Kirjoitin otsikon Jyväskylässä, 29.10.2015. otin kuvan suuren iltapalan jälkeen turvonneesta mahastani ja lähetin sen läpällä puoliskolleni. Palaan ajatuksissani taaksepäin ja haaveilen tulevaisuudesta vaikka pitäisi käydä nukkumaan. Otsikon kirjoittamisen lisäksi kategorioin tekstin jo valmiiksi ja jätin luonnoksiin lojumaan. Tyhjänä.
Marraskuinen maanantai ilta. Vettä sataa. Me lähdettiin karkkikauppaan, koko perheen voimin. En halua suklaata enkä karkkia. Valitsin kaksi salmiakkirasiaa. Puoliskoni ajaessa kaahaavalla ajotyylillään en voi olla miettimättä kuinka kaksi vuotta sitten söin salmiakkia pahoinvointiin. Kuinka kaksi vuotta sitten minua masensi ja väsytti, en saanut mitään aikaiseksi. En jaksanut innostua mistään töissä.
Kaksivuotta sitten pissasin tikkuun kaksi viivaa marraskuussa, loskaisena aamupäivänä juuri ennen työterveyslääkärille menoa. Hänen olisi pitänyt arvioida masennus- ja uupumustestit ja työkykyni. Mutta hän totesi testin perusteella uupumuksen ja onnitteli perään uupumuksen aiheuttajasta ja sanoi vielä että varaanhan uuden ajan kun tulee tarvetta.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin. Valitan pahaaoloa autossa. Ihmettelen finnejä joita on yksi siellä toinen tuolla, niin kuin otsassa ja navan vieressä. Mietin miten farkut voi olla niin tiukat vaikka niitä on jo käytetty useamman kerran pesun jälkeen. Miten mun mahasta on yks kaks tullut turvonnut löysä pallo, vaikka vasta hetki sitten valitin miten paino ei nouse ja kaikki vaatteeni ovat isoja. (Vaaka ei huomannut tätä turvotusta, mutta vaatteet, peili ja puoliskoni kyllä).
Haaveilen ja jossittelen. Maito-ostoksilla nappaan ostoskoriin myös raskaustestipaketin, tulee sille varmaan joskus käyttöä, vaikka vain viikko sitten isänpäivän kunniaksi tein negatiivisen testin. (Olin melko varma että se voisi olla plussa ja näin täydellinen isänpäiväkortti - pääsi nimittäin isänpäivä tänävuonna yllättämään, mutta eipä ollutkaan.)
Kaksi vuotta sitten lasketuksi ajaksi tuli 17.7.2014 ja tuo pieni pallero syntyi raskausviikolla 39+5. Pienestä Tuhinavauvasta on tullut rämäpäinen, lujatahtoinen taapero joka osaa olla myös antelias pieni enkeli. Hänestä on tulossa täydellinen isosisko.
kuva on otettu 18.11.2015 noin klo 0330 aamuyöllä, koska yöllähän ei ole parempaakaan tekemistä kuin syödä ja joutessaan pissata tikuille. rv 5+5 ja sovellus laskee LAksi, minkäs muunkaan kuin, Tuhinan syntymäpäivän.
Tänään, viikko plussauksen jälkeen varasin itselleni ensimmäisen neuvolakäynnin. Ja mitään suuria uutisia kun ei kumpikaan osata pitää sisällämme, niin tämä tieto on viikossa saavuttanut perheidemme lisäksi tärkeimmät ystävät ja meidän isi oli yllätyksekseni kertonut jo isoäidille ja isoisällekin! Itse kuulin tämän kun soitin kotiin varmistaakseni että isi on edes tietoinen koko asiasta :D
Nyt julkaisen tämän v i h d o i n ! Tämä on pieni syy myös blogihiljaisuudelle, hieman vaikea kertoa niitä näitä arjen kuulumisia ja olla kertomatta tällaista. Ja toisaalta taas mua vaivasi ääretön väsymys, vaivaa vähän vieläkin - siksi en ole edes jaksanut lukea muiden juttuja. Toistaiseksi kaikille (paitsi mun perheelle) olen kertonut kasvotusten.
Tänään aamulla ajeltiin ultraan ja kaikki mitä tässä vaiheessa katsottiin näytti ihan siltä miltä pitikin. Kun kätilö käski mun yskäistä kunnolla pikkuvauva sai oikein hepulin ja kääntyili vinhasti ympäri - liikkeitä odotellessa, vaikka melkein uskallan väittää että pari pientä hipaisumuljausta olen jo tässä saanut tuntea.
Appivanhempia käytiin moikkaamassa kuvien kanssa heti kotimatkalla. Aikamme odoteltiin ilmastoinnin suodattimen putsaajia, mutta kun ei niitä alkanut kuulua niin nälän kasvaessa lähdettiin ulos syömään. Haetaan Tuhina mummolta vasta illalla joten odotellaan vielä millainen reaktio neidiltä tulee noihin kuviin... :) yritän ottaa siitä kuvat sitten mutt katsotaan miten käy.
Tänään, viikko plussauksen jälkeen varasin itselleni ensimmäisen neuvolakäynnin. Ja mitään suuria uutisia kun ei kumpikaan osata pitää sisällämme, niin tämä tieto on viikossa saavuttanut perheidemme lisäksi tärkeimmät ystävät ja meidän isi oli yllätyksekseni kertonut jo isoäidille ja isoisällekin! Itse kuulin tämän kun soitin kotiin varmistaakseni että isi on edes tietoinen koko asiasta :D
Nyt julkaisen tämän v i h d o i n ! Tämä on pieni syy myös blogihiljaisuudelle, hieman vaikea kertoa niitä näitä arjen kuulumisia ja olla kertomatta tällaista. Ja toisaalta taas mua vaivasi ääretön väsymys, vaivaa vähän vieläkin - siksi en ole edes jaksanut lukea muiden juttuja. Toistaiseksi kaikille (paitsi mun perheelle) olen kertonut kasvotusten.
Tänään aamulla ajeltiin ultraan ja kaikki mitä tässä vaiheessa katsottiin näytti ihan siltä miltä pitikin. Kun kätilö käski mun yskäistä kunnolla pikkuvauva sai oikein hepulin ja kääntyili vinhasti ympäri - liikkeitä odotellessa, vaikka melkein uskallan väittää että pari pientä hipaisumuljausta olen jo tässä saanut tuntea.
Appivanhempia käytiin moikkaamassa kuvien kanssa heti kotimatkalla. Aikamme odoteltiin ilmastoinnin suodattimen putsaajia, mutta kun ei niitä alkanut kuulua niin nälän kasvaessa lähdettiin ulos syömään. Haetaan Tuhina mummolta vasta illalla joten odotellaan vielä millainen reaktio neidiltä tulee noihin kuviin... :) yritän ottaa siitä kuvat sitten mutt katsotaan miten käy.
<3 nähdäänhän vaikka kesällä uudestaan? Haluun nähdä sun masun! ::))
VastaaPoistaei haittais vaikka nähtäis jo ennen kesää :D
PoistaTämä tulee vähän myöhässä, mutta aivan ihana uutinen ja rutkasti onnea!!! <3 <3 <3 Mulle sanottiin kätilöopistolla, että yleensä imetyksen lopettamisen jälkeen muutaman kuukauden päästä tärppää. Sää olet siitä nyt elävä esimerkki! :)
VastaaPoistaJep, näinhän siinä kävi :D imetyksen lopettamisesta seuraavasta kierrosta plussa :D iso kiitos ! :) <3
Poista