Muistiin painuneet

Voiko lahopää muistaa viimeviikon kohokohdat ilman että miettii taaksepäin päivän kerrallaan? Voiko tapahtumat kertoa jotenkin muuten kuin luettelemalla päivän kerrallaan? Voi, kai, tai ainakin voi yrittää sanoo lahopää jolle iski totaali blackout missä on kysymysmerkki. Mitähän sitä sitten viime viikolla oikein tapahtui? Mitähän me ollaan tehty ja mitähän mein piti tehdä.. pohtii lahopää.

Meidän mammaryhmässä on aiemmin (siis syksyllä) jo kuulunut juttua että on joku toinenkin matkasynnyttäjä. Ja hän oli kuullut meidän olemassa olosta nimettömästi jopa neuvolatädiltä, sama täti molemmilla, mutta vasta viimeviikolla paikallistettiin toisemme. Ja ollaan oltu keskenämme kavereitakin siis tuolta syksystä.

Aurinko innostaa ulkoilemaan ja ihanassa kevätpaahteessa ei haittaa vaikka vaunuissa olisi useampi lisäkilo ruokaostoksista ja pyykkiostoksista.

Väsyneen kaksivuotiaan nukuttaminen voi olla ihmeellistä, suorastaan liian helppoa. Iltapalan ja -pesun jälkeen sänkyyn kömpiessä näytti ihan kuin lapsi olisi nukahtanut jo ennen kuin pää edes osui tyynyyn tai viimeistään peittelyyn ja muutamaan silitykseen.


Kerho jäi kesälomalle, mutta me ei edes ehditty viimeiselle kerralle. Aamut ei sovi meille, ei minulle eikä vauvalle eikä ainakaan puoliskolleni. Sen sijaan aamupäivä piknik kaverin terassilla on vallan mainio paikka lounaalle sanoo sekä minä että vauva. Mammakaverit on kivoja ja on kivaa kun kavereista ennen mammailua tulee myös mammakavereita.

Muskari jää myös helatorstain jälkeen kesälomalle. Nyt harmittaa että niin monta kertaa on jäänyt välistä! Lupaan että syksyllä taaperomuskariin mennään aina, paitsi jos ollaan oikeasti kipeitä. 

Tuhina viihtyy mummin ja papan kanssa vallan mainiosti. Treffeillä toinen puolisko saattaa käväistä parturissa. Kaupasta jossa et ole koskaan käynyt saattaa löytyä entisiä työkavereita töissä. Joissain ravintoloissa kaikki gluteeniton on vehnätöntä, toisin kuin vauvan soseissa.

Äitienpäivä voi olla ihan tavallinenkin päivä (koska munaton, maidoton, vehnätön). Puoliskoni perheessä ruokapöytäkeskustelu saattaa karata hyvinkin kauas ruoasta, joskaan se  ei tullut yllätyksenä.

hmmmm miksi musta nyt tuntuu siltä että tästä tuli näin kovin mitään sanomaton.


Maanantaina oltiin kerhossa kahdestaan tämän matkasynnyttäjän kanssa, aamupäivällä oli ollut tohina päällä, mutta me satuttiin sinne vasta yhden aikaan. Kerhosta reippailtiin ostamaan tahranpoistajaa ja pyykkiainetta ja vielä ruokakauppaankin. Illalla kun pojat meni pelaamaan sählyä niin  me Tuhinan kanssa mentiin laittamaan puoliskoni veljenpoika nukkumaan.

Tiistaina meillä oli  kotipäivä ei siis muistikuviakaan siitä päivästä.

Keskiviikkona yritys oli kyllä kova lähteä kerhoon ja vartista se jäi kiinni, siitä vartista jonka käytin omaan suihkuun. Lopulta totesin ettei kannata lähteä enää viisi yli puoli kun kerho alkoi jo puolelta koska vaunujen kantaminen alas, Tuhinan istutus autoon ja vaunut takakonttiin... kestää - oltaisi oltu kerholla vasta tasalta. Onneksi oli sovittuna piknik sinne terassille.

Torstaina käytiin moikkaamassa mun ystävää ja haettiin samalla partyliten paketti sieltä. Se Tuhinan seepra ei ollut ainut ostos niiltä kutsuilta.

Perjantaina oltiin muskarissa ja kotona.

Lauantaina oltiin kaikki treffeillä! Tuhinalla oli treffit mummin ja papan kanssa (mun appivanhemmat) ja me mentiin puoliskoni kanssa pikkuisen shoppailemaan. Puoliskoni kävi myös parturissa ja sillä aikaa minä löysin entisen työkaverin. Oltaisi ostettu mulle uusi sormus edelleen kadoksissa olevaa kihlasormusta tuuraamaan, harmi kun ei ollut kokoja! Ja tottakai, käytiin myös syömässä pihvit. Kotona nukuin vahingossa kolmen tunnin päikkärit ja haettiin Tuhina vasta kahdeksalta.


Ai niin! Tämä meinasi unohtua! Tuhinan nukahdettua kävin vielä iltateellä pihakeinussa toisen työkaverini kanssa joka tuli kotiseudulle viikonlopuksi. Olipahan vain hauskaa ja ihana nähdä, kiitos kun kävit! Vaikka nilkat olikin kohmeessa kunnes menin yöllä suihkuun.

Sunnuntaina sain kirkossa ruusun, niinkuin aina äitienpäivänä. Käytiin kurkkimassa alkeisyhditykseen Tuhinan kanssa ja sakriksessa oli ihana, ihana musiikkiesitys äitienpäivän kunniaksi. Käytiin syömässä puoliskoni perheen kanssa ja Tuhina tutki ravintolaa sillä aikaa kun me syötiin. Mieluummin niin kuin että koko ajan pitäisi pitää kiinni ettei neiti kiipeä pois syöttötuolista. Ruoan jälkeen mentiin anoppilaan ja muut söi täytekakkua, joka oli kyllä hieno!

Joo vaikka epäilin itseäni hetkisen niin kyllä tämä listaaminen vaan sittenkin tuntuu enemmän omalta. Mutta ainakin yritin rikkoa kaavaa.

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !