Kesäkengät ja ensimmäinen rantapäivä - Viikko 19


Maanantaina sytytettiin grilliin tulet jo ennen päivällisaikaa ja kutsuttiin porukka kasaan grillaamaan. Kun kerran edellisellä viikolla päästiin grillauksen makuun, niin miksikäs ei heti uudelleen. 


Yritin rajoittaa tiistain kuvia, mutta tapahtuma rikkaasta päivästä on tietenkin paljon kuvia. Meillä oli pitkästä aikaa (hmmm kenties ensimmäisen kerran viiteen vuoteen) hoidossa pieni ihminen ja lapset oli tietenkin innoissaan vaikka serkku olikin kovin pikkuinen vielä. Nyt ehkä vähän harmittaa, ettei ruokakuvaaminen tosiaan ole vahvuuksiani, koska puoliskoni teki tuolloin ihan älyttömän hyvää kana-pekonisalaattia. 

Myöhemmin haettiin lasten uudet kesäkengät postista. Tykästyin näihin nauhattomiin lenkkareihin, koska ne on kevyet ja nopeat vetää jalkaan, kuten sandaalit, mutta niissä on kunnon pohja ja ne on kiinteät eikä avoimet kuten sandaalit. En tykkää sandaaleista, mutta ajattelin että nämä olisi helpot kengät kesäksi, kun vetää vaan jalkaan lähtee juoksemaan. Ainut vain että koko 23 oli loppu molemmissa väreissä, joten Jekulle otin koon 24 jossa oli kasvuvaraa 1.8cm ja Elpulle arvoin kokojen 25 ja 26 välillä, koska 25 olisi ollut juuri täydellinen 1.5cm kasvu/käyntivara ja 26 kokoisessa 2.2cm. Otin tietenkin isomman koon ja näin nämä tosi kätevät kesäkengät olivat toukokuussa molemmille liian isot ja lonksuivat juostessa. Silti molemmat tykkäsivät käyttää "ninjago" kenkiään. 

Samalle päivälle mahtui vielä auton imurointi ja rattaiden renkaiden ilmantäyttö huoltoasemalla sekä lasten polkupyörien renkaiden täyttö mummin ja papan luona.


Keskiviikko oli varsin harvinainen päivä, koska herättiin jo kuuden maissa aamuun. Olipa muuten kiiretön päiväkotiin lähtö. Aamupäivään mahtui puistoilu kavereiden kanssa ennen Jekun päiväunia ja Elpun päiväkodista hakua. Sain myös ensimmäistä kertaa leikata puoliskoni hiuksia!

Torstaina oli pyykkipäivä. Pesin myös meidän käytävän maton, joka odotti pesua varmaan koko alkuvuoden. Annitäti tuli meidän kanssa lenkille. Rullaluisteltiin n.5km ja Elpu jaksoi pyöräillä tosi hienosti mukana!


Perjantaina meillä oli taas pieni vieras hoidossa ja poikien päiväunien aikana kaivettiin Elpulle vesivärit pitkästä aikaa. Tehtiin myös hieman epäonninen pyöräretki ankkalammelle, jossa ei muuten ole koskaan näkynyt yhtään ankkaa. Kuuntelin matkalla kuinka Jekun potkupyörä piti kummaa naksuntaa ja tuntui että se vietti vasemmalle. Lopulta takarenkaasta pihisi kaikki ilmat pihalle, kun venttiili irtosi jotenkin ja  puoliskoni tuli "pelastamaan" meitä ja heittelimme kilpaa kiviä veteen. 


Äitienpäivää edeltävä lauantai vietettiin rannalla. Vesi oli vielä aika kylmää, enkä itse heittänyt vielä tässä vaiheessa talviturkkia. Lapset sen sijaan nauttivat vedestä minunkin puolesta. Ja äitienpäivää vietettiin ihanassa auringonpaisteessa mummin ja papan luona. Meistä ei ole koskaan otettu mitään äitienpäivän/isänpäivän perhekuvaa... mutta pitäis ehkä alkaa ottaa tavaksi. Lapset kuitenkin ehti samaan kuvaan. 

viikko 19 = 7.-13.5.2018

Kaksivuotias Jekku

Kaksi vuotta sitten tähän aikaan, olit noin  kolme viikkoinen pieni käärö jolle pähkäiltiin nimeä. Eikä sinua vielä taidettu juurikaan hereillä nähdä. Keräsit kai voimia tulevaan. Nyt kaksi vuotta myöhemmin, sinua ei nimittäin saa pysähtymään. Askeleesi ovat lentäviä juoksuaskelia. Asiasi esität äijämäiseen tyyliin, lyhyesti ja ytimekkäästi ja toisinaan koko porukkaa komentaen.

Asiaa sinulla on silti paljon. Pihalla etsit kaivureita ja kukkia. Sisällä hoidat nukkeja ja hurjastelet pikkuautoilla. Sohvan purkaminen majaksi tai liukumäeksi on parasta, vaikka äitinä ja siivoajana yritän rajoittaa moista leikkiä vain sadepäiviin. Yritän, vaikka aika turhalta se tuntuu.


Kun innostut jostain, ei se jää äänen eikä juoksun perusteella keneltäkään huomaamatta. Uimisesta on tullut tänä kesänä vielä enemmän hitti, vaikka ainahan sinäkin olet vettä rakastanut. Kylpyammeessakin mahtuu sukeltamaan vielä aivan hyvin ja käsipohjalla saa vaihtelua kahlaamiseen.

Sinä osaat yllättää kohteliaisuudellasi ja huomaavaisuudellasi. Ojennat Elpulle karanneet sukat ja kengät, kun pyydän häntä niitä hakemaan. Saatat myös yks kaks tuoda puhelimen pöydältä "tässä sinulle äiti" ihan vain koska löysit sen siitä. Pyydät anteeksi kaikilta, vaikka olisi heidän vuoro pyytää anteeksi sinulta. Olet meidän perheen juro ja ujo äijä, joka tarkkailee vieraita leuka rinnassa kulmien alta ja murisee ja ärisee käskyjä. Ja samaan aikaan olet herkkä huomaamaan muiden tunteita ja aistimaan ympäristöäsi.


Kaksivuotiaan elämä ei aina ole helppoa. On omaa tahtoa ja vaikka usein oletkin fiksu, niin silti on tilanteita joilloin vanhemman tahto vain on pakko voittaa turvallisuuden tms. takia. Yritän parhaani mukaan olla sinulle se herkkä ja hellä äiti, jota tarvitset kahlatessasi oman tahdon kehittymisen aikana. Välillä epäonnistun pahasti, mutta samalla kun sinä opit tottelemaan ohjeita jotka on sinulle hyväksi, opin minäkin hallitsemaan paremmin niitä tilanteita kun joudun parhaasi vuoksi tuottamaan sinulle pettymyksiä.

Näiden kahden vuoden aikana olen saanut oppia sinusta paljon ja jos saan toivoa, toivon että pysyt aina tuollaisena iloisena, hassuttajana, höpöttäjänä, herkkänä, rakastavana ja innostuvana. Äläkä ihan vielä yritä lopettaa päiväuniasi. Selvästi tarvitset niitä, vaikka lomalla et malttanutkaan niitä nukkua. Olethan aina meidän Jekku.

Paljon onnea synttäreidesi johdosta nyt Ukko melkein 2v1kk.

79neliötä - part 5

Nyt jatketaan kotikierrosta! Tervetuloa peräkammariin, joka alunperin (kaksi vuotta sitten) piti esitellä teille lastenhuoneena tai päivähuoneena tai työhuoneena tai pianohuoneena tai leluvarastona, miten sen nyt ottaa. Huone, jossa oli puoliskoni tietokone, piano, lasten vaatekaapit ja lelut ja romut. Ja hieno kattolamppu.


Violetti seinä oli täällä jo ensi kertaa asunnossa käydessämme. Minä ihastuin siihen heti ja kuvittelin lastenhuoneen tänne. Puoliskoni taas kuvitteli tätä meidän huoneeksi. Lastenhuoneen huonekalut ja verhot ovat kuitenkin sen verran värikkäät, että huone oli levoton ja Elpun sängyn siirryttyä toiseen huoneeseen tietokonepöytä iskettiin perimmäiseen nurkkaan.

En koskaan saanut tätä huonetta mitenkään päin kivaan järjestykseen niin, että sitä olisi edes haluttanut esitellä kenellekään. Tämä oli huone, joka odotti ylennystään lastenhuoneeksi sillä aikaa, kun meidän huone oli koko perheen makuuhuone. Kaikkien yhteinen makuuhuone oli meille luonteva ratkaisu, enkä voi moittia perhepedin helppoutta ja taapero-Elpu nukkui huomattavasti paremmin, kun hänen sänkynsä oli samassa huoneessa.


