Jos heräsin aikaisin pienenä, hiippailin kylpyhuoneeseen, koska äiti oli aina aamulla ensimmäisenä lukemassa siellä. Meidänn sohvatyynyt olivat isoja ja litteitä ja äidillä oli aina tyyny kylppärissä. Niinpä minä kävin loikoilemaan äidin viereen ja kuuntelin kun äiti luki. Aika usein äiti luki ääneen. Lämpöisellä kylppärin lattialla oli mukava loikoilla, enkä muista montaakaan kertaa, että sinne olisi tullut kumpikaan siskoistani.
6.15 herätys tuntuu muuten ihan hyvältä ajatukselta, paitsi nukkumaan menemisen kannalta. Jos herään näin aikaisin, minun pitäisi mennä myös nukkumaan tosi aikaisin. Eli minun pitäisi olla nukkumassa jo, kun puoliskoni tulee iltavuorosta kotiin. Mikä taas tarkoittaa treffi-iltojen loppua niiltä illoilta. Toisaalta taas pienet ovat heränneet viimeaikoina jo ennen seitsemää joka tapauksessa, että vähintäänkin olen havahtunut joka aamu sitten kuitenkin paljon ennen kuin oma herätyskelloni soi.
6.45 soiva herätyskello on nimeltään "Hyvää huomenta kaunotar!" ja seuraava herätyskello joka on nimetty "Herätä pienet" soi 7.05. Siirsin kuitenkin oman kelloni soimaan 6.15. Voinhan tarvittaessa nukkkua päiväunet päiväkodin jälkeen tai jos nyt on ihan kamala ajatus nousta, voin vain sammuttaa herätyskellon ja odottaa seuraavaa.
Tänään, kello ei soinut 6.15. Kirppu herätti minut jo kuudelta. Hetken aikaa koitin saada häntä takaisin unille. Luovutin, katsoin puhelimesta kelloa, se oli viisi yli kuusi ja lähdin vessaan. Herätessään hän haluaa olla sylissä jonkin aikaa. Hain pienet peitot ja läppärin sohvalle ja mietin, että ehtiikö kirjoittamisesta tulla yhtään mitään. Läppäri ja taapero ei nimittäin mahdu syliin samaan aikaan. Tai mahtuu, mutta vielä hetki sitten mahtui paljon paremmin. Puhelimella kirjoittaminen taas ei ole lainkaan sama asia.
Mietin myös alkuun, etten välttämättä haluaisi laittaa lastenohjelmia taustalle. Onko paras tapa aloittaa aamu heti kuuden jälkeen katsomalla Super-Kisuja? Nyt minulla on läppäri toisella polvella ja taapero toisella. Jolle keräilen lattialle tippuvia pehmoleluja. Nyt kello on 6.42. Toinen koululainen kömpi myös alakertaan.
"Tule" sanoo taapero ja ottaa minua kiinni sormesta. Ensimmäinen kirjoitusaamu on nyt kirjoitettu.
Kirjoittamselle on välillä haasteellista löytää aikaa. On täälläkin nyt kiirettä siihen malliin, että blogi jäi aika pahasti retuperälle. Minä en tosin pysty kirjoittamaan yhtä lausettäkään aamuisin. Olen luovimmillaani puolen yön aikana. Toisaalta, jos menen nukkumaan yhdeltä, kuudelta herääminen on aikamoista kidutusta. Ja pakkohan on herätä joka aamu kun on työtä. Bloggaa siten siitä 😉
VastaaPoistaEn tiedä onko se luovuttaa vai mikä, mutta mulla olisi kaikista eniten energiaa tehdä yhtään mitään siihen aikaan kun pitäisi saada lapset iltapalalle ja nukkumaan. Kiva ristiriita sitten siinä yrittää saada lapset rauhoittumaan kun itsellä pomppii takaraivossa sata asiaa, jotka tekisi mieli aloittaa tai saada valmiiksi just nyt, niiden pakollisten kotitöiden lisäksi :D Yleensä meillä on puoliskoni kanssa iltapala aika puolenyön aikaan, nyt pitää opetella syömään ja nukahtamaan aikaisemmin, tosin harvemmin mulla on vaikeuksia nukahtaa, kun väsy tulee :D on tää ajanhallinta kyllä yksi taiteen laji, siitä voi kirjoittaa paljon, jos sille löytää aikaa :'D
Poista