Meidän pieni möhömaha, odottamattoman odotettu, toivottu yllätys.
Alku ei ollut se ruusuisin ainakaan henkisesti, mutta olin sen verran kipeänä että käytännössä olen saanut lomailla lähes koko odotusajan. Voisi luulla että on ollut tylsää ja että aika valuu ihan liian hitaasti, mutta kyllä se minun mielestäni on kiitänyt ohi niin nopeasti ettei meinaa perässä pysyä.
Ensimmäinen neuvola käynti oli rv8+4. Pääsin samalle tädille jonka luona kerkesin käydä sen yhden kerran ennen keskenmenoa. Ja olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän tätiin. Neuvolakäynnit kestää yleensä sen tunnin ja hyvin on ehditty kaikki mittaukset ja verikokeet ym. tehdä vaikka suurin osa ajasta meneekin puhumiseen niin vauvasta kuin töistä ja nyt vain ajanvietosta kun työt on loppu.
Pelko ja epätoivo iski rv10+4 aamulla kun heräsin jo tuttuun pahaan oloon ja huomasin samoja oireita, joista keskenmeno viimeksi alkoi. Työvuoro alkoi 0845 ja neuvolan soittoaika 0900, kerroin pienessä paanikissa ryhmäpäällikölle tilanteen ja sain luvan hengittää ja odottaa yhdeksää omassa rauhassa. Enpä varmaan olisi kovin hyvä asiakaspalvelija tuossa tunnemylläkässä ollut... Tuttu neuvolantätini kuunteli kun itkin ja mietin voiko mitään tehdä, rauhoitteli että samanlaisia oireita kuuluu ihan normaaliinkin alkuraskauteen ja mietti kannattaako vielä yrittää kuunnella sydäntä, kaikki voi olla hyvin vaikkei näillä viikoilla vielä sydäntä kuulisikaan . Hetken rauhoittelun jälkeen lähdin neuvolaan, täti lupasi ainakin kirjoittaa sen päivän saikkua jos ei muuta. Hetken juttelimme ja sain saikkulapun kouraan. Täti kysyi kokeillaanko. Hetkisen mietin että eikai siinä mitään menetä (korkeintaan tulee lisää itkua ja epätoivoa) joten hoitopöydälle vaan.
Tsum tsum tsum tsum tsum tsum tsum tsum.
Jostain kaukaa kuului kuin pienen junan puuskutus. Katsoin tätiä ja melkein kuiskasin onko tämä se? Täti nyökkäsi kyllä vain. Oikein hyvät sykkeet löytyi vauvelilta, kuuntelimme niitä pitkän tovin ja se helpotus toi kyyneleet silmiin! Siellä on sittenkin joku! Ja sen pieni sydän lyö niin vahvasti kuin noin pienen sydämen kuuluukin! Täti käski kuitenkin ottaa ihan rennosti ja lepäillä sen päivän puoliskon kanssa. Riensinkin suoraan kotiin ja herätin vapaapäivää viettävän miehen intoa puhkuen: sieltä kuului tsum tsum tsum ihan kuin pieni juna ja se vaan tsum tsum tsum!
Samana päivänä miehen jatkaessa unia itse vaihdoin kuulumisia ystävän kanssa joko odotti toista lastaan. Tapauksen kerrottuani hän kertoi kotidopplerista ja niin me sitten sellaisen myös hankimme, opiskelijabudjettia edelleen noudattaen käytetyn tietenki. Alkuun kuuntelimme vauvelia sen kerran kaksi viikossa, mutta kun liikkeet alkoi tuntua jäi kuuntelu vähemmälle ja kun pitkästä aikaa olisin taas kuunnellut niin kuinka ollakkaan, edellisellä kerralla en ollut muistanut rullata voimakkuus nappia sinne off asentoon saakka ja patteri tyhjä! Tässä oli ehkä reilun kk kuuntelu tauko....
Np-ultra meillä oli rv11+5 ja noh puoliskoni ei voinut lakata hymyilemästä tuijottaessaan tuota hassua isopäistä möhömahaa joka näytti pomppivan selällään ja hieman huitovan käsillään. Siinä se on meidän vauva!
Rv16+6 neuvolassa sain ensimmäisen + merkinnän liikkeiden kohdalle! Neuvolantäti merkitsi tietoja korttiin ja totesi että liikkeitä ei varmaan vielä... Johon minä vastasin että ehkä onkin! Edellisellä viikolla luulen jotain tunteneeni useampana iltana mutten oikein osannut noita pieniä pukea sanoiksi, neuvolantäti osasi: vähän niinkuin pieni kupla puhkeaisi! Joo kyllä! Vedoten muutenkin pieneen kokooni hän sanoi uskovansa ja plussa ruutuun.
Rakenneultraa odotimme taas malttamattomina, puoliskoni halusi ehdottomasti tietää kumpi meille tulee, minä taas ehdottomasti en halunnut. Rv20+4 matkasimme taas Kotkaan. Vauveli sai painoarvion 396g. Tällä kertaa 3D kuvista oli enemmän iloa kuin niistä tavallisista. Np:n 3D:ssä näkyy vain pieni pahkurainen hahmo, nyt saimme kuvan jos vauvelimme peittää kasvojaan kädellä ja aukoo suutaan ja sulattaa meidän sydämemme aivan täysin edelleen kuvia katsoessa. Ja kyllä myös sulattaa joka kerta kun työntää jalkojaan mun kyljestä läpi tai kun puskee koko pienellä vartalollaan vatsaani milloin minkäkin näköiseksi palikaksi.
Edellinen neuvola oli rv 36+6 ja painoa koko raskauden aikana kertynyt yhteensä 15, 6kg. Onnekseni voin sanoa ettei se ainakaan vielä näy missään muualla kuin mahassa. Katsotaan sitten mitä tapahtuu synnärillä ja sen jälkeen :)
Miten tää aika meni näin nopsaa? Vastahan otettiin masu kuvia, se kun oli juuri alkanut näkyä ja nyt kun katsoo noita ensimmäisiä kuvia ja ihmettelee että eihän se nyt oo mitään verrattuna tähän mahaan.
rv38+0 tasan kaks viikkoa laskettuun HURJAA !
ps. nyt tuntuu siltä että mun maha on tipahtanu!
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !