluummin niin päin. Tuhina nukahti bussissa ja minä hyppelehdin laiturilla junaa odottaessa, ajattelin antaa vauvan nukkua pihalla.

Meidän vaunujen jarrut on vähän hankalat. Parkkeerasin vaunut ja nukkuvan Tuhinan seinän viereen ja katselin omalta paikaltani kuinka vaunut vähän heijas eteenpäin ja takaisin seinään. Ees taas ees taas. Mietin vaan että millon räpsähtää ja mulle tuli ihan oikeasti pahaolo. Ja sittenhän ne räpsähti ja vaunut kolisi toisella seinustalla olleisiin kyynärsauvoihin. Onneksi Tuhina jatkoi uniaan, minä käänsin vaunut toisin päin (kuvassa) ja ystävällinen ruova teki tilaa viereensä ihan vaunujen edessä. Onneksi matka kesti vain puolituntia.


Perille kun päästiin menin tietysti hissillä alas mutten tajunnutkaan että se hissi laski suoraan pyörätielle, ei minnekään asematunneliin. Hetken aikaa ihmettelin mutta löydettiin toisemme aseman edestä. Luokkakaverini vauva on pari kuukautta Tuhinaa vanhempi ja nyt nähtiin ensimmäistä kertaa vauvojen kanssa. Meiltä molemmilta on suunnilleen sama matka Lahteen, joten sinne oli hyvä sopia treffit. Oli aika kurja keli niin kaupunkia ei oikein nähty mutta kauppakeskus Trio tuli kyllä tutuksi. Ja muuten pakko antaa pisteet kotiin lasten leikkialueesta ja hoitohuoneesta!

Tuhina oli vähän itkuinen ja nukahti kyllä kahteen kertaan muutamaksi tunniksi. Itkuisuus varmaan johtui herätyksestä. Kierreltiin kauppoja ja höpöteltiin niitä näitä. Luokkakaverini lähti kotiin aiemmin niin me jäätiin Tuhinan kanssa  vielä moikkaamaan paikkakuntalaista kaveria jonka vauva on kaksi viikkoa Tuhinaa vanhempi. Tosin tällä kertaa vauvat ei ihmetelleet toisiaan kun  Tuhina nukkui koko ajan. Käytiin vähä  kävelemässä ulkona mutta en edes jaksanut vaivautua ottamaan kuvia kun oli niin harmaata ja sateista.


Paluu matkalle laitoin vaunut suosiolla junan suuntaisesti eikä ne tällä kertaa räpsähtäneet. Tuhina heräsi vähän ennen kun kotikaupunkimme kuulutettiin ja oli loppu matkan hereillä. Bussia odoteltiin 20 minuuttia ja valittiin väärä bussi. Tämä teki meille ylimääräisen lenkin ja juuri tuon lenkin verran se oli liian pitkä. Bussissa Tuhina suostui tuttiin mutta heti bussista pois noustessa itku jatkui. Meiltä pysäkille on onneksi suht lyhyt matka ja Tuhina rauhoittui mitä kovempaa vaunut kulki. Onneksi oli kunnon kengät, kumppareilla olisi ollut vaikea juosta.

Keskiviikkona skipattiin taas kerho, ihan vaan koska reissaaminen oli aika rankkaa sitten kuitenkin ja tiistai ilta venyi.  Laitoin Tuhinaa parvekkeelle nukkumaan samaan aikaan kun kerhotutut tulivat tuohon takapihan puistoon leikkimään. Toivoin että koti olisi ollut vieras kunnossa, olisin huutanut parvekkeelta koko porukan kahville, mutta otin sitten itekin päikkärit. 

Torstaina perhetyöntekijät esittäytyivät vauvakerhossa. Mentiin taas hetkeksi kahvilaan kerhon jälkeen höpöttämään niitä näitä ja illalle oli sovittu bobypump Ladylinella. Mie jätin jumpan väliin kun olin sopinut jo aiemmin että se paikallinen paraskaveri tulisi meille. Edellisen kerran nähtiin mun synttäreiden aikaan eli ihan liian kauan sitten. Kokkailtiin uunimunakasta ja hedelmäsalaattia. Höpötettiin ja kuvattiin.

Perjantaina menin heti aamusta näyttämään Tuhinaa terveyskeskukseen, varmistettiin ettei useamman viikon flunssa johdu korvatulehduksesta ja keskusteltiin ihottumasta. Nyt me vihdoin saatiin lähete lastenpolille. Tuhinan päikkärit sai muskarin mittaisen tauon ja jatkuivat taas ulkona. Rullasin kesärenkaat pois autosta kun neuvolasta tuli soitto. Käytiin näyttämässä poskia meidän neuvolantädille, viimeinen varmistus vauvauintia varten. Lupa myönnettiin tai paremminkin suuresti kannustettiin joten suuntasin sitte kauppakeskukseen ostamaan uikkarit Tuhinalle. Saatiin vielä 20%alennusta, kävipä tuuri etten viikkoa aiemmin ostanutkaan.


Illalla meidän äiti tuli tuomaan meille kirjahyllyä. Tuhina ei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä, toisaalta ihan kiva niin mummu sai viettää hetkisen aikaa hänen kanssaan, kun lauantaina ei enää pitänyt ehtiä.

Lauantaina herättiin aikaisin vauvauintiin. Me vähän myöhästyttiin, mutta ensimmäisellä kerralla altaassa oltaisi normaalistikin vähän vähemmän aikaa. Tuhina oli virkeä loppuun saakka ja tehtiin ensimmäinen kauhasukellus. Jatkossa pitää muistaa jotta vauvauinti itsessään toki kestää vain 30min, mutta reissuun saa varata pukemisineen n. puolitoista tuntia. Varsinkin jos tahtoo pestä hiuksia tai käydä vähän saunassa lämmittelemässä ennen kotiin lähtemistä.


Ajattelin Tuhinan olevan nälkäinen uinnin jälkeen mutta hän nukahti heti kun autoon päästiin ja nukkui useamman tunnin. Meidän oli tarkoitus tulla uimahallilta kotiin, pakata mummolalaukku ja viedä Tuhina puoliskoni mummolle heti. Mutta mekin nukahdettiin. Vietiin Tuhina vasta päikkäreiden jälkeen tosin hän kyllä nukahti uusille päikkäreille ennen kuin autoon päästiin.

Sunnuntaina oli Helsingin vaarnan vaarnakonfferenssi ja ensimmäistä kertaa konffa tuli netinvälityksellä ja katsottiin livelähetystä omassa seurakunnassa. Toisaalta on hienoa että tekniikka mahdollistaa tämmöistäkin, mutta varsinkin mulle ja silloin kun kuuluin Tampereen vaarnaan, vaarnakonffat oli aina sellaisia viikonloppuja kun nähtiin kaikki serkut ja isoisä ja isoäiti kun koko suku isin puolelta kuuluttiin samaan vaarnaan ja tietysti kavereita muista seurakunnista.  Tämä hohdokkuus ja kohtaaminen jää nyt kokonaan pois mikä on tosi harmi. Mutta kyllä tekniikkaa helpottaa olenhan itsekin hyvä esimerkki kun kaksi vuotta olen täällä asunut ja tämä oli ensimmäinen vaarnakonffa johon osallistuin ja ihan vaan koska ei tarvinnut lähteä paikanpäälle Helsinkiin.

Sunnuntain henkeen ei mielestäni kuulu siivouspäivä, mutta tällä kertaa siivosin ja järjestelin tuon meidän makuuhuoneen kaaoksen. Siellä kun on pakko tehdä asioita päiväsaikaan. Valoa riittii aika hyvin ja mitä pimeämpi tuli, siirsin romuläjän lähemmäs ovea ja olkkarista tulevaa valoa, lopulta imurointi oli ainut mitä todella tein pimeässä huoneessa. Puoliskoni sai myös keskittyä koulutehtäviin ilman että yritän koko ajan höpöttää hänelle kun mulla oli omaa tekemistä. Vähän ennen seitsemää oltiin hakemassa Tuhinaa. Saatiin syödä mummon herkkupöydässä ja puoliskoni sai yhdistetyn synttäri ja joululahjan etukäteen. Hyvin oli mummo ajatellut, nimittäin aina kun puoliskoni näkee voileipägrillin kaupassa mietitään että tuommoinen pitäisi ostaa, vaan ei me olla koskaan saatu aikaiseksi.

Vauvani mun

Vauva, vauveli, neiti, nappula, pikkunen, rakas, höpönassu, ähinä, puhina, Tuhina. Vauva, meidän neiti Tuhina, on ryöstänyt äidin sydämen ja ajan totaalisesti. Ja kyllä hän on myös möyrinyt tiensä kaikkien sukulaisten sydämiin. Myörinyt, koska se kuvaa hänen tapaansa päästä eteenpäin tällä hetkellä, ei siksi että sydämiin olisi ollut mukamas vaikea päästä.


Tuhina neljä kuukautta kasvaa hyvää tahtia (vaikka vauvauintiohjaaja luuli hänen täyttäneen vasta 3kk). Hän viihtyy parhaiten vatsallaan ja osaa myös satunnaisesti leputtaa päätään lattialla. Toki hän osaa myös hermostua kun vatsallaan olo on aika rankkaa mutta missään nimessä selälleen ei mennä ja vastaan väännetään jos äiti tai isi yrittää kääntää. Eteenpäin päästään myös, hitaasti mutta varmasti vaikka ryömimiseksi sitä ei  voi vielä kutsua hyvällä tahdollakaan. Lelut ja kädet löytävät tiensä suuhun selällään ja mahallaan ollessa, varpaissakin roikutaan selällään ja kyljellä ollessa. Kovasti Tuhina myös vääntää itseään istuma-asentoon, kunhan vain on hiemankaan puoli-istuvassa asennossa. Toinen tämän hetken hitti juttu on hyppiminen, tai siis polvien joustaminen, mutta sehän on tärkeä taito sekin!

Uskallan väittää että Tuhina rakastaa vettä, sen kyllä luulisi tulevan jo geeneistäkin, puoliskoani kun on mahdoton saada vedestä pois ja minuakin on sanottu lapsena ällistyttävän nopeaksi vaatteiden vaihtajaksi kun on kuulutettu rannalle lähtöä. Lauantaina meillä oli ensimmäinen vauvauinti ja ohjaajakin kehui kuinka Tuhina naureskeli puolivälin piirileikissä kun näki muitakin vauvoja.

4kk vauvan kanssa on opettanut ainakin sen että vauvan kanssa kannattaa varata reilusti aikaa, ihan sama minne menee. Tästä huolimatta en koe vauvan kanssa liikkumista haastavaksi päin vastoin, mulla on melkein aina vaunut takakontissa kun lähden vauvan kanssa autolla jonnekin. Juna-ja bussimatkakin onnistuu, testattu on!

Vaikka Tuhina on ollut iso osa perhettä ylivuoden (kyllä lasken myös raskausajan), on minun pakko edelleen hämmästellä, ihailla ja ihmetellä tuota pientä, vaikka paljon onkin kasvanut, sievää, ihanaa, iloista, nauravaista vauvaani. Hän höpöttää,  myös öisin ja nauraa jonkin verran ääneen. Jos sille päälle sattuu tai tarve vaatii (lähes tulkoon aina se on se tarve - yleensä väsymys, joskus myös nälkä tai vaippa - jos Tuhina oikeasti joutuu itkemään) on hän varsin kova ääninen  niin mahtava tapaus. Aivan ihana. Niin pieni ja puhdas, kaunis ja viaton, jotenkin niin hauras vaikka jäntevä onkin. Ei voi äidin rakkautta käsittää ennen kuin itse on äiti, eikä vieläkään. Kai se kasvaa sitä mukaa kuin lapsikin kasvaa.


Saan olla kiitollinen kun se mies johon aikanaan hullaannuin ja heti perään täysin rakastuin on nyt oma puoliskoni ja siitä että hän on kanssani tätä arkea ja sen ihmeitä jakamassa ja nyt meidän välistä suhdetta on kasvattamassa ja lujittamassa uusi rakkaus jonka jaamme, meidän rakas Tuhina. Olen aivan myyty.

Kaksin karkuteilla

Disneyn Tangled, Kaksin karkuteillä, onko tuttu elokuva? Mun mielestäni se on aivan mahtava! En silti ajattellut kirjoittaa mitään  leffa-arvostelua etenkin kun ei ole edes mikään tuore elokuva. Se nyt vaan tuli mieleen, on aika tarttuva otsikko vaikka me ei edes olla karattu mistään tai mihinkään, kunhan ollaan kotona. Kaksin. Siis minä ja puoliskoni. WHOOOT! Niinpä.

Puoliskoni mummo totesi minut väsyneeksi veljenpojan synttäreiden perusteella ja ilmoitti hoitavansa Tuhinaa, vaikka yönkin yli, mieluusti jotta meille järjestyisi vähän omaa lepoaikaa. Ihan oikea diagnoosi kyllä sillä hetkellä oli en kuitenkaan aio valittaa väsymystä.

Lupasin kiitollisena heti Tuhinan hoitoon tuoda joskin muutama mutka oli matkassa. Tuhina on edelleen täysimetyksellä ja meillä aloitettiin se maidoton dietti juuri synttäreiden jälkeen ja maidotonta korvikettakin saa vain apteekista, eli sovittiin että muutaman viikon päästä kun olen saanut pumpattua maidotonta maitoa pakkaseen. Sovittiin sitten tämä viikonloppu. Tarkoitus oli viedä Tuhina hoitoon lauantaiaamuna heti vauvauinnin jälkeen, mutta Tuhinan lisäksi  me nukahdettiin päikkäreille ja mummolaan mentiin vasta yhden jälkeen. Nyt ollaan siis kahdestaan ja meillä on lupa hakea Tuhina takaisin vasta illalla.

Suunniteltiin jo hienosti että lauantaina siivotaan ja tehdään puoliskoni koulutehtäviä pois alta ja sunnuntaina sitten jotain kivaa. No niin no jaa. Mun äiti tuli perjantai-iltana meille yhdeksi yöksi, moikkaamaan Tuhinaa ja toi samalla kirjahyllyn tuonne makkariin. Ja kyllähän äiti myös auttoi uimaan ja mummolaan lähtiessä pukemisessa ja pakkaamisessa ja tiskasi eikä pelkästään astioita. Jonkun verran hyllyyn lauantaina jo tavaroita järjestin, mutta siivousmotivaatio loppui kun aurinko laski, eikä meidän makkarissa näe enää mitään, sinne pitäis ripustaa kattolamppu... 


Sen sijaan, puoliskoni oli kyllä ahkera koulutehtäviensä kanssa ja minäkin blogin kanssa. Taas on muutama teksti saanut kuvansa takaisin ja luonnoksia kävin läpi, sen lisäksi että intouduin kirjoittamaan! Laskeskelin yksi ilta monestako tekstistä kuvat uupuu ja kirjasin jo muutaman ylös mihin kuvia ei yksinkertaisesti enää ole vaan muutamat kuvat joudun ottamaan ihan uusiksi. Jos joka päivä saan palautettua yhden tekstin kuvat niin olen valmis ensikuussa. Oh boy mutta  vielä sen teen! Sunnuntaina sain meidän makkarin siistiksi, nyt voitasiin hakea vihdoin se pinnasänky anoppilan varastosta.

 * * * * * * * * * *

Haettiin Tuhina seitsemän aikaan. Hyvin oli maidot ja vaipat riittäneet. Korviketta oli varoiksi hankittu ja kokeiltu antaakin, muttei ollut Tuhina huolinut. Nukuttu oli hyvin perinteisillä kello kahden ja aamu viiden syönneillä. Mummokin oli samaa mieltä, että Tuhina on aivan ihana ja heti ilmoitti koska pystyy seuraavan kerran meille näin vapaata aikaa järjestää.

Puoliskoni on ihana, mun paras ystävä, niinkuin kuuluukin olla, mutta outoa oli olla taas kahdestaan. Hassuinta tässä on se että v a s t a 4kk sitten me ihan oikeasti oltiin kahdestaan.

Mitäs muuten, kuvissa jonkin verran meidän kotia näkyy mutta kiinnostaako kurkistus meille? Pitkään olen miettinyt teenkö vai enkö tee meidän kodista omaa postaustaan joten heitetään pallo teille. :)