Yhteiset vai omat synttärit?

Heinäkuu lähestyy nopeammin kuin huomaankaan ja lasten synttäreitä on jo pyöritelty ajatuksissa useampi kuukausi. Elpun ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat vietettiin meidän silloin ihan uutukaisessa kodissa (65m2). Tarjoiltavina oli kana-makaronisalaatti, minun tekemä pieni täytekakku, puoliskoni tekemä rahkajuustokakku ja puoliskoni mummo toi valtavan mansikkakakun. Vieraita oli lähemmäs kolmekymmentä ja sen kyllä huomasi lämpimänä kesäpäivänä. 

Niinpä Elpun kaksivuotissyntymäpäivät juhlittiin mummin ja papan pihalla. Joskin kutsutuista paikalle saapui ehkä yksi neljäsosa, varsinkin jos jätetään mummit ja papat ja tädit ja setä laskematta. Onneksi sisaruksia löytyy ja oli meitä silti parisenkymmentä. Ainoa paikalle päässyt leikkikaveri oli puoliskoni veljenpoika. Ja suurin yllätys oli, kun serkkuni pääsi miehensä ja vauvansa kanssa. Lapsia oli juhlissa yhteensä kolme.

Viime kesänä anoppi huolehti niin ilmapallot, muoviastiat kuin suolaiset tarjottavatkin, kun taas Elpun kummitäti teki HelloKitty täytekakun. Minun äiti toi suklaakakun joka sopi Elpun allergiadiettiin. Juhlat vietetiin kuusi päivää ennen virallista syntymäpäivää, koska sama päivä oli Jekun laskettu aika. Joten viimeisilläni (tai siis kun luultiin että olen viimeisilläni) raskauden kanssa, minun ei tarvinnut laittaa tikkua ristiin 2v juhlien eteen.

Nämä ilmapallot koristivat vappuna synttärisankarin kotia.

Meidän lasten syntymäpäivien välissä on 12 päivää, sen verran Jekku meni yli lasketun ajan. Ja nyt olen pähkäillyt juhlitaanko me kolmesti vai kahdesti vai sittenkin vain yhdesti. Eli molemmille omat kaverisynttärit sekä yhteiset juhlat sukulaisille, vai yhdet juhlat sukulaisille ja toiset kavereille? Vai viimevuoden vieraskatoon peilaten, pitäisikö sittenkin pitää vain yhdet isot juhlat jonne kutsutaan sekä sukulaiset että kaverit.

Toistaiseksihan Jekulla ei niin sanotusti ole omia kavereita, vaan hänen kaverit ovat Elpun kavereiden pikkusisaruksia tai minun äitikavereiden lapsia - eli yhteisiä kavereita. Joten kaverisynttäreille kutsuttaisiin sitten samat ihmiset kahteen kertaan. Sukulaisille synttärit juhlitaan jokatapauksess 1v + 3v juhlina, koska en tahdo sukulaisten tulevan vain jomman kumman lapsen juhliin. En oleta kenenkään tulevan pitkän matkan päästä kahteen kertaan saman kuun aikana.

Toki Elpun syntymäpäivä sattuu lauantaille, ja koska hän varmasti tajuaa jo syntymäpäiväjuhlien päälle voisi kai hänelle pitää oikeana päivänä pienet synttärikahvit, jonne kutsutaan kummitädit ja samassa kaupungissa asuvat lähisukulaiset. Tai ehkä keksiä jotakin arjesta poikkeavaa tekemistä sarjassamme perheen Hoplop tai kylpyläpäivä. Ja juhlat sitten syntymäpäivien välissä.

Sitten kun mukaan tulee päiväkoti- tai koulukaverit, pidetään varmasti molemmille lapsille omat kaverisynttärijuhlat. Mutta ainakin vielä tänä kesänä yhteiset synttärit olisivat mahdolliset.

Miten te olette ratkaisseet synttärijuhlinnat, kun lapsilla on syntymäpäivät lähekkäin?

Ensimmäinen vaippakakkuni

Tyhjennän puhelimen muistia ja sieltä aivan viimeisesti kuvista löytyi mun ensimmäinen vaippakakku! Vaippakakut kuuluu yleensä vauvakutsuille, mutta tämän vaippakakku tein lahjaksi, kun näin kummityttöni ensimmäistä kertaa. Pienellä prinsessalla oli silloin ikää kaksi viikko.

Erilaisia versioita kakuista on netti pullolaan, 10 plussan äiti -blogissa löytyy heti toinen toistaan söpömpi kakku (täältä ja täältä). Tein tämän Aaltoja -blogin Sonjan ohjetta soveltaen, ilman kuminauhaa. Muistan laskeneeni jokaisen kerroksen vaipat, mutta arvatkaa muistanko niitä enää. Luku oli neljällä jaollinen, auttaa varmaan. :D Kerrokset kulkee tarkotuksella eri suuntiin, ajattelin sen olevan hauskempi niin.

Vaippoina tässä on Liberon Newborn 2 koossa. Pohjan leikkasin bObles Kilpikonnan pahvilaatikosta ja kakkuvuoan halkaisija taitaa olla 25cm. Kakun sisään tukirakenteeksi laitoin keksipaketin - yllätys äidille ja haalarin - yllätys vauvalle, josta unohdin ottaa kuvan. Jätin hupun rullaamatta ja sitten tietenkin piti tehdä pää.

Pään leikkasin samaisen pahvilaatikon kyljestä, bObles O oli oikein hyvän kokoinen ympyrä. Piirsin kasvot valkoiselle paperille ja laitoin paikoilleen kontaktimuovilla, koska meillä ei ole liimaa. Hiukset leikkasin villalangasta ja teippasin päähän.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä tuli omaan silmään tosi söpö. Ja tässä lahjassa parasta on se, että se meni varmasti käyttöön.

Yhdeksänkuinen

Meidän minimies oli 9kk neuvolassa sentin pidempi kuin maaliskuussa 8kk neuvolassa ja ollaan päästy tasan 70senttiin. Painokin on reilut 8kg ja vauhti kasvaa joka päivä.  Paikasta toiseen siirrytään siis pääsääntöisesti tukiapitkin kävellen tai vauhdikkaasti kontaten. Jos kontaten voisi juosta niin se ehkä kuvaa parhaiten liikkumistyyliä ja vauhtia.

Leikkiä voi seisoen ja monesti Jekku konttaakin määränpäänsä luokse ja perillä nuosee samantien seisomaan. Legoja, bObles kilpikonnaa ja kirjoja nostellaan ja vain askeleet puuttuvat, jotta niitä myös kannettaisiin ympäri kotia. Ennen tavarat saattoi nopeasti siirtää ruokapöydän reunalle tai sohvan käsinojalle, mutta se turvapaikka on mennyttä kun pieni taaperon alku yltää seisten jo sinnekin.

Oltiin pääsiäisenä Jyväskylässä mummun ja vaarin luona, ja nyt ollaan motorisessa kehityksessä myös siinä vaiheessa että rappusia pitää alkaa opetella myös laskeutumaan. Nousemisen Jekku oppi parissa päivässä ja viikon kestäneen reissun lopussa hän kapusi itse kokomatkan alhaalta ylös asti. Jalat edellä alaspäin tulemista harjoitellaan rappusten lisäksi myös aina sohvalta ja sängystä poistuesa. Ennen rappusharjotteluja tiskikoneessa kiinnostivat vain astiat, mutta reissusta kotiuduttua Jekku pääsi kerran kiipeämään koneeseen huomaamattani.

Pieni uimari osaa kontata ja seistä altaan rappusilla (lähi hallissa lasten altaassa on ihan oikeat kolme rappusta) ja kaatua siitä sukelluksiin. Nykyään myös suihkutiloissa karkaillaan siskon perään, kun ennen Jekku oli kiltisti oman suihkunsa alla läträämässä. Isosiskon ihailu onkin yksi selvästi uusi juttu ja nämä kaksi ovat löytäneet toisensa yhteisten leikkien merkeissä.

