Kiipeilijä

Kerkesin jo hehkuttaa miten Tuhina on oppinut konttaamaan ja nousemaan seisomaan joten eipä nyt jäänyt enää paljoa kerrottavaa seitsemänkuisen Tuhinan osaamisia. Mitänyt sen verran että seisomasta laskeutuminen on ollut tämän viikon reenauksessa ihan selvästi ja pikkuhiljaa rohkeus pyllähtää istumaan alkaa löytyä ja laskeutuminen varmistuu.

Me tehtiin ihan tietoinen päätös ettei auteta pois tv-tasolta tai muilta, koska muuten saadaan olla jokaisen itkun kohdalla auttamassa, siispä Tuhina on saanut isot taputukset ja hurjasti kehuja aina kun onnistuu pyllähtämään. Välillä ollaan pehmustettu kiipeilyalustaa peitoilla. Tänään kirkossa laskeuduttiin istumaan jo aika korkealta kun Tuhina nousi tuoleja vasten seisomaan.

Tv-tasoa ja sohvaa pitkin kävellään myös ihan tavoitteellisesti kohti mielenkiintoisia tavaroita mitä nyt sohvalla säilytetään mm. pleikkarin ohjaimet ja kaukosäädin ynnä rasvapurkit ja kaikki muukin mitä voi kuvitella.

Vaikka seuraava virallinen neuvola on vasta 8kk:n neuvola/lääkäri niin passitin puoliskoni otattamaan Tuhinasta mitat kun itse olin kuumeessa. Sen verran huonosti osaan syöttää noita soseita, tai siis ruokaa kyllähän hedelmä ja marja piltit menee tosi hyvin, että varmuuden vuoksi mitoille varsinkin kun 6kk neuvolassa tuli niin suorat ohjeet jo iltapuuroiluunkin. Siispä pituutta kuukaudessa oli tullut (mielestäni hurjat) 3cm painoakin 200g ja päänympärykseen 1cm. Eli oikeassa olin edellisen kerran asiasta kirjoittaessani kun mietin että tuskin on syytä huoleen.

Ollaan harjoiteltu sormiruokailua. (Kiitos vinkistä serkkusein!) Toisin sanoen ollaan siis leikitty ruoalla koska olen tuonut palaset lautasella olohuoneeseen. Siinä Tuhina voi omaa tahtiaan kiipeilyn lomassa tutustua ruokiin eikä mun tarvitse olla keittiössä koko ajan poimimassa pallukoita lattialta. Lautaselle olen laittanut kahta ruokaa yhtä aikaa ja maistelussa on olleet kurkku, avocado, banaani, hunajamelooni ja taateli sekä herne-maissi-paprika, joista tämä äiti taisi kyllä napostella suurimman osan....

Tuhina on opetellut nyt myös osoittamaan mieltään, hermostusitku muuttuu hermostuspärinäksi. Ääntä kyllä piisaa muutenkin, naurua ja höpötystä ja huhuilua. Kiellettykin on nousemasta Jörön kimppuun ja ihan selvästi neiti jo ymmärtää ettei sinne saisi nousta, ainakin siihen malliin lupaa pyytävästi hän katsoo päin ja kuitenkin koskee vaikka kieltää. Jos sattuu tai kovasti väsyttää Tuhina konttaa turvaan syliin, mikä tietysti on äidistä ja isistä aivan ihanaa, suloinen pikku Tuhina ♡

Jaa miksi Jöröä vasten ei sopisi kiipeillä, sen lisäksi että meillä on nyt yksi oksa vesilasissa makkarin hyllyllä...... toistaiseksi Jörö on kokeillut vaakatasoa vain kahdesti!