Mulla on ikävä. Mulla on ikävä meidän arkea. Mulla on ikävä sitä kun kirjoitin meidän arjesta. Mulla on ikävä sitä kun kirjoitin viikoon tapahtumat yhteen pötköön, tai siis postaukseen.
Ensimmäisenä kirjoitin blogiin minusta, meistä ja raskaudesta jota oli silloin jäljellä suunnilleen kuukausi. Tuhinan synnyttyä jossain vaiheessa blogista tuli viikkopostausblogi. Viime syksynä iski blogikriisi ja viikko päivitykset loppuivat elokuussa.
Mulla on luonnoksia jatkuvasti + 20. Mulla on paljon asiaa josta kirjoittaa. On ollut vauvamahaa, on ollut allergiaa ja huonoja öitä. Vihdoin sain meidän kodinkin esiteltyä - yhtä pientä huonetta vaille. Mutta jotenkin musta tuntuu, että jotain on jäänyt puuttumaan.
Arki.
Kuulumiset.
Elämä.
Haluan muistaa mitä ollaan milloinkin tehty ja miltä on milloinkin tuntunut ja mitä olen ajatellut. En harrasta tavallista päiväkirjaa, vaan tämä blogi on mun päiväkirja. Olen kirjoittanut aina lähtökohtaisesti itselleni, nyt kuitenkin jokin on muuttunut.
Haluan kirjoittaa enemmän meidän arjesta. Aloitan varmaan taas viikkokatsauksella päivä kerrallaan, mutta yritän löytää jonkin muun, ei niin kaavoihin kangistuneen, tavan vielä. Jokaisesta päivästä en ala omaa postausta kirjoittamaan. Ei meidän elämä nyt niin mielenkiintoista ole, tai epäilen että joka päivästä riittäisi kokonaiseen postaukseen.
Ehkäpä olen kasvanut jonkin verran kirjoittajana ja nyt tiedän mitä haluan kirjoittaa. Asia tekstit jostakin tietystä aiheesta on kivoja, sillon kun on asiaa. Mutta selvästikin ihan vaan tavallisen arjen muistaminen on mulle tärkeämpää kuin luulinkaan.
Aiemmin arki ja viikot oli se the juttu josta kirjoitin ja aihetekstit - kuten turvaistuimen ja kodin esittelyt - olivat vaihtelua siihen. Nyt sitten etsitään sitä kuuluisaa kultaista keskitietä, tasapainoa näiden kanssa. Blogi ei toivottavasti muutu miksikään, jos muuttuu niin vain sisällöltään monipuolisemmaksi ja kirjoittajalleen entistä omammaksi.
Viimeaikoina olen purkanut luonnoksia systemaattisesti vaikka todellisuudessa haluaisin vain avata tyhjän sivun ja kirjoittaa. Kirjoittaa vain omia ajatuksia sen enempää miettimättä. Tänä iltana avasin tyhjän sivun. Seuraavaksi taidan avata uuden tyhjän sivun.
Ehkäpä olen kasvanut jonkin verran kirjoittajana ja nyt tiedän mitä haluan kirjoittaa. Asia tekstit jostakin tietystä aiheesta on kivoja, sillon kun on asiaa. Mutta selvästikin ihan vaan tavallisen arjen muistaminen on mulle tärkeämpää kuin luulinkaan.
Aiemmin arki ja viikot oli se the juttu josta kirjoitin ja aihetekstit - kuten turvaistuimen ja kodin esittelyt - olivat vaihtelua siihen. Nyt sitten etsitään sitä kuuluisaa kultaista keskitietä, tasapainoa näiden kanssa. Blogi ei toivottavasti muutu miksikään, jos muuttuu niin vain sisällöltään monipuolisemmaksi ja kirjoittajalleen entistä omammaksi.
Viimeaikoina olen purkanut luonnoksia systemaattisesti vaikka todellisuudessa haluaisin vain avata tyhjän sivun ja kirjoittaa. Kirjoittaa vain omia ajatuksia sen enempää miettimättä. Tänä iltana avasin tyhjän sivun. Seuraavaksi taidan avata uuden tyhjän sivun.
Kiinnostaisi lukea viikkokatsauksella arkeanne. :)
VastaaPoistaKiva kuulla :)
PoistaVierailen ekaa kertaa kommenttiboksissa! Kiva oli saada kasvot blogille ;)
VastaaPoistaKiva, saa vierailla useamminki :D No niin oli kyllä, vaikka ei ehditykään kauheesti jutella :)
PoistaTuttuja ajatuksia. Haluan lukea arjestanne! Oli tosi kiva tavata!
VastaaPoistaHeh, kiva kuulla! :) Oli kyllä huippua tavata!
PoistaMe luetaan äidin kanssa sun blogia ja odotetaan innolla mitä uutta keksit :) Nähdään pian! T. Saana
VastaaPoistaHeeei ihanaa ku kommentoit! Kerro kotiin terveisiä :D
Poista