Instagram ilman ihmisiä


Aina välillä katselen omaa instaprofiiliani ja mietin, että mikä tässä on se punainen lanka, teema, tai idea. Tai siis lähinnä mietin että mulla ei ole sellaista ja saan puoliskollenikin päänsäryn pohtimalla että pitäiskö sellainen olla ja onko mun instatili ihan liian sekava. Tänään löysin sellaisen toiminnon kuin "arkisto".  Päätin kuluttaa lasten unilaulujen hyräillessä aikani klikkaamalla kuvani arkistoon ja takaisin näkyviin. 

Lasten nukahdettua huikkasin puoliskolleni vessasta, Elpun pinkit kissa kuulokkeet päässäni, että pitäiskö mun perustaa toinen instatili näille mun sieni kuville. Tässä siis näette miltä näyttäisi mun "sieni-insta", eli insta ilman ihmisiä. Ei paha, mutta taidan silti pitää instani sellaisena sekamelskana mikä siitä on tullut. Ainakin se kuvastaa hyvin mua, meidän arkea ja niitä asioita joita tykkään kuvata.


Teen samanlaiset kokoelmat myös miltä mun insta näyttäisiä, jos siellä olisi vain kuvia joissa on ihmisiä ja sitten se sekamelska, jossa on nämä sienikuvat, ruokakuvat ja muut krääsät sekaisin ilman ihmisiä.

ps. kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Blogin arvontaan laskin yhteensä 125 arpaa ja ig puolella oli huikeat 386 kommenttia! Molempien arvontojen voittajille on lähtenyt viestit :) Aurinkoista viikkoa! 

Päiväkotilaisen ikävä

Kesä vaihtui rytinällä syksyksi. Odotin koko kesän ukkosta joka toisi mukanaa kunnon helteen, mutta meille se tuli vasta Klaara myrskynä. Klaara katkoi sähköt yhdeksi yöksi ja toikin tullessaan syksyn, ilman että kesä edes ehti oikeasti alkaa. Vaikka olihan meillä ihan mahtava kesä. Syksyn suurista muutoksista pysyväksi tulikin vain päiväkoti ja uutta arkea on nyt kuukausi takana. 

Ensimmäisellä viikolla kaikki oli uutta ja ihmeellistä, Elpu oli joka aamu innoissaan menossa päiväkotiin ja yritti päästä leikkimään sanomatta heippaa minulle ja Jekulle. Toinen viikko oli jo vähän tylsempi. Aamuisin hän alkoi kotona sanoa ettei tahdo päiväkotiin, mutta kuitenkin taas sinne päästyä hän ei meinannut ehtiä sanoa heippa. Kolmas viikko meni lähes samalla tavalla kuin toinenkin.


Ainoa ero, että nukuttiin yhtenä päivänä pommiin. Hävetti hurjasti, kun herättiin 23 yli 9. Soitin hätäisesti päiväkotiin ja sain puhelimen toisesta päästä osakseni lempeät naurut, kun kerroin tilanteen ja kysyin saanko silti tuoda Elpun vaikka nyt ollaankin myöhässä.

Päiväkodissa Elpu on saanut kuunnella satuja, maalata sormiväreillä, piirtää, leikkiä ja ulkoilla. Yhtenä päivänä minulle kerrottiin miten hän oli ulkona leikkinyt isojen ryhmän poikien kanssa. Minua ei yllättynyt, onhan Elpulla 2v vanhempi serkkupoika ollut leikkikaverina koko ikänsä. Omatoimisuus erityisesti pukemisen suhteen on myös lisääntynyt hurjasti ja ainoastaan vetoketjun kanssa saa auttaa kysymättä.


Suurin muutos tässä uudessa arjessa on varmastikin ikävä. Elpu kertoi itse heti toisella viikolla, että hänelle on ikävä. "mutta äiti mulla ei ole sua siellä." on ehkä suloisinta ja sydäntäsärkevintä mitä tuo pieni on minulle sanonut. Toistaiseksi ikävän ilmaisuun ja käsittelyyn on auttanut puhuminen. Ollaan kerrottu, että äidillä ja isillä on myös ikävä häntä. Ja ettei se ikävä haittaa mitään. Saa olla ikävä, mutta silti voi olla myös hauskaa kavereiden kanssa.

Ensimmäisen  kuukauden aikana ei ole tarvinnut kertaakaan jättää itkevää lasta päiväkotiin. Minä olen vähän joutunut lähtöhalia pyytämään ja halauksessa aina kerron, että päiväunien jälkeen nähdään. Välillä päivän isoin harmi on kun hakemaan tulee äiti eikä isi.  Mutta nyt viimeisen viikon aikana myös minä olen alkanut saamaan haleja kotiin hakiessa ja aamulla viedessä Elpu on tullut itse antamaan lähtöhalit heti käsipesun jälkeen.

Eilen hän tuli halin jälkeen vielä takaisin, koska "unohdin sulle pusunkin!" 

Syysbileiden goodiebag


Parin viikon takaiset syysbileet oli ensimmäinen meidän verkoston tapahtuma, jossa minä olin mukana järjestäjätiimissä. Sähköpostien lähettely firmojen kanssa oli jännittävää ja opettavaistakin. Kun goodiebagin lahjat tulivat isoina pahvilaatikoina kotiovelle, oli olo kuin jouluna.

Iloksemme mukaan lähti muutama maahantuoja ja saatiin tuotteita niin äitien hemmotteluun, koko perheelle kuin myös lasten iloksi. Mukana oli muutamia ennestään tuttuja brändejä, joiden tuotteita olen käyttänytkin. Muutama taas sellainen tuttu josta on kuultu, muttei ole koskaan tullut testattua ja ihan uusiakin juttuja..


INVISIBOBLElta kaikki saivat sekä Kids- että Slim- ponnareita. Jos nämä kiemuraiset ponnarit ovat tuttuja niin Kidsit ovat Original ja Nano ponnareiden välikoko. Meille tuli Kidsit sateenkaareen värisinä. Slim taas on halkaisijaltaan suurempi kuin Original, sitä uskaltaa siis säilyttää myös rannekoruna paremmin. Mulla on joskus ollut noita Originaleja, mutta pelkäsin juurikin niiden venymistä ranteessa.

BATISTE kuivasampoo sai aikaan useamman "ihanaa" henkäyksen, kun kurkistelimme bagien sisään jo Helsingissä. Mulla ei ole aikaisempaa kokemusta kuivasampoosta, mutta tätä olen nyt testannut pari kertaa.

NATURAL WORLD Coconut Water on minulle täysin uusi tuttavuus. Paketissa lukee Hydration & Shine Weightles Hair oil. Tällä on kaksi käyttötapaa, sen voi levittää kosteisiin hiuksiin ja pestä pois tai sitten jättää hiuksiin. Olen kokeillut tätä vasta kerran saunan jälkeen hiuksiin jättäen ja hiukset kuivuivat kevyiksi eikä lainkaan öljyisiksi.

TANGLE TEEZER taitaa olla jo kaikille tuttu brändinä, mutta meidän tauloudessa tämä Frozen harja on ensimmäinen.


THE KONJAC SPONGE  kasvosieni on mulle niin ikään täysin uusi tuttavuus. Julia (Sininen Norsu ja Samettikarhu) kertoili jo kokeilleensa omaansa ja nyt vasta minäkin perehdyin käyttöohjeisiin. Eipä ne niin monimutkaiset olleetkaan. Lyhykäisyydessään: kastele sieni ja hiero pyörivin liikkein, käytä naamasaippuaa tai älä käytä ja sienen huolellinen huuhtominen ja kuivatus. Ehkä testaankin tämän jo heti seuraavalla kasvopesulla.

BODYBOOM kahvipohjainen vartalokuorinta. Mulla on nyt kiire kuluttaa meidän aikaisemmat kuorinta aineet, että pääsen testaamaan tätä. BodyBoomilla on laaja valikoima erilaisia kuorintoja, joista me saatiin Mangot. Paketissa sanotaan tämän taistelevan selluliittia ja venymäarpia vastaan kofeiinin avulla ja kuorivina ja puhdistavina aineina on himalajansuola ja ruskea sokeri. Sillon kun meillä ei ole mitään kaupan tai Foreverin kuorintoja olen käyttänyt puoliskoni kahvinpurut sokerin kanssa kuorintaan, joten kahvin vaikutukset iholla on jotenkuten tiedossa ja tämän testaamista odotan innolla.

KOCOSTAR on korealainen kosmetiikkamerkki ja heidän valikoimastaan riittää hemmottelua päästävarpaisiin. On hiusnaamio, kasvonaamioita, käsinaamioita, jopa kynsille ja kynsinauhoille on oma naamionsa, kuin myös jaloille löytyy kuorintaa ja naamioita. Näin pari mainitakseni. Me saimme Kocostarilta Camellia Happy Mask kangasnaamiot. Eli kosteuttava kankainen kasvonaamio.

FLOW KOSMETIIKKA on kotimaista luonnonkosmetiikkaa ja heiltä saimme Lime & Mansikka vartalon kuorinnan. Kuoriva-ainesosa on himalajansuola. Tämäkin pääsee testiin heti kun vanhat purkit tyhjenevät. Jos mun pitäisi sanoa yksi arjen hemmottelujuttu just mulle, niin se on kokovartalokuorinta saunassa.


Kotimaisissa LEMON JUICE & GLYCERINE uudelleen lanseeratuissa käsivoiteessa ja käsikuorinnassa on raikas tuoksu ja kuoriva-ainesosa on luomuriisirakeet. 

SINFUL COLORSilta jokainen sai kaksi kynsilakkaa, kaikkiaan värejä oli viisi, ja osa pääsi sitten herkuttelemaan extraväreillä, kun ylimääräiset bagit arvottiin. Mun värit on Pink of me ja tummempi Daredevil.

REAL TECHNIQUES meikkisieni. Nyt ihan pakkomyöntää, että mulla ei ole tällä hetkellä edes omalle iholleni sopivaa meikkivoidetta, joten tämä saa odottaa vielä hetken paketissaan. 


Tämä on uusi MEDISOFT tuote perhe koko perheelle. Nämä myös valmistetaan Suomessa ja kaikissa on iholle luonnollin pH5,5 ph-arvo. Settiin kuuluu täysin saippuaton hoitava pesuneste, sekä parabeenittomat ja väriaineettomat hoitava vartalovoide ja hoitava käsivoide.


Meidän perheessä on vain yksi kahvinjuoja eli puoliskoni saa testailla näitä. SLURPilta saatiin tummapaahtoista India Monsoon Malabar kahvia ja ainakin se on saanut puoliskoltani paljon kehuja. Slurpilla on muutenkin tosi kätevä liikeidea, heiltä voi tilata pienpaahtimoiden vastapaahdettua kahvia suoraan omaan postilaatikkoon/luukkuun joko kerran tai kahdesti kuussa toimitettuna. Meidän iltamat oli 2.9. ja nämä kahvit on paahdettu 28.8. eli erittäin tuoreesta tavarasta kyse.

CAFFI lähetti Nicaragua Las Segovias nimistä vaaleaa keskipaahtoista kahvia. Mielenkiinnolla odotan puoliskoni avaavan tämän kahvin, koska tämän kuvauksessa kerrotaan jälkimausta jäävän suuhun "raikas verigreipin olemus". Caffilta löytyy myymälät Iso Omenasta, Flamingosta, Sellosta ja Lasipalatsi. Heillä on myös verkkokauppa.


LUMENElta saimme uuden Lähde sarjan Intense Hydration 24h Moisturizer -tehokosteusvoiteen, Actic Dew Quenching Aqua Serum -tehokosteuttavan seerumin sekä Arctic Spring Water Enriched Facial Mist -kosteuttavan ja raikastavan kasvosuihkeen. Nämä odottavat vielä käyttöön ottoa. Tuon seerumin pullo muuten yllätti kun avasin sen laatikostaan, söpö pipettipullo!


MINIME.FIltä saatiin tuliaisia lapsille. Söpön ZOOcchini pöllöhelistimen ikäsuositus on 0+ ja tämä meidän pääsee ilahduttamaan kummityttöäni. Suurin osa sai kaksi erilaista Bloomingvillen kaunista lasten lasia: pupun ja peuran. Meille kotiutui kaksi pupua. Jos muuten ihastuit näihin laseihin niin kannattaa käydä kurkistamassa myös muita saman merkin astioita ja sisustus juttuja. Ne on kauniita ja söpöjä yhtäaikaa!


Viimeisenä mut ei vähäisimpinä. Itseasiassa Goodiebageissä aika suuressakin roolissa olevat veikeät muumi kassit  saatiin BLUE HOUSE OYltä.


Illan seurustelujuoman tarjosi MOST WANTED WINES. Tämä kuivahko raikkaan hapokas ja puhtaan hedelmäinen Most Wanted Riesling sai illan aikana runsaasti kehuja ja jos uteliaisuutesi heräsi niin kannattaa kurkkia Alkon nettivalikoimaa loppukuusta, kun viini on vasta tulossa myyntiin.

Ja kun tässä on nyt käyty kaikki tapahtumamme yhteistyökumppanit läpi niin ei unohdeta illan ohjelman tarjonnutta  LAITILAN WIRVOITUSJUOMATEHDASta eikä RADISSON BLU ROYAL HELSINKI hotelia. Kiitos vielä kaikille osallistujille ja yhteistyökumppaneille. 

No niin. Ootko vielä messissä? Nyt päästään nimittäin siihen itseasiaan, eli arvontaan! Muutaman yllättävän poisjäämisen takia arvottiin parin kassin sisältö osallistujille. Näin ollen kaikille tuli joitakin tuotteita tuplamäärä. Omat tuplani jaoin kahteen settiin. Toisen arvon täällä blogissa ja toisen instassa.

BLOGIARVONTA 

Naturalworld Coconut Water - hiusöljy
Lemon juice & Glyserine Käsikuorinta & Käsivoide
Sinfulcolors kynsilakka sävyssä Pink of me 



SÄÄNNÖT

 kommentoi toimiva sähköpostiosoite 1 arpa
+
seuraa @sangynalla instagramissa 1 arpa
+
tykkää Sängyn alla sivusta facebookissa 1 arpa
=
max 3 arpaa

*BONUS* jos olet lukijana myös bloggerissa tuplaat arpasi, eli max 6 arpaa. Lukijaksi voi liittyä painamalla sinistä "Lue" nappia, joka löytyy sivun pohjalta vasemmasta alalaidasta.

Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy lauantaina 23.9.klo 1900.
Onnea arvontaan!

Instagramissa on tämmönen setti arvonnassa:

Viisi vuotta

Aina välillä poden pienesti ikäkriisiä. Olen tutustunut niin moniin äiteihin, jotka ovat minua nuorempia, mutta heillä on samanikäiset tai vanhemmat lapset kuin meillä. Olen tutustunut minua nuorempiin äiteihin, jotka ovat olleet jo vuosia yhdessä miestensä kanssa. Ja sitten mietin miten minä olenkin jo mukamas jotenkin vanha ja mekin ollaan oltu yhdessä vasta viisi vuotta.

Päivittelin tätä viittä vuotta Aleksin kanssa. Meillä oli nimittäin viides vuosipäivä elokuun lopussa. Me oltiin kakskymppisiä kun tavattiin. 20 vuotiaathan on ihan junnuja! Juttelin tästä mun kriiseilystä myös äidin kanssa. Viisivuotta on yksi viidesosa meidän koko elettyä elämää. Ja se on aika paljon se. Varsinkin kun ensimmäiset 15 vuotta voi laskea lapsuuteen.


15-17 ikävuodet on siinä rajoilla, että oliko se lapsuutta vai nuoruutta. Ainakin olin edelleen huoleton kuten lapsi, vaikka vieraassa kaupungissa sisäoppilaitoksessa opiskelu avasi maailmaa aika paljon ja jossain vaiheessa opin esimerkiksi rahanarvon ja ihastumisesta siirryttiin seurustelemaan. Jos nyt ajatellaan, että lapsuutta oli ensimmäiset 15 vuotta, on nuoruutta ja aikuisuutta eletty nyt 10 vuotta. Meidän yhteiset viisi vuotta on puolet mun nuoruudesta ja kaikki aikuisuudesta. 

Siitä hetkestä kun Aleksi kysyi olenko hänen tyttöystävänsä on viisi vuotta. Siitä hetkestä kun hän kosi on reilu neljä vuotta ja tammikuussa tulee neljäs hääpäivä. Tähän mennessä meidän yhteisiin vuosiin on mahtunut jo aika paljon.


Ollaan muutettu ja rakennettu yhteistä kotia viiteen eri asuntoon.

Ollaan maksettu kaksi autoa omaksi. 
joo se ensimmäinen kyllä hajosi juuri ennen viimeistä maksuerää.

Ollaan toivottu ja pelätty.

Ollaan menetetty ja surtu yhdessä.

Ollaan naurettu vatsamme kippuraan, 
ja naurettu niin että itkettää.

Ollaan tapeltu tarpeeksi,
ettei tarvitse epäillä toisen tunteita.

Ollaan rakastettu ja kasvettu. 

Ollaan valvottu öitä ja nukuttu päiviä.

Ollaan otettu paljon, muttei tarpeeksi, huonoja yhteiskuvia.

Ollaan syöty hyvin ja huonosti.

Ollaan yllätetty toisiamme,
Aleksi kylläkin enemmän minua kuin minä häntä.

Ollaan itkettykin.

Ollaan saatu kaksi ihanaa lasta.

Meidän kahden perheestä on tullut neljän hengen perhe.

Ja tässä me nyt ollaan. Nyt ja aina. Olen rakastanut sua viisi vuotta ja rakastan ainakin seuraavat 500 tulevaa. Kippis meille, meidän perheelle ja meidän tulevaisuudelle, mitä ikinä siellä odottaakaan.

Allergiavarmat pussiherkut

Yhteistyössä Kaksplus ja Ella's Kitchen 
(testiryhmä)

Myös meidän postilaatikkoon tipahti pari viikkoa sitten iso kirjekuori, josta löytyi maistiaiset Ella's Kitchenin uutuus soseita. Ella's Kitchen valmistaa lapsille soseita luomuraaka-aineista, ilman turhia säilöntäaineita ja ne on kätevissä pussipakkauksissa. Saimme masiteltaviksemme kolmea uutta makua: Mango + Päärynä + Papaija, Mustikka + Omena + Banaani sekä Banaani + Kookos.

Testiryhmään haettiin vauvoja ja Jekun varjolla minäkin mukaan hain, mutta Elpu oli meidän perheessä se joka meinasi omia kaikki itselleen, syöksyen pussien kimppuun heti kun näki mitä kirjekuoresta paljastui. Syöksyen ei muuten ole yhtään liioittelu, promise. Sain kuitenkin pelastettua pussit, niin että ehdin hieman tarkastellakin miten Jekku reagoi uusiin makuihin.


Pussiherkut ei ole meidän perheessä mikään uusi juttu. Varsinkin hedelmäsoseet, smoothiet ja puurot on kätevä ottaa mukaan tässä pussimuodossa ja ne on helppo syödä autossa, rattaissa, keinuessa, kävellessä, kerhossa.... Mutta aika monta sosemerkkiä on joudutta jättämään pois allergioiden takia. Ja koska meidän lähikauppa on Lidl, eivät Ella's Kitchenin tuotteet kuulu meillä arkeen, vaikka nähtävästi nämä näyttäisivät olevan sopivia myös moniallergiselle kolmevuotiaallemme.

Pussisoseissa parasta on mielestäni pakkaus. Lusikan kanssa pieni itsenäistä syömistä opetteleva vauva ja taapero sotkee aika mahdottoman paljon. Pussit ovat siitä käteviä, että yleensä ne uskaltaa antaa jopa autossa lapselle omaan käteen syötäviksi, eikä tarvitse pelätä sen suurempaa sotkua, Mitä nyt vaatteet varmaan joutuu pyykkiin, mutta se nyt  ei ole iso juttu.


Toki sitten siinä vaiheessa tulee nättiä sotkua, jos maha on täynnä, mutta pussi ei olekaan tyhjä, ja kylläinen taapero päättää heittää pussin menemään. Tiedättehän, komeassa kaaressa niin pitkälle kuin jaksaa, eli puolimetriä ylös ja eteen ja plöts ja parhaassa tapauksessa vielä kävelee sen päälle. No jaa, äiti  siivoo. Paitsi nämä Ella's Kitchenin soseet Jekku söi kokonaan ihan itse! 

En tiedä onko näissä jotenkin erilainen imuosa kilpaijoihin verrattuna vai onko soseen koostumus jotenkin helpommin imettävä, mutta niin vain jokaisen pussin Jekku veteli itsekseen viimeisiin pisaraan saakka. Olen ihan hämmästynyt, koska yleensä viimeisen kolmanneksen joutuu syöttämään ja puristelemaan pussin pohjalta. Tai ehkä se on sitten se lyömätön puhtaan ruoan maku. Tiedä häntä, mutta myös minä annan peukut mauista etenkin mango + päärynä + papaijalle sekä banaani + kookokselle.

Tyttöjen ilta! #kaksplussyysbileet


On lauantai ja kello lyö kaksi. Minua alkaa jännittää. Parin kuukauden suunnittelu ja valmistelu on nyt Goodiebagien kasausta ja illanviettoa vaille valmis. Tänään me juhlitaan syksyä Kaksplus blogiverkostolaisten kanssa. Olen ensimmäistä kertaa auttamassa järjestelyissä ja suuntaan pahvilaatikoilla lastatun autoni kohti Helsinkiä.

Helsingissä ajaminen on hieman pelottavaa. Navigaattori neuvoo puoliksi mitä sattuu, eikä katujen nimiä ehdi nähdä kylteistä ajaessa. Jopa bussit ohittavat minut. Löydän kuitenin suht helposti perille Radisson Blu Royal Helsinki hotellin pääovien eteen, vieläpä täysin ajallaan. Ystävällinen henkilökunta opastaa minut oikeaan paikkaan ja sähläyksistäni huolimatta auttavat flappitaulujen, valkokankaiden  ja kaiuttimien kanssa hymyssä suin.


Kasataan kaikille osallistujille Goodiebagit Jennin, Nean ja Matleenan kanssa. Meille on katettu pitkä pöytä täyteen laseja suureen kokoustilaan. Ravintolan henkilökunta on laittanut Viinit ja Oluet valmiiksi coolereihin. Ihmisten saapuessa puheen sorina ja kameroiden suljinäänet täyttävät huoneen. Unohtamattakaan taustalla soivaa despacitoa.

Tänään juhlitaan, joten illan ainoa virallinen ohjelmanumero on tietenkin teemaan sopiva Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tarjoama Olut Tasting. Lyhyessä koulutuksessa käydään läpi Oluen historiaa ja olut sanastoa sekä tientenkin oluen maun osia. Vaikka koulussa olen aina ollut lähestulkoon esiintymiskammoinen, nyt  koulutuksen veto ei jännitä yhtään. Tiedä sitten miten se meni ja mitä muut olivat esityksestäni mieltä.



Esityksen jälkeen ennen maistelua esitettiin kaikkein kiperin kysymys: Sopiiko Laitilan Kukko oluet keliaakikolle? Lyhyen googlettelun ja pullojen tutkimisen jälkeen todettiin, että sopii ja päästiin aloittamaan. Juomien kaatelu heitti ajatukset suoraan seitsemän vuoden takaisiin kouluvuosiin ja Oppipoikaan Rovaniemelle. Ja kyllä bloginaapurit löysivät sieltä ihan niitä oikeita maku- ja sävyeroja mitä Kukko Pils, Kukko Helles ja Kukko Swhartz tarjosivat. (kuva muuten huijaa, lasit oli vinossa niin että oikean puoleinen lasi oli ensimmäisenä ja maisteltiin ja haisteltiin kyllä vaaleimmasta tummimpaan.)

Arvottiin parin peruuntumisen takia ylimääräisiksi jääneiden goodiebagien sisältö ja esiteltiin lyhyesti samalla yhteistyökumppaneita. Siitä vaihdettiinkin sitten sujuvasti vapaalle. Paljon puhetta ja paljon kuvia, mutta eniten naurua ja hymyjä.

petra ja kootut selitykset... ilmeissä ja eleissä löytyy  😂

Sain kasvattaa kamerakuumettani kuvaamalla Julian kameralla. Kuuntelimme koko porukalla, miten eläväisesti Pauliina latoi faktoja pöytään ison koulun talkootöistä. Nauroimme epäonnistuneille kuville, joita otettiin koko ajan lisää. Onnistuneitakin kuvia otettiin erittäin runsaasti.

Kiitos kaikille osallistujille, oli ihana nähdä, vaikken kaikkien kanssa ehtinytkään jutella. Kiitos kuvista Matleena - Helmoissa ja Julia - Sininen norsu ja samettikarhu. Ja iso kiitos yhteistyökumppaneille!





Liikkumaton Liikuntaneuvoja

Lapsena ja nuorena, minulla oli aina jokin liikuntaharrastus. Ala-asteella pelasin jalkapalloa, yläasteella vaihdoin kilpa-aerobiciin ja kilpatanssiin. Peruskoulun jälkeen lähdin tampereelle opiskelemaan ja oma harrastus unohtui.

Toisaalta se ei haitannut, opiskelinhan Varalan Urheiluopistossa ja parhaillaan meillä saattoi olla koko kahdeksan tunnin koulupäivä pelkkää liikuntaa ja päivällisen jälkeen jatkettiin luokkalaisten kanssa opiston punttisalilla, judosalissa tai uima-altaalla. Viimeisenä kouluvuonna kävin tanssitunneilla muutaman kerran ennen kuin lähdin työssäoppimaan Skotlantiin. 

Valmistuin liikuntaneuvojaksi ja muutin Rovaniemelle. Kuljin pääsääntöisesti pyörällä tai kävellen ja olin töissä Santa Sportin FunParkissa lapsiparkkivalvojana. Löysin lapsiparkista työkaverin joka olikin myös naapurini ja hänen kanssaan käytiin jopa aamukuuden vesijumpassa. Opiskelin ravintola-alaa joten viikonloput tuli pyörittyä ravintoloissa, yleensä tanssilattialla kunnes aloitin blokkarina eräässä ravintolassa.

Ihan ok temppuilua, kun Elpun odotus oli kuvaus hetkellä yli puolen välin :D
Toisena ja viimeisenä vuonna aloin käydä myös naisten salibandyn edustusjoukkueen reeneissä, mutta se into lopahti nopeasti työharjoittelun, kolmen työn ja opinnäytetyön puskiessa burn outtia. Lopulta olin niin puhki, että päätin muuttaa takaisin kotiin äidin ja isin luokse Jyväskylään. Paitsi että sitten tutustuin puoliskooni.

Asuin kotona vain kaksi kuukautta, kun muutin puoliskoni perässä. Viidestä yhteisestä vuodesta, olen ollut kotona lasten kanssa kolme vuotta. Elämä vei mennessään ja minä kadotin osan itseäni - sen liikuntaa rakastavan, jonka piti olla myös liikunnan rautainen ammattilainen. Ostin sentään Gymstickin ennen ensimmäistä vuosipäivää, mutta arvaatkaapa kuinka monesti sillä on jumpattu... tasan silloin kun hartiat on niin jumissa, että pakko vähän helpottaa oloa keppijumpalla.


Keväällä 2016 entinen työkaverini laittoi kutsun uuden yrityksensä avajaisiin. Päätin aloittaa oman harrastuksen heti Jekun jälkitarkastuksen jälkeen. Vaan kuinkas kävi.

Tässä kuussa Jekun jälkitarkastuksesta tulee vuosi ja nyt vasta sain aikaiseksi aloittaa sen oman liikuntaharrastuksen pitkän pitkän tauon jälkeen. Huomasin jo raskausaikana, että tankotanssin lisäksi Funky Pole tarjoaa ilma-akrobatiaa vertikaalikankailla. Ajattelin sen olevan hieman lempeämpi aloitus synnytyksestä palautuvalle äidille, joka ei ole harrastanut hyötyliikuntaa kummempaa sitten opiskeluvuosien.

Mutta enpä sitten vain raaskinutkaan olla vauvasta erossa edes sitä yhtä  tuntia viikossa. En, ennen kuin nyt. Miten lihasmassassansa kadottanut äiti sitten pysyy ilmassa? Siitä kirjoitan lisää vähän myöhemmin. :)