Tänään sammutan herätyskellon

Lapsi havahtuu hereille, nappaan puhelimen yöpöydältä, jotta voin sammuttaa sen heti, kun se alkaa soida. En halua tietää mitä kello on. Voinko todeta jo toisena aamuna, että tänään sammutan herätyskellon tai kirjoitan ainakin vain puhelimella peiton alta. Yö on ollut kamala.

Peilin kautta kuitenkin nään ohimennen puhelimen näytön ja tiedän ettei herätykseen ole enää kauaa. Herätyskello soi, sammutan sen heti, mutta taapero on jo hereillä. Otan peittoni ja läppärini, taaperon pehmolelunsa kanssa ja asetumme mukavasti sohvalle. Kun istun risti-istunnassa ja taapero istuu sylissäni, läppäri on yllättävän mukavasti toisella polvella. 

Yö on ollut kamalan täynnä herätyksiä. Eikä vain niitä herätyksiä joissa taapero vähän inahtaa

6.26 hetkinen tauko, tapero haluaa ilmeisesti käydä yläkerrassa herättämässä koululaiset. Käydään yläkerrassa, mutta ei herätetäkoululisia vielä. Alakerrassa otetaan lasi vettä ja palataan sohvalle. Nyt se maito sitten kelpaa, mutta äsken, kun en olisi halunnut herätä ei kelvannut. 

6.30 No mutta mihin jäinkään. Taaperon inahduksiin. Niin sellaisiin voi vaan kääntää kylkeä tai kerätä taaperon peittoineen kainaloon ja jos se ei vielä auta, niin maito vaientaa ja kaikki saavat jatkaa unia. Tänä yönä tapahtui kuitenkin vahinko ja oli pakko nousta pois sängystä. Sillä seurauksella molemmat pienet huusivat. Ja väitän nukkuneeni todella huonosti.

On aika ihmeellistä, etten nukkunut eilen päiväunia. Ehkä olen sittenkin aamuvirkku, jos eläisin muutenkin sellaisessa rytmissä. Päiväkotiin päästin varsin reippaasti, Ässä halusi pyöräillä, kun pulkalla ei pääse. Sanoin että pyörä on jäässä. Hän kuitenkin meni hakemaan pyöränsä ja ilmoitti iloisesti, että eihän ole! Joten kypärä päähän ja vauhtiin.

Viime yön herätyksistä kaikkein kamalin oli kuitenkin se, kun heräsin yskimään kuivaa suuta. Kumpa voisin nukkua suu kiinni. 

Seuraavaksi puen itseni ja Kirpun ja otan myös Ässälle vaatteet valmiiksi, silloin herätän myös koululaiset. Telkkari pitää sammuttaa ennen kuin koululaiset herää. Alakertaan tullessa levitän minun ja pienten ulkovaatteet aulan lattialle ja puen Ässälle päivävaatteet. Olen todennut, että aamut ovat paljon helmpompia, jos en yritä saada häntä pukemaan itse, vaan hän saa nukkua, kunnes hänellä on päivävaatteet päällään. Sitten hän on maailman reippain ulkovaatteiden kanssa.

Minun täytyy myös vähän suunnitella paremmin, kuinka käytän aikani päiväkodilta paluun ja viimeisenkin koululaisen lähtemisen välillä. Liian usein tässä välissä tulee vain scrollailtuta puhelinta ilman suunnitelmaa. Olen rajoittanut päivittäistä instan käyttöä, en enää muista montako tuntia se on, mutta eilen insta meni lukkoo ennen kuin koululaiset pääsivät kotiin. Toki, mulla oli taustalla yksi tunnin kestänyt ig-live.

6.44 Tule, toinen pupu, sanoo taapero. Mihin me nyt mennään? kysyn. "Tonne!" 

Toinen aamu kirjoitettu!