Aikavarkaissa

Kello on taas jo ihan liikaa, tarkalleen se on 01.43. Niin siis yöllä. Huomenna on tiedossa ainoastaan pyykkipäivä, joten uskallan varastaa aikaa, silläkin uhalla, että tänään siivottu koti räjähtää huomenna minun nukkuessa taaperon kanssa päiväunia. Olettaen että taapero siis nukkuu. Tänään mokasin aikataulun, eikä taapero nukkunut vaunuissa kuin ehkä puolituntia ja vain jos tökin vaunuja. 

Minun ihana suunnitelma kevyestä arjesta koki kolauksen, kun yrittjäkoulutus on joka arkipäivä klo 16-18. Siis aivan täydelliseen aikaan näin lapsiperheen kannalta. Meillähän ei ole tuossa välissä mitään muuta kuin ruoka ja kaikki lasten harrastukset. Miten se sattuikin niin.

Ymmärrän kyllä, että jos tämä kurssi on työkkärin edellytys starttirahaan ja siellä on mukana töissäkäyviä yrittäjäksi ryhtyjiä, niin tottakai se on iltapäivällä eikä aamupäivällä. Mutta jostain syystä itse oletin sen olevan aamupäivällä, kuten kurssi jonka kävin tammi-helmikuussa 2021.

Hahmottelin torstaina puolivahingossa liikeideaani ajatuskartaksi vihkoon, mutta kaikki tehtävät palautetaan nettialustan kautta, joten latasin puhelimeeni mindmap sovelluksen. Myönnetään, se lähti heti lapasesta, mutta ainakin liikeideani on hyvin jäsennelty! Sen lisäksi että yritysidea on harvinaisen selkeä itselleni, olen nyt maksanut koulutuksen varausmaksun - askel lähempänä unelmaa.

Miksi sitten varastan aikaa blogille keskellä yötä? Koska mulla on ikävä kirjoittamista. Ikävä sitä, että ajatus virtaa muodostuu kirjaimina näytölle ilman suunnitelmaa. Kesäkuun kuvien jälkeen tuntui, että mulla on takki aivan tyhjä. Huh, sain rykäistyä ne kuvat ja se siitä. Nyt odottaa samanlainen rupeama heinäkuun kuvia.

Kuvia olenkin karsinut samalla kun olen kuunnellut opettajaa. Ja kun päiväsaikaan en ole päässyt blogin kimppuun, olen ottanut läppärin mukaan Nupun yleisurheilutreeneihin ja toivonut, että takapenkki nukkuu. Noh välillä on nukkunut ja välillä ei. Treenit ovat jäähallissa ja siinä vieressä on useampikin puisto, joten pienten kanssa on ihana ulkoilla myös treenien ajan.

Syksyn tullessa myös tukkoinen nenä on saapunut viihdyttämään elämääni. Tukkoinen kuulostaa liian miedolta ilmaisulta. Ei auta eteeriset öljyt diffuuserissa, kun tästä nenästä ei mene mikään läpi. En tiedä onko se tämä mun nenä vai tämä syksy, mikä on tuonut myös väsymyksen tullessaan. Blogin kirjoittamista haittaa myös viikattavien pyykkien vuori, jota en millään jaksaisi viikata. On vaikea keskittyä siihen mitä haluaisi tehdä kun on koko ajan olo, että pitäisi tehdä jotakin muuta. Onneksi ystävä auttoi sen kanssa.

Tuntuu että heinäkuun Pölläreissun pyykkejä on edelleen odottamassa viikkaamista. Kirpun vaatekaapin siivosin samalla kun viikkasin eräs yö. Musta tuntuu, että olen kirjoittanut jo siitä yöstä jonnekin. Ainakin luetellut mitä silloin katsoin. Ehkä se oli vain vastaus kommenttiin, johonkin aikasempaan postaukseen. 

Tämäkin yö meni muuten myös pyykkien kanssa. Yksi syy siihen miksi valvoin näin myöhään oli odottaa meidän sängyn lakana kuivausrummusta. Ja nyt saan nauttia ihan yksin rauhasta omassa sängyssä puhtaista vasta vaihdetuista lakanoista. Viikonloppu, joten puoliskoni on tietenkin yön töissä. Koululaiset nukkuvat sohvalla ja Kirpun ujutin Ässän kainaloon patjalle, jonka siirsin elokuvailtaan sohvan eteen.

Olen kuunnellut Behmin uudet biisit ja laittanut meidän sänkyyn puhtaat lakanat. Siirsin kylläkin vielä muutamat viikkaamattomat vaatteet olohuoneen pöydälle, mutta päätin että huomenna mulla on pyykkipäivä ja aion olla ahkera. 

Tämän päivän kanaa ja spagettia jäi sen verran, että huomenna niistä voi askarrella salaatin. En tiedä miksi ruoan laittaminen on mun mielestä kamalan rasittavaa. Jääkaappi voi olla täynnä tarvikkeita, mutta saatan edelleen olla sitä mieltä ettei siellä ole mitään syötävää. Tunnistan tämän saman ilmiön omasta lapsuudesta ja nythän meidänkin lapset alkavat olla siinä iässä, että jääkaapilla käydään kurkkimassa ja todetaan ettei ole mitään syötävää. Vaikka olisi rahkaa ja jogurttia ja leipää tai eilisen päivän ruoan jämät sen kun vaan lämmittää.

Aion aloittaa aamuni kylpyhuoneessa olevien pyykkien lajittelulla, kone käyntiin. Sen jälkeen siirrytään olohuoneeseen katsomaan mitä pöydällä on. Oletan että meidän huoneesta kerätyissä vaatteissa on mennyt nyt sekä puolipitoisia että puhtaita sekaisin sängyltä. Kunhan niistä on selvitty, viikataan perjantain pestyt pyykit. Ja toki jossain vaiheessa täytyy syödä ja syöttää lapset ja lounaan jälkeen voi sitten hyvillä mielin nukkua taaperon kanssa.

En edes muista koska ollaan viimeksi suljettu portti portaiden edestä, mutta jos haluan saada lastenvaatteet vaatehuoneessa järjestykseen, mun täytynee lukittautua yläkertaan yksin. Taaperot on kivoja kavereita kun he auttavat kaikessa. Tiskirätitkin viedään käsistä. Mutta jostain syystä taaperon mielestä hyllyn tyhjentäminen on sama asia kuin sen täyttäminen, joten ei kiitos apua vaatehuoneeseen.

Ihanaa huomata, että alkaa väsyttää. Kello on nyt 02.37. ja spotify soittaa mulle Antti Tuiskun version Joku raja kappaleesta. Patjaltakin kuuluu ääniä, joten vielä pikaisesti vessaan ennen kuin taapero tahtoo vaihtaa mun kainaloon. 

En tiedä oliko tässä aikavarkaudessa mitään järkeä, päätä tai häntää. Mutta olipa rentouttava puolituntinen. 

Iloista viikonloppua sinne ruutujen toiselle puolelle :)