Tässä kun juuri olen useamman päivän työstänyt heinäkuun top 3 postauksen kuvia, joita postaukseen tulee muuten hurjat 22.... Niin mietin vain, että muistaako kukaan enää niitä kahden minuutin blogipostauksia? Tottakai asiablogit on erikseen, sellaiset, joissa voi oikeasti oppia jotakin, niiden postauksiin tehdään varmasti valtavan paljon taustatyötä ja se vähän niin kuin kuuluu asiaan.
Mutta minun blogini ei kerro asiasta, vaan tämä on tällainen yhden äidin lifestyle-sekamelska-päiväkirja. Toivottavasti joku saa täältä edes ripauksen vertaistukea, jos ei mitään muuta. Niin tällaiseen blogiin voisi ihan hyvin kirjoittaa niitä sellaisia kahden minuutin blogipostauksia. Tiedättekö.
"Käveltiin tänään päiväkotiin ja kotimatkalla pysähdyin ottamaan kuvia, koska mulla on aina kamera matkassa. Tässä tällainen kiva kuva vesipisarasta. Tätä kuvaa ei ole sen enempää muokattu tai korjattu tai mitään. Koska ei tarvitse!"
Okei en ottanu aikaa, mutta tämän postauksen kirjoittaminen ja kuvittaminen kestivät yli kaksi minuuttia. Joka tapauksessa ymmärrätte varmaan pointin. Olen tehnyt itselleni sellaisen raamin, että mulla on lähtökohtaisesti vähintään kolme kuvaa joka postauksessa. Nyt kuuntelin Tohinatalon postauksia ja huomasin, että niissä on kaikissa vain yksi kuva postauksen alussa. Joten asioita ehkä kannattaakin tehdä eritavalla. Ehkä kannattaa myös rikkoa niitä omia itselleen tekemiä raameja joskus.
Muistan, kun blogin aloittaessani kirjoitin ihan hetken mielijohteessa ja kirjoitin aina postauksen valmiiksi yhdellä istumalla, siihen kuva tai kaksi ja julkaisu. Okei puoliskoni piti lukea ne ennen kuin uskalsin painaa julkaise -nappia. Mutta jokatapauksessa. Se oli teksti + kuva + julkaisu, ja niitä tekstejä saattoi syntyä yhdessä hetkessä enemmänkin ja ajastin ne sitten jokatoiselle päivälle. Ehkä olisi aika ottaa askel taaksepäin. Ihan jo senkin takia, että oikeasti onko asioista pakko tehdä itselle liian vaativia, kun kukaan muu ei vaadi mitään?
Jos tänään tässä hetkessä mulla oli aikaa ja intoa kirjoittaa tämän verran, niin ehkä huomenna kirjoitan sitten toisenlaisessa hetkessä vähän enemmän tai vielä vähemmän. Mutta ainakin 22 kuvaa yhteen postaukseen on ehkä vähän liian kunnianhimoista! xD En mä tiedä. Ehkä mä vielä teen hiirikellon kanssa oikeasti kahden minuutin postauksen ja katsotaan millainen siitä sitten tulee. Tähän käytin nyt kuvitukseenkin sellasia kuvia, jotka ovat jo blogissa joskus näkyneet. Siksi niissä on eri fonteilla allekirjoitukset.
Kerro sinä, mitä blogeja luet ja miksi?
Onko ne pitkät asiatekstit se juttu, vai riittääkö joskus lyhyemmätkin ajatusvirrat?
Klick here to read in english: Two minutes blogposts
Kyllä ehdottomasti lyhyempikin riittää, jos asia tulee ymmärretyksi. Ja ne on sinun omia ajatuksia, vaikka hetken mielijohteesta ( yleensä ne on parhaimipia ja aidoimpia). Ihanaa, kun joku muukin kirjoittaa alle vartissa.
VastaaPoistajej, pidetään yhdessä yllä tätä perinteisempää blogikulttuuria :D
PoistaRiitta reissaa täällä kommentoi: itse luen eniten asiablogeja, joissa on tietoa tai ohjeita. Mutta välillä on kiva lukea ihan vaan jonkun arjen kuulumisia.
VastaaPoistaOmasikin lukeutuu mun mielestä asiablogeihin ja Hevosmatkojen maailman olemassa olosta en edes ilman sun blogia tietäisi mitään. Kiitos kun kirjoitat! :)
PoistaLuen aika pitkälti oman kategorian blogeja. Joukkoon toki mahtuu muutama ulkosuomalainen blogi, joiden sisältö ei ole samaa kuin omani. Mutta siis lähinnä kässäblogeja seuraan ja luen.
VastaaPoistaTässä taitaa olla jokin kaava, koska minäkin luen eniten perheblogeja, jostain syystä. :D Sun käsityöt on tosi inspiroivia ja kekseliäitä! :)
PoistaMä olen itse tietoisesti tehnyt muutoksia bloggaamisen suhteen ja esim. nykyään postin ihan vain fiilikseni mukaan enkä ota stressiä pidemmistäkään postaustauoista 🙏
VastaaPoistaSe onkin tärkeä taito osata postata just oman fiiliksen mukaan! :) Sitä tälläkin hain, ettei aina tarvitse olla niin jokaisen pilkunpäälle mietitty iso asia mistä kirjoittaa,vaan vähän raakilekin teksti voi oikeasti olla julkaisun arvoinen. :) Postaustahdista oon myös samaa mieltä, mullakin tuli kesällä pidempiä taukoja, mutta oon tyytyväinen, ettei tänä vuonna tullut tyhjää kuukautta kuitenkaan :D
PoistaMinä en varmaan osaisi tehdä kahden minuutin blogipostauksia. Olen sellainen tyyppi, että yksi ajatus takertuu toiseen ja romaani on valmis. Olen monta kertaa joutunut lyhentämään postauksiani, ettei niistä tule täyttä kidutusta lukijalle. Yhdessä postauksessani oli peräti 86 kuvaa 😂.
VastaaPoistaMitä luen? Tässä on lukulistani: https://viaperasperaadastra.com/2022/09/14/lukulistani-2022-vol-4-millainen-lukija-olen/
Tykkään itsekin, että blogitekstissä on pituutta ja perusteellisuutta. Jopa sellaisissa päiväkulu-jutuissa saa olla mittaa.
84 kuvaa! Vau! Kelpasivatko ne suoraan kamerasta blogiin vai käsittelitkö kaikki? :D Itseasiassa olen lukenut ainakin lukulistasi osat 1-3, ehkä tuon neljännenkin. Pitää tsekata uudestaan :D
PoistaSun tekstejä nyt jo hetken aikaa lukeneena, voin hyvin kuvitella et luet saman tyylistä mitä itsekin kirjoitat. Sun blogissasi vierähtää helposti hetki jos toinenkin, kun yksi postaus johdattaa toiseen ja vielä kolmanteen ja koukussa ollaan! :)
Se riippuu vähän, joko kuvat ovat peräisin kännykästä tai kamerasta. Kameran kuvia voi käyttää sellaisenaan, ne ovat kirkkaita ja suoria. Kännykän kuvia joutuu välillä suoristamaan, leikkaamaan ja kirkastamaan. Kännykän kuvista tule hyviä vain silloin, kun valoa on tarpeeksi, se tulee oikeasta suunnasta tai valaistuksen voi tehostaa, esim. kuvituksia tehdessä. Arjessa kamera on harvoin mukana, joten joutuu editoimaan aika usein.
PoistaMulla on kamera aina mukana vaikka joskus mietin et miksi, kun ei tullutkaan kuvattua mitään. Jokainen kuva käy koneella tai puhelimella editin kautta, kun pienennän kokoa ja lätkäsen allekirjoituksen. Joskus säädön valotusta ja kontrastia tms tosi kevyesti. 😊
PoistaEi se pituus ratkaise, vaan se, että saa kerrottua sen, mitä sillä julkaisulla haluaa. Itse yleisesti ottaen kirjoitan yhdeltä istumalta ja julkaisen ja käyn ehkä seuraavana päivänä muokkaamassa kun uusin silmin luen. Joskus tosiaan kirjoituksia saattaa tulla monta ja ajastelen niitä, joskus on pitkiäkin aikoja, etten saa aikaiseksi julkaista, vaikka olen aloittanut usempaa tekstiä. Kirjoitan ne loppuun sitten inspiraation hetkellä. postauksistani ehkä muumi-postaus on sellainen, johon käytin viikkoja aikaa. Inspiraation hetkellä kun se teksti vaan tulee ja kun sen on ssanut oksennettua ulos, sitten sitä rupeaa tekemään taustatyötä ja kuvittamaan.
VastaaPoistaei tämä mihinkää hävinnyt, vaan tuli mulle hyväksyttäväksi :)
PoistaOho, eka kommenttini taisi hävitä bittitaivaaseen. Kirjoitin jotakuinkin, että ei se pituus ole merkittävä, vaan se, että saa kirjoitettua sen ydinasian, minkä sillä postauksella haluaa sanoa. Itse olen kirjoittanut omat postaukseni lähestulkoon yhdeltä istumalta ja myöskin harrastanut tuota, että kirjoittaa monta ja sitten ajastaa niitä eri päiville. Joskus kirjoittamisessa on pitkiä taukoja, kun useat aloitetut postaukset ovat jääneet kesken. Joskus kirjoitan ne loppuun. Yleensä kirjoitan tekstin ja luen sen sitten seuraavana päivänä uusin silmin ja muokkaan sitä, ja teen taustatutkimuksen, sekä lisään mahdolliset lähteet tai linkit ja kuvat. Ainoastaan muumi-postaukseni on sellainen, joka vei minulta viikkoja. Kirjoittamistyylini on toki aika rönsyilevä joten bogitekstini on usein pitkähköja, mutta muistaakseni esim. Ähtärin eläinpuistosta taisin tehdä aika pitkälti kuvakoosteen. Huomaan myös, että jos kirjoitan useampana päivänä päiväkirjatyyppisesti, tekstini ovat lyhyempiä, kun taas jos minulla on joku aihe niin ajatukseni usein toimii nopeammin kuin sormeni ja tekstiä tulee niin, että kun luen viikon päästä, pitää tekstiä korjata huomattavasti, että edes jonkinlainen punainen lanka sieltä löytyy. Blogisi on valoisa ja selkeä. Itse pidän blogiteksteistä, jossa on kuvia, mutta ei liikaa. Kuvat täydentävät tekstiä.
VastaaPoistaIhana kommentti! :) Ite tykkään myös enemmän siitä että postaus tulee kun on tullaakseen ja punainen lanka katoaa kyllä minullakin joskus! :D
Poista