Löylyautomaatti

Ootteko koskaan kuulleet sellaisesta löylyautomaatista. Se on pieni, asennetaan lauteille haluamalleen korkeudelle. Se saattaa vähän roiskia vettä ympäriinsä, mutta se antaa tasaisesti löylyä ja välillä tarjoaa juotavaakin, suoraan löylykauhalla. Tai välillä kuppiin kaataen. Se on kuulkaas kolme vuotias se maailman paras löylyautomaatti.

Siinä kodissa, jossa asuttiin kun Nuppu syntyi, meillä oli kylpyamme. Taloyhtiön saunavuoro olisi maksanut yhdeltä vuorolta saman verran mitä edellisessä kodissa maksoi koko kuukausi, joten hänen vauvavuonna saunottiin vain uimahallissa tai jossain muualla kuin kotona.

Toisessa kodissa meillä oli taapero ja oma sauna. Kolmannessa kodissa oli taapero ja vauva ja oma sauna ja silloin kirjoitn saunomisohjeet lasten kanssa. Se olikin melkoista säätämistä välillä. Mutta silti sauna on aina ollut mun helpotus arjessa. 

Lue: Lasten kanssa saunassa

Neljännessä kodissa meitä oli ensin leikki-ikäinen ja taapero ja nyt en edes muuten muista, että oliko meillä edes omaa saunavuoroa vai saunottiinko me aina vain naisten lenkkisaunan aikaan. Ei mitään hajua. Jos meillä oli oma saunavuoro, niin se ei tainnut olla kovin kallis. Nyt kyllä vähän epäilen että meillä ei tainnut olla omaa saunavuoroa siellä. 

Viidennessä kodissa saunavuorosta ei tullut lisämaksua ja taloyhtiön sauna oli tosi iso. Näistä molemmista saunoista löytyi vesiletku ja lapset rakasti leikkiä palomiehiä. Toki se tiesi melko rapsakoita ja automaattisia löylyjä minulle. Mutta meillä on ollut vain kolme sauna sääntöä.

1. Saunassa ei saa huutaa, koska kaikuu.

2. Saunassa liikutaan kävelleen, ettei kaaduta. 

3. Saunassa ollaan rentoutumassa ja pidetään hauskaa. 

Kuudennessa kodissa oli oma sauna, mutta sähkölämmitteisessä talossa sauna oli se mikä meni viimeisenä päälle ja harkittiin kerran jos toisenkin, halutaanko oikeasti mennä saunaan. Vaikka meillä oli kiinteä sähkösopimus. Mutta saunan lämmitys kuusihenkisessä perheessä tietää aina myös veden menoa ja vesikin lämpesi sähköllä. 

Nyt kodissa numero seitsemän tai siis minulle ja puoliskolleni tämä on itseasiassa koti numero 9, Nupulle 7, Jekulle 6, Ässälle neljäs ja Kirpulle kolmas. Noh joka tapauksessa. Nyt meillä on isoin oma sauna mitä on ikinä ollut, mutta se on aika kiva, kun meitä on myös aika monta. On kiva, että saunaan mahtuu myös isommalla porukalla. Ja tällä hetkellä meillä on myös pörssisähkö, joten sauna lämpenee monta kertaa viikossa. Kunhan sähkö on alle 5snt kWh. 

Saunassa ei ole turhia laitteita tai mielenkiinnon kohteita häiritsemässä yhteistä aikaa. Saunassa on aikaa olla läsnä ja nauraa yhdessä, kun löylyaattomaatti kastelee kiusta. Toki löylyautomaattejakin saa erikoisina. 5 vuotias löylyautomaatti onkin sitten jo tosissaan aika raju. Sauna seurana best. mutta saattaa savustaa kovemmankin saunojan pihalle. 

Kuuluuko sauna teidän arkeen vai juhlaan? 

Puolet identiteetistä lattialle!

Mä oon aina ollut se jonka hiukset on olkapäille tai ihan vähän yli, mutta ei sen pidemmät. Jossain kohtaa päätin, että nyt hiukset saa kasvaa niin kauan että omat hääät on juhlittu. Ja sitten ne vaan kasvoi ja kasvoi ja kasvoi ja pituutta oli yks kaks lantiolle. 

Ja ne häät ehti olla jo kauan ennen kuin hiukset ehti kasvaa vyötäröstä ohi. :D 

Mie en oikeastaan koskaan nuorempana välittänyt hiuksista, mun sisko on saanut leikata ja värjätä aika lailla mielensä mukaan, värikin ollaan päätetty yhdessä. Ja kaverit, jotka on opiskelleet kampaajiksi ovat saaneet harjoitellu mun hiuksillani. Olen aina luottanut että ne kyllä kasvaa takaisin. 

Kuitenkin mulla on ollut mielessä yksi hiustyyli, jota en ole sitten koskaan sen jälkeen saanut, koska kukaan muu kampaaja ei ole halunnut leikata sitä mulle. Ja se alkuperäinen kampaaja oli Rovaniemelle, enkä muista nimeäkään.

Kun en ole saanut justiinsa sitä mitä olisin halunnut, niin olen sitten muutaman kerran käynyt leikkaamassa ihan vaan 10senttiä latvoista ja lisää kerroksia. Edellisen kerran istuin kampaajan penkkiin marraskuussa 2023. Kampaaja sai melkein kiinni toiveestani, muttei sitten ihan kuitenkaan.

Ilmeisesti hiusten leikkaaminen on kuitenkin ollut mielessä ja puheissa sen jälkeen vähän väliä. Koska ihan täysin yllättäen, sain puoliskoltani lahjakortin kampaamoon! Ja viime viikon maanantaina pääsin kampaajaan penkkiin veitsen alle. 

Nuppu tuli koulusta kotiin juuri ennen kuin lähdin ja kysyi kuinka paljon meinasin leikata. No en varmaan paljonkaan vastasin. Mutta niin vaan sinne lähti puolet mun identiteetistä. Näin lyhkäsiä hiuksia meidän lapset ei olekaan mulla koskaan ennen nähneet! 

Kerran mulle on leikattu vielä lyhyemmät. Nekin leikattiin veitsellä, Japanissa.

Nyt ollaan jo hyvin lähellä sitä mitä toivoin! Ja kampaaja sanoi haluavansa leikata vielä parin kuukauden päästä uudelleen, kun hius on asettunut uuteen muotoon. Katsotaan leikataanko silloin vielä vähän lisää, jotta oltaisiin oikeasti siinä mitä todella toivon - mistä puoliskoni kysyi ai haluatko näyttää rölliltä ja siskoni kysyi että ai sellanen potta. Rölli kuvastaisi oikeastaan aika täydellisesti sitä mikä tästä vielä puuttuu. 

Kyllä muuten keveni! Vaikka hiukset lyheni niin sivuponnari on tullut jäädäkseen. 

Millaiset on sun unelmahiukset?

Koko perheen eka Frisbeegolf retki

Meillä vietetään kohta pikkuisten 3v ja 6v synttäreitä ja meidän askarteluhuone näytti enemmän varastolta kuin oikeasti käytettävältä huoneelta, joten pyysin apua mun siskolta. Johan me ollaan täällä asuttu 4 kuukautta, että onhan tässä jo aikakin saada kaikki käytössä olevat huoneet käyttö kuntoon.

Valmistauduttiin siihen, että kun saadaan huone valmiiksi, on jo pimeä, että se on sitten saunaan leffailta ja nukkumaan. Joten minun vielä hoitaessa Unelmalaatikon markkinointia siskoni lähti pikkuisten kanssa aurinkokävelylle. Oikeasti siihen operaation meni ehkä ihan maksimissaan kaksi tuntia ja ehdittiin viettää ihana lauantai-iltapäivä auringosta nauttien frisbeegolf radalla.

