Vauva-arki on alkanut!

Me ollaan vauvan kanssa kotona ja vauva-arki on saanut alkaa! Pojat pitivät päiväkodista vapaata maanantaina ja Nuppukin pääsi uintiviikon takia jo kahdeltatoista koulusta, joten koko jengi oli hakemassa meitä ja kotimatka alkoi n. klo 14. Vauvan ensimmäinen automatka oli nyt koko perheen yhteinen ensimmäinen. 

Ensimmäinen ilta menikin vauvaa ihmetellessä ja samalla ihan tavallisen arkisesti, kuin aikaan ennen vauvaa. Tuttiakin kokeiltiin ja vauva löysi siihenkin imun heti. Iltatoimet meni ihmeellisen jouhevasti ja huomasin laittaneeni Jekun nukkumaan jo 2030. Nuppu tuli vielä tekemään läksyt meidän sänkyyn ja Ässä katsoi hetken lasten areenaa omassa sängyssään.

Väsyn hiipiessä taaperolle iski myös ikävä ja hän tulikin nukkumaan minun kainaloon vauvan kanssa. Täytyy todeta, että nukuttiin ensimmäinen yö kotona tosi hyvin! Vaikka meitä olikin sängyssä vauva sekä taapero. 

Tiistaina pojat menivät päiväkotiin ja minä pumppasin ensimmäiset maidot. Perinteisesti kolmas vuorokausi on ollut minulla se jona maito tosiaan nousee ja pumpulla sain lievennettyä painetta. Nuppu halusi syöttää vauvaa koulun jälkeen ja täytyy todeta, että ainakin Avent Naturally tuttipullo näytti kelpaavan vauvalle hienosti! 

Toisaalta syötyään 80ml pullosta kahdessa erässä imetysvälistä tuli turhan pitkä ja uudelleen pumpatessani huomasin pumppaavani verta. Mietinkin että imetys tekee nyt kipeää, vauvalla oli kyllä hyvä imu. Pyysin Nupun kiireesti auttamaan vauvan kanssa suihkuun, koska kuuma suihku on ennenkin pelastanut minut rintatulehdukselta ja sitähän minä ensimmäisenä pelkäsin, kun rinnanpää oli aivan rikki etten pystynyt syöttämään enkä pumppaamaan veren takia. 

Tuli epätoivoinen olo, kun meillä ei tullutkaan kuumaa vettä, nippa nappa haalean lämmintä. Vauva parka pääsi ensimmäisenä pyyhkeeseen ja lämmittelemään isin kainaloon. 

Onneksi pumppu tuli perjantaina - ennen vauvaa - ja oli heti valmiina, kun sitä tarvittiin. Ja onneksi meillä on tuollainen lasten pipikauratyyny, yleensä sitä säilytetään pakastimessa, mutta nyt se pääsi lämpökäyttöön. Ja onneksi säästin yhden rintakumin Ässän ajoilta. Kauratyyny, pumppu, mehiläisvahavoide, rintakumi ja kylpytakki olivatkin seuraavan yön parhaita ystäviäni.

Ässä nukahti taas minun ja vauvan viereen, mutta pyysin puoliskoani nostamaan hänet omaan sänkyynsä loppu yöksi. Ja sielläpä nukkuikin tyytyväisesti. Taaperon nukkumisesta ja perhepedistä on muuten myös ollut takoitus kirjoittaa! Kun tarkoitus oli kyllä saada taapero omaan sänkyyn ja poikien huoneeseen ennen vauvan syntymää....

Toisen kokonaisen päivän kotona asuin kylpytakissani vauvan kanssa. Lasten iltapalan jälkeen  päästiin kunnolla suihkuun vauvan kanssa, kun nyt sitten tuli kuumaa vettä. Keskiviikkona puoliskoni haki pojat päiväkodista ja kuten arvelinkin, jos en kulje päiväkotimatkoja, niin enpä muuten ulkoillut sitten ollenkaan. Napatyngän irrottua suihkun jälkeen, Jekkukin innostui vauvan hoitamisesta.

Tiistaina ja keskiviikkona minulla oli riesana  vielä jälkisupistukset ja siihen päälle päänsärky. Varmaan unohdin juoda tarpeeksi vettä ja siihen tuo maidon ryöpsähtäminen kipuineen päälle aiheuttivat säryn. Ei sitten iltaisinkaan tehnyt mieli enää tuijottaa puhelinta saatikka että läppäri olisi eksynyt sängyn alta syliin.

Puoliskoni vei pojat päiväkotiin tiistaina ja keskiviikkona, mutta torstaina kysyin haluaako hän nukkua vauvan kanssa vai viedä pojat. Olisin itsekin valinnut nukkumisen hänen sijassaan. Vielä mentiin autolla, mutta ehkä jo ensiviikolla aletaan taas kävellä aamuisin päiväkotiin! Vauvan nukkuessa siivoiltiin hiukkasen ja torstaina oli muutenkin kiireinen päivä. 

Neuvolasta tultiin kotikäynnille, kävin palauttamassa kirjaston kirjat poikia hakiessa ja tehtiin myös ensimmäinen lähtö vauvan kanssa Nupun balettikouluun! 

Terveydenhoitaja kyseli synnytyksestä, katsoi vauvan painon, päänympäryksen, heijasteet ja ihon ja kysyi mikä on vauvan maitona. Saatiin myös pieni vauvapaketti, jossa oli 2x 1, 2 ja 3 koon muumivaippoja, liberon 5+9 1&2 kokojen vaippanäyte, eli se sama joka oli sekä liberolaukusss että babyboxissa ja pampersin 1 koon vaippapaketti. Aivan ihana lisäyllätys oli myös paikallisen MLL:n lahjoittama kuviollinen jätti harso. 

Balettikouluun lähtö ei mennyt ihan putkeen. Nuppu sai itsensä valmiiksi, minä sain itseni ja vauvan valmiiksi, mutta mukaan haluavan Ässän kannoin ilman kenkiä autoon. Ei kuitenkaan myöhästytty kovin pahasti. Ja Nuppu oli innoissaan, kun sai esitellä vauvan balettiopettajalle tunnin jälkeen. Minä ajattelin, että saan syötettyä vauvan balettitunnin aikana, mutta hänpä nukkui koko ajan ja kotona pyysin sitten Nuppua herättämään vauvaa syömään. 

Ensimmäisen viikon aikana olen saanut kerättyä pakastimeen maitoa useamman desin ja 2rkl pistin omaan pussiin "Ämkoru! Älä syötä!" tekstillä. Jospa nyt saisin vihdoin tilattua sen äidinmaitokorun, mitä suunnittelin jo Jekun vauvavuonna. Ja kun vauva kerta osaa syödä pullosta niin pumppausmotivaatiokin on vähän eri. Toki Ässän vauvavuoteen verrattuna, kun meillä ei ollut pakastinta ollenkaan, niin eipä silloin oikein voinutkaan pumpata muuten kuin tarvittaessa esimerkiksi pitkälle automatkalle. Mutta nyt voin pumpata varastoon varmuuden vuoksikin. 

Vauva-arki on nyt alkanut hyvin rauhallisesti. Poikien ollessa päiväkodissa ollaan nukuttu vauvan kanssa, pikkuisen myös pyykätty ja siivottu. Aamupäivisin olen valinnut syliini vauvan läppärin ja blogin sijaan ja iltapäivät ollaan lähinnä hengailtu perheen kesken, torstaita lukuunottamatta. Perjantai oli kotipäivä ja taisi olla myös tiheänimun päivä. Jostain keskustelusta luin, että tiheänimun kaudet olisivat 3, 6 ja 9 päivää, viikkoa ja kuukautta. 

Tänään viikon ikäinen vauvamme on oikeastaan vaan nukkunut koko päivän välillä nälkää äänellen ja jatkanut unia jo syödessään. Ja minä tein jotain historiallista, olin nimittäin 4tuntia yksin liikeenteessä! En ole ikinä ennen raaskinut olla hetkeäkään erossa vauvasta, siis kenenkään kolmen isomman kohdallakaan.

Mie jään nyt tänne ihanaan vauvakuplaani kirjoittelemaan synnytyskertomusta, pikakelauksen koko raskaudesta ja vertailun kaikista neljästä raskaudestani, vielä kun ne on tuoreessa muistissa. Vaikka synnytyksestä on vain viikko tuntuu raskaudesta kuitenkin olevan jo pieni ikuisuus! Ihan kuin vauva olisi aina ollut täällä 💖

Äitiysloman todellisuus (ennen vauvaa)

Kuvat: Eeva Tammikivi

Niinpä, sitä kun kuvittelin, että heti äitiysloman alkaessa, minä sitten kävelen Nuppua vastaan koululle, että saadaan varmasti läksyt tehtyä heti koulun jälkeen. Ja kuvittelin meidän kävelevän taas päiväkotiin poikien kanssa ja muutenkin palaavan siihen aivan samaan kotiäitiarkeen, mitä elin vielä elokuun alussa ennen töihin menoa. 

Noh, ei se nyt ihan niin energisesti alkanutkaan tämä äitiysloma. Tosiaan vihlovien supistelujen ja liitoskipujen saattelemana jäin sairaslomalle kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua. En voi väittää, sen olleen huono asia. En nimittäin ole ollut lainkaan niin ahkera mitä ajattelin olevani! 

Ensimmäiset kaksi viikkoa nukuin paljon. TOSI PALJON! Nyt tässä oli jo ennen hiihtolomaa pätkä kun en nukkunutkaan ihan joka päivä päiväunia, mutta edelleen nukun paljon. Tänään taas olenkin sitten nukkunut ja pötkötellyt enemmän ja vähemmän koko päivän, ehkä uskallan toivoa ihan vähän, että syynä olisi jo ihan vaan edes ajatuksena lähestyvä synnytys, eikä huonosti nukutut yöt.

Eikä puhettakaan, että olisin uskaltanut lähteä kävelemään poikien kanssa päiväkodille saakka. Hyvä että selviän meidän rappusista ja sitten ovelta autolle. Meidän parkkipaikka on mäessä ja se on haastava sekä ylös että alaspäin. Jyrkkä ja liukas näin kevättalvella. No nyt meillä on ollut kaksi viikkoa tuo uusi auto, joka on ollut ihan kelpopeli ja sen voi parkkeerata "ala-parkkiin", mutta vanhaa autoamme pidettiin käynnistymisen varmistamiseksi tolpan päässä parkkipaikalla, jos mentiin yhtään pakkasen puolelle.

Kertaalleen uskaltauduin lyllerrykselle ystävän ja koiran kanssa ja niin hyvää kuin se mielelle tekikin niin sen kyllä tunsi sitten seuraavana päivänä kropassa. Samaten, kertaalleen uskaltauduin poikien kanssa kävellen kavereille, joilla navigaattori näyttää minuutin matkaa autolla, ja seuraavan kerran taitettiinkin tuo samainen matka sittenkin autolla. Vaikka kävellen olisi ollut lyhyempi reitti ja lähtökohtaisesti mitään minuutin automatkoja ei mielestäni tarttisi tehdä lainkaan.

Tammikuun vaihtuessa helmikuuksi sain toisella tai kolmannella sairaslomaviikolla sain vihdoin laitettua puhelimeeni arkirytmin herätyskellot. Oma herätys, poikien herätys, oma aamupala, aamujumppa ja töihin! Esittelen ne teille ihan kunnolla kyllä. Kuitenkin siinä kohtaa, aamujumppa kello on ohitettu  ja Nuppu on lähtenyt kouluun, minä olen kömpinyt hetkeksi päiväunille.

Aivan niin ahkera en sitten tosiaan ollutkaan kuin luulin olevani. Mutta jos nyt jotain olen saanut aikaiseksi tässä vauvan syntymää odotellessani, niin väitän että olen saanut herätettyä blogin henkiin! Ja vaikka en olekaan jaksanut siivota niin paljon kuin olisi tarvinnut, enkä aina kyllä edes viitsinytkään, niin pyykkiä on kuulkaas tullut pyöritettyä! 

Eli blogin herättämisen lisäksi olen saanut meidän pyykkikopat kiinni! Tottakai siellä on välillä täysiäkin koppia, mutta pyykkirumba pyörii nyt aika kivasti joten sen osalta rutiinit on saatu kuntoon! Nyt sitten rauhallisesti, fyysisesti jopa hitaasti, mutta päättäväisesti kohti seuraavaa uutta rutiinia! Ja koska tosiaan olotila on tällä hetkellä selälleen pyörähtäneen kilpikonnan kaltainen, niin se ei ole se aamujumppa. Mutta edes omanpuolen petaaminen aamulla voisi olla aika hyvä.

Tai jos sittenkin vauva haluaisi syntyä seuraavaksi. :D

Odotan äitiyslomalta eniten...

KUVAT: Eeva Tammikivi

Nyt, kun saatiin maistiainen siitä mitä on, kun yksi on koulussa, kaksi päiväkodissa, äiti päivätöissä ja isi vuorotöissä, olen saanut hiljalleen muistutuksia kotona olon ihanuudesta. Varsinkin marraskuussa sairastellessa, kyllä vaan oli tylsää soitella esimiehelle, etten pääsekään töihin! Joten minulla oli tottakai jo suuria unelmia siitä miten tämän äitiysloman vietän ja miten minun kotonaolo muuttaa meidän arkea.

Hahha, tiedostan kyllä, että jos vauvalla on mahavaivoja tai allergiaa tai muuta mukavaa tai itse nukun jatkuvasti huonosti, niin kaikki suunnitelmat saa heittää romukoppaan. Mutta ei manata niitä vielä, haaveilu on ihanaa. Sitäpaitsi, kun tietää mitä tavoittelee, niin ehkä niitä täydellisiä päiviä mahtuu edes kerran viikkoon tai ainakin kerran kuukauteen.

Täydellistä äitiyslomaani rytmittää puoliskoni vuorotyö, (tämäkin tuntui muuten ihan arpapeliltä vielä tammikuussa, koska puoliskoni lomautettiin samaan aikaan, kun itse jouduin hakemaan neuvolasta sairaslomaa, toki ravintolarajoitukset ehdittiin nyt maaliskuun alussa purkaa.) - Nupun koulupäivät, läksyt ja balettikoulu kerran viikossa, poikien päiväkotipäivät ja Jekun jumppa kerran viikossa.

Vielä jää nähtäväksi miten pystyn jatkamaan omaa kehonhuoltotunnin ohjaamista sitten vauvan synnyttyä. Alustavasti oli tarkoitus ohjata kolme kertaa tammikuussa, Korona perui ne kaikki, toki en olisi pystynytkään nyt niitä ohjaamaan. Mahdollisesti jatkan jumppaa jo huhtikuussa. Oma toiveeni olisi lisätä seuran ohjelmaan kenties äiti-vauvajumppaa, vaikka ei minulla ole sellaisesta mitään ohjaus- tai edes osallistumiskokemusta.

Ja sitten Mary Kay- ja blogiaikaa sattuu sinne niihin aikoihin, kun isot lapset eivät ole kotona. Ja Mary Kay asiakkaita voin ottaa niille aamupäiville, kun puoliskoni on vapaalla tai iltavuorossa ja niille illoille, kun kukaan ei harrasta mitään ja puoliskollani on aamuovuoro tai vapaa. Eniten puoliskoni työvuorot vaikuttavat siis siihen kenellä on auto käytössä ja mihin aikaan - toisin sanoen, voinko käydä asiakkaan luona vai kutsunko asiakkaita meille.

Olemme myös sopineet, että puoliskoni jatkaa kerran viikossa poikien päiväkotiin viemistä. Jo ajatus siitä, että käytännössä edes kerran viikossa minun ei tarvitse olla vastuussa aamuista helpottaa. Sellaisia aamuja saattaa vauva-arjessa kaivata. Ja sanotaanko näin, että välillä on ollut todella rankkaa kuvitella, että kaikki kaatuu, jos minä en hoida. Ei kaadu, puoliskoni on hoitanut päiväkoti aamut ja monta muutakin asiaa paljon paremmin kuin minä. :D 

Mutta mitä odotan ja mitä ehkä jopa opin arvostamaan enemmän työssäolon aikana:

Aion pestä joka päivä yhden koneellisen pyykkiä niin, että ehdin pestä, kuivata ja viikata sen ennen kello 10 illalla. Tämä onnistuu hyvin, kun pyykkikoneen ja kuivausrummun pyöritykset kestävät yhteensä 3,5 tuntia. Kaikkein paras olisi vielä se, jos lasten iltapesun aikana saisi ladattua pyykkikoneen valmiiksi ajastukselle niin, että pesu on päällä heti aamusta.

Tämän rutiinin haluan osaksi arkipäiviäni ihan vaan siksi, että arvostan puhtaita vaatteita ja tyhjiä pyykkikoreja, ja tilaa kuivaushuoneessani. Ja pyykkääminen pienissä erissä pyykkikorista suoraan kaappiin asti on kivempaa. Vauva ei ainakaan vähennä pyykkiä, joten kun perus pyykkiralli rullaisi näin hyvin, ehtii ne puklupyykit hyvin mukaan pyykkirallia suuremmin kuormittamatta. 

Odotan myös Nupun kanssa läksyjen tekemistä heti koulun jälkeen välipalalla. Neitokainen on tullut äitiinsä ja tykkäisi koulun jälkeen olla kavereiden kanssa. Ja mikäs siinä, mieluummin kavereiden kanssa kuin yksin kotona. Mutta ne läksyt vaan tuppaa sitten unohtumaan. Ollaan sovittu, että koulusta tullaan ensimmäisenä kotiin, mutta sen valvominen oli vaikeaa, kun kotona ei ollut ketään odottamassa, kun molemmat vanhemmat olivat töissä.

Joten vauvan kanssa voidaan käydä vaikka pienellä päiväkävelyllä koululle ja takaisin, eikä minua haittaa vaikka kaveritkin tulisivat meille tekemään läksyt, kunhan ne tehdään päivällä eikä iltapalan jälkeen. Mullahan on nyt työkokemusta myös läksykerhosta, joten ekaluokkalaiset tervetuloa meille. :D Toki huomatkaa tässäkin... voidaan käydä pienellä kävelyllä sitten vauvan kanssa.. Nyt mahani kanssa tuo ihan peräti 550m matka tuonne koululle tuntui aivan liian pitkältä!

Juteltiin myös poikien päiväkodista hausta, jos puoliskoni voisi ottaa siitäkin koppia aina kerran viikossa. Päädyin kuitenkin puhumaan itseni ulos tästä ideasta ainoana poikkeuksena balettikoulupäivät. Tämäkin nyt vähän riippuu siitä, muutetaanko päiväkotipäivien pituutta. Jos haluan aikaistaa poikien hakua, puoliskoni ei edes ehtisi töiden jälkeen ikinä heitä hakemaan. Mutta balettikoulupäivä olisi siinä mielessä hyvä, että ehdittäisiin Nupun kanssa kunnolla syödä ja katsoa balettikamat valmiiksi.

Haluan kuitenkin pitää suurimman osan päiväkotiaamuista ja päiväkotihaut itselläni, etten vahingossakaan pääse höperöitymään vauvan kanssa kotiin. Se nähtiin jo ensimmäisenä koronakeväänä. Jos minulta jää päiväkotireissut tekemättä, en välttämättä poistu kotoa lainkaan. Uskon myös, että isompien lasten selkeä rytmi auttaa vauvaakin löytämään selkeän rytmin johon vain sujahtaa mukaan.

Mulla oli myös periaate, että en siivoa lasten ollessa päiväkodissa, koska se on minun työaikaani. Noh arvostan kuitenkin siistiä kotia. Ja sotku häiritsee keskittymistä sen verran paljon, että jotain ylläpitosiivousta pitää sisällyttää aamupäiviin. Toisaalta taas haluan myös iltapäivällä tehdä lasten kanssa jotain kivaa, käydä metsässä kävelyllä tai pyöräilemässä, mennä pitkästä aikaa uimahalliin..... Sen sijaan että vain siivotaan.

Tämä lyhyt työjakso teki tehtävänsä siinä mielessä, että nyt odotan ja osaan arvostaa enemmän sitä, että kotona ollessa saan ihan todella luvan kanssa olla kotona. Tuskin minusta vieläkään mitään pullantuoksuista kotiäitiä kuoriutuu, mutta saan suunnitella ajankäyttöni kokonaan itse. Jos siltä tuntuu, saan käyttää siivoamiseen vaikka koko päivän ja ottaa siinä välissä tarvittaessa päiväunet. Odotan sitä, että ehdin ulos! Ja että päiväkotimatkoilla ei ole kiire syömään, koska äidillä on kauhea nälkä ja pahaolo hiipii, vaan ehditään ihmetellä lätäköitä ja vaikka pysähtyä puistoon. 

Tavallaan en odota mitään uutta, ehkäpä meidän arki vaan sittenkin oli aika ihanaa. Minusta oli ihanaa olla koulussa töissä. Tunsin tekeväni työtä, jossa olen hyvä, josta olla innoissaa ja jolla on tarkoitus. Mutta "ruuhkavuodet" on syystä nimetty ruuhkavuosiksi, enkä pidä ruuhkavuosiarjesta.

Siksi odotan taas kotiäitirutiinejani. Tosin huomaan kaikkien näiden odotuksieni pätevän vasta siihen aikaan, kun vauva on jo täällä, vaikka kotona olenkin saanut olla jo yli kaksi kuukautta. Edelleen odotan sitä vauva-arjen alkua - ihan kuin äitiysloma sitten kuitenkin alkaisi vasta siitä. Nyt siis jännitetään milloin vauva syntyy ja odotetaan, että päästään autoilun sijasta kävellen päiväkotiin! 

Kuukauden Top 3 - 2/2022

Apua! Helmikuu meni ohi, että heilahti vaan!

Helmikuun potentiaalinen Top 3 piti olla 

1. Tupperware kutsut 
2. niiden yhteydessä pienimuotoiset itselleni järjestämäni babyshowerit tai äitiysloman aloitusjuhlat: äiti, ehkä pikkusisko ja kaveri yökylään ja spahemmottelua yhdessä saunoen. 
• No tupperit siirrettiin sairastumisten takia - babyshower suunnitelma tyssäsi seinään. 
3. Toisen Mary Kay vuosineljänneksen päätteeksi Pikkuseminaari
• Ja mie unohdin sen ihan totaalisesti! Vetelin onnellisesti ostohousuja jalkaan ja vasta illalla tajusin, että se oli tosiaan jo. Onneksi se oli etänä ja sain sen katsottua myöhemmin.

Noh mikään näistä ei  nyt sitten nouse ihan Top 3:n, huonoa tuuria ehkäpä. Kuukauden floppi on se, ettei kamerassa ole arkikuvia! Harmittaa ettei päästy kunnolla ulkoilemaan lasten kanssa. Joten kuukauden parhaat näyttävätkin nyt sitten tältä:

Espoonreissu! 

Äiti ei olisi päässyt tupperkutsuille, mutta siitä jo viikon päästä onneksi nähtiin ja samalla reissulla äiti toi meille Chipolinon vaunut ja turvakaukalon. Chipolinot tulevat näillänäkymin parvekevaunuiksi, mutta odottavat vielä alakerrassa, että joku jaksaa kantaa ne tänne ylös. Vaunujen ja turvakaukalon tuominen olivat kuitenkin vain sivuseikka ja reissun tarkoitus oli lähteä perjantaina Espooseen.

Reissu olikin oikein onnistunut, yövyttiin Temppelin asuntolassa, melkein kuin hotellissa. Meidän lapset ei olekaan koskaan yöpyneet hotellissa ja oli tämä ensimmäinen kerta temppelilläkin. ja lapset saivat viettää aikaa vaarin kanssa ja tutkia vaarin uutta pakettiautoa. Temppelipäivän päätteeksi käytiin tietenkin syömässä Sellon Mandarin Palacessa ja nähtiin siellä tuttuja. Melkein näytti siltä että oltaisiin ehditty kotiin juuri saunavuoron alkuun, vaan ei sitten kuitenkaan ehditty, toisaalta en olisi kyllä ehkä jaksanutkaan.

Ajattelin että tämä on viimeinen reissu jonka uskallan tehdä ennen kuin vauva syntyy! Ja kyllä myönnän vähän jännittäneeni, mahtaisiko maaliskuisesta tulla sittenkin helmikuinen. Ässän piti olla toukokuinen, tulikin huhtikuinen, eikä silloin ollut mitään tällaisia ennakoivia supistuksia ja muita, mitä nyt on ollut jo joulusta saakka.  

Siivous ja Mummin & Papsun dinneri!

Meillä on kirkossa jokaisella oma palvelusisar, joka vähän niinkuin isosiskona tai varamummona huolehtii, että onhan kaikki hyvin ja jos ei ole, niin tiedetään mistä apua saa. Meidän tapauksessa meillä on varamummo, joka aina välillä tulee mulle kaveriksi viikkaamaan ylisuurta pyykkivuorta.

Nyt kerroin hänelle aikeistani pyytää mummia tekemään meillä suursiivouksen sillä aikaa, kun minä olisin vauvan kanssa sairaalassa. Muistan ikuisesti sen, kun tultiin Nupun kanssa kotiin ja mummi ja papsu olivat hoitaneet meidän aivan kaamean muuttokaaoksen matkalaukkujen purkua ja likapyykkiä myöten, meidän ollessa sairaalassa. Ei vain siistiin vaan puhtaaseen kotiin vauvan kanssa kotiutuminen olisi aivan ihanaa!

Sovittiin päivä ja meille saapui neljä ihanaa sisarta ja nyt meillä on puhtaat ikkunatkin! Ja sillä aikaa kun kotonamme hurrasi ikkunanpesukone ja moppikone, me haettiin pojat päiväkodista vähän tavallista aikaisemmin ja lähdettiin mummin ja papsun luokse. Jälleen kerran, aivan liian pitkän tauon jälkeen. Mutta oli kyllä taas ihana viettää siellä kunnolla aikaa ja saatiin vatsat täyteen ravintolatason muussilla ja pihveillä.  Olisi pitänyt ottaa annoksesta kuva!

AUTO! 

KYLLÄ! Meillä on nyt auto johon mahtuu koko kuusihenkinen perhe ja vielä yksi ylimääräinenkin. Mietin jo että tarvitaan kyllä ihme, että löydetään joku järkevä auto meille. Taisin saadakin pienen ihmeen. Vaari on ollut aktiivinen autonetsijä myös ja nyt sain vaarilta viestin autolinkin kera: "Käynkö koeajamassa?" Noh ajattelin että käy kuitenkin ihan sama mitä sanon, isi tykkää koeajaa autoja. Sen enempää asiaa ajattelematta ja miettimättä sainkin sitten perjantaina puhelimeeni videoarvioinnin autosta, sen ajettavuudesta ja ominaisuuksista.

Jos minun toiveeni olisi toteutunut, oltaisiin hankittu kaasuauto - seitsenpaikkaista kaasuautoa saatkin sitten muuten etsiä! Joten lähetin vielä auton tiedot mummin ja papsunkin tarkastettaviksi ja paluu viestin näyttäessä vihreää valoa minä vetelin sitten lauantaina niitä ostohousuja jalkaani, että joko lähdetään hakemaan! 

Piti odottaa tiistaihin asti. Autossa olisi ollut katsastus heti maaliskuussa, niin myyjä lupasi hoitaa leiman autoon maanantaina. Kun maanantaina saatin vielä rahoitussopimus puhelimitse läpi, oli auto myyty meille! Tiistaina sitten pojat päiväkotiin vietyäni irrottelin turvaistuimet, tyhjensin meidän Kian ja tehtiin sittenkin vielä autonhakureissu Jyväskylään, kun laskettuun aikaan oli tasan 2 viikkoa. Sen verran aikataulu petti, ettei ehditty vaarin kanssa lounaalle. Poikettiin kuitenkin moikkaamaan kotona ollutta mummua ja käymään vessassa siellä. :D Oli muuten virkistävää tehdä tuollainen päiväreissu ihan kahdestaan puoliskoni kanssa, vaikka uni tulikin sitten illalla jo yhdeksän aikaan.

Nyt kun on auto ja turvakaukalo, niin melkein kaikki olisi vähän niinkuin valmista vauvaa varten!

EXTRAT

Sovin myös äitiyskuvaustreffit kotikaupunkimme tfcd ryhmänkautta, ja noita Eevan ottamia kuvia saattekin nähdä nyt parissa postauksessa.

Ja sain viettää melkein koko sunnuntain ystäväni kanssa! Otettiin kuvia yhtä yhteistyötäni varten ja herkuteltiin vähän. Saatiin viettää lähes viisituntia ihan rennosti, mikä on hyvin harvinaista! Täytyy myöntää että kellon lähennellessä neljää minua alkoi jo ihan ihmetyttää eikö oikeasti kukaan kotona kaipaa minua. Ei soittanut Nuppu eikä puoliskoni.

Suurin Mary Kay työhön liittyvä saavutukseni helmikuulta oli meille järjestetyn Kohti Unelmia valmennuksen tehtävät! Olen koonnut unelmakartan vaatekaappini oveen ja kalenterin kansiin, sekä pohtinut unelmia ja työhön liittyviä uskomuksia ja olen saanut jakaa onnistumisia ja oivalluksia Power Partnerini kanssa. Mary Kay on niin paljon muutakin, kuin vain ihonhoitoa ja meikkejä!  

Mikä oli parasta sinun helmikuussa? :) 

Sairaalakassi vol. 4

Aloitin sairaalakassin pakkaamisen noin kolme viikkoa sitten ja siitä saakka se on ollut suunnilleen pakattu.  Kaksi viikkoa sitten äiti kävi meillä tuoden Chipolinon vaunut ja turvakaukalon ja nyt on sitten laukkukin pakattu niin, että ainoastaan puhelin (+ laturi + kuulokkeet) ja kamera pitää napata mukaan lähtiessä. Nuo kun ovat sellaisia mitä tässä nyt muutenkin vielä tarvitsen, niin ei viitsi koko ajan kassista olla etsimässä.

Uteliaisuuttani kurkistin mitä löytyi Ässän sairaalakassista, ja näköjään lompakko on ollut silloin turhake - no tällä kertaa en ollut edes ajatellut koko lompakkoa, mutta pitäisiköhän ajokortti kuitenkin napata tuonne neuvolakortin kaveriksi. Vaikka voihan niihin automaatteihin ilmoittautua myös näpyttämällä tiedot, jos korttia ei ole matkassa.

Kassina minulla on Liberolaukku ja kyllä kaikki tämä (kuulokkeita ja kameraa lukuunottamatta) mahtuu sinne! Tällä kertaa sisältö näyttää tältä: 

Sairaalassa olemiseen itselleni:

• Neuvolakortti - tämä on ehkä tärkein kun lähtee synnyttämään.
• Villasukat sairaalan käytävillä hiippailuun.
• Okei saatan mie käyttää niitä sairaalan tohveleita siellä käytävillä, mutta omassa huoneessa mukavampi hiippailla sukilla.
• Kuulokkeet, puhelimen laturi ja kameran laturi + vara-akku.
• Hiusharja & ponnari
• Dödö
• Kasvojenhoitosetti matkakoossa
• Naturally voidepuikko = huulivoide, käsivoide, toivottavasti myös nännivoide.
• Hammasharja & hammastahna.
• Joo ostin ihan uudet vain ja ainoastaan sairaalakassia varten, koska nämä on just ne, mitkä sitten lähtiessä unohtuisi kuitenkin kotiin. Tai sitten sairaalassa huomaisin, että hammasharjan akku on tyhjä.
• Sähköhammasharjan käyttäjänä mua alkoi ihan oikeasti kauhistuttaa miten isoja tavalliset hammasharjat on! Ostin sitten sairaalakassiin 6-11v hammasharjan, harkitsin kyllä vakavissani jopa 3-5v harjaa... 

Kotiutumisvaatteet itselleni:

• Maailmanparhaat imetysliivit & kestoliivinsuojat (ei mitään aikaisempaa kokemusta näistä suojista, mutta ne nyt ovat ainoat liivinsuojat jotka minulta tällä hetkellä löytyy), sukat ja mukavat alushousut. Toki vaihtoehtoisesti voi kotiutua myös sairaalan jättivaipassa ja verkkopikkareissa, mutta en muista sellaista tarvetta aiemmista synnytyksistä.
• Mammaleggarit ja tunika.
• Oletan että lähden kotoa sairaalan takkipäällä ja pipopäässä ja kengät jalassa, että nekin sitten löytyy. 

Vauvalle:

• Trikoopipo sairaalassa oleiluun, jos nyt pipoa tarvitaan. (seuraava kuva) Nuppu sai tämän pipon synnäriltä! 
• Body & housut koossa 50cm & sukat. Yksi setti riittää, kun vauva on kuitenkin ihollani koko ajan sairaalassa. Nämä puetaan päälle sitten kotiin lähtiessä. 
• Sisävaatteiden päälle puoliskoni mummon neulomat housut & takki, käsiin neulotut tumput ja päähän paksumpi tupsupipo - jos nyt sää vaikuttaa siltä ja pipo on sopiva, sekä sukkien päälle paksummat sukat. Meillä ei näköjään ollutkaan yhtään vastasyntyneen kokoisia villasukkia enää.
• Ja niiden päälle tarvittaessa puettavaksi 2014 äitiyspakkauksen villahaalari, se on kai kokoa 74cm ja näyttää ihan valtavalta! Mutta se onkin mukana vain varmuuden vuoksi.
• Turvakaukalossa on jalkapeite, se suojaa tuulelta ja lämmitääkin.
• Ainoat ulkoilut on matka sairaalan ovelta autolle ja autolta sisään kotiin ja autossakin vietetään kuitenkin se puolisen tuntia, että toppavermeissä saattaisi tulla kuuma.

Saapas nähdä mitä jää turhakkeeksi tällä kertaa. Lompakon lisäksi olin maininnut Ässän sairaalakassissa turhakkeeksi toisen objektiivini. Nyt ajattelin jo suoraan sen jäävän kotiin. Harkitsen myös kameran laturin jättämistä kotiin, mulla on kuitenkin tuo vara-akku. Noh saa nähdä. Ainoa varma asia synnytyssuunnitelmassani on nimittäin se, että vauvan synnyttyä hengaillaan ihokontaktissa koko sairaala-aika.

Lauantaina ohitettiin Ässän syntymäviikot rv 38+4 ja tänään alkaa 40. raskausviikko! Toisin sanoen  nyt on rv39+0 eli tasan viikko laskettuunaikaan ja huomiselle vielä neuvolakäynti varattuna. Saa nähdä jääkö se sitten viimeiseksi neuvolaksi ilman vauvaa. Eipä kyllä nyt tunnu, että olisi lähtö mitenkään lähellä, mutta eihän se ole ikinä tuntunut siltä, ennen kuin on mentävä. Jännittävää! 

Mitä oli sinun sairaalakassissasi ihan must juttuja, entäs täysiä huteja? :)