Paistettua salaattia

Me ollaan taas Keski-Suomessa mun vanhempia ja siskoja moikkaamassa ja viettämässä puoliskoni hiihtolomaa. Mutta reissukuulumisia sitten myöhemmin enemmän nimittäin nyt mulla on ruokakuulumisia!

Sormiruokailuun meitä kannusti mun serkku kun kerroin ettei soseet meinaa upota, näin saataisiin makuja tutuiksi. Vaan silti ei ei ei ja kyllä mango ynnä marjat ja hedelmät on edelleen sitä herkkua. Kävi mielessä ajatus että jos me kuitenkin aloitettiin lihat liian aikaisin. Mehän hypättiin perunasta suoraan possupaistiin ja pottu-kukkakaali-kanaan. Neuvolasta kun sanottiin että saa lihoja jo antaan. Mutta kasvismaistiaiset jäi kovin vähäiseen. Toki kasviksiakin on annettu tai yritetty antaa yleensä kuitenkin sen lihan kanssa. Bataatti-kesäkurpitsa-possua ja pelkkää parsakaalia ja porkkanaa.

Ollaan puoliskoni kanssa mietitty josko pitäisi hetkeksi unohtaa liha kokonaan ja palata kasvismaistiaisiin. Sunnuntaina kirkon jälkeen juttelin satutädin kanssa tästä syömisestä ja hän kertoi että heidän perheessä herkkua on ollut omena-porkkana sose. Tehtiin myös testi kaupan peruna-porkkana piltille ja bonan jollekin kasvisherkulle, yllättävän hyvin upposivat, tai ainakin liharuokia paremmin.

Omena-porkkana soseeseen kuorin yhden ison omenan ja ison ja keskikokoisen porkkanan. Keitin  sopivasti ylikypsäksi ja muussasin sauvasekoittimelta. N.A.M. Ei vastaväitteitä, liioiteltuja "pakoooon" kiemurteluja tai suun suppuun pistämisiä. Jej tätä syödään nyt tovi! Seuraavaksi kokeilen Bataatti-Appelsiinia, sellainen resepti oli jokin aika sitten vauvalehdessä.

Iltaa kohden me innostuttiin myös puoliskoni kanssa kokkaamaan koko porukalle ruokaa. Uunilohi tulee nopeasti, puoliskoni teki sen. Perinteinen suolaus sekä sitruunaa ja sipulia päälle. Puoliskoni teki myös kermaviilikastikkeen lohelle. Mulle jäi sitten lisuke hmmm. Perunaa, riisiä vai pastaa, ei kun vokkivihanneksia vähän sovelletusti. Siispä vetelin kuorimaveitsellä lastuja porkkanasta ja bataatista ja puoliskoni pilkkoi mulle paprikat ja kaalit, olin kuulema hidas, ja kuullotus tyylillä paistoin kaiken kookosöljyssä. Ei ihan arki ruokaa kuitenkin suht helppoa ja nopeaa.

Otsikkoon liittyy yksi hassu kesämuisto. Paistetusta kaalista tuli mieleen kun ehkä kymmenen vuotta sitten vietin kesää isoäidin ja isoisän luona ja tehtiin kaalilaatikkoa isoäidin kanssa, ensin paistettiin kaalit pehmeiksi voissa ja siirapissa. Mua kymmenen vuotta nuorempi serkku tuli sinne myöskin ja ruoka-ajan lähestyessä hän tuumasi tomerana että "mä en mitään paistettua salaattia syö!"

Nyt taidan ottaa pienet päikkärit kun Tuhina vielä nukkuu omiaan, iltapäivällä jatkuu mun käsityöprojekti, jota Tuhina muuten pelkää, tai siis ainakin siitä lähtevää ääntä, pikkurassu. Mummo ja pappakin tulee moikkaamaan Tuhinaa.

Yökyöpelit

Tähän viikkoon on mahtunut pajon tunteita.

Maanantai alkoi ärsyyntymisellä, kun vaunujen kuomu laski sanoen rak rak rak alas päin jok ikisen työssyn kohdalla ja suuttumisella siitä että moinen voi tosiaan ärsyttää niin että puoliskollenikin ilmoitin etten enää ikinä liiku vaunuilla mihinkään. Vauvakahveilla kavereiden kanssa ärsytys kuitenkin unohtui ja kotimatkalla ei ärsyttänyt vaikka ongelma on edelleen olemassa.

Tiistai toivoa täynnä tai sitten unohdusta. Mikä  lie noissa tiistaissa aina on kun ei vaan muistu mieleen mitä silloin on tapahtunut.... Eipäs kun joopas! Tiistaina muutettin mieltä. Meinattiin hakea rahkaa kävellen valintatalosta mutta koska tuuli niin napuritalon kulman kohdalla käännyttiin takaisin kotiin ja vaihdettiin vaunut autoon ja valintatalo cittariin.

Keskiviikko petti ja yllätti. Yritettiin ihan tosissaan lähteä aamulla kerhoon, pitkä tauko ollut meillä, mutta pettyä sain kun kellon mukaan olisi pitänyt alkaa pukea ulkovatteita ja lähteä niin Tuhinan mukaan oli päästävä päikkäreille. Ja Tuhinan tahtoa tietysti noudattaen,  taisin kyllä itsekin nukua. Posteljooni yllätti ja toi lapun suuresta kirjeestä ja haettiin meidän Valio Onni kerhon tervetuliaspaketti, yhdessä. Ja näin sattumalta entisen työkaverin siinä kaupan ovella!