Ollaan käyty aikaisemmin radalla puoliskoni kanssa kaksin niin, että mulla on ollut Kirppu kantorepussa, ja muut lapset siis päiväkodissa, eskarissa ja koulussa. Ollaan käyty myös parina kesänä Raumalla heittämässä kiekkoa puoliskoni, isosiskoni ja parin serkun kanssa. ihan ilman lapsia. En ole lainkaan varma onko puoliskoni käynyt koululaisten tai Ässän kanssa heittämässä kiekkoa, muuten kuin omassa pihassa.

Mutta nyt oltiin ekaa kertaa koko perheenä kaikkien neljän lapsen kanssa ja mun isosiskoni myös mukana. Matka taitettiin tyttöjen autolla ja poikien autolla. 

Kirppu käveli frisbee kädessä korille ja nakkeli sitä sinne, kun kaikki muutkin heittelivät, mutta näppärästi käveli kaikki väylät - ja kaikki löytämänsä lätäköt, joita näin maaliskuun lopulla tottakai riitti. 

Ainoastaan yksi kiekko meinasi kadota lammikkoon, ja senkin upotuksesta olisi saanut syyttää minua. Se jäi kyllä jään päälle ensin. Nuppu sai sen hienosti kepillä vedettyä lähemmäs ja minä sitten yritin kurkottaa siihen sulan kohdalla ja onnistuin painamaan sen pinnan alle ja sehän lähti valumaan pohjaa kohti. Onneksi saatiin kepillä ohjattua sitä ylöspäin. Siinä kohti rapakkoa olisi varmaan ollut polveen asti vettä, mutta ei ihan houkutellut kastella kenkiä ja vielä vähemmän paljasta jalkaa siihen ryteikköön.

Nuppu ja Jekku innostuivat ja menivät kahdestaan kaksi kierrosta, kun me kolme aikuista, Kirppu ja Ässä päästiin yksi kierros. Ja tottakai saatiin älynvälyäs että ois pitänyt ottaa uikkarit mukaan! 

Kierroksen jälkeen käytiin siskoni kanssa katsomassa maauimalan jäätilannetta, mikä oli hyvin jäinen ja uimakelvoton. Kenkäni sain kyllä kasteltua siinä leikkiessäni. Ei huolta, ainoastaan Nuppu tuli ihmettelemään mitä me kolmekymppiset tehtiin jäällä. Kaikki muut lapset olivat kiltisi puoliskoni ja frisbeetten kanssa korien luona.

Parasta tällä reissulla oli se, että kehenkään ei sattunut. Viimeksi, kun oltiin isosiskoni kanssa, mie sain itte kiekosta kyynärpäähän, en edes tiennyt seisovani sellaisessa paikassa että kiekon oli mitenkään mahdollista osua muhun. 

Ei vaan. Se oli toiseksi parasta ettei kehenkään sattunut. Oikeasti kaikkein parasta oli, että Nupulla ja Jekulla oli selvästi hauskaa kahdestaan. Sisarusten suhteissa on niin paljon hyvää, mutta kotona se unohtuu ja ärsyttää toisen olemassa olo. Tällaiset hetket, lyhyetkin, on ihan parhaita.

Ja koska Kirppukin jaksoi noin hyvin kulkea meidän mukana, vaikka mie ajattalin, että meidän olis pitänyt ottaa rattaat mukaan, niin hän olisi voinut nukkua.. No eipä hän mitään nukkunut. Tosi hienosti kulki meidän kanssa ja vaikka päiväunet jäi välistä, niin suuremmilta kiukuilta vältyttiin myös kolme vuotiaan kanssa.

Perheen yhteiset muistot ihan vaikka näinkin arkiset on oikeasti tosi tärkeitä.

Mitä te tykkäätte tehdä yhdessä perheenä? :)