Vanhemmuus on usein tasapainottelua terveenitsekkyyden ja kaikkensa antamisen kanssa. Pitäisi osata ottaa omaa aikaa, huolehtia itsestä - mielellään jonkin urheilun muodossa. Koti kiiltää ja kaikki vaatteet löytyy viikattuina omista kaapeistaan ja joka päivä syödään kaksi itsetehtyä lämmintä ateriaa. Parisuhteellekin on aikaa mieluiten kerran viikossa, mutta vähintään joka toinen viikko. Sen lisäksi harrastetaan koko perheen kanssa, käydään luistelemassa ja uimassa.
Lapset on tietenkin tärkeysjärjestyksessä ykkössijalla. Lapsiperheen arki on ihan "piece of cake" joka päivä, vai mitä. Lapsilla on puhtaat vaatteet ja kerhorepussa varavaattteiden varavaatteet, ellei vielä kolmaskin kierros. Äidilläkin on puhtaat vaatteet, kiva arkimeikki ja hiukset harjattuna. Eipäs, vaan hiukset on hienosti letitettynä tai vähintääkin etuhiukset ranskanletillä ponnarin lisäksi.
Maalasinko jo tarpeeksi hienoa stereotypiaa kotiäidistä ja arjen ihanuudesta? Todellisuudessa äiti onkin kaikkensa antaja, joka painii parhaansa mukaan eroon riittämättömyyden tunteista. Terveestä itsekkyydestä ei näy jälkeäkään. Paitsi silloin, kun äiti väsyneenä huomaa maailman epäreiluuden, mutta se on jo toinen tarina. Todellisuudessa kerhoon lähtö menee kuta kuinkin näin:
Hampaat pesty. Onhan mulla rahat mukana, ostetaan eväät matkalla. Vaatteet päälle, onkohan mulla edes puhtaita housuja. Noi lasten vaatteet on tossa kasassa ja pyykkinarulta pitää napata tuo paita ja ne housut. Pitää muistaa pyykätä kun tullaan kotiin. Lapsille aamupalaa, vaatteet päälle, ulkovaatteet, rattaisiin ja menoksi. Missä on avaimet ja puhelin. Hyvä kaikilla on pipo päässä. Montakohan vaippaa mulla on laukussa? Hikihatussa, takit naulaan ja hiukset äkkiä suttura nutturalle niin kukaan ei huomaa, ettei niitä ole harjattu tänään ja suihkussakin kävin toissapäivänä.
Ja tiedättekös mitä seuraa tästä: pipo päähän - sutturanuttura - hiukset auki - pipo päähän - nukkumaan - meingistä kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan? Välillä toki hiuksia pesten, mutta harjata et koskaan ehdi silloin, kun muistat. Ja parhaassa tapauksessa pitää hiukset vetästä vielä sutturallekin märkinä harjaamatta. Minäpä näytän mitä siitä seuraa.... TAKKU. Jota on ensimmäisessä kuvassa selvitetty jo pari päivää.
Yllätyitkö? En minäkään. Onneksi takut on tehty avattaviksi. Sitä varten on jos minkälaista apuvälinettäkin. Multakin löytyy perus hoitoainetta, vähän parempaa hoitoainetta ja vielä hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Hiusharjankin puoliskoni kävi ostamassa heti edellisen mentyä rikki. Elpullekin hän osti ikioman Muumi takkuharjan.
Tämä takku oli jo päästä voitolle. Multa alkoi usko loppumaan kesken leikin, noin viikon kestäneen harjailun jälkeen. Melkein kaivoin saksia laatikosta, kun isi päätti ryhtyä sankariksi. Ja kyllä, isi sai takun selvitettyä kammalla!
Hauskintahan tässä on se, että siinä missä minä keräilen itselleni takkuja, on meidän perheen peikkoprinsessan titteliä kantaneen taaperokultakutrin hiukset alkaneet olla yhäuseammin ja useammin vähintään harjatut, mutta usein myös letitetyt. Jospa vain riittäisi kärsivällisyys opetella letittämään oma pää...
Heh. Näen tässä niin itseni. Mulla noi takut on kymmenkertaisia ja niiden avaamiseen menee tunti jos toinenkin 😂
VastaaPoistaJoo ei ihan yhessä illassa saa avattua ja sekös kostautuu 😅🙈
PoistaJa takuthan voi avata myös laululla 😂😘🙈😇
VastaaPoistaNiin, sitä laulaa ja harjaaja 😅 itelleni en kyllä laula mutta Elpu osaa varmaan kohta sanat myös 😘
PoistaHeei jee oot oppinut letittää Elpun hiuksia, looking good!! ;)
VastaaPoistaJep! Pikkuhiljaa, letti on myös kerhokuvassa 😊 pientä lisä haastetta tulee kun lettipää ei meinaa pysyä paikoillaan mut kyllä tää jo kouluun mennessä varmaan sujuu leikiten 😁
Poista