Vauvan yhdeksäs kuukausi

Vauvan yhdeksäs kuukausi alkoi ensimmäisellä isänpäivällä, jota vietettiin kotona. Lahjat annettiin heti aamulla ja kunnollinen isänpäivä ateria syötiin päivälliseksi.  Isänpäivän päätteeksi lähdettiinkin sitten päivystyksen kautta Koksiin lastenosastolle yöksi, joskaan ei onneksi Kirpun takia. 

En hoksannut varustautua yönylireissuu, joten Kirpulla oli vaipan päällä ainoastaan nallehaalari, eikä repussakaan ollut yhden hedelmäsoseen lisäksi muuta kuin vaippoja. Pieni vaaleanpunainen ja pörröhiuksinen nalle sai yhden hoitajan säikähtämään, kun konttasi yks kaks sängyn alta hoitajaa kohti.

Vauva seisoo paljon ja kävelee tukien. Yhdeksännen kuukauden uusi juttu oli päästää tuesta irti ja seistä koko ajan pidempiä hetkiä tuetta, alkoipas hän myös yks kaks nousta seisomaan myös ilman tukea! 

Minun ei tarvinnut kauaa odottaa sijaisuuspuhelua koululta ja niin vain alkoi vauvalla ja isillä yhteinen arki. Neiti on syönyt kokoajan soseita tosi hyvin. Sen sijaan pakastettua äidinmaitoa hän ei ole huolinut koskaan. Jääkaappi kylmää jonkin verran. Todettiin kuitenkin, ettei ole järkeä ottaa soseiden lisäksi korvikkeita käyttöön, kun päivästä jää vain 1-2 imetystä väliin työpäiväni ajalta. Öisin ollaankin sitten tankattu maitoa, mutta se ei häiritse unta, niin ei olla vielä puhuttu unikoulusta. 

Välillä tosin mietin, että pitäisikö sittenkin tuoda Chipolinot sisälle öitä varten. Kirppu ei nimittäin arvosta peittoa ja minä taas en nuku ilman peittoa, joten meillä on kyllä ollut öisiä taisteluita peittoa vastaan, Kirpun potkiessa itseään vapaaksi unissaan. 

Vierastus on alkanut. Ja se todettiin myös Uudessa lastensairaalassa. Alle kaksi viikkoa päivystys-Koks reissun jälkeen, tehtiin uusi reissu, mutta tällä kertaa se jatkui Koksista vielä Uuteen lasten sairaalaan, koska Kotkassa ei viikonloppuna käsitelty lapsia. Onneksi vieläkään huolena ei ollut Kirppu. Vaikka virallisesti sinnekään ei olisi sisarusta saanut ottaa mukaan, niin meillä se tilanne nyt vaan sen vaati ja kaikki meni tosi hienosti. Hoitajat huolehtivat Kirpusta osastolla silloin, kun itse olin mukana nukutuksessa ja kun sain kutsun heräämöön.

Toimenpiteeseen mennessä Kirppu oli hereillä kun jätin hänet hoitajan syliin ja he olivat löytäneet ilmapallon ja lelupuhelimen joita olivat tutkineet minun poissa ollessani. Ehdittiin käydä kaupassa, jolloin Kirppu tietenkin nukahti rattaisiinsa ja melkein heti osastolle palattuani tuli heräämöstä puhelu. Nyt jätin kaukalossaan nukkuvan Kirpun hoitajien huomaan ja heräämössä vietetyn tunnin jälkeen kuultiin jo heti osaston hisseiltä, että Kirpulle on iskenyt ikävä.

Sairaalareissujen jälkeen Kirppu on saanut olla pääasiassa turvallisesti vain kotona oman perheen  seurassa. Nuppu kyllä tuo monesti koulun jälkeen kavereita kylään ja jopa heitä on vähän vierastettu, vaikka kaikki ovat kyllä pyörineet meillä kylässä Kirpun koko elämän ajan oikeastaan. Toki vierastamiseen vaikuttaa selvästi se mitä ympärillä tapahtuu.

Ajattelin ensimmäisen hampaan puhjettua, että no nyt jos kiukku jatkuu, toinen tulee nopeasti. Vaan ei se nyt ihan niin nopeasti tullutkaan. Melkein koko kuukausi taisi mennä, mutta nyt on toinenkin hammas! Ja ai miten olinkin unohtanut kuinka suloinen onkaan kaksihampainen irvistys! Olisin myös mielelläni pitänyt unohduksissa, kuinka terävät nuo hampaat on. Välillä on pitänyt illan viimeistä imetystä viivytellä tarkoitukella, välttääkseni puremia. 

Yhdeksänkuisen neuvolassa pituutta oli jo huikeat 68,5cm. Ei se ihme että 62cm paitojen hihat ovat olleet jo hetken aikaa aivan liian lyhyitä. Koska serkun vanhat 68 koon vaatteet, odottavat vielä siellä serkulla, otin jo käyttöön puoliskoni asiakkaalta saadun mekkosetin, vaikka se on 74cm. Eikä se edes ollut niin iso! 

Kirppu täytti yhdeksän kuukautta maanantaina ja sen kunniaksi hän otti toisella jalalla kolme askelta! Tämän voin laskea jo ensi askeleeksi. Lauantai iltana hän nosti kerran toista jalkaansa askeleeseen ja toisen kerran sunnuntaina, näitä en kuitenkaan ehkä sanoisi vielä askeleiksi vaan enemmänkin painon siirroksi tukijalalle ja toisen jalan nostoon. Mutta nyt maanantain askelluksen jälkeen odotamme uteliaana, koska neiti hoksaa kävelyn ilman tukea. - Keittiön jakaraa työnnellessä kävely vauhtia voisi jo kutsua juoksuksi. Nyt vain odotamme.......  

Illalla neidin nukahtaessa tissipäikkäreille, sain näperrettyä neidin hiuksiin ensimmäisen puolikkaan ranskanletin. Saattaa olla, että Kirpun ensimmäisenä jouluna, meidän perheen tytöillä on samistelu kampaukset!

13.11.-12.12.2022

Julisteet lasten syntymämitoilla

 *Kaupallinen yhteistyö: Gallerix

Meidän olohuoneen tauluseinä on ollut yksi mysteeri siitä saakka, kun muutettiin, eli lähes kaksi ja puoli vuotta jo. Seinustalla on seinälampusta, hyllystä ja pöydästä koostuva työpiste sekä sohva. Sohvan kulmassa on ikkunaseinä ja sohvaa vastapäätä telkkari. Panttaan näitä kuvia vielä kotiesittelyä varten... Tällä hetkellä seinän tilanne on se, että haluaisin vaihtaa vähintään työpisteen järjestystä ja mieluiten vaihtaisin sohvan ja samalla koko olohuoneen järjestyksen. Puoliskoni on päässyt jo siihen pisteeseen, jossa vaihtaisi mieluusti koko asunnon. (Minäkin alan hiljalleen siirtyä sinne....)

Sohvaseinä on iso ja päätettiin tehdä siitä sellainen tosi hieno kollaasiseinä. Käytiin heti kaikki kaupat läpi ja etsittiin kivoja tauluja. Ja ostettiinkin kaikki kivat mitä löydettiiin. Niitä ei ollut kovin montaa eikä ne sitten lopulta oikein sopineet edes yhteen keskenään. Kuiteissa luki "kehys" ja hinta. Ajattelin kollaasin keskiöön valokuvakehystä, joka todistetusti on ollut seinällä myös tässä asunnossa, joskaan en edes muista kuin kauan sitten se on tippunut ja hajonnut. 

Lopputuloksen ollessa erittäin keskeneräinen tartuttiin innoissamme tilaisuuteen, kun Gallerix tarjosi minulle yhteistyötä heidän syntymäjulisteista. Julisteiden koko on 50x70cm. Neljän sellaisen ympärille luulisi olevan helppo koota siisti sisustuksellinen kollaasi, syntymäjulisteet kattaisivat sohvan osan seinästä ja loput muutossa ostetut pienemmät taulut sopisivat työpisteen kohdalle.

Kurkistin myös Gallerixin muuta valikoimaa ja yksittäisten julisteiden ja kehysten lisäksi heiltä voi ostaa kokonaisen tauluseinän. Tauluseinä osiosta löytyy useita erilaisia valmiiksi suunniteltuja kollaaseja erikokoisine julisteineen ja kehyksineen. Olisi muuten ollut ihan näppärää silloin kaksi vuotta sitten tauluja etsiessä turvautua tällaiseen palveluun.

Syntymäjulisteiden idea on varmaankin monille jo tuttu. Kerrotaan nyt kuitenkin vielä. Syntymäjulisteessa piirrosluonnos vauvasta vastaa oman vauvasi syntymämittoja 1:1. Julistetta tilatessasi saat siis valita millaisen piirrostyylin haluat, mihin suuntaan vauva "katsoo" eli oikea/vasen ja pystyyn vai vaakaan. Taustavärejä ja kehystyylejäkin on useampia.

Julisteen tietoihin kirjoitetaan lapsen nimet, jotka halutaan julisteeseen - meillä on kaikki etunimet. Nimen lisäksi julisteeseen saa syntymäpäivän, syntymäajan ja syntymämitat eli pituus ja paino. Lisäksi on myös tilaa mahdolliselle lempinimelle. En ole törmännyt sellaiseen, jossa olisi päänympärys myös mukana. Se olisi hauskaa, kun meidänkin lapsista tytöillä on eroa vain 60g, mutta toisen syntymäpipomitta oli 33cm ja toisen 37cm. Ilman pipomittaakin huomaa silti, että Jekun julisteessa on isoin vauva ja Ässän julisteessa pienin.

Olen nähnyt näitä tai samankaltaisia somessa sekä olohuoneiden, että lastenhuoneiden sisustuksessa. Päätettiin heti, että meille tulevat neljä julistetta laitetaan olohuoneeseen. Ensimmäisenä toki pohdin laitetaanko neljä pystytaulua rinnakkain suunnilleen katseen korkeudelle vai sittenkin vaakasuuntaiset taulut ruudukoksi. Mallasin nämä niinkin modernisti, että otin kuvan seinästä ja piirsin puhelimen omalla muokkaustoiminnolla siihen suorakulmiot pystyyn sekä vaakaan ja kysyin puoliskoni mielipidettä. 

Valittiin kaikille julisteet vaakatasossa. Julistemalli on nimeltään Sweetheart, taustan tyyli on Ikuisuus ja tyttöjen taustaväri on vaalea hiekka ja poikien vaalean harmaa. Otettiin julisteet niin, että Nuppu ja Jekku ovat ylärivissä päät vastakkain ja Ässä ja Kirppu taas ovat varpaat vastakkain alarivissä.

Julistepaperi tuntuu todella laadukkaalta, alakulmassa löytyy Gallerixin painatus ja julisteet oli pakattu rullattuina tyylikkääseen pahviputkeen.

Me ei tällä kertaa otettu kehyksiä Gallerixin laajasta valikoimasta. Minulla on mielessä ne kehykset jotka haluan, joten ostin nyt "väliaikaisratkaisuna" halvimmat pleksilehykset ja toivottavasti ostan kauniimmat kehykset lasilla sitten joskus, kun sellaisiin törmään. Tosin huomasin nyt, että Ässän taulussa on jo reikä pleksissä, että onneksi se on pleksi ja reikä, eikä lasinsiruja.

En tiedä tuleeko tästä tauluseinästä koskaan valmista, mutta ainakin siinä on nyt yksi isompi yhtenäinen kokonaisuus.

Millaisia muistoja teillä on vastasyntyneistä? 

Kuukauden Top 3 - 8/2022


Pikakelaus elokuusta sisältää koulun ja eskarin alkamisen, päiväkotiarkeen paluun ja paljon kesäisiä muistoja. Ja elokuun top 3 bonuksineen näyttää tältä:

KOULUNALKUOSTOKSET

Elokuun kohokohta oli reppuostokset Nupun kanssa. Löydettiin toppuluokkalaiselle oikein hieno reppu ja äiti oli iloinen, kun reput oli alessa ja erittäin lompakkoystävälliseen hintaan. Kynäostoksiin menikin sitten enemmän rahaa kuin itse reppuun. Ostin pari kivaa lyijykynää myös itselleni. Rakastan kirjakaupoissa pyörimistä, vaikka lompakkoni onkin oikein tyytyväinen, että teen sitä nykyään todella harvoin. Ja nyt joulukuussa näitä muistellessani, on taas aika ostaa uusi kalenteri kivojen kynien kaveriksi. 


AAMU-UINTI & ILTAUINNIT LASTEN KANSSA

Koulun alkaessa kesä oli vielä parhaimmillaan ja monta kertaa pyöräiltiin koulun jälkeen lähirannalle uimaan. Välillä meillä oli mukana lasten serkku ja oli hauskaa, kun serkku soitti useammankin kerran minulle, että voidaanko lähteä hänen kanssaan uimaan. Aika monesti satuttiin rannalle samaan aikaan  myös lasten tuttujen kanssa ja päiväkodissa ja eskarissa alkaneet leikit saivat jatkua vielä illalla. Pari kertaa saatiin rantaseuraksi myös Jekun kummitäti. Toisinaan taas ranta oli aivan hiljainen ja meidän seuraan liittyi koulun oppilaita. Mulla oli usein vähän ekstra evästä - banaaneja, lihapullia ja juotavaa, myös heitä varten. 

En muista omasta lapsuudestani, että isommat oppilaat olisivat näin paljon myös vapaa-ajalla törmätessään leikkineet pienempien luokkien lasten kanssa. Ehkä se on pienemmän koulun tai pienemmän paikkakunnan etu, tai sitten ajat ovat muuttuneet.


Pari kertaa ehdittiin iltauinnille myös niin, että puoliskoni oli vapaapäivällä, tai tuli iltavuorosta hakemaan meidän rannalta juuri ennen auringon laskua. Kesän paras rantamuisto puoliskoni kanssa on kuitenkin meidän ensimmäinen ja ainoa aamu-uinti. Puoliskoni kävi irrottamassa Ässän pyörästä apurenkaat ja minun viedessä Jekun eskariin, he jatkoivat päiväkodille saakka, minä ja Kirppu kantorepussa sain heidät kiinni vasta päiväkodin pihalla.

Kotiin kävellessämme päätettiin lähteä aamu-uinnille. Käytiin vaihtamassa uikkarit ja rullaluistimet, puoliskoni saattoi Nupun kouluun. Haettiin kaupasta aamupalaa ja istuskeltiin rannalla pari tuntia. Kirppu nukkui vaunuissa suurimman osan aikaa. Tällä kertaa ei uitettu häntä vaikka hän olikin hetken hereillä ja kotiin lähdettiin, Kirpun kyllästyessä viltillä hengailuun. 


KESKIVIIKKO AAMUT

Kuljettiin kentän läpi kohti eskaria, koulua ja päiväkotia ja samalla usein otin pienen videon pätkän pyöräilijöistä, vaikka koskaan en mitään IGstoryja näistä päivittänyt. Keskiviikoissa olisi potentiaalia viikon kamalimmaksi aamuksi, koska kaikki menevät kahdeksaan. Sen lisäksi että pitää huolehtia poikien heräämiset ja pukemiset, pitää huolehtia myös Nupun heräämisestä ja aamupalasta.

Koska kaikkina muina aamuina puoliskoni huolehti Nupun aamupalan, niin yksi ylimääräinen "työtehtävä" muutenkin aamuille, jotka eivät ole minun vahvuuksiani, tuntui katastrofaaliselta ajatukselta. Mutta kuitenkin juuri siksi, että kaikki lapset lähtevät samaan aikaan, keskiviikko aamuista tuli lemppari aamujani. Vaikka lähdöt eivät vieläkään ole lemppareita, niin se että mulla oli kaikki lapset mukanani ja mentiin yhtämatkaa koko porukalla oli yksi mun arkiviikkojeni kohokohta. 


BONUS
  • Nähtiin meidän maaliskuisten whatsappryhmän kanssa ensimmäistä kertaa!
  • Meillä ehti käydä aika monta leppäkerttu "lemmikkiä" kylässä.

  • Postauksen liukumäkikuvat on otettu eräs maanantai balettikoulun jälkeen, kun onnistuneen bussimatkan päätteeksi lupasin lapsille, että voidaan jäädä hetkeksi puistoon pysäkin viereen.
  • Urheilukentällä otetut kuvat otettiin pikkuisen liian myöhään, koska lapsilla oli reissun jälkeen rytmit hukassa totesin, että nyt pitää hetkeksi lähteä pihalle. Tarkoitus oli ottaa Nupun 8v ja Jekun 6v kuvat, mutta sininen 6-ilmapallo ehti puhjeta, ennen kuin päästiin edes ulos.  
Mikä on lempimuistosi elokuulta? :) 

Olet ilmoittanut seuraavat työnhakutiedot....


No niinpä, taas sitä ollaan työttömänä työnhakijana. Sain anopilta vinkin unelmatyöstä, kun vanhenpainvapaata oli vielä jäljellä reilu kuukausi. Minun oli pakko hakea työtä. Pakko - koska näin mahdollisuuden päästä työhön, jota en neljä vuotta sitten saanut. Kirjoitin hakemuksen, jossa kerroin olevani vanhenpainvapaalla 10.12.22 asti. Laitoin viestin perään, että hakemus on lähetetty. Sain puhelun, jossa selvisi, ettei työhakemustani oltu edes luettu, olin jäänyt mieleen työhaastattelusta neljänvuoden takaa.

Minun olisi haluttu aloittavan heti kahden viikon kuluttua. No se nyt ei ihan niin nopeasti tietenkään käynyt. Saatiin kuitenkin kuukaudessa järjestettyä puoliskolleni vanhenpainvapaan viimeiset 3 viikkoa ja siihen perään isyyslomaa 54 arkipäivää. Näin ollen Kirppu viettää isin kanssa kotona arkea aina ystävänpäivään asti ja helmikuulle on haettu päivähoitopaikkaa samasta päiväkodista, jossa Ässäkin on.

Tuossa välissä kuitenkin tilanteet ehtivät muuttua toivottavasti tulevasta työnantajastani riippumattomista syistä. Juuri kun saatin meidän perheen asiat järjestettyä niin, että voin ottaa kokopäivätyön ja toivottavasti vakituisen paikan vastaan, ei työnantaja enää siihen hetkeen sitä pystynyt tarjoamaan. Tällä hetkellä en tiedä mikä on tämän unelmatyöni kohtalo. Mutta se varmasti selviää ajallaan.

Samaan aikaan, kun toivottavasti tuleva työnantajani varmisti, että tilanne on täysin epäselvä, otin yhteyttä koulun rehtoriin. Niinpä, nyt itsenäisyyspäivänä tätä kirjoittaessani olen kolmatta viikko virallisesti työtön. Taas kerran. Mutta ikinä en ole työttömänä ollut näin kiireinen mitä näiden kahden täyden viikon aikana. 

Ensimmäisenä työttömyyspäivänäni kävin työkkärin toimistolla juttelemassa, laitettiin paperit kuntoon, sovittiin että ilmoittaudun uravalmennus kurssille. Ja nythän minua koskee se työnhakuvelvoite, eli neljää työpaikkaa tulee hakea joka kuukausi. Toisena työttömyyspäivänä herään siihen, kun rehtori soittaa ja lähden loppu viikoksi töihin. Toinen työttömyys viikkoni alkaa maanantain vauvajumpan ohjauksella, se onkin syksyn viimeinen. Ja tiistaiaamuna herään jälleen rehtorin puheluun ja loppu viikon olen töissä.

Kolmas työttömyys viikko alkoikin työkkärin pakollisen puhelun peruuntumisella, uravalmentajan yhteydenotolla ja työpäivällä - kaikki tämä sisältyi maanantaihin.

Toivoisin kovasti, että vuoden vaihteessa elämä taas selkeytyisi ja voisin saada unelmatyöni - johon ei tarvitse opiskella vuotta tai kahta. Mutta toisaalta, nyt taas koulussa ollessani tavallaan tunnen itseni tarvituksi ja uskoisin jopa, että minulla on jotain annettavaa oppilaille.

Vauvan kahdeksas kuukausi

Nyt kun Kirppu konttaa ja nousee säännöllisesti tukea vasten jo polvilleen ja satunnaisesti myös seisomaan, niin koettiin ajankohtaiseksi  laskea pinnasängyn pohjaa. Eihän neiti siellä nuku, kuin satunnaisia päiväunia. Mutta sitäkin enemmän sänky on ollut vauvan turvapaikka ja leikkipaikka, joten pohjan lasku oli tarpeellinen.


Kävelytuoli kotiutui alakerrasta ja siitä taisi tulla hitti. Ainakin joihinkin hetkiin.