Yhdeksänkuinen Jekku on nyt neljähampainen, viidennen hampaan toinen nurkka on ilmeisesti viimeyönä tullut ikenestä läpi. Kertaalleen ehdin jo luulla että molemma yläetuhampaat puhkesivat yhtäaikaa, mutta kunnon valossa ne vain molemmat pullottivat silloin hurjasti.

Taitava poika osaa juoda aventin nokkamukista, avent natural tuttipullosta, tavallisesta pillistä sekä Beatrix NewYorkin juomatölkistä, joka saatiin Muksutreffien goodiebagistä. Tuttia ollaan yritetty antaa, koska Jekku narskuttaa hampaitaan. Mutta ei hän sitä oikein kelpuuta, kuin leikkiin.

Huonon pituuskasvun ja painonkehityksen takia ollaan nyt panostettu syömiseen enemmän. Silläkin uhalla, että poskien ihottumat "räjähtää". Ollaan annettu sekä puuroa että pastaa, kun aiemmin en uskaltanut viljoja antaa oikein lainkaan. Muuten hedelmäsoseet on tietenkin suurta herkkua ja kaikki, mikä löytyy toisten lautaselta. Jekulta itseltään siis vältellään ainoastaan kananmunaa ja maitoa, mutta olen pari kertaa testannut reigoiko maito edelleen myös äidinmaidon kautta.

Vielä kahdeksankuisena ei lähdetty kävelemään, mutta muutamat askelet kyllä otettiin. Ennätys oli neljä askelta. Heti 9kk täytettyään askelmäärä kasvoi kuuteen ja sitten jo pieniin matkoihin. Maanantaina vaaperomme teki kävely ennätyksen, mistä laitoin videon instaan. Saa nähdä joko vauvakirjaan voi 9,5kk kohdalla kirjoittaa: KÄVELEE. Siihen malliin näyttäisi ainakin kävelymäärä päivääkohden kasvavan.

Jekku on edelleen hyvä nukkumaan päiväunia. Jos ollaan kotona laitan hänet vaunuihin nukkumaan klo 12-13 ja hän nukkuu parhaillaan liki neljä tuntia. Sisällä hän nukkuu maksimissaan puolituntia, joten sitä on ihan turha edes harrastaa. Jos ollaan herätty oikein aikaisian, eli ennen aamu kahdeksaa, annan Jekun nukkua nuo puolen tunnin unet yleensä jo 9-10 aikaan. Eikä se vaikuta vaunupäikkäreiden pituuteen. Illalla hän saattaa nukkua myös pienet päikkärit, varsinkin jos ollaan autolla liikenteessä seitsemän aikoihin. Yöunille meillä käydään aika tarkalleen ilta kymmeneltä.

Puoliskoni vähän ihmetteli tätä kuvaa, koska pää puuttuu, mun mielestä tässä taas on jotian hauskaa, vaikka se pää puuttuu :D

Öisin nyt sitten nukutaan miten nukutaan, koska hampaat. Perhepedissä jopa syömättä ja parilla korjaamisella huonosta asennosta takaisin oman korotetun tyynyn päälle, koska nenä on ollut tukossa. Omassa sängyssä taas tuntuu että herätään koko ajan, joten siellä on nukuttu ainoastaan sen aikaa kun kukaan muu ei nuku isossa sängyssä.

Mutta kaikkein parasta tässä pienessä yhdeksänkuisessa pojan alussa on se, että hän osaa nykyään ilmaista läheisyyden kaipuunsa tulemalla syliin. Enää hän ei itkeä tihrusta ja odota, vaan hän konttaa luokse, nostaa kädet ylös ja parhaassa tapauksessa vähän taputtaa jalkoja joihin nojaa ja nauraa, halutessaan syliin.

Tänään poika on muuten tasan 40+0 viikon ikäinen, eli 12 päivän päästä hän on ollut kanssamme yhtä kauan, kuin hän oli mukana masussa :D