Torstai ai sanonta olikin vissiin torstai toivoa täynnä eikä tiistai.... no torstaina hulluteltiin ja koukututtiin kun katsottiin yöllä, puoliskoni loman alkamisen kunniaksi, Dexterin kuudes kausi Netflixistä. Mutta kun ne kaikki jaksot päättyi niin että oli ihan pakko katsoa  vielä seuraava! Ja Tuhina nukkui lähes tulkoon heräämättä. Tietenkin silloin kun valvoin itse.

Ei varmaan yllätä että perjantaiaamun ensimmäinen tunne oli väsymys. Varsinkin kun aamu alkoi kello kuusi. Saatiin jatkettua unia vielä reilu tunti ja 20 yli 10 oltiin jo vauvakahveilla. Rentous voisi olla perjantain tunne. Tuhinan aamupäivä päikkärit jäi lyhyiksi autossa joten yhden jälkeen kun tultiin kotiin sain itsekin nukkua kunnon päikkärit.

Lauantaina oltiin muuten vaan onnellisia. Syötiin ja shoppailtiin ja käytiin anoppilassa. Ostettiin puoliskolleni synttärinä saaduilla lahjakorteilla pari hupparia ja Tuhinalle jarrusukkia ja ihanat pinkit housut alesta. Ja minä sain anopilta farkut jotka oli jääneet heillä käyttämöttömiksi. Jej kaapissani on nyt neljät sopivat housut!

Sunnuntaina innostuttiin, ensin Tuhina kiipesi puhujan korokkeeelle konttaamaan kirkossa, ja kotona illalla kiipesi sitteriin (! Wåt mitä tämä on?) Ja itse innostuin askartelemaan ja tuhoamaan yhden pussilakanan! Meille saapui pinnasänky, iso kiitos siitä appivanhemmille, siellä nyt Tuhina nukkuu unipussissansa katsotaan kuinka hyvin ja tuosta askartelusta sitten lisää jos siitä tulee jotain käyttökelpoista.

Kiipeilijä

Kerkesin jo hehkuttaa miten Tuhina on oppinut konttaamaan ja nousemaan seisomaan joten eipä nyt jäänyt enää paljoa kerrottavaa seitsemänkuisen Tuhinan osaamisia. Mitänyt sen verran että seisomasta laskeutuminen on ollut tämän viikon reenauksessa ihan selvästi ja pikkuhiljaa rohkeus pyllähtää istumaan alkaa löytyä ja laskeutuminen varmistuu.

Me tehtiin ihan tietoinen päätös ettei auteta pois tv-tasolta tai muilta, koska muuten saadaan olla jokaisen itkun kohdalla auttamassa, siispä Tuhina on saanut isot taputukset ja hurjasti kehuja aina kun onnistuu pyllähtämään. Välillä ollaan pehmustettu kiipeilyalustaa peitoilla. Tänään kirkossa laskeuduttiin istumaan jo aika korkealta kun Tuhina nousi tuoleja vasten seisomaan.

Tv-tasoa ja sohvaa pitkin kävellään myös ihan tavoitteellisesti kohti mielenkiintoisia tavaroita mitä nyt sohvalla säilytetään mm. pleikkarin ohjaimet ja kaukosäädin ynnä rasvapurkit ja kaikki muukin mitä voi kuvitella.

Vaikka seuraava virallinen neuvola on vasta 8kk:n neuvola/lääkäri niin passitin puoliskoni otattamaan Tuhinasta mitat kun itse olin kuumeessa. Sen verran huonosti osaan syöttää noita soseita, tai siis ruokaa kyllähän hedelmä ja marja piltit menee tosi hyvin, että varmuuden vuoksi mitoille varsinkin kun 6kk neuvolassa tuli niin suorat ohjeet jo iltapuuroiluunkin. Siispä pituutta kuukaudessa oli tullut (mielestäni hurjat) 3cm painoakin 200g ja päänympärykseen 1cm. Eli oikeassa olin edellisen kerran asiasta kirjoittaessani kun mietin että tuskin on syytä huoleen.

Ollaan harjoiteltu sormiruokailua. (Kiitos vinkistä serkkusein!) Toisin sanoen ollaan siis leikitty ruoalla koska olen tuonut palaset lautasella olohuoneeseen. Siinä Tuhina voi omaa tahtiaan kiipeilyn lomassa tutustua ruokiin eikä mun tarvitse olla keittiössä koko ajan poimimassa pallukoita lattialta. Lautaselle olen laittanut kahta ruokaa yhtä aikaa ja maistelussa on olleet kurkku, avocado, banaani, hunajamelooni ja taateli sekä herne-maissi-paprika, joista tämä äiti taisi kyllä napostella suurimman osan....

Tuhina on opetellut nyt myös osoittamaan mieltään, hermostusitku muuttuu hermostuspärinäksi. Ääntä kyllä piisaa muutenkin, naurua ja höpötystä ja huhuilua. Kiellettykin on nousemasta Jörön kimppuun ja ihan selvästi neiti jo ymmärtää ettei sinne saisi nousta, ainakin siihen malliin lupaa pyytävästi hän katsoo päin ja kuitenkin koskee vaikka kieltää. Jos sattuu tai kovasti väsyttää Tuhina konttaa turvaan syliin, mikä tietysti on äidistä ja isistä aivan ihanaa, suloinen pikku Tuhina ♡

Jaa miksi Jöröä vasten ei sopisi kiipeillä, sen lisäksi että meillä on nyt yksi oksa vesilasissa makkarin hyllyllä...... toistaiseksi Jörö on kokeillut vaakatasoa vain kahdesti!