En ole lainkaan henkisesti valmistautunut siihen että tämä olisi meidän viimeinen kuukausi vauvan kanssa kotona! Noh päiväkotipaikkaa on nyt haettu, mutta kuitenkin vasta helmikuulle. 

Kirppu osaa rummuttaa ja nyt hän alkoi myös taputtamaan. 

Pinnasängyssä kiipeily on kannattanut, nyt kun neiti on alkanut nousemaan tukeavasten seisomaan, hän osaa hienosta laskeutua siitä istumaan! Seisomaan nousu ei ollut kauaa satunnaista vaan parissa päivässä siitä tuli jo ihan tapa ja taito. 

Ja kun kerran noustaan seisomaan niin siitä heti jatkumona, nyt meillä kävellään jo puitapitkin! Sohvaa vasten, sohvapöydän ympäri, tv-tasoa vasten, ainakin nämä toimivat okein hyvinä kävelypaikkoina. Taaperokärry on nyt metsästyksessä. 

Ostin Ikeasta pyykkikorin kotiin kylpyammeeksi ja se onkin ollut oikein hyvä. 

Vauvakerhossa puhuttiin vauvojen unesta, ja Kirpulla tuntuu olevan varsin oppikirjamainen aamurytmi. Katsotaan pysyykö se sellaisena, kun isi jää hoitamaan Kirppua kotiin! Aamut alkavat seitsemän aikaan, ja Kirppu on hereillä sen hetken, kun puetaan ja lähdetään eskaria ja päiväkotia kohti. Yleensä hän nukahtaa viimeistään koulun kohdalla noin kahdeksan aikaan ja nukkuukin siitä noin puoli kymmeneen. 

Mannapuuro on vähän turhan karkeaa, mutta kyllä sekin on maistunut. Tosin hyvin usein tässä välissä syödään jo soselounas. Seuraavat päiväunet alkavat sitten 11-12 aikaan. Ja vaikka ajoittain olisi tosi ihanaa nukkua päiväunet vauvan kanssa yhdessä, olen nyt kuitenkin vienyt hänet parvekkeelle. Sopivasti toppavaatetta ja raikas ilma takaavat huomattavasti pidemmät unet. 

Ja vähän päivästä riippuen nämä unet voivat olla taas kaksi tuntia tai vain tunnin, mutta ovat ne olleet myös neljä tuntia. Jos ne on lyhyet unet, niin ei hätää, Kirppu nukahtaa kuitenkin uudestaan viimeistään klo 15 aikaan vaunuihin, kun lähdetään hakemaan pojat kotiin. Päiväunia siis mahtuu päivään yleensä vähintää kolmet, mutta välillä menee vielä neljännet.

Aikaisemmin meidän yöunet alkoivat vasta yhdentoista aikaan, mutta nyt ollaan viikon verran käyty Kirpun kanssa myös nukkumaan heti yhdeksän jälkeen, kun isot on saatu sänkyihin. Ja ollaan varmaan nukahdettu ennen ilta kymmentä. Aamut alkaa silti seitsemän aikaan, vaikka illat ovat aikaistuneet parilla tunnilla.

Ja meillä on muuten ensimmäinen hammas! Nyt pitää muistaa ostaa neidille oma hammasharja. Olen niitäkin monta kertaa katsonut, mutta ajattelin että ostan sitten kun hammas näyttää tulemisen merkkejä. No ei näyttänyt. Se oli yksi kiukkuinen torstaipäivä. Tosi lyhyitä päiväunia, tosi monet ja poikia hakiessa jopa vaunuissa vielä raivosi, vaikka yleensä se on se takuuvarma nukahdus. Illalla hän minua puraisi. Oli pakko tarkistaa, että nyt tuntui vähän.... Ja niin vain, ilmankos kiukutti, kun aamulla sitä hammasta ei todellakaan siellä ollut!

Ja käytiinhän me vielä 8kk neuvola-lääkärissäkin. Ei ihme, että 62cm bodyt alkavat jäädä pituudesta ja hihoista lyhyiksi. Taas oli tullut pituutta lisää. Ja kaikki on niin hienosti, että olisivat varanneet meille seuraavaksi suoraan 1v neuvolan maaliskuulle. Päästään kuitenkin  ottamaan myös 9kk mitat omalle terkkarille.

(12.10.-12.11.2022)