1v6kk & nopea neuvolalääkäri

Vauhdikas ja puhelias taaperomme Jekku, täytti eilen puolitoistavuotta. Meillä oli keskiviikkona neuvolalääkäri ja oltiin tapamme mukaan hiemaan kiireellä liikenteessä. Tai siis, ei siinä muuten mitään, unohdin vain laskea aikatauluuni auton etsimisen lumikasasta, mikä siitä oli päivän mittaan tullut. Neuvola-aika oli vasta 1515 mikä oli kyllä meidän rytmiin huono aika. 

Myöhästyttiin sen verran, että mentiin suoraan lääkärille ja käytiin sitten myöhemmin mittaamassa ja juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. Lääkäri tarkisti taas sisäelintenpaikat vatsasta painelemalla, kuunteli sydänäänet, hengitysäänet ja katsoi korvat. Yllätyksekseni hän kirjoitti Jekulle antibiootit korvatulehdukseen. En osannut itse edes aavistaa, että syy Jekun viimeaikaiseen kiukkuiluun ja huonoihin öihin voisikin olla jossakin muualla kuin hampaissa.

Poikamme on nyt nimittäin saanut juuri yläkulmahampaat ikenistä läpi, kitistyään niitä varmaan kuukauden päivät jos toisenkin. Ja nyt on selvästi alakulmahampaiden vuoro. Hieman lämpöiseltäkin hän on tuntunut, muttei niin lämpöiseltä, että olisin osannut ajatella hänen olevan kipeä. Hän on ollut aina kiukkuinen, lämpöinen ja tissitakiainen hampaita tehdessään. Ja eikö kulmahampaat ole ne vaikeimmat?


Meillä oli myös heti vuoden vaihteen jälkeen ihottuma & allergia kontrolli lastenpolilla, jolloin lopputulema oli ettei Jekku ole enää lastenpolin asiakas! Ihottumat ovat nyt kaikki helpottaneet. Maitotuotteista ollaan hiljakseen kokeiltu mm. tavan margariinia maidottoman sijaan. Eli ollaan alettu totutelemaan maitotuotteisiin pienten kokeilujen kautta säännöllisen epäsäännöllisesti, kaikessa rauhassa. Kananmuna-allergiaa tarkistellaan uudelleen sitten lähempänä kolmenvuoden ikää. Ja tuolloin 20 päivää ennen neuvolaa, lääkärin tarkastuksessa korvatkin olivat puhtaat.

Täällä siis hoidetaan nyt meidän perheen ensimmäistä korvatulehdusta. Ja mitä siihen imetyksen lopettamiseen 1v kohdalla tulee, se on edelleen vaiheessa. Mutta mitä meidän perheen 1v6kk vauvalle kuuluu?

Edellinen neuvola oli 1v3kk, ja nyt pituutta oli tullut miltei 4cm lisää kolmessa kuukaudessa. Näin 74cm vaatteet ovat tasaiseen tahtiin lempparivaatteita myöden siirtyneet kassiin odottamaan pääsyään seuraavan pienen pojan kaappiin. 80.3cm pitkällä Jekulla on nyt käytössä 80cm ja 86cm vaatteita. Kolmessa kuukaudessa liikkuvaisen pojan painokin oli noussut. Ja pipo mitta on alle 2cm pienempi kuin isosiskollaan.


Päiväunirytmi on nyt tietenkin vähän muuttunut, uuden päiväkotirytmin myötä. Koska myös Jekun aamut alkavat nyt aikaisemmin kuin ennen. Siinä missä Ukko nukkui ennen neljäkin tuntia klo 11-15, nyt hänen unensa ovat alkaneet jo kymmenen jälkeen. Toistaiseksi uskallan väittää, että puolitoistavuotiaamme nukkuu 2-3 tunnin päiväunia. Parasta on, että hän nukkuu rattaissa, jolloin Elpun päiväkodista haku ei periaatteessa haittaa Jekun unien pituutta.

Alkuun uusia tilanteita ujosteleva taapero nauttii huomiosta ja seurasta. Jekku on todella energinen ja vahvatahtoinen. Kaupassa kainalossa kannettava makaroonilapsi tai muskarin lattialla kiukkuava pieni taapero ei ole mikään uusi juttu. Ja vastaavasti täysillä kiukutteleva taaperomme myös riemuitsee todellakin täysillä. Hän on melkoinen hurjapää eikä valitettavasti pelkää mustelmia.

Parhaita juttuja tällähetkellä taitaa olla hyppiminen sohvalta tyynykasaan tai meidän sängyllä pomppiminen. Omia leikkejään hän leikkii pehmoleluilla ja autoilla. Plastonmopo taitaa olla erityisen tärkeä, tai ainakin siitä on kilpailua. Uimisen ja  juoksemisen lisäksi kiipeily on edelleen pop. Valitettavasti korkea ruokapöytämmekään ei ole ollut turvallinen vyöhyke puhelimien säilytykselle pitkään aikaan.


Viimeyönä hän alkoi esitellä uusinta taitoaan: vetoketjun avaamista. Tänä yönä onkin sitten neppari yöpuku. Hän on innoissaan pukemassa kenkiä jalkaansa ja pyytää itse apua takin pukemiseen. Tai paremminkin tiedän vain yhden asian josta hän ei ole ollut alusta saakka innoissaan. Pulkka ja rattikelkka. Mäenlasku oli aivan kamalaa. Viimeviikolla hän istui jo kerran rattikelkan kyydissä koko matkan päiväkodilta kotiin, kun alkuun pelkkä kelkan liikkeelle nytkähdys näytti aiheuttavan lähinnä pakokauhua muistuttavan reaktion ja pois kelkalta hyppäämisen.

Siinä missä 1v3kk neuvolan jälkeen listasin sanoja, nyt voisin jo listata lauseita. Poikahan siis puhuu jo  kahden ja kolmen sanan lauseita. 
"ei saa koskea" "ei saa löydä"  "kato nytten tätä" "tule tänne" "tule jo" "istu alas" "takki päälle" "kengät jalkaan" "takki pois" "auta mua" "ei saa rasvata!" "lapset syömään"

Lähinnä tällaisia käskymuotoisia lauseita. Mistähän lie oppinut. Hän myös laulaa "tuiki tuiki tähtöstä", muskarin "ai ai ai jai jai kiva kun oot täällä" ja meidän takkulaulua, jota laulun kun harjaan Elpun hiuksia. Lisäilin listaan joitakin sanoja jotka nyt muistuu mieleen mitä hän sanoo. Tässä ei sitten todellakaan ole kaikki ja lupaan että Jekun listaukset loppuu tähän. Lista on kuvan alla ja vanhat sanat pienellä UUDET ISOLLA.

Mikä on teidän puolitoistavuotiaiden lempijuttu?


Aijaijajai ALAS ANNA ANTEEKSI AMME Apua AAuki AUTA MUA
Ei ELPU EN
HAISEE Haloo Heippa Hei hei  HYI
ISI ISKÄ ISTU
Kakka KARKKI Kato Kenkä Kiinni KIIPEE Kiitos KIRVELEE KOIRA Koppi Kutiti KUULUU Kuuma Kylmä KYYTIIN KÄRRY 
LINTU LUNTA
Maito MENI Miksi MINUN MITÄ Moi Moi moi Mulle Mun MUMMI MUMMU MUUMI
Nam nam Napa NUKKUMAAN NUKKUU
Oho oioioi 
PALELEE Pallo PEITTO PESEMÄÄN Piirtää Pois Poks Pomppia PUKEMAAN PÖNTTÖ
RIKKI RYHMÄ HAU
SAISINKO sammui SAMPPA Sattui SATTUIKO SAUNA SUIHKU SYLI SYÖMÄÄN
TAKKI TARRA telkkari tippui TUHMA tuo TYYNY tähti tämä tässä tööt (ja painaa nenää) TÄTÄ
VAARI VAIN VAROVASTI VAUVA VESSA vettä VÄSYTTÄÄ
YLETTÄÄ YÖK
Äiti ÄÄNI


ps. hän myös laskee 1-2-3- ja 5-6-7

Ensimmäinen viikko ilman päiväunia

Viime viikon maanantaina oli ensimmäinen päivä uutta päiväkotirytmiä. Vietiin Elpu puoli yhdeksäksi päiväkotiin ja päätin mennä Jekun kanssa pitkästä aikaa kerhoon. Edellisen viikon yritys tosiaan kaatui siihen, että kerho alkoi vasta nyt. Haettiin kotoa hänen vaippareppu ja lompakko, ennen kuin käveltiin kaupan ja apteekin kautta kerhoon.

Elpun päiväkotiaika on nyt neljä tuntia, ja ensimmäisen lyhyemmän päivän aikana ehdittiin käydä nopeasti kaupassa sekä apteekissa ja kerhossa olimme vain tunnin. Lähdimme moikkaamaan lasten pienintä serkkua ja syötiin eväät heidän luonaan. Lähdin kävelemään päiväkodille viittä vailla 12 ja oltiin siellä 20 yli. Uusi hakuaika on 1230.

Jekku nukahti kävelymatkalla ja sai nukkua sen aikaa mitä Elpulla kesti palapelin lopettaminen ja ulkovaatteiden pukeminen. Tähän saakka olin positiivisesti yllättynyt. Mutta kotimatkalla Elpua selvästi väsytti hieman ja Jekkukin heräsi kesken unien, nukuttuaan reilun tunnin. Minä olin valmis repimään pelihousuni, kun Jekku ei nukahtanut uudelleen ja ehdin toivoa saavani hengähtää hetken kotona Jekun päiväunien aikana. Päätin unohtaa omat suunnitelmani ja tehdä mitä lapset halusivat ruoanlaiton ohessa.

Päivällisen jälkeen ehdittiin käydä vielä laskemassa rattikelkalla ja puisttossa keinumassa, ennen kuin suunnattiin kuudeksi iltapalalle. Kaiken kukkuraksi sain kuin sainkin lapset nukkumaan kahdeksalta! Elpu nukahti heti sänkyyn päästyään ja Jekkukin hyvin nopeasti sen jälkeen. Maanantai oli sittenkin hyvä päivä, vaikka hetken aikaa olin jo varma katastrofista.


Aikaisemmat aamut vaikuttavat selvästi Jekun päiväunien aikaan. Tiistaina ulkoiltiin hetki päiväkodin pihalla ja lounaan jälkeen Jekku kävi nukkumaan jo puoli yhdeltä toista. Elpu oli puettu valmiiksi ulkovaatteisin kun pääsin häntä hakemaan, käveltiin nopeasti kotiin ja pienen välipalan jälkeen lähdettiin uimaan.

Toivoin, että jos Elpu meinaa nukahtaa, hän nukahtaisi ennen uintia autoon. Mutta hän nukahtikin tietenkin vasta uinnin jälkeen. Onneksi autolla uimahallille pääsee alle 10 minuutissa ja tankkauksenkin kanssa matka on varmasti alle vartin. Päiväunet jäivät siis todella lyhyiksi ja jälleen olin nukuttamassa lapsia kahdeksalta.

Keskiviikkona Jekku kävi päiväunille vieläkin hieman aikaisemmin, jo 20 yli kymmenen ja hän sai nukkua yhteen saakka. Jäädään kotimatkalla usein lumikasaan leikkimään ja tämän ulkoilun aikana Jekku monesti heräilee päiväuniltaan. Myös silloin, kun haettiin Elpu kahdelta. Ulkoilun jälkeen laitettiin pyykit pyörimään ja tehtiin ruokaa. Ihme, että ehdittiin nukkumaan taas kahdeksaksi, vaikka lapset kävivät vielä kylvyssäkin. Kalenterissani lukee "VAPAA klo 2020!!" Jekkukin siis nukahti aikaisemmin kuin varmaan ikinä.

Torstaina Jekun päiväunet olivat lähemäpä totuttua nukahtamista, eli puoli 12. Ja hän nukkuihin hyvän tovin vielä, kun ulkoiltiin Elpun kanssa. Elpu taas oli todella väsynyt, luultavasti tämän uuden viikkorytmin takia. Hän nimittäin nukahti toppavaatteissaan rattaisiin sisällä sillä aikaa, kun otin Jekulta ulkovaatteet pois. Annoin hänen nukkua peräti puolitoista tuntia.


Päiväunista huolimatta sain lapset rauhoittumaan ja olin nukuttamassa heitä jo kahdeksalta, mutta Elpu taisi ravata vielä juomassa ja syömässä toisen iltapalan isin kanssa ja nukahti vasta lähempänä ilta yhdeksää. Elpun 14-1530 nukutut päiväunet siis viivästyttivät hänen yöuntaan selvästi tunnin verran.

Perjantaina oli vuoden ensimmäinen muskari! Lähdettiin autolla, koska polkupyörä ja rattaat olisivat olleet hieman brutaali vaihtoehto valmiiksi räkäisille lapsille. Muskarin pihalla tajusin, että mehän ollaan puolituntia etuajassa, joten lähdettiin käymään nopeasti kaupassa. Ostoslistalla oli leipää ja leikkeleitä ja silti lähes myöhästyttiin muskarista. Kaupassa sattui eräs "hukataan rukkaset" episodi ja lopuksi rukkaset löytyivätkin molempien omista pikkukärryistä, onneksi.

Totuttua aikaisempi herätys näkyi vähän ekstra levottomuutena muskarissa. En edes yrittänyt saada Elpua nukahtamaan muskarin jälkeen. Jekkukin pääsi unilleen vasta 1230, lounaan jälkeen ja sai nukkua siihen saakka, että lähdettiin asuntonäyttöön. Ilta kahdeksan nukkuttaminen on nyt selvästi vakiintunut jo viikossa. En ole kirjoittanu kalenteriini mikä ilta se nyt oli, mutta muistan yhden illan kun tulin lastenhuoneesta pois jo 5 yli kahdeksan!

Lauantaina olikin reissupäivä. Heti aamusta herättyämme suuntasin lasten kanssa prismaan hakemaan vaippoja, matkaeväitä ja kummityttöni synttärilahjan. Kotiin tullessa herätin autoon nukahtaneen Jekun syömään ja Elpukin söi reissueväänsä jo ennen lähtöä. Lähdettiin kummityttöni 1v syntymäpäiville ja luonnollisesti, oltiin siellä koko päivä. Jäätiin vielä hetkeksi muiden lähdettyä.


Ei aivan venytetty lähtöä lasten  nukkuma-aikaan saakka, joten Jekku nukahti jo seitsemältä autoon. Elpu katseli pikkukakkosta koko matkan ja kävi kotiin tultuamme heti nukkumaan klo  21. Jekku yllätti positiivisesti ja jatkoi uniaan suoraan aamuun saakka. Toki lukuisilla yöllisillä imetyksillä, mutta kuitenkin. Odotus nimittäin oli, että hän herää virkeänä ja valvoo ainakin parituntia kotiin päästyämme.

Sunnuntai oli siitä erityisen poikkeuksellinen päivä, että me, minä ja lapset, oltiin kirkossa ajoissa. Perillä peräti jo varttia vailla 10! Tätä ei ole tapahtunut varmasti koskaan. Ei edes silloin, kun minun piti huolehtia vain itseni ajoissa kirkkoon, silloinkin olin usein viittä tai kymmentä vailla aikaisintaan. Tulee mieleen viime kesä, kun oltiin Pölläkarissa ja oltiin 20 vailla 10 kirkossa, meidän perhe ja setäni perhe ja setä totesi ettei  varmasti olla oltu ikinä missään kirkossa näin aikaisin. :D

Kaiken kaikkiaan Elpun ensimmäinen viikko ilman päiväunia ja aikaisemmalla päiväkotirytmillä oli sittenkin hyvä! Muutamia uusia rutiineja tässä täytyy kehittää, että myös minun ja Jekun aamupäivät sujuvat ilman väsymysraivareita ja hän ehtii varmasti syömään ennen päiväunia. Kokonaisuudessaan siitä mitä pelkäsin kun sovittiin päiväunien poisjätöstä ja miten tässä nyt sitten kävikään, voisin kirjoitella muutaman viikon päästä, kun tiedetään tuliko aikaiset yöunet tosiaan jäädäkseen.

Toivottavasti, sillä tämä klo 20 nukkumaanmeno on tosiaankin vain toivottu muutos iltoihimme!  Tänään, tulin lasten huoneesta pois 10 yli kahdeksan ja saas nähdä miten meidän huomisen muskarin käy, mennäänkö rattailla ja rattikelkalla vai rattailla ja pyörällä... 

Onko taas pakko muuttaa?

En haluaisi puhua muutosta mitään, mutta käytiin katsomassa kahta asuntoa. Asunnot ovat lähempänä keskustaa, kerhoja sekä muskaria. Ruokakauppa olisi aivan tien toisella puolella. Päiväkotikin olisi naapuritalossa. Ja päiväkodin aidattu piha aivan takapihallamme. Jos siis sattuisimme nyt muuttamaan. Mutta pakko kai muuttoa on edes harkita, vaikka kumpikaan näkemistämme asunnoista ei natsaisi. 

Tämä nykyinen asuntomme on ihana. Elpun päiväkoti on kävelymatkan päässä. Rivitalon pääty, vain yksi seinänaapuri, ja muutenkin naapurimme ovat mainioita. Oma piha, rauhallinen alue - toisin sanoen sijainti on täydellinen. Oma sauna ja keittiön kaappitilat ansaitsevat suuren plussan. Jos jostain täytyy tälle asunnolle antaa miinusta, niin annan tuulikaapista. Sen olisi voinut suunnitella niin paljon käytännöllisemmäksikin.

Itseasiassa mulla oli luonnoksissa otsikko "Jos me omistaisimme kotimme", tarkoitus oli listata kaikkea pientä remontoitavaa, mitä haaveissani täällä tekisin. Ja kuvittelinkin, että osaa noista uskaltaisin joskus ehdottaa vuokraisännillemme. Tämän kun piti olla koti, jossa voisimme asua vielä p i i i i t k ä ä n . Nyt ollaan  jouduttu epäilemään sitä melkein puoli vuotta. 


Asunnot jotka näimme, ovat molemmat kerrostalokolmioita, kolmannessa kerroksessa, hissittömissä taloissa. Hissittömyys ja kerrostalo ovat aikamoinen tasonlasku, jos niin voi sanoa. Pidin nimittäin tätä kerrostalosta rivitaloon muuttoa suurena upgradena (en osaa suomentaa tätä, päivitys vaan ei kuulosta oikealta). Lisäksi asunnot ovat saunattomia. Okei, sähkölaskun kannalta saunattomuus voi olla myös suuri plussa. 

Kerrostalojen naapuritalossa on päiväkoti. Matka lyhenisi huomattavasti, mutta Elpu joutuisi vaihtamaan päiväkotia. Kerrostaloilta matkaa nykyiseen päiväkotiin olisi vähintään 20min, jos kumpikaan ei kävele itse. Toisaalta taas, matka on käveltävissä, mutta  kävelymatka on nykyiseen alle 10minuuttin vähintään tuplat. 

Eniten ristiriitaisia tunteita minulle aiheuttaa juurikin Elpun päiväkoti. En haluaisi päiväunien poisjätön lisäksi muuttaa mitään nyt. Hän on juuri päässyt sinne mukaan, tottunut arkeen ja tutustunut muihin lapsiin ja luottaa hoitajiin. Olen itsekin ihan vasta tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut kävelyseuraa päiväkotimatkoille.

En haluaisi luopua siitä.


Mutta toisaalta tiedän, että taloyhtiöön tehdyt remontit, joita osaa olen itse vaatimalla vaatinut, nostavat  vastikkeita, mikä taas nostaa vuokraamme kesän lopussa. Halpa vuokra ei ole enää ollut niin halpa ja nyt siitä uhkaa jo tulla kallis. Luonnollisesti meidän on pakko huolehtia myös lompakkomme tasapainosta.

Haaveilen edelleen olevani kotona siihen saakka, että myös Jekku täyttää kolme vuotta. Mutta jo viime syksynä alettiin miettiä, mitä jos hän menisikin päiväkotiin jo kaksi vuotiaana. Ei sillä, että edelleenkään tietäisin mitä töitä ja missä haluaisin tehdä. Oikeastaan työelämää enemmän minua houkuttelee ajatus korkeakouluopinnoisto, vaikken tiedäkään mitä haluaisin opiskella. Opiskelu taas ei varsinaisesti kohentaisi kukkaroamme. 

Palattiin kerrostalosta ulos, istuimme kadun varteen parkkeerattuun autoomme. "Älä vaan sano, että sie haluat muuttaa tuonne!" henkäisi meistä se, joka otti muuton ensimmäisenä puheeksi. Ajatus muuttamisesta ei enää ahdista ja itketä. Sata kertaa mieluummin laitetaan sitten Jekku päiväkotiin ja minä etsin töitä, kuin muutetaan ainakaan kolmanteen kerrokseen hissittömään taloon.

Toivottavasti tämä asunto saa olla meidän koti vielä pitkään! 

Ensimmäiset omat jouluperinteet

2017 joulu, oli meidän kuudes yhteinen, Elpun kolmas ja Jekun toinen joulu. Aiempina jouluina ei olla valoja enempää laitettu joulua kotiin, koska ei olla vietetty joulua koskaan kotona. Aatot ollaan oltu aina appivanhemmilla ja välipäivinä minun perheen kanssa. Nyt lapset alkavat kuitenkin jo tajuta joulukalentereista ja joulusta enemmän, joten haluttiin alkaa luomaan meidän perheen omia perinteitä.


SUKLAA KALENTERIT
Tai no joulukalenteri ylipäätään. 2016 ostettiin Elpulle Lidlistä Frozen askartelu kalenteri, josta tuli väriliituja, leimasimia, tusseja, pieni vihko, puuvärejä ja teroitin ja kumi. Tänä vuonna oltiin vähän myöhässä kalentereiden kanssa. Toisaalta olisin halunnut tehdä itse, mutta pää löi tyhjää ideoiden kanssa, eikä budjettikaan ollut iso. Erään kerran huomasin Prismassa käydessä Life myymälän pöydän, jossa oli MooFree kalentereita. Meidän äiti on ostanut lapsille Moo Freen jättimäiset pääsiäismunat, joten puoliskoni kävi ostamassa nuo kalenterit, hyvällä alennuksella juuri ennen itsenäisyyspäivää. Jospa sitten tänä vuonna oltaisiin ihan ajoissa kalentereiden kanssa.

JOULUKUUSI & -JOULUVALOT
Jos kalenteireiden kanssa oltiin myöhässä, niin kuusi oli sitten senkin edestä. Ensimmäinen oma joulukuusi ostettiin jo marraskuun puolivälissä ja siihen tähti, kaksi nauhaa, valot ja yksi pieni pallopaketti. Tietenkin koristeltiin se myös samana iltana tuomaan vähän joulutunnelmaa kotiin. Pieni varaslähtö joulukuusen kanssa kai sallitaan viiden kuusettoman joulun jälkeen.

Kuusi on muuten edelleen valoineen olohuoneen nurkassa. Pallot sai kyytiä taaperolta, eikä niitä taida olla kuusessa enää yhtäkään. Valitettavasti lahjaksi saamani koristeet ovat myös saaneet kokea lasten käsittelyn, vaikka ripustin ne aivan latvaan. Muut jouluvalot ripustin ikkunoihin ja terassille sitä mukaa, kun löysin niitä kaapeista ja varastosta ja ne saavat myös edelleen ilahduttaa pimeitä iltoja.


JOULUINEN ELOKUVAILTA
Ensimmäinen jouluelokuva katsottiin itsenäisyyspäivän aattona. Ehdotin Joulupukkia ja noitarumpua ja sainkin koko perheen innostumaan elokuvasta siihen saakka, että laitettiin se Netflixistä pyörimään. Sattuneesta syystä se sitten vaihdettiin hieman modernimmin toteutettuun Arthur Christmakseen. Elokuvaillan McDonaldsin kaistalta haettu herkkuateria ei nyt ehkä ollut se kaikkein juhlavin. Ajateltiin, että tästä tulee myös meidän joulukuun perinne. Ei ehkä siitä mäkkäristä, mutta jouluelokuvaillasta itsenäisyyspäivän aattona.

KIRJEET JOULUPUKILLE
Elpu askarteli ensimmäisen kirjeensä joulupukille. Annoin hänelle sakset ja liimapuikon sekä lelumainokset. Kirjeestä tuli aika Duplo ja Ryhmä Hau painotteinen. Tänä vuonna Jekkukin voisi yrittää tehdä joulupukille kirjeen. Täytyy kehitellä myös joulupurkki, jossa lapset voivat viedä kirjeet ulos tonttujen löydettäväksi. Niin kuin meilläkin oli aikanaan purkki joka vietiin tontuille parvekkeelle.


JOULUOSTOKSET & LAHJOJEN PAKETOINTI
Jouluostoksia tehtiin pari viikkoa ennen joulua ja lahjoja paketoitiin pitkin iltoja. Minun toiveenani oli Elpulle iso peitto ja Jekulle kunnon tyyny, molemmat löytyi tarjouksesta. Tyynyn, peiton ja Elpun ryhmä hau pussilakanoiden lisäksi lapset saivat meiltä yhteensä 7 pakettia sekä pikkujoulujen goodiebagin oppi & ilo Vauhtia ja vipinää pelin. Näihin joululahjoihin pitää vielä sopia jokin määrä ja budjetti, ettei homma karkaa käsistä.

JOULUTORTUT ANNITÄDIN KANSSA
Tämä saattaa olla meidän ensimmäinen jouluperinne. Jekun kummitäti tuli meille leipomaan joulutorttuja jo toisena vuonna peräkkäin, joten tämä on ehdottomasti meidän jouluperinne.


PÄIVÄKODIN JOULUJUHLA
Joulukuussa meillä oli tietenkin ensimmäinen Elpun päiväkodin joulujuhla. Tästä juhlasta ei puuttunut laulua eikä naurua. Ollaan onnekkaita, kun Elpulla on ihana päiväkotiryhmä hoitajineen. Mummi ja pappa sekä Jekun kummitäti tulivat myös katsomaan miten hienosti Elpu soitti rumpua ja uskalsi olla esiintymässä. Hän selvästi nautti kaikesta huomiosta.

ITSETEHDYT PIPARIT
Uskaltauduin tekemään ensimmäistä kertaa piparitaikinan itse, kun joku jakoi allergialasten vertaistukiryhmään maidottoman ja munattoman reseptin. Aaton aattona leivottiin yhdessä koko perheen kera. Nämä olivat myös Elpulle elämänsä ensimmäiset itse leivotut piparit.


JOULUAATTO
Koska Jouluaatto oli sunnuntai, alkoi se kirkolla ja sieltä ajettiin suoraan viemään kynttilät isoäidin isotädin haudalle. Viime vuoden diy hautakoriste oli siivottu pois, etten voinutkaan enää koristella sitä uudelleen, joten tänä vuonna meillä olikin vain kaksi kynttilää. Haudalla kävi niin kova tuuli, ettei kynttilöiden kuvaaminenkaan ilman hanskoja meinannut onnistua. Ollaan käyty tuolla haudalla nyt viitenä jouluna peräkkäin, ja tullaan käymään jatkossakin.

En tiedä koska joulupukki tulee ensimmäisen kerran. Ainakin vielä meidän lapset pelkäävät pukkia aivan liikaa, että kutsuttaisiin hänet jouluvieraaksi. Paikasta riippumatta jouluaaton perinteisiin kuuluu tietenkin jouluruoka ja yhdessä olo jutellen, rentoutuen ja pelaillen sekä lahjojen jako, ja tietenkin lasten riemu.

Olen sanonut, että vietetään joulut täällä appivanhempieni luona niin kauan, kuin kaikki serkut on täältä. Sitten kun serkkuja alkaa tulla minunkin puolelta, täytyy miettiä vietetäänkö joulut vuorovuosin vai mitä keksitään. Toisaalta musta olisi ihana kutsua kaikki mummot ja papat meille kotiin, mutta siihen ei meidän neliöt ja ruokapöytä taida ihan vielä riittää.

Ensi jouluun 💝

Päiväkotiarki on alkanut

Vuoden ensimmäinen päiväkotiviikko on ohi. Viime viikon maanantaina oli ihanan raikas, aurinkoinen pakkaspäivä ja päätin lähteä pitkästä aikaa kerhoon Jekun kanssa. Tosin vain kääntyäksemme ovelta takaisin, koska kerho alkoikin vasta eilen. Jos olisin katsonut puhelinta vähän aikaisemmin, kuin vasta takaisin kotiin lähtiessä, olisin säästynyt hukkareissulta. Ollaan muutenkin oltu aika paljon kotona, eikä viime viikon kuvasaldokaan ole kummoinen. 

Pyykkiä tuli pestyä ihan liian vähän pyykkivuoren suuruuteen nähden. Tein toki ihan tietoisen päätöksen käyttää aikaani enemmän blogiin kuin kotitöihin, sen ajan mitä oli Jekun päiväunille nukahtamisen ja Elpun kotiin hakemisen välissä. Koko syksyn Elpu kävi päiväkotia maanantaista torstaihin klo 9- 14, josta klo 12-14 on päiväunet. Eli 100% omaa aikaa minulla on ollut yleensä n. 1130-1350.


Parina aamuna herättiin vasta vähän ennen puolta yhdeksää, kun ihan viimeistään varttia vailla yhdeksän on lähdettävä kävelemään päiväkotiin. Sitten taas yhtenä aamuna lähdettiin jo puoli yhdeksältä kävelemään päiväkotiin. Kertonee kai jotakin viime viikon väsymyksestä nämä pomppivat aamutkin. Maanantaina ja keskiviikkona nukuin puolen tunnin unet ja heräsin, kun piti lähteä hakemaan Elpua kotiin. Mutta torstaina ja perjantaina nukuin vasta pikkukakkosen aikaan.

Ei viikko kuitenkaan pelkkää blogia, nukkumista ja kotitöidenvälttelyä ollut. Lapset pääsivät kahteen kertaan uimaan, kun tiistaina käytiin kavereiden kanssa tutussa uimahallissa ja lauantaina lähdettiin Vierumäelle. Keksittiin lähteä uimaan vasta puoli viideltä ja kaikki lähihallit menivät jo kuudelta kiinni. Laskettiin nopeasti kauanko meillä kestää lähteä ja monelta altaista pitää poistua ja todettiin, ettei puolituntia tosiaan ole vaivan väärti. Joten päätettiin lähteä vähän kauemmaksi.


Elpu on kovasti odottanut luistelemaan lähtöä, mutta se ei nyt yrityksistä huolimatta ole onnistunut. Ja sen kerran kun vihdoin ajettiin jo kentälle, Elpu nukahti autoon. Kesken kaiken herättyään luistelusta ei tule mitään (been there, done that), joten käännyttiin parkkipaikalta takaisin kotiin ja herätyksen perusteella tehtiin aivan oikea ratkaisu. Onneksi serkku tuli yöksi, se vähän pehmensi pettymystä. Pitää yrittää alkaneella viikolla uudemman kerran ja vähän aikaisemmin. Varsinkin, kun Elpu ei enää nuku päiväunia päiväkodissa.

En itsekään saa Elpua kotona nukahtamaan päiväunille ilman pitkää ulkoilua ja tuplarattaita tai uimahallia ja autoa. Myös päiväkodissa nukahtaminen on ollut vähintäänkin hankalaa, joten kokeillaan nyt tästä alkaen miten arki sujuu, kun Elpu meneekin päiväkotiin jo puoli yhdeksään ja haetaan heti lounaan jälkeen eli puoli yhdeltä. Tällä uudella järjestelyllä Elpu saisi olla myös perjantaisin päiväkodissa, mutta ei haluta vielä luopua perjantain muskarista, ja muutenkin nelipäiväinen päiväkotiviikko tuntuu juuri sopivalta.


Uudelta päiväkotiajalta odotan eniten sitä, että aikaisemmat aamut toisivat myös aikaisemmat illat. Tähän mennessä lasten nukahtaminen on tasaantunut aiemmasta klo 2230 jo noin klo 21 ja herätys on ollut yleensä kahdeksalta. Joten ehkä puolikahdeksalta tai jopa jo hieman seitsemän jälkeen herääminen toisi unen vielä aikaisemmin illalla. Toivotaan parasta!

Kaiken kaikkiaan, paria nukutusfarssia ja niiden myötäistä hermoromahdusta lukuunottamatta viikko oli  oikein hyvä. Nyt alkaneella viikolla voisin koittaa laskea 10 vähän useammin. Toki Taavitiikeri ja Elpu auttavat, kun Elpu laulelee nykyään varsin usein (välillä juuri oikeaan aikaan, mutta myös siis ihan vaan jotain laulaakseen) "jos sua suututtaa ja olet vihainen, hengitä vaan ja lasketaan yksi, kaksi, kolme!"  Siinäpä kaikille hyvä viikon haaste. :)

Mitä isi shoppailee? - part 2

Aika usein oletetaan naisen tai äidin tekevän tiettyjä asioita kodin ja lasten eteen. Tottakai monesti nuo stereotypiat pitävätkin paikkansa ja vaikkeivat pitäisikään, on niissä kuitenkin niin paljon totuutta,  että jokainen nainen varmasti pystyy samaistumaan tai kuvittelemaan tilanteen elävästi mieleensä. Tämä on postaussarja kärjistetyistä stereotypioista, jotka on murskattu meidän perheessä.


Äiti saa päättää yksin lastenhuoneen sisustuksesta ja huonekailuista.

Tai sitten ei.


Meillä on isin valitsema kerrossänky. Ei niin pieni ja siro ja valkoinen, kuin ne mitä minä ihailin. Meillä on viidakkobussi ja lapset rakastavat sitä! Ja mahdun minäkin hyvin Jekun viereen öisin ja iltaisin jos tarve, toisin kuin ehkä 160 cm pitkään ja 75 leveään sänkyyn. Tässä on ainakin ruhtinaalisesti tilaa. Ja kuten sanottu, lapset rakastavat tätä.

