Tyhjä paperi - ajatusvirtaa

Asiaa olisi kauheasti, jos tietäisi mistä aloittaa.

Tämä koskee lähes jokaista elämäni osa-aluetta tällä hetkellä. Blogipostauksia on odottamassa kuvia ja otsikoita odottamassa tekstiä. Pyykkihuolto alkaa rullata nätisti, kun keksittiin miten saadaan toivottavasti jatkettua kuivurimme ikää.

Oman vaatekaappini läpikäynti on jo siinä pisteessä, että ne vaatteet jotka eivät sinne palaa, ovat nyt omassa nurkassa olouhoneessa ja ne mitkä jäävät ovat päässeet takaisin kaappiin. Operaatio meinasi jäädä hieman kesken, koska turhauduin vaatekaappini sisältöön. Olisin toivonut voivani laittaa eteenpäin myös sellaisia vaatteita jotka olisi voinut laittaa vaikka  Zadaa-appiin.


Mutta noh, minulla on miljoona otsikkoa vaatekaappini sisällöstä, joten kyllä se teillekin vielä selviää miksi vaatteeni eivät ehkä sittenkään kelpaa kuin korkeintaa lahjoitettavaksi ja tekstiilikierrätykseen. Tämä oman kaapin operaatio kesti pari viikkoa, kun taas Jekun kaapille tein saman operaation yhdessä päivässä.

Toki, hänen kaappilleen tehdään sama operaatio pian uudestaan. Olin jo aikasemmin tyhjentänyt kaikista paidoista 98cm kokoiset pois, koska 104cm alkoi olla paljon. Jätin kuitenkin vielä 98cm housuja, koska housuhylly näytti tosi tyhjältä. Nyt kun tyhjensin kaikki serkuilta tulleet vaatteet ylähyllyltä ja pussista huomasin, että siellähän oli älytön määrä juurikin 104cm vaatteita. Laitan taas kiertoon loputkin 98cm ja seuraavaksi alan poistamaan kaapista vaatteita, jotka ei ikinä päädy päälle. 

To Do listallani on myös aina ja ikuisesti kameran muistikortin tyhjennys. Olen kovasti koittanut karsia sieltä tärähtäneitä ja ei niin tärkeitä hetkiä pois, mutta silti olen saanut sinne maksimissaan 200 kuvaa tilaa kerrallaan. Haluaisin ostaa uuden muistikortin. Ehkä voisin arkistoida jokaisen tulevan vuoden omalle kortille, kun muistikortti on ilmeisesti ainoa väline jota en ole vielä onnistunut hajottamaan. Nimin. edelliset kaikki läppärit ja puhelimet ja ulkoiset kovalevyt.


Olen myös opetellut viimeaikoina editoimaan videoita sekä puhelimella että tietokoneella ja se onkin suurin syy, miksi blogipostauksille ei ole ollut aikaa. Nyt kun suurin osa sosiaalisista yhteyksistä täytyy tehdä ONLINE, olen minäkin yrittänyt siirtyä ONLINEEN aika heikolla menestyksellä. Sain vihdoin julkaistua valmiin kaksi minuuttisen videoni tällä viikolla. Videon, josta leikkasin pois heipat - koska toivotin lopussa ihanaa pääsiäistä kaikille.

Toivoisin päiviini lisää tunteja nukkumiseen ja järkevään työskentelyyn. Lasten kanssa oleminen ei ole ongelma, jos saan vain olla lasten kanssa - ulkoilemassa, uimassa - ihan missä vaan missä saan vain olla lasten kanssa. Mutta kotona on pyykit, on tiskit, on tehtävä ruokaa, on siivottava ja koko ajan on jotain, ja oikeastaan ainoa hetki kun pystyn ajatella yhtään mitään mikä ei liity lapsiin tai kotiin tai pyykkeihin, on silloin kun vauva - joka ei muuten enää ole vauva! nukkuu ja lapset ovat pihalla. Ja kaikki tietävät ettei sellainen hetki kestä kovin kauaa. Ovikello soi kuitenkin lähes heti kun olet päässyt työsi kanssa vauhtiin ja jollakin on vessahätä tai joku on kaatunut tai saanut kivestä päähän ja sitten herää vauva. 

Minulla on miljoona suunnitelmaa millaisia videoita haluan kuvata, minulla on monta blogipostausta joko pelkkiä otsikoita tai sitten kuvia vailla valmiita, mutta ihan liian vähän aikaa. Jos jokin on kolmannen lapsen myötä muuttunut, niin se, että en vaan enää pysty nipistämään yöunistani samalla tavalla kuin aiemmin. Tai niin ainakin luulen. En muista, että olisin nukahdellut pystyyn aiempina vauvavuosina näin pahasti mitä nyt olen koko vuoden. Kun kello on yli 11 illalla, harvoin pystyn selaamaan kuvia blogipostauksia varten tai edes katsomaan jännittävää sarjaa puoliskoni kanssa.


Kun Nukkumatti kutsuu, on mentävä.

Ja silloin kun auringon lasku on niin houkutteleva, kuin näissä kuvissa. Nämä kuvat siirsin suoraan muistikortilta koneelle, silläkin uhalla, että muutaman vuoden päästä ne löytyy ainoastaan täältä blogista.

Nyt on toukokuu. Uusia tavoitteita ja haaveita kohti. Itseasiassa olen ollut haaveideni kanssa hieman hukassa viimeaikana ja nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että minulla ja meillä on unelmia toteutettavaksi.

Kesä on ihan pian täällä!

Mitä sulle kuuluu? :) 

8 kommenttia

  1. Tuo kämpän siivous ja raivaaminen taitaa olla monessa kodissa tämän kevään henki. Juuri veimme viime viikolla kolme laatikollista pientavaraa kierrätyskeskukseen (isoja tavaroitahan ne eivät nyt otakaan, ei silti, ei meillä niitä olisi ollutkaan). Vaatepuolella olen viime vuodet pitänyt jokseenkin tiukkaa linjaa sen ellei ole vuoteen käytetty saa mennä -säännön mukaisesti ja sen myötä vaikka vaatteita vielä reilusti onkin (ja uusiakin ostan), niin ne ovat kaikki mielestäni käyttökelpoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, niinhän se taitaa, olla että nyt on monilla enemmän aikaa karsia nurkista kaikki turha pois. Tuo on hyvä sääntö! Joku kertoi sellaisenkin kikan että laittaa kaikki hengarivaatteet kaappiin hengari väärinpäin, niin että ne on vaikeampi ottaa pois ja sitten tietyn ajan päästä poistaa kaapista kaikki ne vaatteet joiden hengari on edelleen väärinpäin. Mutta taitaa tää olla sellanen projekti mikä ei tule ikinä valmiiksi :D

      Poista
  2. Olen itse myös etätyön ohessa vähän karsinut kotoa tavaraa. Tosin aina ennen joulua käyn vaatekaappini läpi ja vien/lahjoitan monta kassilta Fidaan. Ennen kävin itse kirpparilla myymässä mutta kun kellariin alkoi kertyjä monia "kirppiskasseja" ymmärsin ettei minulla ole siihen enää aikaan. Vaatekaapit ovat nyt tosi kunnossa.

    Ikkunat huutavat pesemistä joten jonain päivänä teen senkin. Olen lykännyt sitä kun mietin, että "kohta ovat ihan siitepölyssä". Auringonvalo on vain paljastanut miten likaiset ne ovat viime kesän jälkeen. Lupaan ryhdistäytyä tässä ihan lähipäivinä :D

    Etsin myös "kadonneeksi luultuja" valokuvia, jotka olin epähuomiossa siirtänyt ihan väärään kansioon ulkoisella kovalevyllä. Jos tästä korona-ajasta jotain hyvää pitää löytää niin kotona tietyt asiat ovat edistyneet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kehtaanko edes tunnustaa, etten ole pessyt meidän nykyisen kodin ikkunoita kertaakaan kunnolla .... :'D toki lasten sormenjälkiä tulee pestyä silloin täällöin, mutta en ole vielä koskaan avannut ikkuinoita ja pessyt ulkopintaa myös... :D

      Kiva kuulla että tästä ajasta löytyy myös positiivisia puolia! :) meille ne positiiviset liittyy eniten perheen kanssa vietettyyn aikaan :)

      Poista
  3. Täälläkin siivotaan ja raivataan kämppää oikein kunnolla :) Paljon siis tuttuja fiiliksiä tässä postauksessa. Koronasta jos on pakko sanoa jotain hyvää, niin monta asiaa jotka on pitkään roikkunut on saatu vihdoin tehtyä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Rasti ruutuun tuntuu aina hyvältä todo listan kanssa! :) me yritetään opettaa myös lapsia tähän kodin siivoamiseen ja raivaamiseen ja siisteyden ylläpitämiseen.... Toistaiseksi menestys ei ole päätähuimaavaa sillä saralla :D

      Poista
  4. Sama tilanne, että kuvia ja aiheita on vaikka muille jakaa! Mutta samaan aikaan on niin väsynyt, että mielenkiinto meinaa heitellä aivan laidasta laitaan sen osalta mitä jaksaa ja mitä ei jaksa tehdä :/ Tsemppiä sinne!

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ja tsemppiä myös sulle! :) priorisointi se onkin just mun yksi heikkous, pelkästään aikatauluttaminen ja järjestäminen kun ei riitä, vaan pakko myös karsia niistä kivoista "haluan tehdä" asioista, jotta ehtii tehdä kaikki "pitää tehdä" asiat...

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !