Viikon 16 kuvat


Viikko 16 aloitettiin Jyväskylässä. Sunnuntai venyi vähän myöhäiseksi ja kun kuulin mummon ja papan olevan tulossa alkuviikosta, päätin jäädä vielä pariksi päiväksi. Maanantaina oltiin mummon ja papan kanssa ja tiistaina suunnattiin kotiin päiväuniaikaan. Näin vältettiin myös yötävasten ajaminen ja kiireelliset pakkaamiset. Kotona ihmettelin mun hiuksia niin pitihän niistä nyt kuva ottaa, viimeksi värjätty hmmm muistaakseni juuri ennen Elpun 1v synttärijuhlia eli pian 3v sitten ja viimeksi leikattu heinäkuussa 2017. Jyväskylässä Jekku ihmetteli, kun pappa korjasi jääkaapin alalevyä.


Keskiviikkona palattiin arkeen pyykkeineen ja päiväkotineen. Päätettiin kesän saavan tulla myös meidän pihapiiriin ja ripustettiin keinut meidän pihametsään ja minä haravoin neulasia alueelta. Mäntyjen alla haravointi ei taida loppua koko kesänä. Haravointi on pihapuuhien parhaimistoa, koska työnjäljen näkee heti.


Perajantaina päästiin Elpun kaverin 4v synttäreille ja voitte uskoa kuinka ihmeissään neiti oli, kun hän sai samanlaista lusikoitavaa jäätelöä kuin kaikki muutkin lapset. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Elpu sai herkutella samanlaisilla eväillä. Lisäksi lapsille oli järjestetty ongintaa ja söpöistä pupupussukoista paljastui kaikille saippuakuplia. Nehän piti avata heti kotiin päästyämme.


Lauantaina vietettiin perheen kesken päivä Lapsimessuilla. Meidän ostoslistalla oli metrilakut ja Jekulle CrazySafetyn kypärä, jos vain löytyisi. Ei löytynyt kypärää ja lopulta säästettiin myös lakurahat. Lapsille oli taas aivan valtavasti tekemistä ja nyt ensimmäistä kertaa meidän messuhistoriassa ei käyty katsomassa pienoismalleja. Sen sijaan metsästettiin vihreitä ilmapalloja, käytiin useammalla temppuradalla, onginnassa ja Jekku sai täyttää molemmille siniset ilmapallot Uskalla auttaa messuosastolla. Vauhdikkaan viikonlopun päätteeksi teki hyvää ottaa sunnuntai rennosti mummilassa grillaillen.

Viikko 16 16.-22.4.2018

Päiväkoti päivät 5h vs 4h

Meidän perheellä alkoi elokuussa päiväkotiarki, kun kolmevuotias Elpu aloitti 20h/vk päiväkodissa. Hoitopäivät ovat koko ajan olleet maanantaista torstaihin.

Syksyllä hoito aloitettiin viiden tunnin päivillä jolloin vein Elpun yhdeksään ja hain kahdelta päiväunien jälkeen. Aluksi yhdeksään ehtiminen oli helppoa ja aamut ihanan rauhallisia. Mitä kylmemmäksi säät muuttuivat ja pukeminen lisääntyi talvea kohti, sitä useammin aamut alkoivat taistelulla ja jäätävällä kiireellä, että ehdittiin edes puoli kymmeneen. Tästä sain hieman palautetta myös vasussa ja alettiin herätä puoltatuntia aikaisemmin, mutta silti huonojen lähtöjen aamuja oli talvea kohti enemmän kuin hyviä. 

Minä itse ehdin tottua viiden tunnin hoitopäivien aikana siihen, että halutessani ehdittiin Jekun kanssa käydä toisinaan kerhossa ennen kuin haettiin Elpua kotiin. Totuin myös vähintään kahden tunnin omaan aikaan, kun Jekun käydessä päiväunille viimeistään klo 12 tiesin ehtiväni tehdä omiani (blogia tai hoitaa asioita) ja silti vielä nukkua päiväunia jopa puolituntia tai joskus tunninkin. Koska lapsia alettiin herätellä päiväunilta kahdelta, riitti että olin 5 vailla kaksi ulkona lähdössä hakemaan. Ja yleensä Elpu olikin vessajonossa tai vielä nukkumassa.


Tässä rytmissä parasta oli se, että syötiin aina yhdessä pian kotiutumisen jälkeen. Oltiin yleensä kolmeen tai viimeistään puoli neljään mennessä kotona ja alettiin samantien kokkaamaan, ellei puoliskoni ollut myös kotona ja tehnyt ruoan valmiiksi sillä aikaa kun minä ja lapset oltiin vielä tulossa kotiin. Aamun kiireet paikattiin kaikessa rauhassa kotimatkoilla ojiin, kukkasiin ja lumikasoihin tutustuen.

Hiljalleen kävi kuitenkin selväksi, ettei lähestulkoon koko elämänsä ulkona nukkunut neitokaisemme nukkunut enää päiväunia. Alkoi olla päiviä kun 5 yli kaksi päiväkodille saapuessani vastassa oli neitokainen ulkohaalariin saakka valmiiksi puettuna ilmoittaen ettei ole nukkunut yhtään. Valvomisen ja omaa nukahtamista vastaan taistelemisen lisäksi hän myös selkeästi häiritsi muiden uniaikaa laulamalla ja höpöttämällä nukkarissa. Kun tätä jatkui joulun jälkeen joka päivä ja joululomallakaan hän ei ollut nukkunut lainkaan kotona päiväunia, päätettiin päiväunien hänen osaltaan loppuvan.

Niinpä vaihdoimme viidentunninpäivät neljäntunninpäiviksi ja nyt näitä neljän tunnin päiviäkin alkaa tässä olla jo yksi kevätkausi takana. Päiväkotiaamumme aikaistuivat puolituntia, kun uusi aika on 0830 ja kotiin haku 1230 mennessä. Nythän meille jäi 4 tuntia käyttämässä, ja oltaisiin saatu yksi hoitopäivä lisää, mutta päätettiin jatkaa ma-to päiväkodissa ja pidettiin perjantai muskaripäivänä. Tämä syksy17-kevät18 olikin varmaan meiden perheen aktiivisin muskarikausi.


Pakko myöntää, että pelkäsin hieman tiettyjen arjen rutiinien puolesta. Jääkö minulle omaa aikaa Jekun päiväunien ja Elpun haun väliin? Kuinka jekun päiväunien käy? Kuinka kamalia meidän iltapäivistä tulee? Tuntuuko päivät pidemmiltä? Varsinkin ensimmäisten päivien perusteella mietin mitä tästä seruaa, kun Jekku heräsi aina matkalla Elpua hakemaan ja oli nukkunut vasta tunnin tai vähän yli. Kirjoitinkin heti tammikuussa ensimmäisestä viikosta ilman päiväunia, mutta sen jälkeen en ole juuri meidän päivärytmeistä puhunut.

Helpottuiko arki vai toteutuiko painajainen?


Aika pian kevään mittaa luovuin kerhoajatuksesta kokonaan. Tätä päätöstä toki helpotti hurjasti myös se, että tutustuin äitiin jolla oli Jekulle leikkikaveri, joten alettiin kulkea päiväkodilta kotiin päin yhtämatkaa. Niinpä kun Elpu on viety päiväkotiin, ollaan Jekun kanssa ulkoiltu lähemmäs kymmentä ja nyt lämpimillä keleillä hieman ylikin. Kuitenkin niin, että kotiin tultua syödään lounasta ja klo1030-11 välillä Jekku käy päiväunille.

Ukko on aina ollut helppo nukuttaa päiväunille, ruuan päälle imetys ja rattaisiin ja nyt kun imetyksestä ollaan pikkuhiljaa luopumassa laitan pojan rattaisiin vesipullon kanssa ja jätän ulos. Ainut ero on, että talvella ei vielä tarvittu turvavöitä, mutta nykyään pelkään pojan karkaavan herätessään, joten vyöt on pakolliset päiväunilla.

Ehkä suurin pelkoni oli Jekun päiväunien pituus. Usein hän kuitenkin jatkoi unia vielä rattaissa päiväkodin pihalla ja heräsi vasta kun tulin Elpun kanssa ulos. Toisinaan taas pääsin hakemaan Elpua yksin, kun puoliskollani oli aamupäiviä vapaana ja saatoin jättää Jekun kotipihalle nukkumaan. Talven mittaan Ukko nukkui vielä 2-4tunnin päiväunia. Neljässä tunnissa on oma puolensa, saan viettää rauhassa aikaa Elpun kanssa kaksin vielä toisen nukkuessa, mutta kyllä se aina vaikuttaa iltaan.


Enstäs yöunet ja aikaisemmat herätykset?


Siitä saakka kun Elpun päiväunet jätettiin pois, hän on pääsääntöisesti nukahtanut joka ilta klo20-2030 välissä. Toki kevään sairastelut ja samaan aikaan kesäaikaan siirtyminen tuotti meille haasteita ja tuntui että meidän perheen kesäaikaan siirtyminen kesti todella kauan, varsinkin iltarutiinien suhteen. Ihmeen hitaasti kääntyy tämä päivärytmien laiva, mutta nyt taidetaan olla jo aika hyvin oikeilla raiteilla.

Aikaisemmat aamut olisivat voineet olla myös ongelma, mutta jos vain itse malttaa mennä nukkumaan viimeistään puoliltaöin onnistuu seitsemän jälkeen herääminen ihan kohtalaisen hyvin ja parhaillaan ollaan oltu jo 5 yli kahdeksan lähdössä päiväkotiin ja me Jekun kanssa puoli 9 jo takaisin ulkona. 

Mikä oli vaikeinta uuden hoitoajan kanssa?


Minulla oli alkuun hieman sopeutumisvaikeuksia tähän uuteen rytmiin. Syksyllä totuin, että päiväkodilta kotiin tultua ehdin laittaa pyykit pyörimään ennen ruokaa, syömisen jälkeen laitoin Jekun nukkumaan ja silti minulla oli vielä 2 tuntia omaa aikaa rentoutumiseen tai siivoamiseen. Viiden tunnin aikana ehdin siis tehdä omiani ja kotiaskareita. Minun kannalta suurin muutos  lyhyemmissä päivissä on siis selvästi se, että Jekun nukahtamisen jälkeen ehdin keskittyä vain yhteen asiaan kunnolla, onko se sitten koti / pyykit, blogi vai päiväunet riippuu ihan päivästä. Eilen se oli päiväunet, tänään blogi.

* * * * * * *

Itseasiassa tämä neljäntunnin rytmi on se, minkä alunperin kuvittelin toteutuvan vuosi sitten. Kuvittelin meidät kävelemään tai puistoilemaan päiväkodin jälkeen ja Elpun nukahtavan päiväunille tuplarattaisiin Jekun kanssa. Nyt kokemuspohjalta olen tyytyväinen, että Elpu sai nukkua päiväunia päiväkodissa, mutta onnellinen olen päiväunien poisjättämisestä. Ihanaa kun edes toinen lapsi käy aikaisin nukkumaan!

Taaperon ystäväkirja - 3v 10kk vastaukset

Nimi (jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi
Mikskä äiti sinua aina välillä kutsuu? En mä tiiä
Mikä äitin blogin nimi on? Olet sängyn alla 

Kun kysyy lempinimeä hän vastaa kaikki kolme nimeään, mutta kun kalastelen mikä nimi lauletaan takku laulussa hän vastaa minä. Elpua ja Elpukkaa ei tosin taida käyttää kukaan muu kuin minä ja yksi kummitäti välillä. No on serkkupoikakin välillä kutsunut Elpukkaa.

 Ikäsi? 3

Parasta just nyt? Olla hoplopissa


Lempiruoka: Leipä

Lempijuoma: Pillimehu ja kauramaito

Suosikkileikkini: Olla hoplopissa leikkimässä
Mikä on sun suosikki leikki kotona?: Sammuttaa tulipaloja ja leikkiä nukella 

Ihmettelen tätä Hoplopjuttua, koska lapset ovat käyneet Hoplopissa ehkä kolme kertaa ja  viimeksi maaliskussa. Meillä ei kotipaikkakunnalla edes ole Hoploppia. Hyvin se on silti mieleen jäänyt ja sinne pitäisi näjöjään aina päästä. :D 

Viimeaikoina on myös löytynyt uusia lastenohjelmia: Ystävien kylä ja Palomies Sami, sieltä siis on sammutukset tulleet myös leikkeihin. 


Harrastukset, mitä sie harrastat?: Isoa liukumäkeä missä voi laskea ihan yksin mikä on töyssyinen ja sitten hyppyri ja hyppytorni. Äiti ei nyt ihan pysynyt perässä, joten  tein jatkokysymyksen: mitä harrastetaan aina vaarin kanssa?: uimista

Idolini, kuka on sun lempi-ihminen: Jekku ja isi ja serkku. Sinun pitää myös kirjoittaa mummu ja vaari, niitä on kaksi. Talo. 


Valitse parempi vaihtoehto:
potta / vaippa POTTA
auto / juna JUNA
kukkakaali / parsakaali PARSAKAALI
lämmin / viileä VIILEÄ
oma sänky / äidin kainalo OMA SÄNKY, YLÄSÄNKY


Huomasin juuri (kröhöm) pari kuukautta sitten, että Klara - Snow one like you blogista heitti pari vuotta sitten saamansa haasteen nyt uudelleen kiertoon ja haastoi minut. Ensimmäiseksi kysymyksiin vastasi jo leikki-ikään ehtinyt Elpu ja perheemme virallisen taaperon, Jekun vastauksista tulee oma postauksensa heti kun saan häneltä vastauksia. :D 

Kiitos Klara haasteesta! Mitäs teidän muru vastailee Liina - MamaLina?

Nöpsyn ystävänkirja -blogihaasteen säännöt:
– kerro, kuka bloggaaja haasteen sinulle antoi ja mistä blogista
– vastaa blogipostauksessa annettuihin kysymyksiin
– haasta muutama blogilapsi tai -perhe vastaamaan kysymyksiin
– ilmoita haastetuille, että heidän on haastettu

Kerran kaudessa rinteeseen - kuvia viikolta 15

Huhtikuun puolessa välissä vietettiin Jyväskylässä laskettelukeskus Laajarissa kauden päättäjäiset, joiden jälkeen hissit pyörisivät vielä viikon ennen kesätaukoa. Niinpä serkkumme lasten juhlista kotiutumisen jälkeen soittelin vanhemmilleni, että mitäs jos tultaisiin kyläilemään, että päästäisiin edes kerran kaudessa rinteeseen.


Alkuviikko oli kuitenkin aivan tavallinen päiväkotiviikko. Kumisaappaat osoittautuivat oikeaksi kenkävalinnaksi kevään ensimmäiseen aamupuistoiluun matkalla päiväkodilta kotiin. Ja kokeiltiin taas miten pyöräily sujuu ilman apurenkaita. Innoissaan testauksen aloittanut neitokainen pyysi kuitenkin apupyörät takaisin ja testaillaan niiden irrotusta sitten kesän mittaan uudestaan. 

Alkuviikkoon mahtui myös väsynyt äiti ja liian lyhyet päiväunet. Eikö vain silloin myös se joka ei enää nuku päiväunia nukahda yks kaks, kun se jonka pitäisi nukkua monen tunnin päiväunet ei nukukaan kuin tunnin ja itsellä särkee päätä ja haluaisi vain hautautua peittoihin. Tämä päivä päättyikin siihen, että vihdoin ruokakauppaan päästyämme unohtelimme osan ostoksista.


Reissuun valmistautumiseen kuuluu tietenkin keittiön suursiivous ja paljon pyykkiä, että matkaan saadaan puhtaita vaatteita. Torstain kohdalle olen merkannut 6 pyykkikoneellista. Ja siinä samalla kun aloin viikata vaatteita, päätin ensin imuroida olohuoneen. Ihmettelin hetken mikä kiiltää tv-tason edessä ja samalla kun imuroin sen tajusin, että sehän on minun kaulakoru, kolmas jonka olen puoliskoltani saanut ja ainoa joka on enää tallessa. Onneksi se tosiaan oli se, kun tuhosin imurimme pölypussin kaivaakseni tuon korun sieltä 

Eikä se perjantaiaamun lähtökään ihan putkeen mennyt. Kuvittelin herääväni aikaisin, pakkaavani, lähteväni lasten kanssa muskariin valmiiksi ladatun auton kanssa ja suoraan muskarista Jyväskylään. Aamu meni pieleen jo siinä, että viikkaaminen illalla venyi liian myöhään enkä jaksanut herätä pakkaamaan. Lopulta pakkasin kuitenkin lasten sisävaatteet valmiiksi, että muskarin jälkeen kerään vain ulkovaatteet ja lähdetään. Mutta eikö veikeä Ukkomme käynyt puristamassa pillimehunsa sinne matkalaukkuun, jonne olin juuri laittanut kaikki vaatteet jotka suunnittelin Elpulle mukaan otettavaksi. Noh, ei ehditty muskariin, sen voin paljastaa. 


Kyllä se perjantaikin iloksi muuttui, kunhan päästiin lähtemään. Perille päästyämme lähdettiin melkein heti mummulan viereisen koulun pihalle leikkimään ja sieltä löytyikin saman ikäisiä leikkikavereita useampia molemmille lapsille. Tytöillä oli makoisat kuraleikit, eikä Elpua meinnannut saada lähtemään. Mummun takapihalla neiti sai perinteisen lumipesun, joskaan ei siinä tarkoituksessa, missä minä olen joskus lumipesun saanut. Vaan ihan todellakin pesimme suurimmat mudat haalarista ja rukkasista lumella. 

Lauantai oli se eniten odotettu ja toiminnan täyteinen päivä Laajavuorella. Aloitettiin tietenkin lasten rinteestä Elpun kanssa. Jekun piti nukkua päiväunet sillä aikaa kun olisimme rinteessä, mutta hän olikin heireillä rattaissaan jo kun tulimme väline vuokraamosta ulos. Ninpä vaari oli aluksi Jekun kanssa pulkkamäessä ja minä Elpun kanssa lasten rinteessä. Seuraavaksi tehtiin vaihto, jolloin minä pääsin laskettelemaan isosiskoni kanssa ja mummu ja vaari viettivät laatuaikaa lasten kanssa. Lounaaksi mummu paistoi meille HotDogeja laavulla. Jekku lähti vaarin perässä ja kasteli itsensä lätäkössä kokonaan, juuri ennen kuin sain hänet kiinni. 


Vaikka Jekulle ei nyt vielä vuokrattukaan omia välineitä, pääsi hänkin hissin kyytiin ja mäkeä alas muutenkin kuin pulkalla. Perinteisesti ollaan aina menty mummun ja vaarin kanssa uimaan. Ja niin myös tälläkin reissulla. Lapset tietenkin odottivat uintireissua enemmän kuin laskettelua, mutta ihmekös tuo. Elpu on ollut aikaisemmin rinteessä ehkä kolme kertaa jos muistain oikein ja Jekku oli nyt ensimmäistä kertaa. 

Uimassa taas näytti vahvasti siltä, että meillä on tänä kesänä uimaan oppiva neljävuotias. Siitähän ollaan saatu vain lisää intoa uintikäynteihimme. Jekkukin on alkanut välillä pyytää uimalaseja ja puhuu aurinkolaisesta myös uimalaseina.


Sunnuntaina vietettiin leppoisaa aikaa mummun, vaarin ja isosiskoni kanssa. Kollaasin kuvat on muuten Elpun ottamia. Ja nämä pienet nukkekodit ovat minun ja isosiskoni vanhoja. Nuket niistä on tainneet kadota, mutta hauskaa että nyt niillä leikkii omat lapseni. 


Viikko 15
9. - 15.4.2018

Kuka haluaa mun vaatteet?


Meidän makkari oli melko pitkään pois käytöstä, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikki minun ja puoliskoni vaatteet löytyivät saunasta, sänky olohuoneesta ja koti oli koko talven enemmän kaaos, kuin koti. Nyt ollaan saatu makuuhuone remontin jälkeen takaisin käyttöön ja oman vaatekaappini ja liinavaatekaapin olen täyttänyt jo kokonaan. Saunaan ei silti vieläkään päästä, ensin pitäisi marittaa "muutama" puoliskoni paita kankaiksi ja kierrätykseen.

Erään hyvin nukutun yön jälkeen päätin olla reipas ja hakea kaikki vaatteeni saunasta kaappiin. Sillä hetkellä kaapissa oli vain sukkakopat, huppari, pari t-paitaa ja lastenvaatehuoneen nurkasta haetut äitiysvaatteet ylähyllyllä. Sulloin kaikki vaatteeni matkalaukkuun ja matkalaukku päätyi pyörimään meidän huoneeseen viikoksi. Alkoi nimittäin ahdistaa.

Olisi pitänyt viikata kaappiin paikoilleen kassillinen vaatteita, joita en puoleen vuoteen tarvinnut kertaakaan tai lähes kertaakaan, joita en edes etsinyt tai kaivannut. En halunnut laittaa kaikkia vaatteita takaisin kaapin täytteeksi ja tukkimaan muutenkin kaoottista pyykkirumbaa. Tiedättehän te sen, kun puolipitoiset vaatteet päätyvät lattialle ja lattialta "likaisina" pyykkiin. Todellisuudessa se oli vain huonosti säilytetty eilisen t-paita, jota en tänään halunnutkaan päälleni, ihan käyttökelpoinen lattialle joutuessaan.


Konmarista apua karsimisen opetteluun ja aloittamiseen


Toisaalta olisi kiva, jos vaatteista saisi edes euron sukanvarteen tai suklaaseen, mutta toisaalta ajatus FB ja nettikirppareiden kuvaus / mittaus / hinnoittelu / lataa-ei laataa / yv / av / jono / noudan / tuotko / postitatko - rallista tuntuu työläältä sen euron takia. Toisaalta taas uskon ja pelkään, että kirpparilta en saisi edes pöytävuokraa takaisin, enkä nyt jaksaisi maksaa omien vaatteideni myymisestä.

Kun luin pari vuotta sitten Konmarin ensimmäistä kertaa, pääsin aika hyvin eroon pienistä lastenvaatteista. Varsinkaan Elpun vauvavaatteista en ollut osannut luopua. Jekulle ei ole juuri tarvinnut ostaa mitään, koska ollaan saatu perhetutulta valtavat määrät aina heille pieneksi jääneitä vaatteita. Jekun vaatteita ei myöskään jää odottamaan varastoon myymistä tai pikkusisarusta, koska kaikki pieneksi jäävät poikien vaatteet, pääsevät suoraan seuraavalle kierrokselle toiselle perhetutulle.

Elpun pieniä vaatteita minulla on kassillinen. En vaan ikinä muista ottaa sitä kassia mukaan, kun nähdään kummityttöäni, mutta minun puolestani he saavat sieltä valita mieleisensä ja jättää loput meille ja minä sitten koitan keksiä niille jotain. Kun ei ole seuraavaa kohdetta tiedossa, niin en viitsi laittaa "vahinkoa kiertämään".


Parittomat sukat vaatemyymälän keräykseen


Kaikille puhkikulutetuille ja parittomille sukille sekä reikäisille vaatteille löysin paikan Konmari suomen FBryhmästä ja olen vienyt niitä pari pussillista H&M:n vaatekeräykseen. Kävin myös omaa kaappiani läpi silloin lastenvaatteiden läpikäynnin jälkeen ja jonkin verran sain karsittua vähälle käytölle jääneitä jo silloin. Mutta mitä teen noille lopuille omille vaatteilleni? 

Mulla ei ole mitään "merkkiä". Osa vaatteista on helposti yli 10 vuotta vanhoja, jossain on maalitahraa ja toinen taas on pysynyt tosi hyvänä. Että heitänkö kaikki vain Uffin keltaiseen mööpeliin vai pitäisikö nyt kuitenkin nähdä se vaiva, että kuvaa ne vaikka paikalliselle FB roskalavalle tai tori.fi vai kokeilisiko Zadaa appia? Tutkin taas tänään Zadaa appia ja taidan antaa sille mahdollisuuden, ainakin yhden paidan osalta. Jos teillä on kokemuksia niin kertokaa, kaikki vinkit on tervetulleita!

Niin joo, ja kyllä mie vaan sitten kuitenkin viikkasin melkein kaikki vaatteet (toistaiseksi) tuonne kaappiin, kun en keksinyt missä muuallakaan niitä voisin säilyttää puhtaina, siihen saakka että pääsen niistä eroon. Pari puhkikulutettua toppia ja pilalle venytetyt urheilukerraston housut pääsivät kierrätyspussiin.

Mitä  te teette vaatteille, joita ette enää käytä?

Äitikirja - haaste

Kuinka monta lasta: Kaksi.

Minkä ikäisenä tulit ensimmäistä kertaa äidiksi:22

Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Jänitystä ja innostusta, olin  hieman epäuskoinen onko tää ees totta.

Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Epätodellinen, välttämätön-pikkupaha, rutistus.

Parasta äitiydessä: No lapset tietenkin! Lasten nauru, halaukset, pusut, pienet kyyneleet, jotka katoaa ja vaihtuvat maailman leveimmäksi hymyksi ja lasten oppimisen seuraaminen. Ja ne naurut mitää tulee kun et tajua puoliakaan mitä kolmevuotias höpöttää mutta asia on selvästi tärkeä ja hän aivan ihana.


Must have tavara joka helpottaa äitiyttä: Tää onkin paha. Haasteen aloittaja Laura - Tehtävänimikkeenä Laura blogista vastasi tähän että puhelin ja oon kyllä jokseenkin samaa mieltä, Lauralla oli tosi hyvät perusteet. En kuitenkaan halua sanoa samaa. Lasten omat huoneet tai sängyt tuskinpa, kun ei ne siellä kuietenkaan ensimmäiseen kolmeen vuoteen nuku. Turvaistuimia ilman ei pääsisi autolla mihinkään, mut rattailla pääsee ilman autoakin.. Joten taidan vastata rattaat, meillä kuitenkin molemmat on nukkuneet aina päiväunensa parhaiten ulkona ja jos ei niissä kuljeta lapsia niin saapahan sinne kaikki muut oheiset - hiekkalelut, eväät, kauppakassit, omat päällivaatteet jos tulee kuuma tms. :D

Must have tavara vauvavuodelle: Rintapumppu

Paras arkiruoka: Makaroni ja jauheliha, no en tiedä onko paras, mutta ainakin helppo ja nopea - onnistuu aina. :D 

Olen hyvä äiti, koska: Olen käytännön äiti, lapset auttaa painamaan pyykkikoneen nappeja, käydään yhdessä uimassa ja pyöräilemässä ja puistossa kiipeilemässä. Olen hyvä äiti koska "varovasti" ei kuulu sanavarastooni vaan korvaan sen "keskity", "tarkasti", "katso eteenpäin" "muistatko miten jarrutetaan" fraaseilla. Lapset eivät ole koskaan este millekään tekemiselle. En väitä, etteikö joskus yksin kaupassa käyminen voisi olla rentouttavaa, mutta mun on myönnettävä, että mua harmitti kun en ottanut lapsia mukaan hakiessani paketin postin pakettiautomaatista ja minustakin oli jännää katsoa mikä luukku pomppaa auki, miettikää mitkä ilmeet lapsilla olisi! :D

Parasta lapsiperheen arjessa: Yhteiset tekemiset, lasten kanssa uiminen, pyöräily, leikkiminen, päiväunet...


Pahinta lapsiperheen arjessa: Oma väsymys ja ärsytykset mitkä ei johdu lapsista, mutta saa suuttumaan lapsille aivan hölmöistä mitättömistä jutuista, mistä ei edes suuttuisi jos nyt ei valmiiksi jo ärsyttäisi. Ja se pahamieli mikä itelle jää kun turhaan kiukkuilee lapsille.

Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Kaikki onkin oikeastaan vain asenteesta kiinni, tietty se oma harmitus ei aina ole niin helppoa sysätä sivuun, mutta heti kun siinä onnistuu niin kaikki on lasten kanssa hauskaa.

Minun vinkkini äideille: Pyyhkikää lasten kyyneleet, pyytäkää lapsilta aina anteeksi ja naurakaa lasten kanssa.

Minun mottoni arjessa: öö Ei mulla ole sellasta? Mikä motto mulle sun mielestä sopis?

Kun lapset menevät illalla nukkumaan, minä: Valvon ja yritän tehdä jotain järkevää, kuten blogia, mutten yleensä saa mitään aikaiseksi ja lopulta nukahdan pystyyn - varsinkin kuvia valitessa ja muokatessa. Jep pitäisi vain mennä itekin nukkumaan :D


Tämä äitikirja - haaste lähti Tehtävänimikkeenä Laura blogista ja se on kaikille äideille!

Kaksplussan bloggaajien vastauksia löytyy ainakin näistä blogeista :)

Nappasin kuvat omasta instasta ja tajusin että pitää vissiin alkaa ottamaan kuvia itselaukaisimella, että musta ja lapsista olisi joskus kuvia missä ollaan kaikki. Jekun kanssa ei ole edes selfieitä sitten vauvavuoden jälkeen...