Älä kysy

Kuulemma aina kun pääset kehasemaan tai edes mainitsemaan miten kivasti vauva-arki sujuu, se muuttuu samantien. Kuulemma jotain äitikarmaa?

Miten teillä nukutaan?

- No kiitos ihan hyvin, alkaa vihdoin yörytmi löytyä tiedän tasan tarkkaan monelta Tuhina herää syömään ja nyt ollaan se keskiyö syöminenkin onnistuttu jättämään väliin on niin mukavaa kun kahdeksan jälkeen voin viettää pari tuntia laatu aikaa puoliskoni kanssa ja silti käydä itsekin ajoissa nukkumaan. Päiväunista en oikein tiedä mutta aamutkin alkaa samalla kaavalla siinä kello 0730-0815.

No ei nukuta enää. Nyt on viikon ollut kello sekaisin. Vaikka edelleen iltaruutinit on seitsemältä ilmakylpyä kun rasvaillaan ihon kuivat spotit, puhdas vaippa, yöppäri ja sitten maitoa niin kauan että kahdeksan aikaan Tuhina on umpi unessa. Ei onnistu. Vaikka ollaan kääritty peittoon ja oltu pimeässä, hiljaisessa makkarissa kaksin puoliskoni tehdessä kouluhommia olkkarissa. Ei puolen tunnin välein heräilyä tai kahdentunnin päästä viimeistään. 

Ja yölläkin herätään ihan miten sattuu. Ja ei en aio aloittaa päivääni seitsemältä kun Tuhina on herännyt 06.30 ja meinaa syömisen jälkeen että nyt voitas sitten leikkiä. Enkä ainakaan kun sama tapahtuu ennen kuutta. Varsinkin kun yö heräämiset ei ole sitä normaalia 2-3 kertaa vaan varmaan lähempänä kymmentä. Ja vaikken joka kerta syötäkään tai Tuhina ei edes herää häiritsee hänen kitinänsä ja uni ähinänsä minun unta. Olen valveunessa tai täysin hereillä niin kauan että vihdoin syödään. Väsyttää uskotko.

Imetätkö? Maitoa riittää? Syödäänkö teillä hyvin?

- Joo kyllä vaan. Imetän ja syödään hyvin ja kun Tuhina on aina taju pois syötyään niin eiköhän sitä maitoa silloin riitä.

No enpä kuule tiedä siitäkään enää. Maitoa edelleen tulee, neiti on edelleen kanttuvei ja nukkuva syömisen jälkeen. Välillä kyllä epäilen kun illoista on tullut niin hankalia. Puoliskoni kuitenkin vetoaa tuohon nukahtamiseen että kyllä sitä maitoa riittää. 

Ja ainahan Tuhinan syöminen on ollut ähinöinnin täyteinen ei missään nimessä hiljainen hetki. Mutta mitä on tämä ykskaks alkava huutokonsertti? Ja joka toinen röyhy on puklaus. Aiemmin puklailua oli heti rotavirus-rokotteesta seurannut viikko mutta nyt on mennyt jo pitkään normaalisti, unet, syönnit, kaikki, tyytyväinen vauva. 

No esimerkki eilis illasta ja tästä päivästä. Hox kello ei ole edes 11 vielä kun kirjoitan tätä.

Päästiin vasta lähempänä yhtätoista nukkumaan illalla. Tuhina heräsi söi nukahti heräsi söi röyhtäsi puklasi söi nukahti heräsi etc. etc. Ja yöllä no herättiin nukuttiin ja huoh. Sentään tuli pari kakkaa, vähän selittää tuota ähinöintiä, mikä kyllä on aivan uutta. No joo mutta sitten herättiin 25 yli 8 ja syötiin ja vaipanvaihto ja päivä vaatteet. Ajattelin että syödään lisää mutta ei. Mentiin sitten leikkimatolle ja vähän aikaa Tuhina siinä viihtyi. Ähinöinti kun alkoi otin sylin ja tarjosin maitoa. No hetki syötiin ja sitten alkoi itku, nostin olalle röyhtäsemään ja puklu moro. Siitäkö vasta huuto sitten alkoi ja sitä jatkui ja jatkui ja jatkui ja noh. Vasta kun Tuhina väsyi omaan huutoonsa sain vähän maitoa annettua ja hän nukahti. Nyt on jo onneksi nukkunut edes puolituntia. 

Näyttäis olevan tyytyväinen vauveli?

- Juu onhan se. Perus tyytyväinen. Itkee nälkää ja kipua välillä väsyä ja joskus märkää vaippaa, jos ei ehditä sitä ensin huomata.

Niin siis mitä! Kaikkiin kysymyksiin sain viime viikolla vastata iloisesti ja itsekin hyvin nukkuneena että juu vallan mainiota tämä elämä. No voi kuule ei ole enää. Pahinta on se ettei ole mitään hajua mistä se itku johtui. Mittasin jo kuumettakin ja jos ei olisi äsken rauhoittunut niin nyt oltaisiin tuolla mäellä päivystyksessä.

Voiko ihmisellä olla avuttomampi olo

Voiko olla pahempi mieli

Voiko olla suurempi huoli

Voiko sydäntä särkeä vielä vähän enemmän

Jos joku luuli että sydänsurut ystävyyden tai parisuhteen päättyessä on kamalinta maailmassa niin sanon että ootappa että sulla on oma lapsi. Kyllä se itku joka ei tunnu loppuvan vaikka mitä teet: Pidät lähellä, juttelet ja rahoittelet, vaippa tarkistettu, silität ja yrität tarjota maitoa niin ei ei ei. Siinä se sydän vasta särkyy! Miten siitä pienestä voi edes lähteä niin kova ääni ja tulla niin suuria kyyneleitä silmä kulmasta ja se mutrussa huutava suu. 

"Voi ei älä tee mutrua, hymyile jooko kaikki on ihan hyvin, ei mitään hätää äiti on tässä! 

Älä itke äiti pitää sinut ihan lähellä tässä sylissä, ei oo mitään hätää. 

Rauhotutaan niin saat maitoa. 

Voi kulta kun ei siitä syömisestä tule mitään jos sinä huudat, hengitetään joo ihan rauhassa näin no niin nyt onnistuu syöminenkin. 

Voi pikkunen älä itke. 

Ei tarvitse huutaa, ei oo mitää hätää, muru ota maitoa.

Onko ilmaa vatsassa, röyhykö sinuu huudattaa?

Joo ilmaa saa itkeä.

No nii helpottaako?" 

ai. 

ei helpottanu. 

no itke nyt sitten silmät kiinni jooko 

tai ainakin siellä olkapäällä 

tai naama kiinni mun kaulassa 

niin että et nää kun äitiäkin itkettää.

 * * * * * * * * * *

klo 11.32 - Tuhina heräsi hetki sitten ja nyt syödään aivan rauhassa, pikkuisen puhisten. Ensimmäinen röyhykin pysyi röyhynä. Ehkä tästä tulee vielä hyvä päivä.