Saatiin kuin saatiinkin lähete lasten poliklinikalle ja vieläpä tasan kahden viikon päähän lähetteen kirjaamisesta. Niinpä perjantaina iloisesti lähdin lompsimaan ajoissa vaunujen kanssa tuonne paikalliseen sairaalaan, jonne meiltä kävelee mennessä noin puolituntia, ylämäkeä koko matka. Meidän aika oli erikoistuvalle lääkärille kymmeneltä. Kymmentävailla kymmenen piippasin Tuhinan kelakorttia itsepalveluilmoittautumiskoneeseen. Siivooja mainitsi että se on ihan uusi ettei ehkä kaikkia aikoja vielä löydy. No meidän aikaa ei löytynyt. Lompsin sitten respan tädin luokse ilmoittautumaan ja kelakortin piipattuaan hänkin ihmetteli että oliko meille ihan varattu aika. Joo kyllä on ja ojensin kutsukirjeen tädille joka katsoi sitä hetken ja tuumasi hei tää on kuule kotkaan.
Niinpä, eipä käynyt mulla mielessäkään että se lähete sinne meni vaikka mukamas tarkkaan katsoin sitä kutsua. Onneksi oltiin kuitenkin hyvissä ajoin liikkeellä, että ehdin soittaa ennen kymmentä vielä sinne kotkan lastenpolille ja saatiin uusi aika jo maanantaille. Positiivisesti yllätyin ettei venynyt kuin viikonlopulla meidän käynti. Respan tädille vielä päivittelin ja mietin että tän voi varmaan laittaa niiden valvottujen öiden ja kuuluisien imetyshormonien piikkiin.
Maanantaina otettiin uusi yritys ja vähän yli kymmennen oltiin jo matkalla. Laskettiin että 45min riittää, mutta se riitti vanhasta kodista.... Tähystelin matkalla Tuhinan syntymäpaikkaa ja Kymmentävailla 11 soitin taas polille. Matkaa oli vielä 21km eikä mulla ollut hajuakaan missä lastenpoli sijaitsee. Rohkaisevasti osaston sihteeri kertoi että siihen sairaalan eteen parkkiin ja semmoinen puolikaaren näköinen sisäänkäynti. Minä tuumasin että kai siellä on opasteetkin ja vastaukseksi kuului no ei täällä kyllä ole oikein minkäänlaisia opasteita.
Puolikaaren muotoinen katos matalamman rakennuksen sisäänkäynnin edessä näkyi jo parkkipaikalle ja ovessa oli pieni sininen laatta valkoisella tekstillä "Lasten sairaala". Kokeilin taas itsepalveluilmoittautumista, mutta koska oltiin himpun verran myöhässä se ei tietenkään meitä kelpuuttanut vaan ohjeisti kansliaan.
Olin varautunut pullotetulla maidolla ja vaunuilla. Keskussairaalarakennus on valtava, mutta lasten sairaalassa vaunut oli toisaalta turhat, olisin jaksanut kantaa Tuhinan turvakaukalossa ihan hyvin parkista lasten sairaalalle. Lääkärin vastaanottokin oli katutasossa.
Sihteeri ohjeisti meidät aulaan odottamaan josta hoitaja hakisi mitoille ja sitten lääkäriin. Meidät kyllä haki suoraan lääkäri. Allergioista hän ei puhunut mitään, koska ollaan edelleen rintamaidolla. Atopia oli ihan selvä hänenkin mielestä ja märkärupea epäili poskiin. Puoliskoni on kyllä erimieltä tästä, posket kyllä märkii välillä ja välillä niihin tulee rupi, mutta ei ole tullut ihan märkää rupea vaan tavallinen haavanpäälle tulevan ruven näköinen.
Lääkäri tarkisti silmät, korvat ja ihon sekä jalkojen pituuden ja lonkkien liikkuvuuden, tunnusteli myös vatsan päältä sisäelimiä ja kuunteli keuhkot ja sydämen. Tuhina tykkäsi lääkärin punaisista ja valkoisista helmistä tehdystä avainnauhasta. Vaikka allergia selvitykset jäikin vain haaveeksi eikä varattu edes kontrollikäyntiä, turha reissu ei kuitenkaan ollut. Saatin reseptit nyt Aqualan L voidepesuja varten, Aqualaniin perusvoiteeksi, Apobasen punaiseen tehorasvauksia varten mm. vauvauinnin jälkeen. Lääke rasvoiksi saatiin märkärupea hoitamaan antibioottisalva ja hydrocortison pahenemis vaiheesta paranemiseen. Ja jatkoa varten saatiin merkintä Tuhinan tietoihin, että jos soitan meille varataan heti aika, ilman uutta lähetettä.
Ihottuman syyksi taidetaan todeta se atopia plus oma kokemus että tuore tomaatti/sipuli sitä pahentaa, vaikka allergiseksi sitä ei nyt vielä epäillä.
Mun oli tarkoitus ottaa reissussa kuvia, mutta sen verran jännitin koko touhua että mulla oli puhelinkin autossa polilla olo ajan ja mennessä pikku ressi että ehditäänkö ajoissa vai ei, että paluumatkalla keskityin vain ajamiseen kiltisti rajoitusten mukaan.
<3
VastaaPoista:)<3
Poista