Viimeisin neuvola oli viime viikon keskiviikkona rv 28+6 ja kävin siellä poikkeuksellisesti lasten kanssa. Puoliskollani oli aamuvuoro, joten Nupulla oli kotipäivä. Pitäisi ilmeisesti kävellä lasten kanssa useammin neuvolaan, koska olin kerrankin oikeasti justiinsa ajoissa enkä hieman myöhässä.
Nuppu oli etukäteen hieman huolissaan, mitä hänelle tehdään neuvolassa, joten selostin aika tarkkaan ettei hänelle tehdä mitään vaan minulle. Lapset jäivät käytävän leikkipaikalle ja tulivat hoitohuoneeseen sopivasti juuri ennen kuin kuunneltiin vauvan sykkeet. Ensin otettiin SFmitta ja Nuppu varmisti etteihän se vaan sattunut.
Meillä on kotidopleri, mutta sen kerran kun kokeilin kuunnella lasten kanssa, en saanut perusrasvan kanssa sykettä kuuluviin ja dopleri unohtui laatikkoonsa. Nyt lapset pääsivät kuulemaan vauvan sykkeen ensimmäistä kertaa. Aikanaan kun Jekun sykkeitä kuunneltiin neuvolassa vajaa kaksivuotias Nuppu vähän säikähti, mutta nyt molemmat kuuntelivat uteliaina ihan hiljaa ja sitten Jekku hihkaisi "hei mie kuulen sen!"
Nupulla oli terkkarille lisää kysymyksiä. Eikö äitin pitänyt pissata purkkiin ja käydä puntarilla? Harmi, että kaikki mittaukset oltiin jo ehditty ottaa, kun ne selvästi jäivät hänelle mieleen. Mutta näkivätpähän sentään, että myös äiti sai rokotuksen. Minulle pistettiin vasta-ainerokote, minkä saa jos vauvan ja äidin veriryhmät ovat eri merkkiset. Meillä siis minä olen miinus ja vauva on plussa, kuten aiemmissakin raskauksissa. Saan saman piikin myös synnytyksen jälkeen.
Juteltiin myös vähän ultrasta ja sokerirasituksesta. Terveydenhoitaja katsoi vauvankoon sijoittuvan kasvukäyrälle -0.5 - -1. Ja hieman keskikäyrän alapuolella kulkee myös SFmitta. Hemoglobiini oli laskenut vähän. Seuraava neuvola on vasta maaliskuun loppupuolella, joten sovittiin että tarvittaessa käyn jo hakemassa rautalisän apteekista ennen seuraavaa neuvolaa.
Neuvolakortista löysin sokerirasituksen arvot jotka unohdin kysyä: paastoarvo 4.5, 1h 8.4 ja 2h 5.4 Nyt minulla ei tosin ole niitä viitearvoja, mutta muistaakseni nuo olivat juuri niiden alle.
Tänään on rv 30+1 eli laskettuun aikaan on 10 viikkoa! Ei se ihme että alkaa olokin olla jo yllättävän kömpelö ja tietyt vaatteet puristamaan. Tässähän tosiaan ollaan jo ihan pian raskauden loppupuolella. Vai ollaanko jo? Uskottelin muuten koko eilisen päivän itselleni sekä puoliskolleni, ja kirjoitin sen tähän postaukseenkin jo, että oli rv 29+0. Että viikon päästä tasan 10 viikkoa laskettuun. Sitten katsoin kalenteriin. HUPS!
Piti käydä lukemassa oma postaukseni Jekun odotuksesta juurikin kun jäljellä oli vain 10 viikkoa. Pakko sanoa että sekä oireet että fiilikset on hyvin samankaltaiset tälläkin kierroksella. Sää olosuhteet olivat tosin pikkuisen erit toukokuussa 2016.
Tuntuu että käveleminen on enemmänkin vaappumista. En ole vielä kysynyt näyttääkö se myös siltä. Huomaan myös kovalla lattialla istumisen ja pidempien seisomisjaksojen väsyttävän alaselkää. Ja jos heti alkuraskaudesta saakka olen hengästynyt tavallista nopeammin, niin nyt ei tarvitse juuri jääkaappia pidemmälle mennä, kun kuulostan jo lenkkeilijältä.
Tässä vaiheessa pitäisi pikkuhiljaa alkaa laittaa vauvavalmisteluja kotiinkin. Kelan äitiysavustus- ja äitiyspäivärahapäätökset tulivat keskiviikkona, mutta muut valmistelut ovat vähän niinkuin aloittamatta. Vauvanurkkauksen laittamista hidastaa toki myös hieman tuo hajonnut kuivausrumpu, koska siinä paikalla on tällä hetkellä kaksi kuivaustelinettä.
Toistaiseksi olen siis kaivanut aarrearkkuni esiin. Se on Jekun äitiyspakkauslaatikon, jossa on kaikki Nupulle ja Jekulle säästämäni lemppari vaatteet. Toin sen siis komerosta meidän huoneeseen, mutten ole vielä edes kurkistanutkaan sinne. Shoppailtunakin on vain yksi koon 56cm body sairaalasta kotiutumista varten.
Mahakuulumisia siis luvassa lisää maaliskuun lopulla neuvolan jälkeen tai huhtikuun alussa ultran jälkeen tai ehkä molempien, jos on paljon asiaa. Vauva valmisteluista kirjoitan ennen sitä, jos vain saadaan jotain valmiiksi.
1.3.2019
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !