Kolmevuotiaan astmatesti

Ennen toista* lääkäriaikaansa Meilahden allergiasaairaalassa, meidän piti käydä neidin kanssa astmatestissä. Kutsukirjeessä luki "juoksutesti, ulkoliikuntavaatteet mukaan". Tarkistin puhelimitse käyntimme aikoja, samalla kysellen miten tämä testi tehdään ja onko se ulkona säällä kuin säällä. Kuulema myös sisältä löytyy rata, mutta mieluiten ulkona.

Koska maanantaille oli luvattu nippanappa pakkasta, pakkasin neidille mukaan softshellhaalarin ja lenkkarit. Ajattelin, että niissä olisi helppo juosta. Ja valmisteltiin häntä tulevaan kotoikseen puhumalla juoksutestistä, jonka hän mielsi heti juoksukilpailuksi. Sitä millä mittaukset tehtäisiin, en saanut puhelimitse selville, joten niistä en osannut etukäteen mitään jutella.

Ensimmäisenä tutkimushuoneeseen mentäessä hän sai valita pari tarraa ja tutustua mittauslaitteen suukappaleeseen. Mittauslaite oli kiinni työpöydässä ja yhdistetty tietokoneeseen. Vähän avaruusalusta muistuttavaan suukappaleeseen laitetaan suu ympärille ja nenälle pienet "vaahtokarkki pyykkipojat", eli pienet pehmustetut nipsuttimet, joilla suljetaan nenä. Näin pitäisi sitten istua rauhassa ja hengittää suun kautta mittauslaitteen naksuessa ilmanpaineen vaihdellessa. Tietokoneen näytölle pitäisi piirtyä erivärisiä viivoja, jotka kertovat hengityksestä eriasioita.

Ennen juoksua pitäisi saada kolme hyvää mittausta. Sitten olisi juoksun aika, jonka jälkeen tehtäisiin samat hengitysmittaukset uudelleen. Sitten pitäisi ottaa astmalääkettä, joka saa vaikuttaa 15-20min minkä jälkeen tehtäisiin jälleen mittaukset. Silloin nähtäisiin keuhkoista ja hengityksestä asioita normaalitilassa, rasituksessa ja lääkkeen vaikutus.

Näin siis testin kulku menisi onnistuessaan. Meidän tapauksessa testinäytölle ei piirtynyt yhtä ainoaa viivaa. Ilmeisesti meidän kolmevuotiaalle mittauslaitteisto ja koko tilanne oli liian outo ja pelottava. Ainakin sen perusteella miten hän vääntäytyi kaikkein pienimpään pöydän koloon piiloon. Yritin kyllä lahjoa nakeilla ja ketsupilla, nallekarkeilla ja uimahalliretkellä vaarin kanssa. Mutta ei auttanut ryhmä hau, eikä minun poistuminen huoneesta.

Mittaukset jäi tekemättä, Onneksi lääkärin kanssa jutellessa hän oli oikein ymmärtäväinen ja totesi, että kokeillaan ensi kerralla uudelleen. On kai vähän päivästä kiinni miten nämä testit onnistuvat pienimmillä lapsilla. Muutoin lääkärikäynnillä tarkistettiin taas ihottumat ja ruokavalioon ei tehty vielä mitään muutosta.

Sormissa, kämmenissä ja jalkterissä oli vieläkin sen verran ihottumaa, että vaihdetaan Duocort nyt Fucidin -antibiootti voiteeseen ja Protopiciin. Toivotaan että nyt ihon halkeamat pääsisivät paranemaan, ettei neidin tarvitse syödä antibioottikuuria ihonsa takia. Jatkokäyntejä siis tulee taas, ensin soittoajalla katsaus käsien toivottavasti parantuneeseen tilanteeseen ja sitten myöhemmin keväällä käydään taas paikan päällä.

* Ensimmäisestä käynnistä Meilahden iho- ja allergiasairaalaan lastenosastolla voi lukea täältä (klik).

Parasta viime viikolla oli...

 

Otsikko on ehkä hieman hassu, jos miettii sitä mitä kerron ensimmäisenä. Viime viikolla päivät olivat todella pitkiä ja hieman eritavalla rankkoja, kun olin vetovastuussa aivan kaikesta yksin. Yleensä minun ei tarvitse tehdä joka päivä päivällistä saatika omaa iltapalaani, enkä muista koska olisin oikeasti käynyt ruokaostoksilla yksin, ellen ihan vain yksin kaupassakäymisen riemusta.

Viikko alkoi kuten aina, heräsin lasten kanssa ja vein Elpun päiväkotiin. Kotiin tullessa ihmettelin miksi auto on pihassa ja kotiin tullessa kuulin, että perheessämme on mahatautipotilas. Ehkäpä sitä taas osaa arvostaa pienintäkin apua mitä arjessa saan puoliskoltani, nyt kun hän on takaisin elävien kirjoissa. Ja onnenksi kukaan muu ei sairastunut.

Maanantaina parasta oli kun sain keittiön siivottua kunnolla.

Tiistaina parasta oli kun aamulla kuulin päiväkodin pihalla, että on melkein 20 astetta pakkasta, ja olin vahingossa pukenut juurisopivasti ylimääräisiä ulkoilukerroksia, ettei se haitannut mitään! Olin myös ahkera ja siivosin lasten huoneen ja vaatehuoneen, tosin se siisteys oli historiaa jo seuraavana päivänä.

Keskiviikkona parasta oli aamupäivän ulkoilut ja lasten kanssa kaupassa käynti. Joskin tuo kauppareissu päättyi kantaen kiukkuista poikaa kainalossa. Kauppareissulla hauskinta oli kun Elpu kertoi innoissaan nähneensä kaupassa tuttuja.

Torstaina oli märkää. Alkuviikkon pakkaspäivät vaihtuivat plussakeliin ja kurahousuihin. Juuri keskiviikkona totesin Elpua hakiessani, että pitääkin muistaa tuoda hänen uudet kuravaatteet päiväkotiin ja nappasin sieltä pienet mukaani. No eipä tarvinnut pitkään muistella, kun torstaina vedin hänelle kurakamppeet aamulla toppavaatteiden päälle. Parastahan torstaina oli tietenkin kotimatkalla lätäköissä leikkiminen.

Perjantaina oli mus1kari päivä ja muskarin jälkeen hain lasten kanssa take away kebabit. Mutta se ei ollut parasta. Vaan parasta oli se, kun ravintoloitsija itse aukoi minulle ja lapsille ovet ravintolaan mennessä, ja kantoi Jekun vielä autoonkin, kun minulla oli pussissa 3 annoslaatikkoa ja Elpu repun päässä. Ai mutta tätäkin parempaa oli onnistunut taskuparkkiin perutuus! Oli niin täydellinen parkkeeraus, että jälkeen päin harmitti, etten ottanut siitä heti kuvaa.

Viikonloppua vietettiin kotona ihan rauhassa. Sunnuntaina oltiin kirkossa taas jo tosi ajoissa! Tästähän uhkaa tulla jo tapa. Iltapäivällä kotiopettajat kävivät, ennen kuin kävin äänestämässä. Ja toivat tullessaan appelsiineja ja minttusuklaabrowniesseja. Se oli ainakin makeinta viikonlopussa!  Enkä olisi arvannut miten innoissaan meidän lapset olisivat appelsiineista.

Tämä siis viikolla 22.-28.1.2018 

Joululoma 2017

Koska tätä viimeistellessäni oli vielä pari minuuttia tammikuuta jäljellä ja meidän olohuonetta koristaa edelleen joulukuusi, voin aivan hyvin palata kuukauden taaksepäin, kertoakseni vähän meidän joululomasta Jyväskylässä. Meidän joululoman suunnitelmat olivat hieman auki, oikeastaan siihen saakka kunnes ne toteutuivat.

Elpulla oli päiväkodista kahden viikon loma, mutta puoliskollani taas oli koulua myös välipäivinä. Hän tarvitsee auton koulumatkoillensa, joten meidän piti vähän suunnitella miten, millä ja milloin mennään Jyväskylään. Joulupäivä meni pohtiessa ja Tapaninpäivä sitten matkustaessa.

Yritettiin ehtiä bussiin, ja oltiin ajoissa bussiasemallakin, mutta ei sittenkään mahduttu turvaistuinten kanssa kyytiin. Toisaalta, juna oli huomattavasti rennompi ja nopeampi matkaväline. Lapset saivat laskea liukumäkeä ja leikkiä uusien matkakavereiden kanssa. Juna on lapsille tuttu, vaikka edellisestä junamatkasta onkin jo melkein vuosi aikaa. Aiemmat matkat ovat olleet nipin napin tunnin matkoja, mutta nyt lapset saivat leikkiä kaikessa rauhassa kaksi tuntia.

Junan vaihtoa tavarakasamme kanssa välttääksemme hypättiin pois Pieksämäellä, mistä vaari tuli meitä hakemaan. Vaarin kanssa mentiin ensimmäisenä syömään. Onneksi, koska pikapakkauksen lomassa  kaikkien aamupalat jäi varsin huonoiksi ja matkaevääksi nappasin kassiin piparirasian ja vesipullon.

Lapset nukkuivat päiväunensa heti auton lähdettyä liikkeelle. Pieksämäeltä Jyväskylään saapuessa ajettiin suoraan Cumulus Laajavuoreen, minne mummu ja siskoni olivat saapuneet vain hetken ennen meitä. Yksi koko porukan uinti-ilta kuuluu jokaiseen Jyväskyläreissuun. Ja tällä kertaa törmättiin siellä muihinkin tuttuihin. Uinnin ja iltapalan jälkeen lapset olivatkin jo valmiita nukkumaan, vaikka mummun ja vaarin joulukuusen alla oli vielä iso kasa lahjoja.

