Rakas päiväkirja - 13.3.2017

Täydellinen talven viimeinen - ja kevään ensimmäinen päivä.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Oikeasti tänään olisi kerhopäivä, mutta me nukuttiin pommiin. Eipä se ketään yllätä. Syödään aamupala kaikessa rauhassa. Naapuri on tiputtanut lumet autotallin katolta ja hakkaa sulavaa jäätä asvaltilta. Kyllä se kevät sieltä tulee. Lupaan taaperolle, että mennään pyöräilemään heti kun piha on puhdas. Nyt pakkaan autoon lapset, luistimet ja rattaat.

Jäähallin takana urheilukenttä on valtava vesilätäkkö jäisellä pohjalla. Kylmällä alueella pääsee vielä hyvin luistelemaan, vauvan torkkuessa rattaissa. Kauempaa kuuluu lähestyvän lapsijoukon iloinen pälpätys. Lapsilla alkaa liikuntatunti luistellen. Kysyn opettajalta ollaanko me tiellä ja hän vastaa ettei ollenkaan, pitäähän se pienenkin päästä harjoittelemaan! Hän jopa kehoittaa muutamia oppilaita ottamaan mallia 2v8kk ikäisestä tytöstämme.


Tuntuu hyvältä saada näin epäsuoraa palautetta omasta äitiydestä. Olen kai jotain tehnyt oikein, kun ylipäätään ollaan täällä jäällä luistimet jalassa ja tyttö pääsee itse eteenpäin. Vauva herää lasten ääniin ja katselee rattaissa tyytyväisenä istuen. Tunnin luistelun jälkeen pakkaan lapset ja tavarat takaisin autoon. Parkkipaikalta pois kääntyessä huomaan takapenkkiläisten nukahtaneen.

Aurinko ja ulkoilu antaa virtaa autotallin ja varaston kevätsiivoukseen. Vauva ei nukukaan kovin pitkään joten hän saa tulla pihalle seuraamaan touhujani. Taaperon herätessä jätetään järjestelyt siihen mihin päästiin ja siirrytään sisälle. On ruoka aika ja tehdään pitkästä aikaa jälkiruokakin. Taapero saa auttaa ja on siitä aivan innoissaan. 


Ruoan jälkeen mennään pihalle jatkamaan tavaroiden järjestelyä. Taaperon ilme on mittaamaton, kun koko talven piilossa olleet kolmipyörä ja polkupyörä ovat nyt esillä. Ei se piha nyt ihan sula vielä ole, mutta tiedän pyöräteiden olevan. Joten lähdetään sittenkin kevään ensimmäiselle pyöräilylle. Vauvalle lampaantalja pyöränistuimeen ja peitto päälle ja taapero saa aloittaa fillarikauden potkupyörällä.

Matka ei ole pitkä, mutta siihen mahtuu monta pysähdystä. Vanhaa koiraa taluttava mies auttaa taaperon pystyyn, kun taapero unohtui katsomaan koiraa eteensä katsomisen sijaan. Itse saan polkea pienimmällä vaihteellakin todella hitaasti. Mutta eihän meillä ole mikään kiire. Vauva nauttii ensimmäisestä pyöräkyydistään alkuun nauraen, sitten nukkuen.


Ihmettelen miten taapero jaksaakin koko kierroksen! Mielestäni hurjat alamäet eivät näytä taaperoa pahemmin edes pelottavan. Ei edes se, joka laskee suoraan suojatielle. Minua kyllä hieman hirvittää. Varsinkin kun näen auton tulevan samaan aikaan kun taapero saavuttaa alamäen yläpään. Auto on kyllä jo pysähtynyt suojatien eteen, mutta katson silti turvallisemmaksi taklata taaperon ennen suojatietä ja jatkaa siitä yli rauhallisesti.

Aurinko ehtii laskea ja ilma viiletä, minulla on taas väärät vaatteet säähän ja liikkumisen määrään nähden. Päästään kuitenkin kaikki kotiin hyvän tuulisina. Iltapalaksi uunituore omena-kaurapaistos oatlyn vanilja kastikkeen kanssa kruunaavat täydellisin päivän. Talven  viimeiset luistelut ja kevään ensimmäiset pyöräilyt.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !