Monetko vaunut on tarpeeksi? - Osa 3

Nyt eletään jo marraskuuta ja kahdeksankuinen Kirppu on ehtinyt oppia jo kaikenlaista. Meille ei tule minkään näköisiä ja muotoisia tai kätevillä ominaisuuksilla varusteltuja matkarattaita. Totesin, että pesun ja renkaiden täytön jälkeen Scootit voi muuttaa autoon. Ne mahtuvat myös tarvittaessa vauvan jalkatilaan, vaikka renkaat sitten pitäisikin irrottaa. Jos esimerkiksi tarvitaan kaikki viisi takapenkkiä käyttöön ja takakonttikin on täynnä.

Enkä edes ole enää haaveillut mistään pikkurattaista. Toki on meillä myös vähän muuta käyttöä tuollaisille kolmenumeroisille summille. Esimerkiksi nyt vaikka autohuolto tai uusi kamera ja ihan kohta se turvaistuin.

Ensimmäisen osan kommenttikentässä kysyttiin missä näitä kaikkia kärryjä säilytetään. Vastasinkin, että yhdet on kotona ja kahdet on taloyhtiön säilytystiloissa. Säilytystila ei siis ole ollut ongelma - paitsi autossa, miksi alun perin haaveilin autorattaista.

Menopelejä on edelleen kolmet, omat Etrot ja omat Scootit sekä puoliskoni sisaruksilta periytyneet Tutekit, jotka palautetaan, kun ei enää itse tarvita.

Joten tämän hetken käyttö ja sijoituis näille menopeleille on..... 

Etrojen runko asuu takakontissa adaptereiden kanssa. Pidetään niitä nyt siellä sen aikaa, kun Kirppu mahtuu turvakaukaloon.

Scootit ovat yläkerrassa, odottamassa pesua ja kuomun ompelua. Joten tässä odotellessaan toimittavat oikein sopivasti parvekevaunujen virkaa. 

  • Nämä vaihtavat keskenään paikkoja sitten jossain kohtaa, kun turvakaukalokin poistuu käytöstä tai sitten siinä vaiheessa, kun lunta alkaa sataa kunnolla. Scootteihin ei ole enää sadesuojaa, en tajua mihin hukkasin sen, ja Etroihin on. 

Tutekit ovat sitten edelleen vaunukopalla päivittäisessä käytössä päiväkotimatkoilla ja jos nyt mennään bussilla jonnekin niin ihan sujuvasti sekin sujuu. Ratasosa on edelleen puoliskoni siskon luona, se ei silloin mahtunut autoon, kun vaunut meille hain. :D

Mutta luulen että aika pitkään mennään myös talvella vaunukopan kanssa, oletus ainakin vielä on nimittäin se, että Kirppu nukkuu suurimman osan ajasta vaunuissa ollessaan. Ja vaunukopasta saa tarvittaessa nostettua selkänojan ylös. Näissä on myös varmaan parhaat renkaat talvikeleillä.

Näin minä tykkään vaunujen kanssa vuorotella ja vauva-arki on oikein sujuvaa. 

Onnen kiteet

Kello on jo yli yhdeksän.
Olohuoneesta kuuluu vielä lastenohjelmien ääni. 
Ei välitetä niistä tänään. 

Arkena hyvin säntillinen uniaika saa leffaillan jälkeen vähän venähtää.
Kunhan kaikki ovat sovussa ja rauhassa ja antavat unirauhan minulle ja vauvalle.
Kolmevuotias on jo nukahtanut vauvan sänkyyn. 


Vauvalla on iltainen unitankkaus kesken, ihan kohta nukahdetaan kokonaan.

Nojaan vauvan päähän ja nenäni uppoaa silkkisiin hiuksiin.
Vastasyntyneen tuoksu on kadonnut jo kuukausia sitten, mutta vauva tuoksuu silti vauvalta.
Puhdas ja pehmoinen, rauhallinen, uninen. 

Mieleeni vilisee erilaisia sanoja, joilla maalata tämä täydellinen hetki ikuisesti mieleeni.
Kehoni ei ole menossa minnekään.
Vauvan tankatessa maitoa, minä tankkaan jokaisella hengityksellä tätä hetkeä.

Hellästi rutistaen vedän vauvan pikkuisen tiukempaan halaukseen, ihan iholle.
Aivan kuin silloin ensimmäisinä viikkoina.

Tähän hetkeen kiteytyy suurin onni, kiitollisuus, pakahduttava rakkaus. 


Havahdun hyvin sekavasta unesta.
Ai minäkin nukahdin jo. 
Enää ei kannata nousta kirjoittamaan mitään ajatuksia.

Silitän vauvani poskea ja pientä kättä.
Vauva on vielä syvässä unessa. 
- Olet ihana, kuiskaan ja upotan nenäni takaisin silkkisiin hiuksiin.

Tässä on minun maailma.
Minun onnen kiteet.

Aamuyöllä etsin peittoani ja sängystämme löytyy neljä nukkuvaa pörröpäätä.
Kaikki minun onnen kiteet.

Tapahtui 4.11.2022

Shhhhhh uni aika

22.9.2022

Kaikki lapset ovat jo unessa. Haluaisin nukahtaa ilman muistettavien asioiden listaa päässäni, mutta nyt mietin vain, missä välissä huomenna muka pyykkään, kun lapset odottavat kannustusjoukkoja katsomaan koulun yleisurheilukilpailuja.

Makuuhuoneen ovelta sisään kurkistaessa törmää kevyeen lämpimään tuulahdukseen. Unimusiikki kuuluu vaimeasti kuin jostain kauempaa. Lämmitin ja tietokone puhkuvat kilpaa piparin tuoksua puhisevan diffuuserini kanssa. Viulun ja pianon äänet katoavat hurinaan astuessani varoen patjoilla nukkuvien lasten yli.

Ennen herätyskelloa havahdun iloisen vauvan hihkaisuihin.

Asetan pyykkikoneeseen poisto/linkous -ohjelman ja päivä voi alkaa.

Tämä muisto on kirjoitettu syyskuisen myöhäisillan lämmössä. Kun lapset nukkuivat kaikki meidän huoneessa, Ässä vauvan sängyssä (tai meidän välissä) ja Nuppu ja Jekku patjoillaan. Ilmojen viiletessä kerkesin jo kauhistella miten mukava on pitää lattialla vauvaa jonka pitäisi nyt hiljalleen oppia kääntymään ja liikkumaan.Sen verran oli meinaan kylmät lattiat omankin jalan alla, ettei olisi tullut mielenkään laittaa vauvaa loikoilemaan edes maton päälle.

Meillä oli vain yksi lämmitin. Aikaisemmin olen käyttänyt sitä tehostamaan pyykkien kuivumista. Nyt sitä ei enää ole, koska käräytin sen yrittäessäni kuivata karvavuorillisia kumisaappaita. En ole vieläkään uskaltanut haistaa tuliko niistä saappaista puhtaat vai entiset. 

Yksi pois perhepedistä

Meidän oli tarkoitus saada Ässä nukkumaan poikien huoneeseen jo ennen viime joulua, hyvissä ajoin ennen kuin vauva syntyy. Lähtökohtaisesti Ässä on siis nukkunut perhepedissä koko elämänsä. Vanhassa kodissa hänellä ei edes ollut omaa sänkyä. Tänne muuttaessamme pojat saivat yhteisen huoneen, jonne meidän vanha kerrossänky sijoitettiin ja Nuppu halusi uuden sängyn sijaan ottaa takaisin ensimmäinen taaperosänkynsä. Se on se minkä maalasin ja esittelin blogissakin kesällä 2016.

Noh kerrossänky alkoi olla turvallisuus riski, ja Nupun kummitädiltä löytyi ylimääräiseksi jäänyt parvisänky, niinpä me laitettiin kerrossänky pois. Jekku sai parvisängyn ja Ässälle oli patja parvisängyn alla - ihan kuin siellä muka olisi kukaan koskaan nukkunut. 


Aivan Kirpun odotuksen alkuvaiheessa ostettiin Ässälle FBkirpparin kautta pinnasänky, josta saa toisen laidan auki, näin poikien huoneessa on hänelle oma pikkuinen sänky. Ja saatiin Nupun eskarikaverilta pinnasänky vauvalle. Petasin pinniksen pohja korkeimmilla tapeilla ja aseteltiin se meidän huoneeseen. Kun ei vielä oltu saatu Ässää siirtymään poikien huoneeseen ajateltiin siirtää hänet edes vauvan sänkyyn. Ja tästä sängystä on muuten aina puhuttu vauvan sänkynä. 

