Huh hei osittaisen muuttokaaoksen keskeltä. Me saatiin uuden kodin aivamet käteen elokuun viimeinen päivä ja heti samana iltana puoliskoni kantoi tänne pari kuormaa. Ensimmäisenä säkkeihin meni kaikki talvivaatteet, liinavaatteet, mun ja Elpun vaatteet ja jotakin romua eteisestä.
Torstaina tulin aamupäivällä purkamaan nuo säkit paikoilleen lasten kanssa ja illalla toin kaikki lelut lastenhuoneeseen. Mulla oli mukana lisäksi puoliskoni veljenpoika, kun pappa (appiukko) ja pojat (puoliskoni ja veljensä) olivat pelaamassa sählyä. Serkkupoika leikki vauhdikkaasti Elpun kanssa ja vauva nukkui yhdellä välisyömisellä koko ajan, joten sain paikoilleen kaikki ne mitkä aamulla jäi laittamatta.
Perjantaina meidän äiti (mummu) ja isi (vaari) tuli pakettiauton kanssa heti aamupäivästä. Ennen kuin ensimmäinen kuorma lähti, karkasin lasten kanssa muskariin. Ajeltiin muskarista uuteen kotiin, jonne oli ilmestynyt ainakin piano ja muutama jätesäkillinen vaatteita ja tavaroita lisää.
Serkkupoika oli taas pari tuntia meillä hoidossa ja vaari kävi syömässä mustikoita ja puolukoita uudessa pihassa Elpun ja serkun kanssa. Päivä oli aika pitkä ja huonosti organisoitu, myönnetään. Kuitenkin päästiin jo silloi nukkumaan ensimmäinen yö uudessa kodissa. Äiti ja isi lähtivät takaisin Jyväskylään vielä samana iltana.
Uudessa kodissa on sähköpatterit ja ilmalämpöpumppu, mutta sähköä säästääksemme päätettiin tietenkin ettei mitään näistä tarvitse vielä käyttää. Väärässä oltiin ja ensimmäisen yön jälkeen käännettiin kaikki patterit päälle ja ilmapumppukin sai puhaltaa muutaman tunnin putkeen. Asunto lämpeni kivasti yhdessä päivässä ja sammutettiin patterit. Pumppu hurisee säännöllisesti edelleen.
Lauantaina meillä oli käytössä peräkärry. Tehtiin ruokapöytä vaihtarit puoliskoni isosiskon, Elpun kummin kanssa. Mummi ja pappa olivat löytäneet pienen lastenhuoneen pöydän ja kaksi tuolia, jotka tuotiin vauvan pinnasängyn kanssa. Matto ja verhotkin löytyivät mummin ja Elpun kummin varastoista. Yritän puhua lastenhuoneesta, koska sehän se on, vaikka tällä hetkellä se on enemmän Elpun huone ja väritys sen mukainen.
Edellisessä kodissa meillä oli vuokranantajan kattolamput kaikkialla paitsi olohuoneessa, joten nyt piti käydä ostamassa lamput makkareihin. Minä valitsin lastenhuoneeseen ja puoliskoni meidän huoneeseen. Olohuoneen mustanruskeat kalusteet saivat kenkää jo lauantaina ja tilalle tuli valkoista. Myös ruokapöytä päätyi fiksailun kohteeksi.
Nyt ollaan asusteltu täällä uudessa kodissa kaksi viikkoa ja keskeneräisyydestä huolimatta tämä on ihana! Lasten huone taitaa olla ainut huone joka on oikeasti kokonaan valmis ja lelut on levitelty jo moneen kertaan - niin kuin lastenhuoneessa kuuluukin. Meiltä puuttuu vielä yöpöydät ja vaatehuone on -öhöm- pommin jäljiltä ja vaaterekin paikka mysteeri.
Matka kerhoihin täältä kestää kävellen suunnilleen puolituntia, ainakin kun molemmat lapset on kärryn kyydissä. Se on ihan sopiva aika, puolen tunnin kävelymatka on aina ollut mun kriteeri niin työpaikan ja kodin kuin koulun ja kodin välillä. Paluumatka on kyllä melkein kokonaan enemmän tai vähemmän jyrkkää ylämäkeä.
Ensimmäisen kerran kerhoon mentiin autolla puoliskoni kyydissä ja käveltiin takaisin. Mun oli tarkoitus ottaa aikaa kauanko meillä kestää kun Elpu pyöräilee, mutta se meni vähän mönkään. Elpu pyöräili puolessa tunnissa ehkä kilometrin tai vähän alle ja lopulta nukahti pystyyn pyörän selkään. Vaunuihin siirron jälkeen pääsin varmaan saman verran eteenpäin, kunnes liikennevaloissa huomasin Elpun pipon tipahtaneen ja sitä piti tietenkin lähteä etsimään.
Ollaan vaunuiltu myös täällä lähiympäristössä. Löysin metsäpolkuja ja ankkalammen. Kertaalleen ollaan käyty lähipuistossa, mutta se on vähän isommille lapsille suunnattu ja jopa hieman tylsä. Ehkä siitä tulee hauskempi jos vauva on vaunuissa eikä rintarepussa ja pystyn leikkimään Elpun kanssa paremmin.
Vanhalla kodilla on edelleen yllättävän paljo pikkuromua ja eteisen vaatehuoneeseen piilotettua tavaraa, kuten vauvan matkasänky, uusi äitiyspakkauslaatikko, jossa kaikki vauvan +60cm vaatteet ja Elpun äitiyspakkauslaatikko, jossa kaikki pikkuruiset tytön vaatteet. Meidän uunivuoatkin on vielä keittiön yläkaapissa. Ja pyykinpesukone, sen haluaisin tänne kiireesti. Viime viikolla kävin torstaina ja perjantaina pyykkäämässä siellä.
Kunhan saadaan loput tavarat tuotua tänne ja romut roskiin on vanha koti enää keittiön pyyhkimistä ja lattioiden pesua vailla valmis avainten luovutukseen. Tuo koti tuntui kodilta heti, mutta niin tuntuu tämä uusikin. Ehkäpä meidän floppiasunnot on nyt koettu ja tästä edes voidaan aina asua kivassa kodissa eikä enää vain jossain liian pienessä tai muuten epäpätevässä asunnossa.
Torstaina tulin aamupäivällä purkamaan nuo säkit paikoilleen lasten kanssa ja illalla toin kaikki lelut lastenhuoneeseen. Mulla oli mukana lisäksi puoliskoni veljenpoika, kun pappa (appiukko) ja pojat (puoliskoni ja veljensä) olivat pelaamassa sählyä. Serkkupoika leikki vauhdikkaasti Elpun kanssa ja vauva nukkui yhdellä välisyömisellä koko ajan, joten sain paikoilleen kaikki ne mitkä aamulla jäi laittamatta.
Perjantaina meidän äiti (mummu) ja isi (vaari) tuli pakettiauton kanssa heti aamupäivästä. Ennen kuin ensimmäinen kuorma lähti, karkasin lasten kanssa muskariin. Ajeltiin muskarista uuteen kotiin, jonne oli ilmestynyt ainakin piano ja muutama jätesäkillinen vaatteita ja tavaroita lisää.
Serkkupoika oli taas pari tuntia meillä hoidossa ja vaari kävi syömässä mustikoita ja puolukoita uudessa pihassa Elpun ja serkun kanssa. Päivä oli aika pitkä ja huonosti organisoitu, myönnetään. Kuitenkin päästiin jo silloi nukkumaan ensimmäinen yö uudessa kodissa. Äiti ja isi lähtivät takaisin Jyväskylään vielä samana iltana.
Uudessa kodissa on sähköpatterit ja ilmalämpöpumppu, mutta sähköä säästääksemme päätettiin tietenkin ettei mitään näistä tarvitse vielä käyttää. Väärässä oltiin ja ensimmäisen yön jälkeen käännettiin kaikki patterit päälle ja ilmapumppukin sai puhaltaa muutaman tunnin putkeen. Asunto lämpeni kivasti yhdessä päivässä ja sammutettiin patterit. Pumppu hurisee säännöllisesti edelleen.
