Kahden kesken

Toukokuun ja kevään viimeinen jumppa oli tarkoituksella varsin rauhallinen ja lopetin sen lukemalla iltasadun loppurentoutukseksi. Kotiin tullessa lapset olivat iltapalalla ja itse halusin saunaan. Heti toukokuun lämmetessä viihdyttiin ulkona oikeastaan koko päivä päiväkodin jälkeen. Myös tuona keskiviikkona olin lasten kanssa ulkona jumpan alkaan asti.

Yksi lapsi olikin nukahtanut jumpan aikana ja herätin hänet sujuvasti kesken unien vaikka tarkoitus oli kylläkin siirtää vain sohvalta omalle unipaikalle. Noh hän kävi vielä syömään iltapalaa kun laitoin saunan päälle ja vein kaksi pienintä suihkuun. Kuvittelin, että pienin jaksaisi saunoa kanssani. Että hän hengailisi kylvyssä sen aikaa, kun sauna lämpeää ja minä siirtelisin pyykkikorit pois saunan oven edestä. Hän ilmoitti olevansa huomattavasti väsyneempi. Niinpä suunnitelmaan tuli muutos, nappasin pienimmänkin pois kylvystä ja hän sai nukahtaa rinnalle, niin kuin tapana on. 

Kerkesin ajatella, että ihan hauska käydä yksin saunassa. Vaan eipä minun tarvinnutkaan. Hämmästyin, kun eskarilainen, joka oli ensimmäisenä saanut hampaansa pestyä, ja jonka olisi tuossa vaiheessa pitänyt olla ollut sängyssä jo vähintään puolituntia, olikin ruokapöydän ääressä tekemässä eskariläksyjä. Muistin, että hän oli kuulemma nukkunut päiväunet eskarissa.

Tuorein kuva minusta äitini kanssa löytyi keväältä 2022, Ässän 3v synttärijuhlilta.

Tavallisesti tuohon aikaan mulla olisi jo pinna aika kireä ja suustani karkaisivat vihaiset "sinä olet jo nukkumassa, mene jo!" käskyt. Sen sijaan hymyilin hänelle ja totesin, että tuohan onkin ihan hyvä idea, että teet nyt rauhassa ne läksyt, jos ei uni kerta vielä kutittele. Ihastelin lapsen täydellisiä Ö-kirjaimia ja olin lähdössä saunaan kun lapsi ilmoitti, että tulee myös. Meinasin taas ensin kieltää, olihan kello jo aika paljon. Mutta totesinkin että noh miksi ei, tule vaan. 

Saunan jälkeen kaakaotani juodessa tämä postaus sai otsikon "Tänään olin hyvä äiti". Ensinnäkin, siksi että en räyhännyt eskarilaiselle valvomisesta. Mutta vielä tärkeämpänä se, että vietettiin hetki kahdestaan saunassa jutellen, ilman kenenkään muun vaatimuksia tai asioita. 

Nyt kun luin noita toukokuun ajatuksia mietin, että meidän perheessä ei hirveästi anneta lapsille kahdenkeskistä aikaa yhden vanhemman kanssa saatikka, että olisi yksi lapsi ja molemmat vanhemmat. Muutaman kerran muistan Nupun ekaluokan ajalta, kun oltiin menossa puoliskoni kanssa syömään ja haettiin Nuppu koululta mukaan, niin että mentiin neljästään treffeille. En ole ihan varma tehtiinkö näitä reissuja ennen Kirpun syntymää jopa kolmestaan.

Joka tapauksessa lapsen ja vanhemman kahdenkeskeisen ajan sanotaan olevan tärkeää lapsille. Mutta oli tuo sauna tärkeä myös minulle. Ei kuitenkaaan liian usein tule itselle sellaista oloa, että hei tänään olin hyvä äiti. Noita hetkiä ja päiviä haluan lisää lapsille, mutta myös hyvä äiti hetkiä itselleni.

Tästä voitaisiin alkaa rönsyilemään nyt joka suuntaan, siihen millaisissa hetkissä meidän arjesta voisi löytää aikaa kullekin lapselle keskenään, ja millaisia hetkiä on ollut ja vielä omaankin lapsuuteen saakka, sinne miten paljon itse olen saanut aikaa kahdestaan isin tai äidin kanssa...

Muistatko tai osaatko antaa lapsille aikaa kahdestaan yhden vanhemman kanssa tai jopa kolmestaan molempien vanhempien kanssa ilman muita sisaruksia?