Ensimmäiset paketit avattiin aamupalan ja erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Jekku nukkui koko yön heräämättä kertaakaan! Ja minäkin maltoin mennä normaalia aikaisemmin nukkumaan. Lapset olivat jälleen innoissaan, siihen saakka, että Jekun paketista paljastui valokatkaisija. Se oli niin hieno, että Elpu odotti jokaisen paketin kohdalla, milloin hän saa omansa ja jokaisen paketin sisään nähdessään hän sanoi "täälläkin on väärä lahja!".

Elpu sai viettää laatuaikaa tyttöjen kesken, kun käytiin kahtena päivänä kaupungilla Jekun nukkuessa päiväunia mummulassa. Torstaina käytiin Po-No Desingnen ihanassa pienessä myymälässä, josta pikkusiskoni osti itselleen pipon. Hiplailin Po-Non pehmeitä college housuja ja pipoja ja haaveilin ostavani sieltä itsekin jotain pientä. Palattiin sinne lauantaina.

Tyttöjen päivään kuului tietysti myös vaatekauppojen alemyynneissä kiertely. Kävin kurkistamassa Vilassa sen verran, että löytyisikö pikkujouluissa minulle stailattuja housuja alesta, kyllä löytyi yhdet! Vaikka pieni olenkin, niin en sentään xxs kokoa, joten säästin rahat. Vaari oli töissä keskutassa, muttei ehtinyt meidän kanssa lounaalle, joten päätettiin käydä itse mäkkärissä ja sitten viedä vaarille pieni herkkupussi.

Elpu sai vihdoin kauan sitten toivomansa vihreän äänenmuuntaja lelun ja oli siitä sekä ilmapalloista aivan haltioissaan! Luulen että syöminen ja kynsilakan valitseminen olivat hänen shoppailupäivän kohokohtia. Säästyneillä rahoillani ostin alennuksesta Elpulle isompia sukkia ja vihdoin löytyi Jekulle sopivat rukkaset! Olen aivan yllättynyt, että H&M:ltä löytyi Thinsulaten rukkasia ja toppatöppösiä, ja rukkasten ale hinta oli 7€.

Lopulta lahjoin Elpun pysymään rattaissa Ryhmä Haun avulla ja kun mentiin käymään vaarin työmaalla, vei puhelin voiton vieraassa ympäristössä. Toki hän saattoi hieman vierastaa meillekin tuntemattomia vaarin työkavereita. Vaarin herkkupussi sisälsi kaksi erimakuista Vichypulloa, tietenkin pari banaania ja suklaapatukkaa sekä purkkaa.

Taisin aiheuttaa hieman hilpeyttä, kun banaaneja punnitessani juttelin vaa'alle. Oikeasti puhuin käytävän toisella puolella rattaissa Ryhmä Hauta katsovalle Elpulle, joka tuskin kuuli saatika edes tiesi, että höpötin hänelle. Lopuksi totesin hämmästyksekseni, että "siehän se kohtelias vehje olet". Pakkohan se oli, ei meidän S-marketin vaa'at toivota hyvää päivän jatkoa ja näkemiin, kun se on tulostanut hintalapun.

Lapset pääsivät lomallaan myös toisen kerran uimaan, kun minä ja pikkusiskoni vietiin heidät Aalto Alvariin perjantaina. Aalto Alvarin glamour ei aivan vastaa sitä mielikuvaa, joka minulle on tästä "maailman parhaasta" uimahallista mieleeni jäänyt. Siinä missä itse rakastan isoaliukumäkeä ja virta-altaan luolaa, lapset pelkäsivät kumpaakin. Pitihän ne liukumäet kuitenkin testata, mutta pienempääkin riitti kaksi laskua. Lasten allas oli selvästi paras.

Lauantaina käytiin kurkistamassa Po-No Designen 1v synttäreitä. Mukaan lähti Elpulle ja kummitytölle rusettiponnarit sekä kummitytölle joululahja. Ja minäkin sain pikkusiskoltani oman Po-No pipon, nyt meillä kaikilla siskoilla on samanlaiset, eriväriset, Ponon merinovillapipot. Mummu ja pikkusiskoni jatkoivat vielä shoppailua, kun minä jäin lasten kanssa mummulaan. Kaikista parasta oli kuitenkin, kun vihdoin puoliskoni pääsi Jyväskylään.

Tietenkin vietettiin uuttavuotta, omia raketteja ampuen ja ulkona leikkien. Ja vuoden ensimmäisenä päivänä käytiin tyttöjen ja Jekun kanssa vielä hemmottelusaunassa, ennen kuin lähdettiin kotiin. Mutta niistä on jo kirjoitettu.