Masuajatuksia

Mun oli tarkoitus kirjoittaa viime viikolla  - siis ennen lomailua - kahdestakin lääkärikäynnistä. Teksti on ollut valmis jo kauan, mutta kuvainspiraatio oli hukassa, kun ne ultrakuvat jäi kotiin. Kuvat on nyt eiliseltä lounaalta.

Ensin Tuhinan prick-testeistä, siis heti keskiviikkona niiden tekemisen jälkeen. Käsivarsissa oli taas ihottumaa sopivasti sen verran että niihin ei voinut testejä tehdä. Meinattiin sitten tehdä selkään ja yritettiin epätoivoisesti saada Tuhina mahalleen. Epäonnistuttiin joten testit jäi nyt tekemättä. Odotetaan ihon rauhoittumista ja sitten yritetään uudestaan. Tämän enempää ei jäänyt kerrottavaa.

Mutta siitä toisesta on vähän enemmän. Mulla oli viime viikon tiistaina kolmas neuvolakäynti eli ensimmäinen neuvolalääkäri, rv 18+4. Tänään on jo 20+2, puoliväli ohitettu! Vastahan mie kerroin koko raskaudesta. Tuhinan "minusta tulee isosisko" kuvatkin on ottamatta. Edelleen ihmettelen mihin aika oikein katoaa. Nukkumiseen varmaankin. :D

Terkkari tarkisti verenpaineen ja painon - jota muuten oli mielestäni tullut ihan kivasti jo! ja lääkäri sitten kuunteli vauvan sykkeet. Menin lääkäriltä vielä takaisin terkkarille tarkistuttamaan hemoglobiinin varmuuden vuoksi, koska nyt on alkanut uudelleen väsyttämään. En sitten tiedä johtuuko väsymys räkänokasta vai vähiin jääneistä päikkäreistä. Rautakuurille en vielä päässyt.

Äitiysneuvolassa oli mukava lääkäri. Ja hän on siellä aina - paitsi lomallaan. Ihanaa ettei tarvitse pomppia ihmiseltä toiselle. Parasta lääkärissä oli ehdottomasti, kun ensimmäinen kysymys oli "kauanko sulla on ollut toi nuha". Sain reseptillä nyt Nasonexin, kortisoninenäsuihkeen. Toivottavasti meillä nukutaan pian taas paremmin! Tai ainakin puoliskoni nukkuu paremmin heti kun en enää kuorsaa.

Itse masu voi oikein hyvin ja vilkkaasti. Ensimmäiset selvät liikkeet, tai sellaiset joista ei enää voinut erehtyä, tunsin rv 16+3. Aiemminkin tunsin välillä jotain, mutten uskaltanut varmaksi sanoa. Nyt liikkeitä tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän. Puoliskoni tunsi vauvelin myöryämisen masun läpi ensimmäistä kertaa tänään. Tuhina ei vielä ole päässyt tunnustelemaan.

Tuhinan liikkeet tunsin myös aika varhain, muistaakseni rv15. Silloin mulla oli enemmän aikaa keskittyä kuulostelemaan niitä. Tekemistä riittää nyt sen verran enemmän että yleensä iltaisin tai päikkäriaikaan rauhoittuessa tunnen vauvelin parhaiten. Tällä viikolla liikkeitä on kuitenkin alkanut tuntua pitkin päivää välillä myös muutenkin kuin levossa.

Mahaa ei voi enää piilottaa löysemmänkään hupparin alle ja muutamat vaatteet on lykätty jo pesun kautta kaapin perälle odottamaan. Mun tekisi  mieli siivota mun koko vaatekaappi ja heittää Tuhinan imetyksen aikana isoiksi jääneet vaatteet pois ja muutenkin vähentää sitä sisältöä. Ehkä kuitenkin parempi odottaa vielä, mistä tiedän jos tästä raskaudesta myös jäisi niitä lähes toivottuja lisäkiloja.

Tuhinasta tiesin alusta saakka että meille tulee tyttö. Tai mulla oli niin vahva tunne tytöstä että sen oli pakko olla totta ja niinhän se olikin. Nytkin kallistun tytön puoleen vaikka en todellakaan ole varma. Nyt näin ensimmäistä kertaa unta vauvasta, se oli poika. Veikkaan silti tyttöä. Puoliskoni toivoo salaa poikaa, mutta toistaiseksi veikkaa tyttöä.

Olisin halunnut jättää Tuhinasta sukupuolen kysymättä. Kysymys oli puoliskolleni selvästi todella iso juttu joten kysyttiin viimeksi ja kysytään myös tästä vauvasta. Ja ihan niin kuin viimeksikin perheille tuo tieto kerrotaan luultavasti jo kotimatkalla tai heti kotiin päästyä. Onhan se kuitenkin niin kutkuttava salaisuus, että jos sen tietää se on pakko jakaa heti!

Toki ultrakaan ei välttämättä ole ihan sata, sata, sata varma, silti varmasti useammin ne on oikeassa. Tykkään ajatuksesta että synnytyksen jälkeen olisi vielä yksi yllätys - onko se nyytti siinä sylissä täydellinen pikku prinssi vai prinsessa. Tuntuu hölmöltö että ilmoitetaan "tyttö tuli" kun kaikki osasivat odottaa jo tyttöä.

Mutta se vasta tylsää olisikin jos sairaalassa julistettaisi vain "vauva syntyi" - ai kappas kun en huomannutkaan vaikka juuri synnytin. Tykkäisin enemmän yllätyksestä ja että se olisi kaikille yllätys - meille, isovanhemmille ja muillekin. Mutta kuten todettu, ei tule tapahtumaan ainakaan lähimmän perheen kanssa. Siitä huolimatta haluan yrittää säilyttää yllätystä mahdollisimman monelta.

En kyllä tiedä miten se onnistuu käytännössä, jossain vaiheessa kuitenkin alan käymään Tuhinan pieniä vauvavaatteita läpi. Kukaan ei varmaan arvaa mitään, jos kuvaan pienen mekon pyykkinarulla, tai jos niitä  mekkoja ei ole siellä kuivumassa. :D

Rakenne ultra on jo ensi viikolla, vaikka siihenkin oli pieni ikuisuus aikaa vielä hetki sitten! Sen jälkeen seuraava neuvolakäynti on vasta maaliskuun lopussa. Silloin mua odottaa verikokeet, jee.