Vuosi sitten heinäkuun alkupuolella tuli kuitenkin pieni muutos sekä nukkumis- että huonejärjestelyihin. Päätin kantaa meidän parisängyn tänne lastenhuoneeseen ja kaikki lelut makuuhuoneeseen. Ajattelin että pian 1v ja 3v täyttävät voisivat opetella nukkumaan kahdestaan ja me saisimme oman huoneen ensimmäistä kertaa sitten lapsien syntymän. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa asunto, jossa se olisi edes mahdollista.  

Leluvarastoon unohtunut piano pääsi takaisin kotiinsa mummun ja vaarin luo. Niin ihanaa kuin minusta olikin, että meillä oli piano, fakta vain on se että tässä asunnossa ei ollut sille järkevää paikkaa. Se oli vähän niinkuin olosuhteiden pakosta sijoitettuna tänne entiseen leluvarastoon, joten soittaminenkin unohtui lähes kokonaan.


Tämän vuoden aikana, kun meillä on ollut oma makuuhuone, ollaan saatu huoneesta pikkuhiljaa enemmän ja enemmän meidän näköinen. Anopilta lainatut ruskeat lasitasoiset yöpyödät vaihtuivat valkoisiin Ikean yöpyötiin, joista haaveilin jo Elpun ensimmäisessä kodissa. Valkoinen tauluhylly pääsi vihdoin seinälle ja yöpöytien myötä peili sai uuden pinnan. Peili on muuten edelleen ripustettuna sellaiseen naulaan, mikä tuossa nyt sattui valmiina olemaan. Tauluhyllyä koristaa tällä hetkellä Elpun piirrustukset ja isänpäivä- ja äitienpäiväkortit. Tarkoitus on teettää siihen uusi hääkuva, kunhan saadaan aikaiseksi, edellinen putosi ja hajosi.

Omaan silmääni valkoiset ja harmaat pinnat tuovat sopivaa kontrastia violettia seinää vasten. Jatkettiin violetin seinän linjaa ja laitettiin olohuoneen vanha matto molemmin puolin sänkyä. Silti huone pysyi viihtyisänä, varmastikin vaaleiden kalusteiden ja tekstiilien ansiosta.


Vihreän lipaston paikka ei ole meidän huoneessa, oikeastaan silläkään ei ole paikkaa meidän kodissa. Mutta se on ystäväni tekemä ja niin minun näköinen huonekalu, etten halua siitä luopua. Siksi se on nyt jämähtänyt tuohon, kun ei sitä voi varastoonkaan viedä homehtumaan.

Pidän lastenhuoneen valoisuudesta, mutta olen ehtinyt ihastua tähän meidän aikuisten omaan huoneeseen.  Eikä ilta-auringon menetys haittaa, koska tänne paistaa aurinko juuri silloin kun minulla on "omaa aikaa" Jekun nukkuessa päiväunia ja Elpun ollessa päiväkodissa.


Mutta aivan aikuisten oma tämä ei kuitenkaan vielä ole. Kaksivuotias ukkelimme nukkuisi mieluiten meidän sängyssä edelleen, joten olemme vieroittaneet hänet nyt omalle patjalle sänkymme viereen. Elpu oppi nukkumaan yksin lasten huoneessa kolme vuotiaana ja nyt neljävuotias neiti nukkuu parhaiten omassa yläsängyssään. Jos tämä menee samanlailla kuin Elpunkin kanssa, saadaan siirtää Jekku lastenhuoneeseen nukkumaan sitten ensi vuonna tähän aikaan.

Sitä ennen ehtinen kuitenkin esitellä teille vielä loputkin meidän tähän asti parhaasta kodista. 

Blogilomalla

Meillä on nyt mennyt tässä useampi viikko hirveässä hössötyksessä ja ihan täysin lomaillessa. Olen ollut reissussa lasten kanssa ja läppäri on kulkenut mukana lähinnä ainoastaan kameran muistikortin tyhjentämistä varten. Postausaiheita olisi useampia, vietettiinhän me heinäkuussa lasten synttärijuhlat ja Jekku täytti kaksi ja nyt olen muuten myös kuvannut meidän makuuhuoneen postausta varten!

Ja koska olen vain 13 viikkoa myöhässä viikon kuvien ja kuulumisieni kanssa, ajattelin nopeasti paljastaa vähän mitä minulle oikeasti kuuluu just nyt. 

Juuri nyt väsyttää. Valvoin tietenkin lasten synttäreitä edeltäneen yön siivoillessa ja muuten vain hereillä jumittaen lasten nukkuessa ja puoliskoni ollessa yön töissä. Ja näitä univelkojahan en nukkunut missään välissä pois, koska sunnuntaina herättiin lasten kanssa aikaisin kirkkoon ja päiväkotiviikolla herättiin tietenkin aikaisin päiväkotiin.


Yhtenä päivänä kävin päikkäreille heti kun Jekkukin nukahti ja nukuin siihen saakka, että torvet soitti Elpun kotiin haun merkiksi. Nousin sängystä puoliunessa ja Elpu käveli minua vastaan eteisessä. Ihmettelin miten hän on voinut tulla yksin kotiin ja kengät puettuani lähdettiin käsikädessä takaisin päiväkodille, pitihän meidän hakea hänen pyörä ja kypärä siellä. Autotallin puolivälissä havahduin taas torvensoittoon ja tajusin että nyt pitää jo ihan tosissaan herätä ja lähteä. Onnekseni Elpu oli vielä käsipesulla kun saavuin päiväkotiin ja hoitajat naureskelivat unelle kanssani.

Poden myös pienoista kisaväsymystä. Oltiin mökkeilemässä koko suvun kanssa sunnuntaista torstaihin. Mökiltä ajettiin Yyteriin, Yyteristä Jyväskylään. Perjantaina Jyväskylästä kotiin ja lauantaina kotoa Espoon  kautta Turkuun juhlimaan serkun häitä. Häistä isoäidin ja isoisän luo ja sieltä sunnuntaina Jyväskylään. Ja lähitulevaisuun mahtuu vielä mahdollisesti mökkeilyä mummon ja papan kanssa ja yksi päiväreissu Tampereelle.


Tällä hetkellä olen myös innoissani ja hieman kauhuissani. Yritin nimittäin saada kesätöitä, en saanut. Hain myös kesän alussa töitä, jotka alkaisivat vasta syksyllä. Toisesta tuli viesti että kiitos haastattelut on suoritettu ja toiseen pääsin haastatteluun saakka. Vaikka tyäpaikka on edelleen kysymysmerkki, Jekulla on jo palveluseteli myönnettynä ja päiväkoti on tietoinen työnhaustani, joten saattaa olla, että meidän kaksivuotiaasta tulee päiväkotilainen tai sitten ei. Saa nähdä mitä tässä tapahtuu.

Just nyt olen myös aika superonnellinen. Vuoden 2018 kesä on ollut täydellinen kokonaisuudessaan säiden ja tapahtumien puolesta. Puuttuvia palasia on loksahdellut paikoilleen. Ollaan saatu viettää aikaa mummon ja papan kanssa, isoäidin ja isoisän kanssa, mun vanhempien ja sisarusten kanssa, puoliskoni perheen kanssa. Lapset ovat saaneet seuraa serkuistaan, toivon että heillä voisi olla aikuisina yhtä läheiset serkussuhteet kuin meidän suvun serkuksilla. Ja oli ihanaa seurata miten isoja meidän lapset jo ovat, kun menivät keskenään pikkuserkkujen kanssa omissa touhuissaan. Mun ympärillä on kaksi mahtavaa sukua.


Nyt voidaan palata sitten niihin kevään kuulumisiin. Voi olla että tämä jää myös ainoaksi vuodeksi, kun yritän kirjoittaa viikonpäiväkirjoja, paitsi jos jollain ihmeellä saan nämä 13 viikkoa kiinni ja onnistuisin kirjoittamaan kustakin viikosta heti sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, etteivät jäisi roikkumaan.

Ihanaa loppukesää ja mahtavaa koulun alkua, niille ketkä koulunsa nyt aloittavat. :) Me palataan lasten kanssa arkeen ensiviikolla ja luulen, että tämän jälkeen meidän perhe viettää pyykkien ja päiväkodin täyttämää arkea kaikessa rauhassa, ainakin seuraavaan reissuun saakka.