Lauantaina meillä oli käytössä peräkärry. Tehtiin ruokapöytä vaihtarit puoliskoni isosiskon, Elpun kummin kanssa. Mummi ja pappa olivat löytäneet pienen lastenhuoneen pöydän ja kaksi tuolia, jotka tuotiin vauvan pinnasängyn kanssa. Matto ja verhotkin löytyivät mummin ja Elpun kummin varastoista. Yritän puhua lastenhuoneesta, koska sehän se on, vaikka tällä hetkellä se on enemmän Elpun huone ja väritys sen mukainen.
Edellisessä kodissa meillä oli vuokranantajan kattolamput kaikkialla paitsi olohuoneessa, joten nyt piti käydä ostamassa lamput makkareihin. Minä valitsin lastenhuoneeseen ja puoliskoni meidän huoneeseen. Olohuoneen mustanruskeat kalusteet saivat kenkää jo lauantaina ja tilalle tuli valkoista. Myös ruokapöytä päätyi fiksailun kohteeksi.
Nyt ollaan asusteltu täällä uudessa kodissa kaksi viikkoa ja keskeneräisyydestä huolimatta tämä on ihana! Lasten huone taitaa olla ainut huone joka on oikeasti kokonaan valmis ja lelut on levitelty jo moneen kertaan - niin kuin lastenhuoneessa kuuluukin. Meiltä puuttuu vielä yöpöydät ja vaatehuone on -öhöm- pommin jäljiltä ja vaaterekin paikka mysteeri.
Matka kerhoihin täältä kestää kävellen suunnilleen puolituntia, ainakin kun molemmat lapset on kärryn kyydissä. Se on ihan sopiva aika, puolen tunnin kävelymatka on aina ollut mun kriteeri niin työpaikan ja kodin kuin koulun ja kodin välillä. Paluumatka on kyllä melkein kokonaan enemmän tai vähemmän jyrkkää ylämäkeä.
Ensimmäisen kerran kerhoon mentiin autolla puoliskoni kyydissä ja käveltiin takaisin. Mun oli tarkoitus ottaa aikaa kauanko meillä kestää kun Elpu pyöräilee, mutta se meni vähän mönkään. Elpu pyöräili puolessa tunnissa ehkä kilometrin tai vähän alle ja lopulta nukahti pystyyn pyörän selkään. Vaunuihin siirron jälkeen pääsin varmaan saman verran eteenpäin, kunnes liikennevaloissa huomasin Elpun pipon tipahtaneen ja sitä piti tietenkin lähteä etsimään.
Ollaan vaunuiltu myös täällä lähiympäristössä. Löysin metsäpolkuja ja ankkalammen. Kertaalleen ollaan käyty lähipuistossa, mutta se on vähän isommille lapsille suunnattu ja jopa hieman tylsä. Ehkä siitä tulee hauskempi jos vauva on vaunuissa eikä rintarepussa ja pystyn leikkimään Elpun kanssa paremmin.
Vanhalla kodilla on edelleen yllättävän paljo pikkuromua ja eteisen vaatehuoneeseen piilotettua tavaraa, kuten vauvan matkasänky, uusi äitiyspakkauslaatikko, jossa kaikki vauvan +60cm vaatteet ja Elpun äitiyspakkauslaatikko, jossa kaikki pikkuruiset tytön vaatteet. Meidän uunivuoatkin on vielä keittiön yläkaapissa. Ja pyykinpesukone, sen haluaisin tänne kiireesti. Viime viikolla kävin torstaina ja perjantaina pyykkäämässä siellä.
Kunhan saadaan loput tavarat tuotua tänne ja romut roskiin on vanha koti enää keittiön pyyhkimistä ja lattioiden pesua vailla valmis avainten luovutukseen. Tuo koti tuntui kodilta heti, mutta niin tuntuu tämä uusikin. Ehkäpä meidän floppiasunnot on nyt koettu ja tästä edes voidaan aina asua kivassa kodissa eikä enää vain jossain liian pienessä tai muuten epäpätevässä asunnossa.
Onnea uuteen kotiin!
VastaaPoistaKiitos 😍
Poista