Oikeastaan, ainoastaan huoneen järjestys ja tavaroiden paikat ovat ne mitkä on 100% vain minun päättämiäni. Ja toistaiseksi myös lastenhuoneen siivous on 96% minun vastuullani. Loput neljä prosenttia jakautunee lapsille molemmille 1,5% ja tästä suuresta siivousvastuustaan molemmat käyttävät 0% ja puoliskolleni jäävän 1% lastenhuoneensiivousvastuun hän käyttää silloin, kun minä ja lapset ollaan Jyväskylässä ja hän on siivonnut koko kodin poissaollessamme.

Lastenhuone on muuten muuttunut aika paljon, nyt kun se on taaperon ja leikki-ikäisen huone, eikä enää vauvan ja taaperon tai kahden taaperon leikkihuone. Kiinnostaisiko tarkempi esittely huoneesta nykyisellään? Lastenhuoneen ennen kerrossänkyä löydät täältä (klik).

Akrobatiaa kankaalla ja tangolla


Elokuun puolivälin jälkeen, aurinko alkaa laskea kuuden aikaan. Olen myöhässä, yllättäen. Kiire tuli vaikka kuvittelin lähteväni ajoissa. Jumppahousuissa, pitkähihaisessa trikoopaidassa ja vesipullo kourassa, huppari takkina. Tiedän paikan, kävin avajaisssa, kun odotin Jekkua. Varmuuden vuoksi suunnistan kuitenkin navigaattorin kanssa ja onnistun silti kääntymään liian aikaisin väärän teollisuusrakennuksen eteen.

Jännittää, mietin sekunnin mahtaako ovi olla edes auki enää, mutta tottakai se on. Kengät jätän harkoista ja laudoista tehtyyn kenkätelineeseen viihtyisään aulaan, jonka seinää koristaa suuri Funky Pole logo. Menen suoraan tankotanssisaliin, jossa ohjaaja sekä kaksi muuta Silk start tunnin osallistujaa ovat jo lämmittelemässä rauhallisen musiikin tahdissa. Pääsen mukaan, kun Sini vapauttaa kankaansa minulle ja avaa itselleen uudet.

Välineenä vertikaalikangas on minulle tuttu, testailtiin sitä koulussa Sirkus & parkourtunneilla. Joskin olen unohtanut suurimman osan siitä, miten niitä käsitellään. Pääsen jyvälle kuitenkin tosi nopeasti ja äkkiä olenkin pääalaspäin. Välillä enemmän tai vähemmän solmussa ja välillä juuri niin kuin pitikin. Uusia juttuja tulee paljon, liinailu kuormittaa koko kroppaa ja saa kevyen hien pintaan.


Tottumatonta saattaa kankaan pyöriminen vähän häiritä, joten ohjaajamme Sini näyttää miten sitä voi helpottaa: pyöritetään kankaita oikein kunnolla jo ennen kiipeämistä, näin me pyöritään ja heilutaan kahta kauheammin. Hauskaa on ja onnistumisia tulee heti ensimmäisellä tunnilla. Joskin tottumattomat lihakseni ja tasapainoaistini tekevät tepposet minulle.

Lopputunnista en uskalla enää mennä pääalaspäin ja pysyttelen mieluummin turvallisesti paksun patjan päällä. Saatoin pyöriä muutaman kierroksen liikaa, kotiin päästessäni juoksen suoraan vessaan nipin napin ehtien. Makoilen sängyllä silmät kiinni, siihen saakka, että puoliskoni ja lapset tulevat kotiin ja harkitsen vakavasti raskaustestin tekemistä.

Seuraavan kerran pääsen kankaille kahden viikon päästä. Nyt meitä on jo vähän enemmän. Ja koska kaikki muutkin haluavat heistä otettavan kuvia, haluan minäkin ensimmäiset kuvat itsestäni instaan. Jälleen lähes kaikki on uutta, kuitenkin helposti opittavaa. Pyörin vähän vähemmän, kuin ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa ei riitä pelkkä kevyt hikoilu, vaan yritän tosissani, hieman enemmän ja rohkeammin. Onnistumisen tunne ja voiton riemu on taattua.


Kolmannella kerralla olen varannut paikan sekä silk start että silk 1 tunneilta. Ensimmäinen tunti menee leikiten. Sini näyttää mitä tehdään ja me muut harjoittelemme omaa tahtiamme. Sini auttaa ja neuvoo ja varmistaa vaikeampia temppuja, ettei kukaan pääse putoamaan. Kyselemme myös apuja toisiltamme ja salissa on kevyt tunnelma musiikin soidessa taustalla. Tunti päättyy jäähdyttelyyn, jonka aikana saliin tulee lisää väkeä.

Silk 1 tunnin temput ovat jo vähän haastavampia ja aivotkin joutuvat töihin. Täytyy tosissaan miettiä, mitä pitikään tehdä seuraavaksi. Mihin menee kangas, mihin menee jalat ja pää ja mistäs nyt pitikään pitää kiinni. Humps. Pienestä pelkokertoimesta selvitty. Ensimmäiset pudotukset on tehty! Välillä on pakko pitää tauko patjalla. Lihakset tärisee. Muistan taas, miksi liikunta on niin ihanaa.

Koska kahdesta tunnista tuli vähän tärinää lihaksiin, niin seuraavalla viikolla olen salissa kolme tuntia putkeen. Menen kokeilemaan tankotanssin alkeita Tiinan ohjaamalle Funkyn Pole start kurssille. Olen taas myöhässä, kuinkas muutenkaan. Mutta pääsen nopeasti mukaan.


Teemme pyörähdyksiä tangolla, mikä on hauskaa ja ihan helppoa. Tangolle kiipeäminen ei sitten olekaan lainkaan niin helppoa ja vaatii sekä aivo- että lihastyötä. Pääsen myös istumaan tangolle, se vaati myös hieman kivunsietokykyä tottumattomalta ja kokeilen jopa päällä seisontaa. En edes muista koska viimeksi sitä olisin yrittänyt.

Pole startin venyttelyjen jälkeen vaihdan tangon kankaisiin ohjaajan vaihtuessa. Jatkamme edelliseltä kerralta tuttuja pudotuksia. Yllätyksekseni jaksoin kolmen tunnin roikkumisen ilman sen suurempaa väsymystä, hapotusta tai tärinää. Ehkä entiset liikuntaharrastukseni näkyvät sittenkin vielä jossain tuolla syvällä lihasmuistissa.

Viidennellä kerralla olen Funky Polella taas kolme tuntia putkeen. On tankotanssin starttikurssin viimeinen kerta. Tehdään samoja pyörähdyksiä ja kiipeillään, kuten viimeksikin. Joskin tangolle kiipeäminen on huomattavasti haastavampaa kuin kankaalle. Tiina kiertää varmistamassa, että kaikki onnistuvat liikesarjassa jossa käydään tangolla pää alaspäin ja poistutaan kuperkeikalla. Tämä on minulle ensimmäinen liike jossa täytyy saada kyljellä pito tankoon.


