Meidän suvulla on joka kesä ollut tapana viettää vähintään yksi pidennetty viikonloppu Länsirannikolla merenrannalla, vuokratussa vanhassa kesäsiirtolassa, tänä vuonna ei ollut vapaata ennen kuin joku peruutti varauksensa syyskuun alussa. Meillä tosin oli päällekäisyys ja yhden yön takia n.5h ajoa vauvan kanssa ja seuraavana päivänä syöttövalvotun yön jälkeen ilman päikkäreitä takaisin kuulosti perheriidan reseptiltä joten jätettiin väliin. Lohdutuspalkinnoksi mulle puoliskoni halusi lähteä seuraavalla viikolla minun vanhempien luokse.
Niinpä perjantaina matkasimme ja Tuhina nukkui koko matkan. Ehkä ihan hyvä koska meidän eväsmaito ei ollut kovin lämmintä. Puoliskoni kyllä sulatti sitä auton tuulettimilla :D Nyt on Tuhinalla monta uutta kokemusta :)
Ensimmäinen koulupäivä. Vanhempani asuvat nyt ihan lähellä sitä koulua jossa äitini on aikoinaan ollut. Lauantai oli koulupäivä jonne kaikki olivat tervetulleita. Aamupäivällä lähdettiin kävelylle, minä, Tuhina, isosisko ja äiti. Siellä oli jalkapalloturnaus ja kentällä näkyi yksi tipu ja lohikäärme, löytötavarat oli ripustettu pihalle esille, oli kahvilaa ja kirpputoria ja sieninäyttely. Paikalla oli myös kaksi poliisiautoa ja paloauto. Poliisiauton takaosassa otetut ryhmäkuvat olikin oppilaiden suosikki. Tuhinastakin olisi saanut kivat kuvat mutta annettiin tällä kertaa neidin nukkua nätisti vaunuissa.
Tällä koululla on myös oma kasvihuone! Rakennuksessa oli oma huone täytetyille eläimille, pieni välitila jossa oli kaksi isoa lintuhäkkiä ja sitten se itse kasvihuone ja oppilaat rakensivat sinne lisää kehikkoja. Pihalla taas oli kaksi tyttöä ja naisopettaja rakentamassa nuotiopaikkaa ja lankuista penkkejä siihen ympärille. Siis oikeasti missä koulussa on oma kasvihuone? Ja ei tämä ei ole mikään Steinerkoulu tai muu, vaan ihan tavallista opetussuunnitelmaa nuodattava 1-9luokkien koulu!
Ensimmäiset pelastusliivit ja vaarin purjevene. Tuhina nukkui automatkan ja aluksi veneessäkin, mutta herättyään ei kannella olo alkuun kelvannut joten syötiin hytissä ja sitten mentiin nautiskelemaan päiväunista kannelle. Sään puolesta sattui niin hyvä päivä että lopulta Tuhina heräsi kuumuuteen, ei kovin paljoa hengitä noi liivit meinaan. Loppumatka vietettiin hytin penkillä leikkiessä. Vaari pisti puoliskoni ruoriin, tosin tässä veneessä kyllä ohjataan peräsintä sillä veivillä. Keli oli aivan ihana, vaikka purjemiehen kannalta hieman liian tyyni. Hitaan mutta varman etenemisen jälkeen vastatuuleen mentäessä tuuli laantui sen verran että otettiin purjeet alas ja moottorilla rantauduttiin. Nyt on syöty ja nukuttu ja vaippakin vaihdettu järvellä.
Ensimmäisen kerran vaarin ja mummun hoteissa kun äiti ja isi meni Raxiin syömään. Tässä kohtaa pahoittelut kaikille kyseisen ravintolan faneille mutta mulla ei ole hyvää sanottavaa. Ensinkin kauppakeskuksen kiinni ollessa vaunujen tai turvakaukalonkin kanssa pitkät kapeat rappuset ei innosta. Uusi sijainti ei siis miellyttänyt. Toisekseen uusi ilme valkoiset pöydät ja muoviset tuolit entisten puisten sijaan ei miellyttäneet alkuunkaan nekään. Asiakaspaikkojakin oli tässä uudessa tilassa huomattavasti vähemmän kuin edellisessä ja entiset näkymät kadulle miellyttävämmät kuin kauppskeskuksen sisälle mutta minkäs teet. Ahtaan oloinen paikka. Ja sitten se ruoka... Mistä lähtien raxin pizzoissa on vain kaksi täytettä? Lasagne oli kylmää. Lasten viikon hymyperunat löllöjä, salaattipöydän kananmunat kumisia ja mauttomia... No mahat tuli täyteen niistä muista salaaittipöydän antimista. Puoliskoni voisi epäillä ruokamyrkytystä kanansiipien takia, ne kun olivat ainoa ero meidän lautasilla. Onneks kotosalla oli uusia perunoita ja kanaa.
Olen ottanut tavaksi Tuhinalle keskiviikko ja lauantai kylvyt. Mummun ja vaarin luona sama amme, jossa minutkin on kylvetetty, osoittautui meidän neidille hieman ahtaaksi. Mutta puhdasta tuli ja Tuhinan käytyä yöunille yhdeksän jälkeen pääsin minä puoliskoni kanssa saunaan, ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen! Tuhina muuten heräsi ensimmäiselle yösyönnille vasta 20 yli neljä! Nyt skipattiin siis keskiyön että klo 3 syöttö!
Sunnuntai taas oli tavallinen sunnuntai. Tuhina heräsi syömään puoli kahdeksan aikaan. Vaari oli lähdössä vierailemaan Tampereelle ja me muut suunnattiin kotiseurakuntaan. Ensimmäistä kertaa piti vaippa vaihtaa kirkon aikana (ja vielä kahdesti :D), tosin täällä on kolmen tunnin kokoukset kun nykyisessä kotiseurakunnassa vain kahden. Mutta mikäs siinä vaipatellessa kun sekä naisten- että invavessasta löytyy sellainen seinästä avattava hoitotaso ja imettääkin saa ihan omassa rauhassa kun vessojen takana on tila joka vie kastealtaalle josta löytyy keinutuolikin vauvojen ruokintaa varten.
Kirkon jälkeen meidän muiden syödessä Mummu luki Tuhinalle avaruudesta ja totesi etteipä tullut yhtään liian aikaisin hankittua uusia lastenkirjoja. Seurankaipuu lakkasi samantien ja Tuhina kuunteli ja katseli kirjaa jalat ja kädet viuhuten.
Kotimatka alkaa yleensä vasta seitsemän jälkeen mutta nyt lähdettiin viiden jälkeen jännittäen sanooko auto itsensä irti matkan aikana. Ei me nytkään lähdetty silloin kun oli tarkoitus, mutta kuskin päikkärit on pätevä syy viivästyttää lähtöä. Varsinkin jos se kuski nukahtaa yks kaks vahingossa. Pästiin kotiin asti ja matkakin taittui lähes loppuun asti valoisan aikaan. :)
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !