Tuhina on yleensä todella hyvä nukahtamaan. Parhaimmillaan riittää että saa haalarin päälle tai vaunut ulos kun neiti on jo täysin unessa. Myös itkuisena Tuhinan voi vain lykätä parvekkeelle, heijata pari kertaa ja sillä välin kun olen laittamassa itkuhälytintä päälle on hän nukahtanut. Puoliskollani on myös mahtava taito saada Tuhina nukahtamaan syliinsä, minä olen välillä vähän kädetön jos ei maito kelpaakaan.
Päikkärit meillä nukutaan siis lähes poikkeuksetta ulkona. Vaunuissa vain nukutaan yksinkertaisesti parhaiten oltiinpa liikkeellä tai vain parvekkeella. Parhaimmillaan Tuhina vetelisi viisikin tuntia unta ulkona, mutta nyt ollaan yritetty rytmittää kahden tunnin päikkäreille aamu- ja iltapäiväillä.
Sitten taas oli meillä yhdessä välissä niitäkin päiviä tai lähinnä iltoja jolloin istuin pipo päässä, itku kurkussa, peittoon käärittynä parvekkeella imettäen ja laulaen ja hyssytellen aivan hysteerisesti itkevää vauvaa.
Viikko sitten saapui pinnasänky ja nyt ollaan siihen opettelemassa. Toistaiseksi takana yksi yö kun Tuhina pääsi meidän väliin vasta kahdeksalta, aiemmin herätyksiäkin oli kyllä kolmesta viiteen, viime yönä vain yksi vähän ennen viittä!
Edelleen Tuhina nukahtaa rinnalle melkein aina, ei tänään. Tänään jouduin herättämään vauvelin vielä vaipan vaihdon takia ja eihän Tuhina tietenkää huolinut maitoa kun juuri oli siihen nukahtanut ennen herätystä. Viimeksi tänään turvauduin lauluihin. Ja nyt pinnasängyssä on kevyesti kuorsaava ja tuhiseva Tuhina.
Mulla on kaksi vakio laulua joita aina laulan.
Ensimmäinen on Näin lausui virta pien, jossa en edes muistanut olevan kolmea säkeistöä. Laulan siis kahta ensimmäistä koska en muista kolmatta ulkoa. Mulla on sellainen lapsuuden muistikuva, että tätä laulua meidänkin äiti on meille iltaisin ja öisinkin laulanut nukahtamis vaikeuksissa tai pahoja unia karkoittamaan.
Ensimmäinen on Näin lausui virta pien, jossa en edes muistanut olevan kolmea säkeistöä. Laulan siis kahta ensimmäistä koska en muista kolmatta ulkoa. Mulla on sellainen lapsuuden muistikuva, että tätä laulua meidänkin äiti on meille iltaisin ja öisinkin laulanut nukahtamis vaikeuksissa tai pahoja unia karkoittamaan.
Toinen laulu on Marian kehtolaulu. Sille on kyllä käynyt vähän samalla tavalla etten muistanut sitä kokonaan, toista säkeistöä en oikein ollenkaan, kun aloin laulamaan. Olin ihan ymmälläni että näinkö se menikin kun kaivoin nämä sanat esiin melodia sentään muistui mieleen kokonaan.
Laulut on mulle olleet tuttuja varmasti vauvasta asti, sillä ne on meidän kirkon lasten laulukirjasta, ja sen lisäksi että niitä on laulettu pienenä paljo uskon äidin laulaneen niitä meille jo ennen kun tietoisesti näimme pahoja unia. Muutenkin rakastan kirkon lastenlauluja. Ne on todella kauniita ja monesti laulan niitä hiljaa mielessäni myös itselleni iltaisin.
Laulukirjan pdf version voi halutessaan löytää Myöhempien aikojen pyhien Jesuksen Kristuksen kirkon nettisivuilta, klikkaa tästä ja selaa kohtaan perhe tai musiikki.
Kauniita unia :)
Jep, esim. Kuopiosta mulla on selkeä muistikuva, miten istun teidän huoneessa laulamassa. Iltarutiinit meni kutakuinkin niin, että luettiin satu (ehkä kaksi, jos oli kovin lyhyt) ja jos ei uni vielä tullut, ettekä suostuneet jäämään nukahtamaan yksiksenne, niin jatkettiin lauluilla. Just noilla kirkon lastenlauluilla.
VastaaPoistaMun muistikuvat on vasta palokunnankadulta :D pitäisköhän meilläki alkaa lukea iltasatuja kanssa :D
Poista