Siitä voisikin kertoa ihan oman tarinansa miltä tuntuu nähdä itsensä peilistä "bikinit päällä" kun on tankotanssisalissa, eikä uimarannalla. Sen lisäksi, että laji on monipuolinen ja haastaa koko kehoa lihasvoiman, kestävyyden ja notkeuden osalta, uskallan väittää, että tankotanssin starttikurssilta saatujen onnistumisenelämyksien kautta voi vahvistaa omaa itsevarmuutta ja kehopositiivisuutta.

Tankotanssissa ja kankailla käytetään paljon samaa sanastoa. Niistä invertit on ainoa mieleeni jäänyt, enkä tosiaan  osaa edes selittää mitä se tarkoittaa. Täytyy siis käydä Funkylla vähän useammin tänä vuonna. Jos vain yhtään kiinnostaa, niin kannattaa heittää ennakkoluulot nurkkaan ja lähteä kokeilemaan ja haastamaan itseään tangolle ja kankaille! :)

Tankotanssi-, ilma-akrobatia- ja akrobatiatuntien lisäksi Funky Pole tarjoaa akrobatiatunteja lapsille! Koko tuntivalikoiman löydät täältä ja ajanvarauksen sekä viikko-ohjelman löydät täältä. (linkissä on valikoituna viiko 3, jos kalenteri on tyhjä,  klikkaa nuolista itsesi oikealle viikolle niin tunnit alkavat näkyä)  Seuraava Funkyn Polestart kurssi alkaa helmikuussa ja siihen ilmoittautuminen on nyt muuten auki.

kuva: Funky Pole

2018 paluu arkeen

Vuoden lopussa kävin kalenterini kanssa kaikki vanhat luonnokset läpi. Löysin yllättävän monta postausta joista puuttuu vain kuvat. Kirjoittelin postauksia kalenteriin ja jokaisen sunnuntain kohdalle "blogipäiväkirja". Vuoden ensimmäisen viikon tavoitteeni oli postata tiistaina, torstaina ja sunnuntaina päiväkirja. Noh, alta voitte lukea mitä tapahtui tiistaina ja torstaina kun en postannutkaan. On mulla myös hyviä selityksiä, mutta niitä en kerro ainakaan tässä viikon päiväkkirjassa.

Maanantaina oltiin Jyväskylässä ja kehiteltiin siskojeni ja äidin kanssa uusia uudenvuoden perinteitä. Aloitettiin uusivuosi hemmottelusaunalla. Otin mukaan syysbileiden goodiebagissä saadun Flow kosmetiikan mansikkavartalokuorinnan sekä pikkujoulujen bagistä saadun Lushin vartalohoitoaineen. Testailtiin niitä porukalla ja tehtiin kasvohoidot Foreverin kuorinnalla ja Fleur De Juvence setin naamiolla.

Ihan kaikkea suunniteltua ei ehditty tekemään siinä aikataulussa kun ajateltiin. Elpu odotti koko viikon kynsienlakkaamista ja viimeisenä ennen kotiinlähtöä lakattiin kaikille Elpun valitsemalla lakalla pastellin turkoosit kynnet ja maisteltiin Lapin Marian inkivääri glögiä. Erityisen innoissan Elpu olikin tätiensä kynsien lakkaamisesta, sen aikaa mitä kolmevuotiaan keskittyminen siihen riitti. Glögiä pääsivät maistelemaan  myös mummo ja pappa. Ihana että ehdittiin halata heidät vielä ennen lähtöä vaikka muuten tämän joululoman näkeminen olikin kovin lyhyt, luokkaa "läpsystä vaihto".


Tiistaina sitten alkoi arki vaikka nukuttiin peräti puoli yhteentoista saakka. Pääsin vihdoin täyttämään uutta kalenteriani muillakin kuin syntymä- ja nimipäivillä, nimittäin Jekun ja Elpun päiväunilla sekä pyykkien lajittelulla ja pestyjen pyykkien kirjaamisella. Jostain syystä energiat ei ihan riittäneet kotoa poistumiseen ja Elpukin nukkui päiväunet vahingossa aivan liian myöhään.

Keskiviikkona heräiltiin onnellisesti kaivurin kolinaan. Kaivurin, jota ollaan odotettiin takapihallemme koko syksy, mutta turhaan. Tiedättekös muuten, että on aika ihanaa, kun on kaksi kuivaustelinettä! Kyllä vain, mun ainoa joululahjatoive toteutui, eikä enää tarvitse miettiä voiko päivässä pestä kaksi koneellista pyykkiä! Jospa tämä pyykkiralli nyt kävisi vähän mielekkäämmäksi. Vaikka minun ja puoliskoni vaatekaappi on edelleen tilapäisesti saunassa. 

Blogi on pysynyt hiljaa, vaikka suunnitelmana oli kirjoittaa Jekun päiväuniaikaan. Jonkin verran reissupainaa vielä itselläkin, kun päätin käyttää arvokasta blogiaikaa nukkumiseen. Pikkuhiljaa päästiin myös kohti normaalia unirytmiä, kun lapset heräilivät aamulla jo ennen yhdeksää ja itsekin nousin puoli kymmeneen mennessä. Keittiön lattia sai pitkästä aikaa liian tutun suklaapuurokuorrutuksen, joten tulipahan avattua myös viikon siivousrumba pyykkirumban lisäksi. 

Torstain kohokohta oli kun käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa vauvakavereita Villa Ruthissa. Toivottavasti meistä oli edes jotain apua. Ajattelin mennä myös Forevertiimin vuodenavaukseen. Se alkoi jo kuudelta ja päästiin lähtemään vasta puoli seitsemältä. Päätin kuitenkin mennä vaikka myöhässä, onhan nyt uusi vuosi.


Lapset nukahtivat autoon ja tyhjällä parkkipaikalla tarkistin facebookista paikan vaihtuneen ja tajusin että minun piti palauttaa yksi lainaamani tuote. Ei nyt sitten enää lähdettykään ajelemaan oikeaan paikkaan vaan ajoin kotiin herättämään lapsia iltapalalle ja takaisin nukkumaan.

Perjantaina olin lähdössä Jekun kanssa lastenpolille heti aamusta yhdentoista aikaan, onneksi tajusin tarkistaa kalenterista, että aika oli vasta 1330. Tältä erää tämä oli Jekun viimeinen lastenpoli käynti ja palataan nyt vain neuvolaseurantaan. Ihanaa! Elpun mielestä perjantain kohokohta oli varmastikin vierailu papan luona mummilassa. Hän sai pitää hetken aikaa pienintä serkkuaan sylissä ja oli siitä aivan innoissaan! Ja toki, molemmat lapsemme kokivat pienimuotoisen sekoamisen, kun meille tuli kaksi serkkua yökylään.

Pyykkirumba ei lepää edes lauantaina, paitsi lepää, jos joku kakkaa lattialle. Juuri, kun olin saamassa koneen käyntiin tyhjensin sen ja pesin yhdet farkut pikaohelmalla. Meillä oli sauna-aamu lasten kanssa, joten puoliskoni farkut kuivuivat saunassa juuri sopivasti, ennen Elpun kummitädin synttäreitä. 

Elpulla on nyt jokin hoivakausi meneillään ihan selvästi. Niin innoissaan hän oli perjantaina viisiviikkoisesta serkustaan ja nyt kummitädin syntymäpäivillä hän olisi halunnut pitää 1-vuotiasta kummityttöäni sylissä, mutta me tylsät aikuiset ajateltiin, ettei se ollut ihan niin hyvä idea. Onneksi lapset löysitvät yhteisiä ja omia leikkejä.

Kun sunnuntai oli maanantai

Tämä sunnuntai sitten kruunasikin koko väsyneen viikon ja kovan arkeentarrautumisyrityksen. Ensinnäkin heräsin kellon näyttäessä 0926 eli aivan liian myöhään. Puin nopeasti itseni ja Jekun valmiiksi ja katsoin ikkunasta pihalle. "Miksi täällä on niin kirkasta?" "Hei aurinko!" "Hei lunta!" "Jaa pakkasta." Suunnitelma: äkkiä auto piuhan päähän lämpiämään ja sitten Elpulle vaatteet päälle ja menoksi. Otan avaimet ja juoksen ulos. Hei miksi auto on pakitettu autotallin eteen? En siis laita autoa lämpiämään, mutta muutoin suunnitelman toteutus pysyy.

Vihdoin sain auton skrabattua ja lapset kyytiin ja ollaan liikkeellä kellon näyttäessä yksi yli kymmenen. Mitä nyt kuskin ovi oli niin jäässä, ettei se mennyt ylös asti kiinni. Varmuuden vuoksi pidin ovesta kiinni suurimman osan matkaa. Onneksi se kuitenkin pysyi kiinni automaattisen lukon ansiosta. Vartin yli 10 kirkon pihassa ja JES! kuskin ovi meni kiinni kokonaan! Ehdittiin juuri ja juuri ajoissa sakramenttiin. 

Sakramenttikokouksen jälkeen meillä on tapana käydä syömässä eväät ennen lasten omaa luokkaa. Puoliskoni haki vielä erikseen lauantai-iltana molemmille omat purkkiherkut. Olin siirtämässä Jekun syöttötuolia lähemmäs pöytää ja samaan aikaan pienet kädet kurkottivat juuri avatun purkin kimppuun ja purkki tippui lattialle. Tottakai se meni rikki, pitikö vielä kysyä?

Noh, loppu päivä sentään meni paremmin. Ja jos nyt jotain hyvää, niin pitkästä aikaa lapset malttoivat olla tosi nätisti suurimman osan sakramenttikokousesta ja lähtivät vaeltelemaan vasta viimeisten kymmenen minuutin aikana. Muistin myös käydä palauttamassa sen tuotteen jonka muistin torstaina. Mummo aina sanoo, että koti pitäisi olla sellaisessa kunnossa ettei yllätysvieras yllätä. Lasten kanssa tätä on ollut hieman haasteellisempi toteuttaa ja vuokraisännät pääsivät yllättämään vaikkeivat edes tulleet yllätyksenä.

tämän vähempää tärähtänyttä kuvaa näistä kahdesta ei muuten löytynyt kamerasta... 

Jospa nyt, kun tuo piha on kunnossa ja kaivurit jo lähteneet, niin pian saataisiin tämä kaaos täältä sisäpuoleltakin taas järjestykseen. Tänään alkoi taas päiväkotiarki ja nyt mulla on taas läppäri käytössä ja oma puhelinkin toimii! Joten kunhan tämä pyykkirumba ja väsymys tästä hieman tasaantuu on mun tarkoitus parantaa viimevuotista postaustahtia vähintäänkin kahteen ellei kolmeenkin postaukseen viikossa. Kirjoitin jo kalenteriin myös makkarin esittelypostauksen helmikuulle, nyt peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja se toteutuu! 

Ihanaa vuoden 2018 toista viikkoa kaikille!

Vuosi vaihtui

Poikkeuksellisesti molemmat lapset ovat päiväunilla. Isompi sisällä omassa sängyssään ja pienempi ulkona rattaissa, kuten aina. Isompi nukahti rakettienostoreissulla autoon, kun taas pienempi laitettiin nukkumaan ennen lähtöä. Ruokapöytä on katettu kuudelle aikuiselle ja keittiössä tuoksuu voisula sekä herneet. Lipeäkala lisukkeineen kuuluu perheen jouluperinteisiin, vaikka ei jouluaaton juhlapöytään.

Nyt se tarjoillaan uudenvuoden aattona, kun koko perhe on koossa. Ruoan jälkeen on hyvin aikaa pelata porukalla lautapelejä. Hiljalleen Elpu herää uniltaan syömään. Heti kellon lyödessä kuusi, alkaa ulkoa kuulua pauketta. Ryhmä Hau jää viihteenä toiseksi, kun ikkunasta näkyy miten joka puolella välkkyy ilotulitteita.

Jekku heräilee paukkeeseen ja hänet haetaan sisälle syömään. Lautapelit on saatu päätökseen ja vihdoin on aika lähteä ampumaan omat raketit. Talon vieressä on pelto, jolla me pienenä papan perässä hiihdettiin. Siinä on hyvä paikka valmistautua uuden vuoden vastaanottoon. Omat raketit yllättivät tällä kertaa positiivisesti. Ehkä juuri siksi, että ostettiin raketteja pikkupommien sijaan. 


Rakettien loputtua ja hippaleikin jälkeen alkaa tulla kylmä. Kello lähenee jo iltapala aikaa. Toisten matka sisään kestää kauemmin kuin toisten. Lumikasaan on rakennettu liukumäki ja kasan viereen rakentuu iso lumilinna, sillä aikaa kun sisällä katetaan pöytää. Ilatapalaksi syödään perunasalaattia ja nakkeja, niin kuin joka vuosi. 

Hetkinen, nythän tulee jo kiire. Kello lähestyy puolta yötä. Taas puetaan ulkovaatteet päälle ja suunnataan autoilla keskustaan. Seitsemännen kerroksen kattopiha on täyttynyt uudenvuoden juhlijoista. Kirkkopuiston tapahtuma päättyy lähtölaskentaan ja Harjun vesitornin luota ammutaan valtavat raketit.

Vuosi vaihtui kattojen yläpuolella ja uusi vuosi alkoi lasten nukuttamisella. Olisipa loppuvuoden kaikki nukuttamiset yhtä vaivattomia. Toinen kannettiin nukkuvana autosta sänkyyn ja toinen nukahti  melkein heti, kun pää kosketti tyynyä ja hänet peiteltiin. Meillä jatkui vielä Dominion peli. Ja edellisen  päätyttyä pelattiin vielä yksi kierros, kunnes kello oli viisi aamulla.


Kahden pienen lapsen vanhempina ei ehkä paras ajatus valvoa koko yötä. Mutta nyt on koko vuosi aikaa tehdä jatkossa parempia päätöksiä. Uusi vuosi, uusi alku.

Miten te juhlitte vuoden vaihdetta? Teitkö uuden vuoden lupauksia?