Sekosin kuukaudessa työttömyyteen

Kolmastoista perjantai. Onko se sitten epäonnenpäivä vai onnenpäivä, se voi olla oma päätös.

Minun tunnetila vaikuttaa paljonkin siihen mitä ja kuinka usein blogissa julkaisen. Koko talven sairastelukierre ja tämä pitkä syksy, joka nyt auringon valosta päätellen on vihdoin väistymässä kevään tieltä, ovat omalta osaltaan vaikuttaneet paljon.

Tunnen olleeni jumissa. En pelkästään päässäni tai blogin ja someminäni kanssa. Vaan tunnen olleeni jumissa kotona, kirjaimellisesti rään keskellä. Mutta joo, myös eritoten jumissa päässäni. Kuka minä olen, mitä minä haluan, mistä minä unelmoin. Kuten monesti aiemminkin olen keskittynyt täysillä äitiyteen, enkä tiedä tai muista mitä muuta olen. Ja nyt äitiysloma on virallisesti loppu.

Helmi-maaliskuu on ollut erityisen vaikea. En ole saanut arjesta kiinni. Päiväni pyörivät samaa harmaata ympyrää. Aamulla herään väsyneenä, vien lapset päiväkotiin, syön aamupalaa vauvan kanssa, nukun päiväunet vauvan kanssa. Herään hakeakseni lapset päiväkodista. Syön lounaan ja lapset ehkä haluavat jo välipalaa tai sitten syön itse vasta päivällisaikaan. Päivällistä seuraa iltapala, iltapesut ja lasten nukkumaan laitto. Sitten hetki aikuisten aikaa, kunnes nukahdan.

Mitä sitten tapahtui tässä helmi-maaliskuussa? Flunssista, lasten sairastelusta ja harmaudesta huolimatta marras-joulukuu oli kuitenkin kivaa, koti pysyi järjestyksessä ja vaikka pyykkivuori on pahin viholliseni, ei sekään ollut ongelma. Nyt se tuntuu voittamattomalta. Ei edes kiinnostanut vaikka kulutin enemmän aikaa nukkumiseen päivällä, kuin johonkin mihin sitä pitäisi käyttää. En jaksanut tehdä niitä "pitäisi" asioita, joten en voinut tehdä "haluaisin" asioita. En ole sitten tehnyt mitään, nukkuminen oli helpompaa.

Lieviä masennusoireita, alakuloisuutta? Ehkä jotain sen suuntaista. Mutta mistä se nyt yks kaks kumpuaa? Kaikki on kuitenkin hyvin.

Työtön työnhakija.

Niinpä. Se minä nyt virallisesti olen. Ja se on ainoa muutos mitä tässä helmi-maaliskuussa on toisin aeimpiin kuukausiin verrattuna. Ja se on muutos, mitä en ole muiden lasten vauvavuonna tehnyt. Aiemmin Nupun ja Jekun kanssa, pidin itsestään selvänä, että olisin hoitovapaalla kunnes nuorin on 3 vuotias. No kaupunkimme lopetti kotihoidontuen kuntalisän kahteen vuoteen. Että, jos vauva menisi hoitoon sitten kaksi vuotiaana, Jekku oli 2v9kk ja päiväkodin aloitus meni hyvin. Ja siihen se ajatus sitten päättyi.

Työkkäriin ja liittoon olin molempiin yhteydessä jo ennen äitiysloman loppua ja ennen kuin laitoin itseni aktiiviseksi työnhakijaksi. Työllistymiseenikin on ollut idea jo miltei vuoden. Työkkäristä soitettiin myös minulle ja kävin sielläkin jo juttelemassa asiantuntijan kanssa. Mutta joo aina se ensimmäinen päivärahahakemus on tönkkö ja päätösten ja rahojen odottelu alkaa ahdistaa. Varinskin kun kuulet että käsittelyssä kestää 20päivää, etkä muista milloin laitoit asian vireille.

Nyt olen ollut työtön työnhakija tarkalleen kuukauden. Eilen selasin mollin läpi ja tällä hetkellä työstän sekä CV:tä, että kuutta työhakemusta. Kaupungilta tuli tänään viesti päiväkodin palvelusetelihakemuksen vastaanottamisesta. Joskin meidän päiväkodin pientenryhmä on tällä hetkellä täynnä. Että millainen seikkailu tästä sitten seuraavaksi alkaa, kuka tietää.

Heti kun aloin selaamaan avoimia työpaikkoja ja huomasin siellä muutaman oikeasti minua kiinnostavan työpaikan olo tuntuu paljon kevyemmältä ja hymyily on taas helppoa.

Tänään on kolmastoista perjantai ja tänään on ollut hyvä päivä. Lähdin kahdeksi käyttämään vauvaa labrassa ja sen jälkeen oltiin pihalla kuuteen saakka. Nupun fillari on nyt valmiina ja seuraavaksi säädetään Jekun fillari. Tällä hetkellä päiväkoti jatkuu normaalisti vaikka baletti ja muskari on peruttu. Kadut ja meidän piha on harjattu hiekasta, joten eiköhän ensi viikolla päästä pyörillä päiväkotiin.

Teksti kirjoitettu kokonaisuudessaan perjantaina 13.3.2020 ennen tietoa hallituksen linjauksista.

Kymmenkuinen

Meillä on kohta taapero! Eikä pelkästään sen puolesta, että vauvavuotta on vain puolitoista kuukautta jäljellä. Ensiaskeleet on otettu jo aikaa sitten, helmikuun loppupuolella. Ensimmäisellä kerralla hän otti kolme askelta eli oikea vasen oikea, sittemin hän on hakenut yhtä tai kahta askelta. Vähän rokeutta lisää niin meillä kävellään.

Hampaita on nyt seitsemän, oikea ylä kakkonen tuli läpi perjantaina (28.2.) ja vasen ala kakkonen lauantaina (29.2. tasan 10kk iässä). Johan niitä on jo monta viikkoa odotettukin. Nyt nämä hampaiden puhkeamista edeltäneet yöt olivatkin ihan tosi huonoja, täynnä "ei ei ei" huudahduksia ja kiljumista.

Mitä tulee höpöttämiseen, "ka" ja "ei" ovat yksiä selkeimpiä ja pisimpään kuultuja. Mutta kaikenlaiset muutkin tavut ja äännähtelyt ovat tuttuja. Mummu ja puoliskoni ovat sitä mieltä että "Äiti" tulee myös selvästi.

Hän on oppinut avaamaan eteisen kenkälaatikon ja tyhjentämään Nupun kenkiä lattialle. Myös kaikkien muidenkin käteen sopivien tavaroiden ja lelujen heittäminen ja pudottaminen on ihan parasta tällä hetkellä.

Kymmenkuisen synttärit menivät ihan hujauksessa. Helmikuun loppu ja maaliskuun vaihtuminen pääsi yllättämään ihan täysin, kun meillä oltiin taas kipeinä koko viikko. Lastenpolikäynnin jälkeen piti käydä uudestaan verikokeissa, mutta nekin jäivät väliin ja siirrettiin parilla viikolla eteenpäin.

Ajattelin jo, etten ehkä jaksakaan alkaa soittelemaan neuvolaan 10kk mittojen perään, mutta juuri näin ajateltuani puhelimeeni kilahti muistutus viesti jo varatusta ajasta. Pituutta oli nyt yli 70cm ja paino on kääntynyt laskuun. Sairastelut, lapsen yleisvoinnin sekä ulkoisen olemuksen perusteella painosta ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. Lapsesta kun näkee, että hän ei ole nälissään ja ruoka maistuu. Pituuskasvua lukuunottamatta kaikki on hienosti.

Varattiin vielä huhtikuun alkuun mitat 11kuiselle, sitten onkin jo 1v neuvola ja sen jälkeen taas katsotaan pituutta lastenpolin lääkärin kanssa.

Mitä teidän vauvoille kuuluu? :)

Ihan sairas hiihtoloma

No jep, että loppuiko ne meidän perheen sairastelut siihen vauvan keuhkoputkentulehdukseen? Juu ei. Mutta nyt ne loppui, kiitos. Tervehdyttiinhän me lasten kanssa sen verran, että päästiin kuin päästiinkin lähtemään Rovaniemelle siskoni häihin. Olisi ollut aika kurja juttu, jos ei olisi päästykään, koska meidän koko perheen häälahja oli minulla. Ja vielä kurjempaa olisi ollut auton kannalta. 

Koska puoliskoni jäi jatkamaan työputkeaan kotiin, me tarvittiin auto jolla mennä häihin. Äiti ja pappa sitten ihanasti ratkaisivat meidän matkustusongelman ja toivat jo keskiviikkona meille papan auton lainaan. Niinpä sitten Nupun baletin jälkeen torstaina pakattiin auto ja lähdettiin ensin Jyväskylään nukkumaan ja sieltä jatkettiin perjantaina aamupäivällä Rovaniemelle. Matkat meni kaikenkaikkiaan hyvin vaikka olinkin yksin lasten kanssa. Ja näin alkoi meidän hiihtoloma!

Perjantaina siis mentiin käytännössä iltapalan kautta nukkumaan, kun perille päästiin ilta kymmenen aikaan. Lauantai meni kivasti häähulinassa. Meillä oli pieni yllätysnumero kaasojen kanssa, joten kävin aamupäivällä jo hääpaikalla vähän auttamassa ja harjoittelemassa kaasojen kanssa. Ehdittiin myös vaarin ja lasten kanssa Hesburgeriin syömään ja myöhästyttiin häistä. Mutta ne ei alkaneet ilman vaaria, koska vaarilla oli sormukset ja vaari myös johti sormusseremonian. 

Sunnuntaina aloitettiin kotimatka aikaisin aamupäivällä. Ensin ajattelin että olisin voinut jäädä lasten kanssa vähän pidempään vielä moikkailemaan kavereita, mutta lähdettiin sitten kuitenkin mummun ja vaarin ja mummon ja papan kanssa samaa matkaa. Tehtiin yhteinen ruokapysähdys Tupoksella. Ja siellä ensimmäiselle nousi kuume. 

Lapset kyllä nukkuivat kivasti lähes koko matkat taas, sen puoleen matka meni hyvin. Mutta yksi varsin ärsyttävä pakettiauto mahtui matkaan. Sellainen, joka jarrutti kaikki alamäet, koska ei tuntenut turvaväliä ja sellainen jonka ollessa takanani suuntasin sivupeilini pitkin peltoja, koska sen valot häiritsivät keskittymistäni. Niin lähellä se ajoi. Suututti niin paljon, että piti soittaa isille toiseen autoon. 

Nukuttiin taas Jyvväskylässä ja maanantaina mummu toi meidät kotiin. Silloin mittasin potilaaltamme kuumetta 39.7. Onneksi se laski särkylääkkeillä ja tiistaina oli enää lämpöä. Kunnes vauvalle nousi kuume. Raukka parka oli aivan nuupahtanut ja väsynyt, hänellä kuume pysyi onneksi alle 39. Keskiviikkona oli sitten minun vuoro, eikä lauantainakaan ollut vielä ihan terve olo. 

Ja kaiken kukkuraksi sitten kun vauvan kuume heltisi perjantaiksi, hän kuitenkin kiljui ja vääntyili koko yön, että nukuttu ei siltikään. Perjantaina tuli uusi ylähammas ja lauantaina uusi alahammas! Lauantaina tuli muuten myös 10kk täyteen, mutta siitä kirjoittelen lisää myöhemmin. Meillä oli eilen neuvola. Neuvola jota en muistanut. Harkitsin jo maanantaina, että jätetäänkö 10kk mitat välistä, kun en ehkä jaksaisi soittaa neuvolaan, mutta näin ajateltuani puhelimeen kilahti tekstiviestimuistutus keskiviikkoisesta neuvola-ajasta. 

Loman päätteeksi muistin sunnuntaina ilmoittaa Nupun eskariin ja nyt sitten jännitetään kuinka käy. Onko lähialueella lisää eskareita meidän päiväkotiin, vai joutuuko Nuppu vaihtamaan päiväkotia eskarin takia. Toivon kovasti, että muitakin eskareita aloittaisi meidän päiväkodissa. Muuten joudun siirtämään myös Jekun päiväkodin, koska matkojen kannalta kahteen eri osoitteeseen kuskaamisessa ei vain ole mitään järkeä. Mutta toisaalta haluaisin kovasti pitää lapset tuolla nykyisessä, se on niin ihana!

Ja siellä koko pienten ryhmä on niin ihana ja erityisesti yksi hoitaja, että jos nyt on aivan pakko, voisin laittaa vauvankin sinne vaikka heti! En oikeasti laittaisi vielä, en alle 1v, mutta ehkä jopa lähemmäs 2v jo. Ja mistä sitä tietää, kun äitiyslomani loppui ystävän päivään ja olen nyt ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen taas työkkärin listoilla... Ajatuksia siitä on kyllä, mitä tässä seuraavaksi nyt sitten tapahtuu, mutta ihan varma en vielä ole itsekään.