Me kyllä yritettiin. Luettiin iltasadut ja laulettiin unilaulut poikien huoneessa tai sitten eteisessä tasapuolisesti Nupun ja poikien huoneen  välillä. Ja hetken aikaa, ehkä peräti viikon, luulin jo että saatiin Ässä siirrettyä omaan sänkyyn ja poikien huoneeseen! Mutta sitten me oltiin kipeitä. Ensin oli flunssaa ja sitten meni vatsataudissa koko joulu. Siinäpä unohtui myös poikien huoneessa nukkuminen. No saatiin Ässä edes vauvan sänkyyn, pois meidän sängystä pyörimästä, ennen kuin vauva syntyi. 

Nyt kun Kirppu on jo melkein 8kk on ehkä aika kokeilla siirtää Ässä poikien huoneeseen, jotta vauvan sänky olisi oikeasti vauvan sänky. Eipä siinä, että Kirppu siellä nukkuisi, kun yöimetys on niin paljon helpompaa vieressä nukkuessa. Kirppu ei tykkää nukkua peiton alla ja minä taas en tykkää nukkua ilman peittoa, joten me ei olla kovin hyviä nukkumaan yhdessä, jos järjellä ajatellaan. Joten ehkä hän voisi käydä illalla nukkumaan omaan sänkyyn ja sitten ensimmäisen imetyksen jälkeen vasta jäädä viereen.



Tehtiin Ässän sängystä maja, jotta sinne olisi kivempi käydä nukkumaan. Ajatus oli ihan hyvä. Mutta kysyttäessä Ässä kuitenkni valitsee aina vauvan sängyn. Ja kamalina härdelli-iltoina onkin sata kertaa helpompaa, ja parempi kaikkien mielenterveyden kannalta, laittaa pojat eri huoneisiin nukkumaan.

Yksi ilta Ässä nukahti sohvalle, mistä kannoin hänet tietenkin poikien huoneeseen. Ja kas kummaa, kun Jekku ei sitten halunnutkaan mennä nukkumaan ja ilmoitti, ettei Ässä voi nukkua siellä..... Nähtävästi meidän pitää rakentaa poikien huoneeseen myös toinen maja! 

Noh pääasia kai että kaikki kuitenkin nukkuvat pääsääntöisesti hyvin. 

Miten teillä nukutaan? 

Klick here for english: Time to kick out the third wheel

Monetko vaunut on tarpeeksi? - Osa 2

11.7.2022 Hahaa, arvaatkos mistä nyt jutellaan! Ei, en ole ostanut Babyzen Yoyoja, enkä mitään muitakaan ihanan käteviä täydellisiä matkarattaita autoiluvaunuiksi. Mutta vaunutilanne tarvitsee päivitystä....

Ensinnäkin, ei mennyt kuin pari viikkoa tuon Osa1 kirjoittamisesta, kun tuli kesälomareissu ja mummun ilmoitus, että hän haluaa mennä meidän kaikkien kanssa Korkeasaareen. Meidän piti muutenkin viettää koko viikko Espoossa mummun ja vaarin kanssa, joten ajattelin, että otetaan varuiksi, tai edes eväskuskiksi rattaat matkaan. Vaunuthan siis olivat itsestään selvyys ja reissuun lähti kahdet menopelit.

Noh ensimmäisellä Korkeasaari retkellä Ässä nukkui parin tunnin unet rattaissa, joten oli varsin näppärää, että oli kärryt mukana. Heinäkuun Korkeasaariretkellä Ässä ei nukkunut, mutta muutoin kulki kärryjen kyydissä ja päivän päätteeksi niissä kulki myös serkut vuorotellen. Ei tullut turhaan mukaan.

Vietettiin heinäkuussa yksi shoppailupäivä, ostoslistalla oli Nupun synttärilahja, Jekun lenkkarit, minun silmälasit ja syödäkin tarvitsisi. Päätin raahata Etrojen rungon mukanani alas, koska me ollaan näitä kaukalonkanto reissuja tehty useampi, ja cittarin ostoskärryt on turhan massiiviset kauppakeskuksessa kierrellessä. Ja oli muuten oikein onnistunut reissu. Mutta arvaappas, olenko jaksanut tuoda niitä vielä takaisin ylös....  

No niinpä. Mielestäni autorattaat olisivat siis aivan täysin perusteltu hankinta. Mutta nyt ongelma onkin sitten se, että ne mitkä haluaisin on toistaiseksi lähes mahdotonta saada.

Kun matkustin lasten kanssa junalla meiltä Espooseen, junan leikkivaunussa oli äiti rattaiden kanssa. Kyllä siellä yläkerrassa! Hänellä oli Bogaboo Ant rattaat ja pieni lapsi nukkui niissä täysin makuuasennossa, kuomu menosuuntaan päin a.k.a. kasvot työntäjään päin! En ole koskaan ymmätänyt Antien muotokieltä, mutta kasvojen suunnaan saa käännettyä! Aivan sama miltä ne näyttää, jos ne mahtuu meidänkin minimaaliseen takakonttiin tai vaikka auton lattialle vauvan jalkatilaan ja niissä saa kasvot työntäjään päin.

 Arvatkaa, onko niiden valmistus lopetettu?

Arvatkaa, monetko niitä oli tori.fissä kun kävin katsomassa?

Arvatkaa haluanko Yoyot vaunukopalla, johon meidän vauva ei ehkä edes mahdu kovin kauaa, jos vaihtoentona olisi samaan tilaan menevät rattaat käännettävällä istumella, eli huomattavasti pidempi-ikäinen hankinta?

Arvatkaa, onko Bugaboon uudesta mallista tehty kiinteä? 

Joten tuleeko meille joskus vielä neljännet menopelit, en tiedä. EI, jos puoliskoni saa päättää, ehkä, jos jossain vaiheessa törmään käytettyjen myyntiin sopivalla hinnalla.

YHYY.

Noh, joka tapauksessa meidän vauva on jo puolivuotias istumaan opetteleva "en enää nuku joka paikassa vaan minulla on selkeä unirytmi ja haluan tarkkailla ympäristöäni" -vauva, joten minkään sortin minirattaat eivät nyt ehkä olekaan aivan tarpeelliset, sitten kuitenkaan. Havahduinpa tässä myös siihen, että turvaistuimeenkin siirtyminen voi olla edessä jo tämän vuoden puolella. Silloin taas Etrojen travel system menettää merkityksensä, kun mukana pitää kuitenkin olla sekä runko että ratasosa. 

Toinenkin huomio jonka olen nyt syksyllä tehnyt, erityisesti Ässän apurenkaiden irrotuksen jälkeen, että Kirppuhan on oikeastaan jo ihan pätevän kokoinen matkustamaan Scooteissa.

*   *   *   *   *   *   Tarina jatkuu vielä... 

Vauvan seitsemäs kuukausi

Vauvan seitsemättä kuukautta elettiin 13.9.-12.10.2022 ja aika paljon ehdittiin yhteen kuukauteen uusia taitoja huomioda!

Hän istuu pitkiä aikoja.

Hän tykkää hiusharjastaan ja kammasta. 

Hän syö omenasosetta ja perunaporkkanasosetta, bataatti-kurpitsa ei päässyt jatkoon.

Ja sormiruokaillen mutustelee kaura-porkkana-makarooneja.

Hän nostaa konttausasennossa polvet ilmaan, vaikka ei vielä liikukaan eteenpäin.

Ja nyt. Hän ryömii! Maanantaina jumpassa katseli parikuukautta vanhemman lapsen ryömimistä ja tiistaina 27.9. lähti ryömimään itse. Sittemmin on selvästi yrittänyt nousta pinnasängyn laitaa vasten polvilleen ja seisomaan.

Lauantaina 1.10. hän liikkui ensimmäiset sentit kontaten ja ennen sitä hän vielä nousi kylpyammeessa laitaa vasten seisomaan! 

Ja nyt hän osaa käydä konttausasennosta istumaan ja istumasta konttaamaan tai siis toisinsanoen nyt olemme pääseet siihen vaiheeseen liikettä, jolloin vauva saattaa ensin istua olohuoneen matolla ja seuraavaksi huomaankin hänen istuvan takan edessä.

Vauva myös nousee tukea vasten seisomaan! Ajattelin, että se oli vahinko, kun hän nousi saunassa kylpyammetta vasten. Mutta sitten hän nousi pinnasängyssä polviseisontaan monta kertaa, eikä mennyt kuin pari päivää, kun hän nousi seisomaan pinnasängyn laitaan nojaten! ja nyt hän nousee myös potalta seisomaan, kunhan saa käsillä tukea ja toisen jalan  alle korokkeen. 

Kirppu ryömi viikon ennen ensimmäisiä konttausaskeleita, sen jälkeen viikko ryömien ja kontaten vuorotellen. Ja nyt kun ryömimään lähdöstä on kaksi viikkoa, alkaa konttaaminen olla pääliikkumismuoto myös "pidemmillä matkoilla".  Kirppu liikkuu vielä pienillä alueilla, eikä esim. lähde perään, jos menen makkarista olohuoneeseen tai olohuoneesta keittiöön. 

Havahduin ettei vauva ole pitkään aikaan syönyt käsiään! Liekö liikkeelle lähtö vai soseiden syöminen saanut käsille uuden tarkoituksen tai sitten vain ahkera tutin syöttäminen teki tehtävänsä. Tutti on edelleen satunnainen apu ja Kirppu on meidän perheen ensimmäinen tuttivauva.

Ja nyt hän hengeilee polvi-istunnassa ja nousee polvilleen myös olohuoneen pöytää vasten! Ohh my ihan hirveästi taitoja ihan lyhyessä ajassa! 

Ruokailuun on tullut mukaan myös peruna-porkkana-liha soseet. Kinkkuherkku on selvästi mieluisin, mutta kyllä kanakin uppoaa. Annokset ovat myös kasvaneet. Kun alkuun meni yksi kolmasosa, sitten puoli, 3/4 purkillista, niin nyt menee hedelmäsoseita koko purkki kerrallaan ja liharuoastakin menee jo 3/4 yhdellä aterialla. Niinpä hedelmäsoseiden rinnalle lisätään aamu ja iltapalalla nyt puuro. 

Käytiin maanantaina 10.10. "ylimääräisellä" neuvolakäynnillä. Neuvolaohjelman mukaan 6kk neuvolan jälkeen olisi vasta 8kk neuvola-lääkäri, mutta mulla on vauvakirjana blogi ja neuvolakortit, joten olen halunnut kaikkien lasten kanssa käydä ottamassa joka kuukausi mitat. Nyt oli pituutta tullut puoli senttiä, ja painoa oli tullut hienosti. Jännä nähdä, miten painon kehitys menee nyt jatkossa, kun Kirppu liikkuu koko ajan enemmän ja enemmän. 

Kävin nyt myös ensimmäistä kertaa Nupun kanssa balettikoulussa ilman vauvaa! Ei me oikein saatu pumpattua maitoa ja pulloa kelpaamaan, mutta nyt voi ihan helposti jättää vauvan jo muidenkin hoitoon, kun ainakin periaatteessa soseet kelpaa tosi hyvin ja sen lisäksi neiti kaipaa lähtökohtaisesti joko seuraa tai unta. 

Ja seitsemän kuukauden kunniaksi pikkuneiti lähti konttaamaan eteisestä kohti poikien huonetta, nähtävästi meidän piti olla hetki kahdestaan kotona, jotta minua kaivattiin.

Kuukauden Top 3 - 7/2022

Etukäteen olen nimennyt heinäkuun top 3 kohokohtiin Ristiäiset, Pölläkarin ja Puoliskoni kesäloman. Kuvia katsellessa huomasin muutaman unohtuneenkin jutun, joten heinäkuu onkin nyt top 3 + 2! :D 

RISTIÄISET

Aloitetaan Kirpun ensimmäisestä juhlasta. Saatin järjestää juhlat Mummin ja Papsun luona ja sää suosi meitä juuri tarpeeksi. Itse toimitus saatiin pitää raikkaassa tuulessa ja sade alkoi vasta kun siirryttiin syömään. Suolainentarjoilu oli niinkin eksoottinen kuin perunasalaatti, vihersalaatti ja grillimakkaraa. Perunasalaatti meinasi unohtua jääkaappiin. Puoliskoni toimi grillimestarina.

Ja perhe oli isossa roolissa makeiden puolella. Täytekakut ja erittäin kehutut porkkanapiirakat teki Nupun kummitäti. Poikien kummitäti toi juustokakun ja mummi leipoi pullaa ja pasteijoita. Munaton+maidoton+gluteeniton kakku oli minun käsialaa.

Minulla ja puoliskollani oli samat vaatteet kuin oli Ässänkin ristiäisissä ja sitten vaan mätsäsin lapset myös siniseen. Tällä kertaa tosin unohtui ottaa perhekuva kokonaan ja vieraiden jo lähdettyä sanoin puoliskolleni että ottaisi nyt minustakin muutaman kuvan Kirpun kanssa. Itse juhlista on sitten kyllä mitä mainioimpia kuvia, kun lätkäisin kamerani enoni kaulaan. Eniten kuvia on kuitenkin Kirpusta ja kummitädistä.

Tämä on yksi enoni kuvaamia helmiä. Todiste, että vaihdoin korkkareista tennareihin vasta kastetoimituksen jälkeen. :D 

KESÄLOMA

Puoliskoni piti kesäloman kahdessa erässä, yhden viikon heti heinäkuun alkuun, silloin käytiin heti alkuviikosta Korkeasaaressa. Tällä kertaa vähän isommalla porukalla, kun retkipäivää vietettiin  puoliskoni sisarusten perheiden sekä Mummin ja Papsun kanssa. Oli hyvä, että meillä oli sekä vaunut että rattaa mukana. Heinäkuu myös vaihtui mummin ja papsun luona yökyläillessä, joten perhe oli tottakai iso osa kuukauden parhaita paloja myös heinäkuussa. 

PÖLLÄKARI

Eihän tänäkään vuonna draamalta vältytty, kun juuri ennen lähtöä selvisi että ollaan taas altistuttu koronalle. Niinpä pitkän pohdinnan jälkeen ja kaikilta kyseltyämme ja negatiivisten koronatestien jälkeen minä ja lapset lähdettiin edeltä autolla ja puoliskoni tuli sitten pari päivää myöhemmin Onnibussilla. Oli ihan hämmentävää, että meiltä pääse yhdellä vaihdolla Raumalle! Kun julkinen liikenne itä-länsi suunnassa ei ole koskaan osoittanut toimivansa helposti. 

Pölläkarissa tietenkin oli parasta uiminen ja saunominen ja se kun lapset saivat leikkiä pikkuserkkujen kanssa. Ässä oppi sukeltamaan tikkaille ja hurjan rohkeasti hyppäsi korkealta laiturilta. Jekku löysi uuden kaverin. Vietettiin Jekun synttäreitä pienesti Pöllässä ja Jekku sai puhelimen nyt. Pojat vaihtoivat heti numeroita ja ovatkin soitelleet viikoittain ja pelaavat pleikkarilla yhdessä. Ensi kesää odotellessa.

En edes muistanut, että Nuppu oli haaveillut märkäpuvusta ja nyt Vaari oli hänelle sellaisen ostanut synttärilahjaksi. Tämä oli ehkä paras synttärilahja ikinä! Kaikki aikuiset kyselivät nukkuuko hän myös se päällä, kun neiti ei paljoa muuta vaatetusta tarvinnutkaan. :D 

RULLALUISTIMET ja Scootti

Meiltä Nuppu sai synttärilahjaksi rullaluistimet, niitäkin oli kovasti toivottu ja pidemmän aikaa puhuttu luistelemisesta. Ja aika hetkellisellä päätöksellä ostin myös minulle ja puoliskolleni luistimet. Pölläkarista on kuitenkin pakko lähteä muualle luistelemaan, niin päätettiin käydä uimassa Makiksella ja ennen uimista luisteltiin pikkulenkki Poroholmaan.

MANSIKAT 

Mä ihan unohdin mansikat! Vuosi sitten soitin kaverille ja hän oli poimimassa mansikoita, mutta me ei tiedetty koska se paikka menee kiinni. Tiedustelin mansikkatilan facebookissa yksityisviestillä oltaisiinko vielä ehditty poimimaan - en koskaan saanut vastausta. Onneksi tänä vuonna onnistuttiin. Otettiin mukaan puoliskoni veljenpoika ja päätettiin kerätä kaksi ämpärillistä.

Yks kaks meillä olikin aikuiset vastaan lapset poimintakilpailu ja vihdoin kotona mansikoita pakastaessani totesin, että ensi vuonna otetaan tytöt vastaan pojat tai sitten joku muu random jako, mutta molemmissa joukkueissa pitää olla yksi aikuinen laadunvalvoja. :D Eipä sillä, kaikki pakastin ja kaikki on nyt syöty, puuron kanssa syötiin jonkin verran, mutta suurin osa meni smoothieihin.

Mikä sinulle jäi mieleen heinäkuusta?

Muistatko kahden minuutin blogipostaukset?

Tässä kun juuri olen useamman päivän työstänyt heinäkuun top 3 postauksen kuvia, joita postaukseen tulee muuten hurjat 22.... Niin mietin vain, että muistaako kukaan enää niitä kahden minuutin blogipostauksia? Tottakai asiablogit on erikseen, sellaiset, joissa voi oikeasti oppia jotakin, niiden postauksiin tehdään varmasti valtavan paljon taustatyötä ja se vähän niin kuin kuuluu asiaan.

Mutta minun blogini ei kerro asiasta, vaan tämä on tällainen yhden äidin lifestyle-sekamelska-päiväkirja. Toivottavasti joku saa täältä edes ripauksen vertaistukea, jos ei mitään muuta. Niin tällaiseen blogiin voisi ihan hyvin kirjoittaa niitä sellaisia kahden minuutin blogipostauksia. Tiedättekö. 

"Käveltiin tänään päiväkotiin ja kotimatkalla pysähdyin ottamaan kuvia, koska mulla on aina kamera matkassa. Tässä tällainen kiva kuva vesipisarasta. Tätä kuvaa ei ole sen enempää muokattu tai korjattu tai mitään. Koska ei tarvitse!" 

Okei en ottanu aikaa, mutta tämän postauksen kirjoittaminen ja kuvittaminen kestivät yli kaksi minuuttia. Joka tapauksessa ymmärrätte varmaan pointin. Olen tehnyt itselleni sellaisen raamin, että mulla on lähtökohtaisesti vähintään kolme kuvaa joka postauksessa. Nyt kuuntelin Tohinatalon postauksia ja huomasin, että niissä on kaikissa vain yksi kuva postauksen alussa. Joten asioita ehkä kannattaakin tehdä eritavalla. Ehkä kannattaa myös rikkoa niitä omia itselleen tekemiä raameja joskus. 

Muistan, kun blogin aloittaessani kirjoitin ihan hetken mielijohteessa ja kirjoitin aina postauksen valmiiksi yhdellä istumalla, siihen kuva tai kaksi ja julkaisu. Okei puoliskoni piti lukea ne ennen kuin uskalsin painaa julkaise -nappia. Mutta jokatapauksessa. Se oli teksti + kuva + julkaisu, ja niitä tekstejä saattoi syntyä yhdessä hetkessä enemmänkin ja ajastin ne sitten jokatoiselle päivälle. Ehkä olisi aika ottaa askel taaksepäin. Ihan jo senkin takia, että oikeasti onko asioista pakko tehdä itselle liian vaativia, kun kukaan muu ei vaadi mitään?

Jos tänään tässä hetkessä mulla oli aikaa ja intoa kirjoittaa tämän verran, niin ehkä huomenna kirjoitan sitten toisenlaisessa hetkessä vähän enemmän tai vielä vähemmän. Mutta ainakin 22 kuvaa yhteen postaukseen on ehkä vähän liian kunnianhimoista! xD En mä tiedä. Ehkä mä vielä teen hiirikellon kanssa oikeasti kahden minuutin postauksen ja katsotaan millainen siitä sitten tulee. Tähän käytin nyt kuvitukseenkin sellasia kuvia, jotka ovat jo blogissa joskus näkyneet. Siksi niissä on eri fonteilla allekirjoitukset.


Kerro sinä, mitä blogeja luet ja miksi?

Onko ne pitkät asiatekstit se juttu, vai riittääkö joskus lyhyemmätkin ajatusvirrat? 


Klick here to read in english: Two minutes blogposts