Aamun ajatuksia klo 10.30

Ai järkytys sentään mikä määrä kirjoitusvirheitä vilisee maanantaina ja perjantain aamupostauksissa. Ne on molemmat kirjoitettu puhelimella. Ja luulisi, että niissä nimenomaan ei pitäisi olla mitään kirjoitusvirheitä, mutta onhan se todettu monta kertaa, ettei automaattisesta tekstinkorjauksesta ole toisinaan mitään iloa.

Me tehtiin pari vuotta sitten vaihto, kun mun puhelimesta oli jälleen näyttö haljennut. Ostettiin silloin puoliskolleni uusi puhelin ja minä otin hänen vanhan puhelimen ja se mun puhelin jonka näyttö oli sirpaleina tuli Jekun ensimmäiseksi puhelimeksi hänen täyttäessään 6 samaan aikaan. Vielä kaksi vuotta myöhemmin tämä mun nykyinen puhelin ei ole tajunnut, että kun kirjoitan "me tullaan lasten Kaa" haluan tuon Kaa kirjoitettavan ihan vaan pienellä k kirjaimella "kaa", mutta ei.

Kaksi vuotta olen korjannut tuota samaa ja joka kerta vain huomaan kuinka paljon oikeastaan edes käytän tuota lyhennettä. Enkä tosiaan tiedä miksi se alunperinkään luulee että Kaa pitäisi kirjoittaa isolla? Puoliskollani ei tietääkseni ole ainuttakaan Kaa nimistä kaveria jonka nimeä hän olisi kirjoittanut jatkuvasti jotta tuo sanakirja ei päästäisi irti tuosta, mutta toisaalta nyt kun tässä valitan asiasta tajusin, että noita sanakirjaan tallennettuja sanoja voi poistaa! Joten se siitä tällä erää. 

Tänään on ollut kuumeton päivä mutta ei kannata kahden sängyssä maatun kuumepäivän jälkeen alkaa raivosiivoamaan, vaikka sen aloittaisikin ihan hyvällä ololla ja iloisella mielellä niin, puolituntia myöhemmin olo on vähintäänkin yhtä huono kuin aiemminkin paitsi että nyt ei ole kuuma eikä hiki ja kaikki ärsyttää senkin edestä. 

Ehkä loppuviikosta päästään jo tekemään joku kiva hiihtolomaretki vaikka lähimetsän pulkkamäkeen. Ja jospa tämä harmauskin tästä väistyisi. Säikähdin muuten tänään nähdessäni terassilautoja vapaana lumesta! 

38.3°C

Jep, nyt se on sitten minun vuoroni. Toisilla alkoi Hiihtoloma, meillä on sairasloma. Nyt meistä enää 1 on kokonaan sairastamatta, ja jos hyvin käy, hän ei sairastakaan.

Lauantai-iltana alkoi päänsärky ja aamuyöllä heräsinkin aivan litimärkänä. Sunnuntaina käytännössä nukuin koko päivän. Tästä päivästä en vielä tiedä, mutta tuskin sängystä tarvitsee vielä nousta vaikka pystyisinkin olla hereillä. 

Näin muuten taas aivan pöljää unta. 

Poliisi kävi meidän ovella tuomassa kirjeen. Sen teksti oli niin haleaa, että puolet jäi näkemättä. Seuraavaksi olin kolmosluokan matikantunnilla ja sovimme mitä tehtäviä seuraavalla tunnilla tehtäisiin.

En ollut aivan varma, että olinko taas töissä koulussa vai olinko siellä muuten vain. Mutta seuraavan tunnin tehtävät tekisimme käytävässä. Opettaja katsoi minua pitkään ja sanoi "olet hyvä äiti". 

Seuraavaksi etsin ykkösluokan opettajan ja menin kysymään tietäisikö hän mistä syystä kirje olisi tuotu ja kerroin, että jos mulla ei olisi tätä kirjettä kädessä luulisin että se on unta. Ei kukaan tiennyt. 

No näköjään se sitten olikin unta eikä meillä ole käynyt poliiseja oven takana eikä tänään mennä kouluun. Ilmeisesti nään unia tai siis muistan ne herättyäni, jos herään 4 jälkeen aamulla ja nukahdan uudelleen. 

Olen herännyt tässä aamuyöllä 4.20 ja 5.40 joten kun herätys kello soi 6.15 en tosiaan noussut vielä sängystä enkä ole 7.05 tekemässä aamupalaa valmiiksi vaikka kaksi lapsistamme on jo hereillä. Sen verran hutera on oma olo, että jos ei ole aivan pakko, en nouse vielä moneen tuntiin.

6.30

6.30 perjantaiaamu ennen hiihtoloman alkua. Täällä on ihan hiljaista. Vieressä kuuluu hengitystä. Hiihtolomaa varten pitäisi tyhjentää päiväkodin lokerot ja hakea koululta luistimet ja sukset kotiin. Meillä on siis tänään Kirpun kanssa tiedossä päiväunikävely. Koulun kautta päiväkodille ja takaisin kotiin pelkkään kävelyyn menee noin puolituntia parin pysähdyksen kanssa tiedossa on siis jotakuinkin tunnin lenkki.

Saan varmaan luvan lainata Nupun kuulokkeita. Karoline kirjasarjan viimeinen osa on tullut tänään Storytelliin ja en malta odottaa mikä on rakkaustarinan lopputulos! Tavallaan haikeaa, että kirjasarja päättyy, kun olen useamman kuukauden kuunnellut samojen henkilöiden tarinaa. Ensimmäiset osat kuuntelin neuloessani joulun aikaan ja aika meni nopeasti.Yks kaks oltiinkin pisteessä, jossa jouduin odottamaan seuraavan osan ilmestymistä. Ja nyt se tarina sitten päättyy. Se tosin tarkoittaa myös sitä, että voin irtisanoa tilaukseni.

Mie olen aina käyttänyt ilmaisia kokeilujaksoja, joku sellainen oli päättynyt jo aikaa sitten. Mutta nyt syksyllä yks kaks huomasin, että multa oli lähteny maksu no kun on kerran maksanut, niin olen sitten yrittänyt kuunnella koko rahan edestä. Ja autossa olemme kuunnelleet lasten kirjoja. 15€ kuukaudessa on kuitenkin aika iso raha, niin nyt on aika käyttää se välillä johonkin muuhun. Ja sitten on aika kuunnella taas vaihteeksi podcasteja.

Lukeminen on jotain sellaista mille pitää ihan tosissaan varata aikaa. Jos en suunnittele milloin luen, jää lukematta kokonaan. Niin on käynyt monille kirjoille jotka olen lainannut kirjastosta itselleni. Nytkin kirjahyllyssä on yksi, josta olen lukenut ensimmäisen sivun. En varmasti ole ainoa joka on saanut äänikirjoista (ja podcasteista) motivaatiota pyykkäykseen ja siivoukseen. Tylsäkin kotityö etenee huomaamatta, kun seurana on ihanat henkilöt. 

Valoisaa tulee jo aikaisin! Jos lähtisimme päiväkoille puoli kahdeksalta, olisi jo valoisaa. Tänään näyttää olevan harmaa päivä. Onkohan kumisaappaat päivän kenkävalinta. Vaikka liukkaat ovatkin. Kävin eilen Jekun futisreeneissä, ensimmäistä kertaa. Kun puoliskoni on hänen valmentajansa ja Nupun treenit on samaan aikaan, niin luonnollisesti minä olen vienyt Nuppua.

Nyt pääsin Jekun treeneihin ja katseltiin kenkiä. Minulla on 2018 joululahjaksi saadut talvikengät, niissä on ollut nauhat auki viimeiset kolme talvea ja nyt Pampula on päässyt syömään osan nauhojen lenkeistäkin. Paikalle saapui joukkuekavereiden vanhempia, joilla oli molemmille mustat Kuomat. Siinä olisi kuulemma minullekin hyvä joululahjatoive tulevalle joululle. Luultavasti ovat ihan oikeassa!  

Hmm. Nyt kun mietin, niin ehkä järkevämpää olisi kävellä ensin päiväkodille, koska sieltä kyytiin tulee vain kaksi reppua, ja sitten vasta hakemaan niitä suksia koululta. Eihän nuo meidän lasten pienet sukset sinällään hankalat kuljetettavat ole, mutta ehkä minun ei silti tarvitse kuljettaa niitä ympäri kyliä, jos reitin suuntaa vaihtamalla ei ole pakko. Hiihtoloman alkajaisiksi koululaisemme pääsee jo kahdeltatoista koulusta. Hän toivoi, että hakisin sukset ja hänet autolla. Höpöhöpö. Mutta voisin ainakin yrittää ajoittaa kävelymme niin, että tullaan yhtämatkaa kotiin. 

Säihkypotilaamme heräävät ja on aika tehdä heille kuumat kaakaot. Ja itselle toinen kuppi. :D 

ps. klo 21.50 havahduin, että mulla taisi jäädä tämän postauksen kuvitus puhelimella kesken ja postaus luonnoksiin. Hups. Onneksi canva on kätevä ja puhelimella tehdyt kuvat on hetkessä läppärillä. Nämä pakkasaamun kuvat ovat maanantailta, tänään oli mukava sadepäivä.