Viimeinen mahakuva

Kun kirjoitin "Valmista on vauva, tule kun kerkiät" postauksen, jätin tarkoituksella mahakuvan pois, niitä kun olisi ollut vain tämä yksi. Julkaisin tekstin 38+0 ja kasvukontrolli ultraan oli tasan viikko. Ultra kuulumisten yhteyteen olisin laittanut tuttuun tapaan edellisten viikkojen mahat. Mutta hupsista, sinne ultraan ei sitten torstaina tarvinnutkaan lähteä.


Kirjoitin myös sen hetkisestä omasta voinnistani. En olisi arvannut, että neljä päivää myöhemmin meillä on vauva sylissä. Toisaalta noilta neljältä päivältä ei myöskään ole sen enempää kerrottavaa vatsaan liittyen.

Perjantaina käytiin lasten kanssa muskarissa. Makoilin koko aamun ja nousin vasta puoli kaksi. Oltiin muskarilla 10 vailla kaksi huomatessamme, että ai niin meidän muskarihan alkaa vasta klo 1430. Muskarin jälkeen käytiin hoitamassa muutamia asioita ja ruokakaupassa. 

Lauantaina minulla oli siivouspäivä, jonka siis käytin lähinnä vessaa siivoten ja pyykäten. Sunnuntai taas oli ihan tavallinen sunnuntai. Käytiin kirkossa, oltiin ajoissa, tultiin kotiin ja lapset leikkivät ulkona ja meillä serkkunsa kanssa. Minä katselin vierestä miten meidän autoon vaihtui kesärenkaat.


Sunnuntain supistuksissa tai vireystilassa ei ollut mitään merkkejä, joista olisin osannut arvata, että vauva syntyisi jo seuraavana päivänä.

Ja okei, myönnetään. Ei tämä ole viimeinen mahakuva. Tottakai otin pari kuvaa myös sairaalakassia pakatessa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Mutta säästetään sitä oikeasti viimeistä kuvaa vielä vähän aikaa. 

Synnytyskertomus tulossa pian 😉

5 kommenttia

  1. Voi kun mä toivon, että meillekin kävisi noin <3
    Ennemmin lähtisin synnyttämään vähän etuajassa kuin yliajalla.
    Onnea uudesta vauvasta!
    Terveisin Heidi + Toivo rv31

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä, nyt kun on synnyttänyt 39+5, 41+5 ja 38+4, niin en välttämättä valitsisi sitä uudestaan 🤔 toisaalta kun sen on kerran kokenut, niin nyt olin asennoitunut että kai tämäkin yli menee 😅

      Poista
  2. Mahtavaa et oot pystyny synnytykseen asti touhuilemaan :) Synnytyskertomusta odotellaan mielenkiinnolla.
    Mä jo luulin edellisyönä et tästä kohta lähdetään synnärille, kolme tuntia supisteli kipeesti ja säännöllisesti, no eipä lähdetty. Nyt koitan taas olla ajattelematta ja odottamatta synnytystä, ahdistamaan se vaan laittaa jos kokoaika on varpaillaan et jokohan pian ja olisko merkkejä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta tuo oman olon tarkkailu.. Kovasti tsemppiä loppuun ❤️

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !