Kaksitoistakuinen - 1 vuotias!

Hän on nyt virallisesti taapero. Yksivuotias! Juhlapäivän aamupalaksi hän sai kaakaolla maustettua kaurapuuroa. Me muut syötiin kyllä ihan kunnolla suklaapuuroa. Ensimmäistä syntymäpäivää jatkettiin yksivuotiaan neuvolassa, johon kuului toki kolme rokotetta - kaikki piikkeinä. Neuvolan jälkeen päivänsankari nukkui hyvät päiväunet turvakaukalossa, kun kävin ruokakaupassa sekä Arnoldsissa hakemassa kakun korvikkeeksi donitsit.


Ajattelin, että pienet donitsit riittää hyvin, onhan synttärisankarikin kovin pieni. Onneksi sanoin ääneen, että otetaan niitä pinkkejä, kun on allergisia kotona. Tarjoilija nimittäin huomautti heti, että ne pienet tehdäänkin eri taikinasta kuin isot. Pienissä on sekä maitoa että kananmunaa kun taas isoissa ei kumpaakaan. Ruoaksi syötiin tortilloja ja ennen jälkiruokaa sytytettiin päivänsankarin donitsiin kakkukynttilä ja alettiin laulaa synttärilaulua.

Päivänsankari oli sen verran malttamaton donitsinsa kanssa, olihan meillä muilla jo lautaset edessämme, että kynttilä piti puhaltaa ja napata pois ennen kuin laulu loppui. Taputettiin silti laulun perään ja taapero hieman ihmetteli ensin meitä ja sitten donitsiaan. Ihme ja kumma, hän ei juuri maistellut sitä. Kaikki muu kivistä lähtien kyllä menee suuhun.


Yksivuotiaamme on muutaman millimetrin pidempi kuin siskonsa oli yksivuotiaana, veljestään hän on taas pari senttiä lyhyempi. En edes tarkistanut, mutta hän taitaa olla kolmikkomme painavin yksivuotias. Mitä muuten tulee kasvuun, niin pituutta oli nyt tullut puolisentoista senttiä lisää sitten 11kk mittauksen (joka muuten oli vain 21päivää aikaisemmin).

Vatsan ultraäänessä kaikkki oli normaalisti. Vielä mennään tällä viikolla taas verikokeisiin ja sitten ihmetellään tuleeko tuloskirjeen mukana kutsu lastenpolille. Edellisten verikokeiden jälkeen kuitenkin kirjeessä luki, että rauta-arvo on lähtenyt korjaantumaan itsestään ja määrittämätön anemia onkin ainoa diagnoosi mitä tästä kasvun seuraamisesta ollaan vauvalle saatu. Varattiin jo isommille  4v ja 6v neuvola heinäkuulle, ja sovittiin, että otetaan silloin myös taaperon 1v3kk mitat. Seuraava taaperon oma neuvola on muistaakseni 1v6kk.


Nyt meillä on iloinen ja utelias taapero. Joka osaa kiivetä sohvalle, juoda kupista niin kuin isot konsanaan. Syö itse lusikalla ja sormin. Rauhoittuu syöttötuoliin nostettaessa tietäen saavansa pian ruokaa. Tunnistaa oman pillipullonsa. Tarkkailee isompien puuhia ja liittyy heidän leikkeihinsä. Taapero rakastaa sisarusten huomiota. Hän heittää sukat pois jalasta heti kun mahdollista. Hän nauttii vedellä läträämisestä. Ja tunnistaa kyllä mikä on palju ja sauna.

Ja unitissin jälkeen möyrii lattialle nukkumaan. (me siis katsomme yleensä netflixiä olohuoneessa siihen saakka että vauva taapero nukahtaa ja sitten myös minä käyn nukkumaan). Hän nukkuu edelleen meidän välissä sängyssä ja päiväunet menee edelleen pääsäänstöisesti vaunuissa. Joskus nukutaan vielä yhdessä, vaikka samanlaista aamupäiväunirytmiä meillä ei ilman päiväkotia olekaan. Muutaman kerran ollaan lenkkeilty rattailla. Olen kuitenkin avannut rattaiden klipsit vaunuiksi, kun hän on nukahtanut. Hän tutkii aivan kaikkea ja maistelee ihan mitä vaan. Pallot ovat parhautta. Iltajumpan aikana hän heiluu ja könyää lattialla tehden omia venytyksiään meidän kanssa.


Trampoliiniinkin ollaan päästy tutustumaan. Parhaat pomput ollaan isin sylissä istuen, mutta silti vauhtia pitää olla. Eipä ole siis tarvinnut Nupun ja Jekun hidastaa hyppyjä taaperon takia. Hän kiipeää sohvalle ja vessan jakkaralle ja tiskikoneeseen olisi kova halu päästä. Ruokapöydän tavallisilta tuoleilta hän kiipeää pöydälle ja siellähän kuule isotellaan sen aikaa minkä ehtii, ennen kuin päätyy takaisin lattiatasolle ja syöttötuoliin vyöt kiinni.

Kato/kattokaa, ei(kiljuen), isi ja äiti ovat ainakin sanavarastossa. Nyt eilen luulin hänen sanoneen kaksi kertaa toisen kumminsa nimen. Ja kävelyvauhti alkaa selvästi kiihtyä juoksuksi - täytyyhän hänen pysyä isompien perässä. Ja vappupallo, ai että. Mummi ja pappa toivat kaikille omat pallot ja niitä onkin sitten riittänyt riemua ja edelleen yksi pallo on ilmassa. Wanna be viralliset 1v kuvat otinkin sitten tottakai vappupallon kanssa.


Ai että, sinne meni meidän kolmas vauvavuosi. Vastasyntyneestä kikattavaksi höpöttäjäksi, istuvaksi ja etsiväiseksi leikkiväksi konttaajaksi ja taaperoksi. Onhan meidän pieni silti vielä ihan äidin vauva. Unitisseineen ja satunnaisine tissipäiväunineen.

Miten teillä juhlitaan/juhlittiin ensimmäistä syntymäpäivää? :)

2 kommenttia

  1. Niin on tutun kuuloista touhottamista <3 Just oltiin tänään mein jässikän 1v neuvolas pari päivää ennen ku tuo täysi vuosi tulee täyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää on kyllä ihana ikä :D samalla silti haikeaa kun eihän nää vauvat enää ole mitään vauvoja vaikka aika vauvoja kuitenkin <3

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !