Sitä ja muuta politikointia seuranneena on oikeasti välillä jopa hieman pelottavaa että mihin tämä maailma on menossa. Ja mihin hyvinvointivaltio Suomi on menossa?
Joskus ajattelin, että jos olisin tosi viisas etsisin käsiini kaikki Suomen valtion tulot ja menot ja rustaisin koko järjestelmän uuteen uskoon. Sellaiseen, jossa koulutus ja terveydenhuolto priorisoidaaan ykköseksi. Olin silloin yläasteella. Siitä on aika kauan aikaa. Eikä minusta ole tullut poliittisesti tai matemaattisesti yhtään sen viisaampaa, joten olen pysytellyt poliitikan satunnaisena seuraajana.
Käytännössä se tarkoittaa vaalikoneiden aktiivista käyttöä kaksi viikkoa ennen kulloisiakin vaaleja. Kerran olen jättänyt äänestämättä. Presidentin vaalit, en edes vuotta muista. Ehdolla oli Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. En päässyt äänestypaikalle, mutta en välittänyt, koska en olisi halunnut äänestää kumpaakaan. Kun Niinistö oli ehdolla toista kertaa äänestin tottakai häntä. Ja äänestäisin taas, jos kolmas kausi olisi mahdollinen. Vaikka Niinistö ei olekaan enää vaihtoehto, tiedän tällä kertaa jo nyt ketä äänestän.
Mutta presindentin vaaleja lukuunottamatta kaikki muu tämänpäivän politikointi tuntuu ihan ihmeelliseltä. Mulla oli tässä typo "polikointi" ja melkoista pulikointia tuo politikointi tuntuu olevan. Perhepolitiikka työpolitiikka, terveydenhuolto, koulutus, sähkö.
Meillä on onneksi vielä 8snt kiinteä sähkösoppari, mutta sähkökeskustelu on aika kaameaa. Raha stressaa välillä, kun tilin saldo ja laskujen loppusumma ei kohtaa, mutta kaikki laskut on saatu aina maksettua kuitenkin. Oma säästötili pitäisi vielä käydä tässä pankinvaihto operaatiossa avaamassa, mutta lapsille alkaa hiljalleen kertynyt pienesti säästöjä.
Ruoka on kallista, bensa on kallista, kaikki on kallista. Vaatteetkin varsinki ulkovaatteet ja kengät on kalliita ja sitten pitäisi tehdä kuitenkin vastuullisia ja eettisiä ostoksia. Tavallaan joskus haluaisin kirjoittaa näistäkin aiheista, vaikka se olisikin ihan puhdasta mutuilua ja täysin omia mielipiteitä. Mulla ei riitä kiinnostusta selvittää asioita. Ei ole ikinä riittänyt. Kuuntelen mielelläni keskusteluja ja saatan sitten lukea jonkin mieleen jääneestä asiasta. Mutta että lukisin ja tutkisin ja sitten vasta kirjoittaisin faktoihin pohjautuvan tekstin, ei nappaa.
Opinnenäytetyö oli hyvä esimerkki siitä. Tosin jos nyt opiskelisin Varalassa ja tekisin uudestaan opparia olisi mun aihe tietenkin jotain äitiysliikuntaan ja vauvahierontaan liittyvää. Reilu kymmenen vuotta sitten en keksinyt mitään järkevää joten tein pienen oppaan: Pysy pystyssä, terveet jalat.
Sen takia tänne blogiin on tämän liki kymmenen vuoden aikana ilmestynyt vain yksi mielipide postaus. Ja se on täysin puhdas mielipide ilman minkään näköistä faktojen tarkistelua. Sekin liittyi synnytyssairaaloihin. Jotenkin oletan, että kaikki tietävät kaiken kaikista synnytyksistäni, tai siis ainakin kaiken sen mitä olen kirjoittanut tänne blogiin. Mutta voihan se olla, ettei sittenkään tiedä.
Synnytyssairaala keskusteluun osallistuminen tuntuu velvollisuudelta, vaikka toisaalta taas en osaa sanoa asiasta yhtään mitään. Vaikka ensimmäinen lapsemme syntyikin maantien penkalle, en koe voivani syyllistää systeemiä tai valittaa kamalaa kokemusta. Oikeastaan auringon nousussa synnyttäminen oli loppupeleissä aika kaunis kokemus. Ehkä jos olisimme joutuneet hengenvaaraan tai synnytyskertomuksesta olisi tullut kuolinilmoitus olisin enemmän aktivistiainesta.
Joskus politiikka kiehtoo ja olisi kiva olla vaikuttamassa, mutta toisaalta taas, kaihdan kaikenlaista riitelyä niin paljon, ettei tuo eduskunta ainakaan vaikuta kovin terveelliseltä työympäristöltä. Sen mitä sitä olen tämän hallituksen aikana seurannut....
Mitä sie mietit? :)
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !